Sellanen viikonloppu

Viikonloput, niin ihania kun ne onkin, aiheuttaa mulle aina harmaita hiuksia. Koska perheen yhteinen aika on viikolla kortilla, pitaisi kaikki aktiviteetti sijoittaa viikonloppuun. Kaikki.

Siihen pitaisi sisaltya ainakin: perheen yhteista aikaa, esikoisen harrastukset, ulkoilua, hyvaa ruokaa, vanhempien omaa aikaa, aidille omaa aikaa, kodin toita, uusia elamyksia ja ja ja ... 

Sanomattakin on selvaa ettei kaiken taman mahduttaminen muutamaan paivaan onnistu ja usein poden huonoa omaa tuntoa siita. Yleensa jos viikonloppu vietetaan rennoissa merkeissa tekematta juurikaan mitaan mun mielessa pyorii ajatus etta sitten on ollut huono viikonloppu. Hukkaan heitetty.

Mutta yritan tasta ajatusmallista pyristella eroon. Mun mies kun on tassa asiassa mun kanssa ihan eri maata ja mielellaan viikonloppusin olis vaan. Ja koska en jaksa yrittaa jokaiselle viikonlopulle suunnitella jotain.

Tama viikonloppu olikin mukavan rento vaikka tekemistakin riitti.

Lauantaina lahdettiin vahan extempore valloittamaan vuorta. Olen jo muutaman viikon halunnut lahtea katsomaan kukkaloistoa joka kuulemma on harvinaista taalla, mutta kiitos el ninon siita saadaan tana kevaana nauttia.

Tarkoitus oli vaan lahtea vahan kavelemaan siina toivossa etta kukkia nakyisi. Paiva oli aika kuuma ja vaikka pojat todella hienosti jaksoikin, me ei viitsitty niita pakottaa kovin pitkalle.

Mutta itse en halunnut viela luovuttaa joten kun pojat jai matkalle lepaamaan ja syomaan evaita, mina jatkoin matkaa ajatellen etta eihan tasta pitka matka enaa ole. 

No oli se kuitenkin. Ja reitti oli todella raskas.

Mutta melkeen perilla olikin maisemat kaiken sen vaivan arvoset

Tanaan on reidet ollu melko hellina mutta sentaa olen liikkeelle paassyt. Otettiin taa suununtai rennosti laiskotellen altaalla.

Nelja tuntia pulikointia riitti meille ja palattiin kotiin lepaamaan ja suunnittelemaan illallista.

Mukavan rento viikonloppu kaiken kaikkiaan. Ehkapa naihin voisi jopa tottua eika aina yrittaa mahduttaa siihen liikaa ohjelmaa.

Millainen on teidan unelmaviikonloppu?

Valentinuksen paiva

Ystavanpaivaa juhlitaan taalla amerikassa todella eri sfaareissa kun missaan muualla. Suomessahan paiva on tarkotettu lahinna ystaville mutta taalla se on todella rakastavaisten paiva. Eika sita voi olla huomaamatta. Kun kaikki jouluaiheinen oli myyty suurella alennuksella marketeista, tilalle tuli ystavanpaiva.

Itse en olis paivaan juurikaan kiinnittanyt huomiota mutta jouduin hompotykseen mukaan kun pojalle piti tehda kouluun ystavanpaiva viemisia. Onneksi tieto tasta tuli ajoissa. Keskiviikko iltana kuudelta poika sanoi ruokapyodassa etta ai niin huomenna meilla juhlitaan koulussa ystavanpaivaa ja kaikkien pitaa vieda kaikille kortti ja lahja... 

Me ei mun miehen kanssa olla mitenkaan aarettoman romanttisia ja lahjojakin annetaan aika harvoin. Ja kun mies viela lahti reissuun, en osannut odottaa mitaan muistamisia myoskaan ystavanpaivaksi.

Yllatys olikin suuri kun oven pieleen oli lauantaina ilmestynyt kukat ja suklaata. Lauantai-iltana poika halusi vakisin laittaa heratyskellon soimaan ettei "nuku pommiin." Ja kun aamu koitti sain kaskyn odottaa sangyssa siihen asti etta saisin luvan tulla alas. Mun ihana esikoinen keitti mulle kahvit ja teki aamupalaleivat ja odotti lahjapussukan kanssa kun tulin alas.

Vaikka joskus lapset saakin mut raivon partaalle niin tallaiset hetket saa kaiken sen pyyhkiytymaan mielesta ja ajattelemaan etta kylla tasta ihan kunnon kansalaista kasvatetaan.

Lahjapussukasta paljastui tallainen kaulakoru. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun tyylinen taysin.

Onneksi olin minakin varustautunut lahjoin ja mulla oli pojillekkin pienet paketit.

Pienempi sai leikkikassakoneen joka mun oli tarkotus antaa joululahjaksi mutta se kaiken muuttohassakan keskella katosi ja unohtui.

Isompi sai kauan toivomansa Roald Dahlin kirjasarjan. Ma en joulun alla raaskinut ostaa tata kaupasta kun hintaa oli muistaakseni n.$25. Ja kun tilauksesta loysin sen nyt lahes uutta vastaavassa kunnossa kirpputorilta ja koyhdytti lompakkoa $7.

Lahjojen ja ruusujen lisaksi ei meilla paivaa juuri muuten vietetty. Me oltiin ulkona lahes koko paiva. Pelattiin sen sataa pallopelia, kaytiin uimassa ja kavelylla. Illalla viela naapurin tytot oli meilla leikkimassa joten touhua riitti ja koko kolmikko olikin aika valmista kauraa petiin jo ennen nukkumaanmenoaikaa.

Kakkua ja kiekkoa

Meijan viikonloppuun on mahtunut vahan sita sun tata. 

Ehdittiin muun muassa juhlia vahan nuorimmaisen synttareita jotka viime viikolla jai kaiken hardellin keskella.

Sain aikaseksi jopa leipoa kakun joka nyt oli vahan sinne pain. Ma oon viime vuodet katevasti delegoinu kakun tekemisen mun siskolle mika ei kuvaa katsomalla tule varmaan kellekkaan yllatyksena. Mutta taakin tekele maistu kylla kaikille. Onneks meijan perheessa on vaan poikia ja ne arvostaa enemman sita makua eika viitsi paneutua sen tarkemmin tohon esteettiseen puoleen. 

Vanhempi poika paas myos tanaan ensimmaista kertaa taalla jaalle. Ja tata hetkea on kylla odotettu kun kuuta nousevaa. Me saatiin laittaa lentorahtina kuutiollinen tarkeimpia ja tarpeellisimpia tavaroita ja latkakamat oli tietenkin niissa. Aidille tarkeinta tassa kuormassa oli rattaat, matkasanky ja kassillinen vaatteita.

Kiekkoilu jalkeen lahdettiin viela rannalle. Jos en oo viela kertonut niin kerrottakoon nyt etta me ollaan kiven heiton paassa (jos heittaa pikkasen pidemmalle kun mina) rannasta ja yritetaan ottaa siita kaikki ilo irti. 

Simpukoita loytyy meidan rannalta todella vahan mutta loysin sielta tallaisen. Jonkun uskomuksen mukaan nama hiekka dollarit tuovat loytajalleen onnea. Talla hetkella en kylla keksi mika mut voisi saada viela onnellisemmaksi. Hyvin kayttaytyvat lapset ehka. Etta sita ihmetta odotellessa.

Vuosi sitten

Vuosi sitten mielessa pyori moni asia. Muutto Englantiin, talon myyminen, vanhan taakse jattaminen ja uuden aloitus. Oliko ratkaisu lahtea sittenkaan oikea ratkaisu?

Mutta ennenkaikkea mielessa pyori pienen pieni ihmisen alku joka lammitteli keskoskaapissa.

Minusta oli juuri toistamiseen tullut pienen keskospojan aiti.

Kaikki oli pojalla onneksi hyvin ja han oli terve enka olisi malttanut odottaa etta saan tuon pienen nyytin kotiin. Mutta piti malttaa etta poika saa keratty vahan voimia ja lisaa painoa.

Alku oli, yhtaan kaunistelematta, rankkaa. Mutta siita selvittiin. Onneksi mulla oli aiti auttamassa.

Paljon on kerinnyt vuodessa tapahtua ja poikakin on kasvanut "isoksi." Ja on selkeesti ihan omanlaisensa persoona. Temperamenttinen kuten aitinsa. Rakastaa suukotella ja heitella palloa.

Ja veljekset ovat toisilleen kaikki kaikessa. Vaikkei yhteista kielta viela olekkaan niin silti talossa raikaa iloinen nauru kun pojat "kertoo" toisilleen juttuja.

Olo on hieman haikea kun tama ei enaa ole mikaan vauva. Enka tieda tuleeko tahan talouteen enaa sellaista. Mutta vaikka meidan lapset olisikin tassa niin olen onnellinen naista kahdesta mitka olen saanut.

Ja kai jollain tapaa lapset on aidille aina niita pienia vauvoja

Kolmas

Eilen me vietettiin kolmatta haapaivaa.

Tai ei me oikeestaan sita sen kummemmin vietetty mutta sentaan molemmat muistettiin se.

Meijan piti suomessa juhlistaa haapaivaa etukateen kun olis ollu hoitajia lapsille mutta se sitten jai kiireessa tekematta. Tarkotus oli menna ihan kaksin syomaan ja hotelliin yoksi. Ei siis mitaan superhienoa mutta kaksinkeskinen aika on kortilla joten se siina olis ehka ollu hienointa. Mutta ehka ens vuonna. Tai sita seuraavana. Tai joskus sitten kun lapset muuttaa kotoa.

Mutta onnistu mies mut kylla yllattamaan.

Onhan se kukkia ennenkin lahettany mutta en osannu niita taas odottaa

Leikkokukkia en oo ostanu kertaakaan taalla asuessa. Menis ihan hukkaan tassa kaaoksessa. Ja mies oli taas ajantasalla siinakin ja sain ruukkuruusun. Punaisen.

Suunnitelmissa ois menna viela lauantaina syomaan mutta siina ne juhlallisuudet talle vuodelle onkin.

Mulla on jotenki vaikeuksia paasta taa tahan arkeen kiinni taalla. Ei vaan nappaa. Mielikin on jossain ihan muualla. Oon jo kerran talla viikolla unohtanu avaimet kotiin. Onneks naapurit anto pojan kiiveta niiden aidan yli meijan puolelle koska olin onneks unohtanu takaoven auki. Eilen nohdin lompakon kotiin ja tanaan melkeen unohdin pojan evaat. Kai se tasta taas iloks muuttuu.

Nyt juoksujalkaa bussille ja hakemaan lasta jalkapallokoulusta.

1980g ja 43cm

Keskiviikkona 16.10 meille sitten syntyi pieni poika. Ei malttanut enaa pysya masussa vaikka kuinka yritettiin. Onneksi kuitenkin kaikki meni hyvin ja pojalla oli kaikesta huolimatta kaikki niinkun pitikin.

 

 

Ihan taytena yllatyksena pojan aikanen syntyminen ei tullut. Viikolta 16 asti olen valitellut supistuksista mutta kukaan ei oikee ottanut asiaa vakavasti Ei vaikka tuo esikoinenkin syntyi 4 viikkoa etuajassa. Olisin kuitenkin mielella pitanyt taman tapauksen vatsassa mahdollisimman pitkaan mutta luonto paatti toisin.

 

 

Poika aloitti elamansa keskoskaapissa kytkettyna monitoreihin. Mutta onneksi kaapista paastiin pois neljan paivan paasta ja monitorista paastiin irti puoletoista viikon paasta syntymasta.

 

Ja kotiin otettiin poika tasan kahden viikon ikaisena, viime keskiviikkona.

Ja nyt totutellaan taas uuteen arkeen.

 





 

Pienella on viela nena-mahaletku kun ei meinaa voimat riittaa itse imea tarpeeksi, mutta voimat kasvaa kohisten ja toivottavasti pian paastaan vaan rintaruokintaan.

Vaikka tama nyt hieman rankkaa onkin niin olen onnellinen etta tuotiin poika jo kotiin. Sairaalan pienoisesta vastustelusta huolimatta. Sairaalassa ravaaminen otti aika koville niin fyysisesti kun henkisestikkin. Ja onhan meilla jo ton esikoisen kanssa kokemusta ton letkun kanssa puljaamisesta.

 

Sellasta uutista tanne.

Toista odotellessa

Kun se nyt on julkisettu tuolla omassa naamakirjassakin niin kai siita voi taallakin mainita.

 

 

Meille siis odotettaan toista poikaa saapuvaksi marraskuun lopussa.

 

Ja vaikka raskaus on todella toivottu ja odotettu niin en ole mikaan raskaus hypettelija. Joten blogi tuskin alkaa tayttya pelkista odotusta ja vauvaa koskevista jutuista.

Mutta jotain aiheeseen liittyvaa silloin talloin.

 

 

Nyt kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!



Kiireinen vapaapaiva

Keskiviikko. Siis vapaapaiva.

Mulla vaan tuppaa naa vapaapaivat olemaan stressaavampia ja aktiivisempia kun tyopaivat.

 

 

Tanaan ollaan alotettu paiva jo ennen toihin mennytta isia.

Aamulla sain hermoromahduksen yrittaessani etsia videokameran laturia. Laatikot on taynna kaikenlaista roskaa mutta tietenkaan ei mitaan tarpeellista. Jalleen kerran paatin olla ostamatta mitaan turhaa ja alkaa heittaa tarpeetonta tavaraa roskiin.

Jos ja kun tasta joskus muutetaan niin ollaan muuten aika pulassa tan tavaran kanssa.

Sanokaa pliis joku muukin etta teilla on sama ongelma? Enhan painiskele yksin suuren tavaramaaran kanssa? Enhan?

 

 

Hepuleitten ja aamupalan jalkeen mentiin pojan kanssa kauppaan kavellen kun oli niin ihana ilma.

Uskokaa tai alkaa niin taalla satoi aamulla lunta. En meinannu itsekkaan uskoa.

Menomatka kauppaan meni pojalta sukkelasti kun piti leikkia lumessa.

Mutta paluumatkalla lumi oli jo sulanut pois eika kavelysta meinannut tulla mitaan.

 

Poika alkoi tekemaan kaverilleen korttia synttareille mihin ollaan tanaan menossa

 

 

Ja silla aikaa mina vaansin meille ruoat illaksi.

Synttareilta suoraan sannataan meinaan uimakouluun.

Ja tata on kylla odotettu

 

 

Vuoden verran ehdittiin olla jonotuslistalla kunnes viimein paikka aukesi.

Saatiin kirje kotiin viime viikolla ja siita lahtien ollaan kuultu kysymys, onko tanaan uimakoulupaiva, vahintaan viis kertaa paivassa.

 

Yritin eilen tavata uimakouluunmeno-ohjeita huonolla hollannintaidolla. Ja sain ainakin selville sen ettei vanhemmat mene altaaseen mukaan. Ehka.

Mutta kaippa ne siella auttavat kielitaidotonta ummikkoa..

 

Hyvaa keskivikkoa kaikille. Toivottavasti kaikialla paistaa jo kevataurinko!

Kannustujoukkona

Viime viikonloppu oli yksi parhaimmista pitkaan aikaan.

Sain vieraaksi ihanat ystavani suomesta. Perjantai-ilta kului ihanan naurun ja vanhojen muistelun merkeissa. Juttua riitti melkeen kolmeen asti yolla jolloin oli pakko luovuttaa ja menna nukkumaan.

 

Lauantaina sitten otettiin tyttoporukalla junan nokka kohti Amsterdamia jonne tuli kaksi kaveria suomesta lisaa. Miehet suunnisti muualle ja sain olla ihan vaan kavereiden kanssa.

Syotiin ja juotiin hyvin ihanassa pihviravintolassa. Vahan kylla joutui neuvottelemaan etta saatiin kasvisyojallekkin poperot mutta lopulta paastiin yhteyisymmarrykseen ja hyvaa oli.

 

Sunnuntaina oltiin sitten pirteena liikenteessa heti aamusta.

Paastiin kannustamaan ihanaa ystavaani maratonilla.

 

 

Vaikka koko viikonloppu muuten oli lammin niin sunnnuntaina sitten meinas vahan tulla kylma tienposkessa seisoskellessa. Mutta pieni taukoliikunta piti jalat ja kadet lamposena.

Fiilis oli ihan mahtava ja kannustettiin kaikkia nakemiamme suomalaisia ja saatiin paljon kiitosta ja hymyja.

 

 

Muu porukka suunnisti viela juoksun jalkeen syomaan mutta mina otin junan kotiin ja meinasin tosiaan nukahtaa junaan. Kotona ei sitten muuta kun kuppi kuuma teeta ja kuuma suihku ja petiin. Olin unessa kuulemma ennen meijan pienta.

Etta rankkaa oli muuta ah niin ihanaa. Nailla jaksaa taas monta viikkoa.

 

Kylla hyvat ystavat on kultaakin kalliimpia!





Se ensimmainen

Maanantaina tuli kuluneeksi vuosi siita kun Herra ja Rouva S sanoivat toisilleen tahdon.

Ja koska molempien kiireiden takia maanantaina ei oikeen ehditty juhlistaa niin juhlittiin sitten paivan myohassa. Ja oikeestaan se tuli mulle vahan yllatyksena. Mies ihana oli jarkanny.

Ensin sain toissa puhelun respasta etta siella odottaa yllatys..

Mies oli lahettanyt kukkia. Ja hieman nolona kantelin valtavaa kukkakimppua pitkin toimistoa..

Yllatys jatkui kotona kun huomasin miehen auton olevan kodin edessa parkissa kun tultiin pojan kanssa kotiin. Yleensa mies saapuu vasta meidan jalkeen kotiin.

Kotona odotti sitten valmis ateria ja pieni lahja.

Etta kylla ne miehetkin osaa joskus ihanasti yllattaa.

Vuosi on kulunut tosi nopsaan ja vaikkei avioliitto meidan elamaa mitenkaan radikaalisti muuttanut niin on silti ihanaa olla Rouva. Ja Vaimo. "Uuden" sukunimen kirjottaminen ei tosi vielakaan suju. Aloitan aina vanhan sukunimen alkukirjaimella kunnes muistan. Eli kaikissa taman vuoden aikana minun allekirjoittamissa papereissa on pieni tuhru sukunimen alussa.

Nyt suihkuun ja ukkosmyrskya odottelemaan!





Ei tartte pitaa kiinni

Kaikki aidin ja isit tietaa etta niista pienista vauvoista kasvaa nopeasti isoja tyttoja ja poikia. Ihan liian nopeesti. Askel kerrallaan kohti uusia juttuja.

Ja kaikkien lasten kohdalla tuntuu olevan niita tiettyja tarkeita askelia.

Kavelemaan oppiminen, ensimmaiset sanat...

Meilla niista ajoista on jo kauan aikaa mutta uutta opitaan jatkuvasti. Ja viikonloppuna saavutettiin taas uusi virstan pylvas (oisko talle joku muu nykyaikasempi vastine...?)

Nimittain apupyorat jatettiin varastoon...

Mutta hyvin sujuu ilmankin.

Ja ilman kyyneleita ei tastakaan selvitty.

Uskomatonta etta tama pieni pyorailja tayttaa kohta nelja...

Kuluttelen tassa mukavasti vapaapaivaa sisatiloissa vaikka ulkona olis ihana ilma. Taa odottelee netista klikkailemaansa ostosta. Esittelen sen teillekkin kunhan ensin ite hiplailen sen puhki... Voisko se jo tulla!

Heitetaanko pois kaikki housut ja paidat..

Tanaan oli meikalaisen vapaapaiva. Ja koska lampoa riitti jo heti aamusta, pakattiin kimpsut ja kampsut ja kipitettiin rantsuun. Kaupan kautta tietenkin.

Hyvaan rantsupaivaan ei paljon tarvita. Luettavaa, pyyhe, jotain syotavaa, aurinkorasvaa ja virkistavaa juotavaa. Niin ja tietenkin kassillinen leluja.

Poika on niin intona hiekka-ja vesileikkeihin etta haluaa lomallekkin vaan meijan lahirannalle.

Varsinainen pienen budjetin loma.

Vahan sain variakin pintaan mita halusinkin.

Toivottavasti nama ilmat jatkuu. Nyt kylla taivas on sen verran oudon varinen etta vois tulla vaikka ukkonen. Ja myos todennakoisesti sataa ja paljon silla sain just noi pihakasvit kasteltua.

Aitienpaiva

Mun elamani miehet puuhailee keittiossa kakkua ja aamupalaa. Minulta on paasy kielletty. Minut kaskettiin sohvalle ja kaikki tarpeellinen on tarjoiltu tahan.

Kahvia,mansikoita ja sain nuolla kermavaahdot toisesta vatkaimen "terasta" (mika sen nimi on?) ja toisen puhdisti poika. Kaikki tuntuu sujuvan hyvin eika minun apua ole tarvittu.

Pojat neuvottelevat nyt siita mika olisi soiva laulu aitienpaivaksi. Pojan mielesta pitaisi laulaa hyvaa syntymapaivaa ja iskan mielesta jotain muuta. Jos tunnen pojat niin hyvin kuin luulen kakku tarjoillaan pienimman pojan tan hetkisen lempilaulun saestyksella. Siis poika saunoo. Alkaa kysyko...

Elama on edelleen hektista. Vapaa-aika on kortilla. Mun tyopaikka muutti Hoofdorppiin joten tyomatka piteni puolella. Ajassa onneksi se piteni vain n.10 minuuttia. Siis jos ei ole ruuhkaa.

Toissa on kiiretta ja paivat venahtaa helposti yli vaadittujen tuntien. Jostain syysta mun palaverit on siirretty aamuista iltapaivaan. En tykkaa.

Viikonlopuista meilla otetaan kaikki ilo irti. Eilen kaikkien pakollisten reissujen jalkeen kaytiin ruokkimassa sorsia ja kavelylla.

Oon varmaan kertonu tan jo miljoona kertaa mutta en vois olla tyytyvaisempi meijan kodin sijainnin valintaan. Me tykataan tasta alyttomasti. Siksi me ei oikeestaan ees harkita muuttamista vaikka tyomatka onkin pitka.

Meijan lempi puistossa alkaa marjat ja hedelmat pikkuhiljaa kyspsya.

Ja kasvimaalle on kayty istuttamassa vaikka mita

Kotimatkalla tarvitttin kantoapua

Sorsia piti vahan ojentaa kun ne rupes tappelee leivanpaloista.



Taas tallanen luontokuvaplajays. Meilla vaan ollaan aika intona kevaasta. Vaikka ilmat on taalla ollu vahemman kevaisia. Mutta kai se kesa sielta joskus tulee.

 Melkeen kaikki istutukset talle kevaalle on tehty. Pihalla kasvaa tomaatteja, paprikaa, porkkanoita, mansikoita, yrtteja, tomaatteja, kurkkua, herneita ja papuja.

Piha alkaa loppua kesken.

Mites siella? Onko teilla kylvot tehty?

Taa lahtee nyt nauttimaan aitienpaivasta.

Kaikille aideille ja aidinmielisille oikeen ihanaa aitienpaivaa!

Mallina

Meijan perheen miehet lahti tanaan suomeen. Ja vaikka lahtivatki aikasin aamulla, eivat vielakaan ole perilla. Pienia viivastyksia on ollu matkalla ja molemmat matkalaiset kuulosti puhelimessa vasyneelta. Olisin niin halunnut olla mukana. Harmittavasti vaan pomo kertoi maanantaina olevansa loppu viikon poissa ja tyoasioiden tavoittamattomissa ja mies sai varmistuksen tyomatkalle tiistaina.

Mutta ajattelin kysya maanantaina jospa saisin itse muutaman paivan lomaa ja menisin perassa. Miehen tyokaveri lentaa suomeen tiistaina ja ajattelin ankeytya samalle lennolle jos vaan tilaa on niin eipa tarvitse matkustaa yksin.

Mutta nyt ainakin taman viikonlopun olen ihan issekseni.

Ajattelin vahan hemmotella itseani shoppailulla, hyvalla viinilla ja vaahtokylvylla.

Shoppailuun otin tanaan varaslahdon ja starttasin toista muutamaa tuntia aikasemmin kun piti.

Ensin pistaydiyn Intartuinissa eli puutarhakaupssa. Piti hakea vahan pihakukkia ja muutama ruukku hurjasti kasvaville paprikan ja tomaatin taimille.

Pihajuttujen lisaksi tuolla myydaan kaikkia ihania sisutusjuttuja ja jotain pihalle kuulumatonta tuli munki ostettua.

Puutarhajuttujen jalkeen suuntasin yhteen lemppari sisustuskauppaan josta oon varmaan joskus aikasemminki kertonu. Woonstoressa on kaikkea kaikille. Vahan niinkun Ikea. Mutta parempi jos multa kysytaan. Joskus kayn siella vaan vaeltelemassa ja keraamassa ideoita. Nyt kuitenkin annoin itselleni luvan ostaa jos jotain kivaa tulisi vastaan.

Metallisia koreja oon jo pidempaan halunnu mutta niita ei juurikaan ole saatavilla tai ne on liian kalliita. Mutta nyt natsas.

Kolmen korin setti ovh 55€ ja nyt alennuksen jalkeen vajaat 20€. Tykkaan.

Saa nahda mihin paatyvat lopulta mutta eikohan naille joku tarkotus loydy.

Naita talolyhtyja nakyi monessa blogissa varsinkin joulun aikaan mutta tanne ne tuntuvat rantautuvan vasta nyt. Ja kaksi tarttui matkaan kerralla. Isompi 9,99€ ja pienempi 2,50€.

Vahan mietityttaa josko maalaisi ne valkoisiksi. Vaiko eiko?

Kivoja kuitenkin.

Talon numero joka meilta viela puuttui loytyi kolmella eurolla. Alkuperainen hinta oli 25€.

Ja viela pieni sopo naulakko.

En tieda mihin sen laittaisin mutta en voinut kauppaankaan jattaa kun oli niin ihana. Ja viimeinen.

Huomenna suuntaan Rotterdamin keskustaan. Pitaisi loytaa joatain kivoja kesaisempia vaatteita. Tuntuu etta kaytan samoja vaatteita jokapaiva toissa ja alan kyllastya. Samalla ajattelin kayda torilla hakemassa vetoketjuja ja kankaita.

Loppuun viela paivan hauskin juttu.

Puutarhakaupassa luokseni kaveli yhtakkia mies ja nainen. Kyselivat olisiko 10 minuuttia aikaa. Ajattelin etta joku asiakaspalvelukysely. Mutta ei. Kysyivat kavisiko mulle etta ottavat muutaman kuvan kun katselen ELHO merkkisia tavaroita... Ja ajattelin etta mikas siina. Katselin, pyorittelin ja nayttelin kameralle tavaroita ja hymyilin. Ei mennyt kauaa. (Luultavasti en ollut kovin hyva)

Sen jalkeen muutama kysymys tuotteista, allekirjoitus paperiin ja sain menna.

Vaivan palkaksi sain kortteja ja 20€ lahjakortin kauppaan.

Paivan pelastus.

Kaikille mukavaa viikonloppua!



Uutta oppimassa

Onko kaikilla viikonloput yhtä lyhyitä kun meillä?

Tuntuu että juuri kun pääsee lomailun makuun, on taas sunnuntai-ilta.

Ja suurin osa niistä asioista mitä viikonloppuna piti tehdä, on edelleen tekemättä.

Parasta tässä viikonlopussa oli ehdottomasti lauantain valokuvauskurssi.

Kuinka kauan olenkaan halunnut opetella käyttämään kameraani ja saada selville mitä kaikki nappulat on, ja nyt siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus. Jo ensimmäisellä kerralla opin paljon. Ja jotain siitä suuresta informaation määrästä jopa jäi päähän.

Alkuun vähän opiskeltiin teoriaa ja sitten mentiin ulos  vähän testaamaan taitoja.

Eipä niistä otoksista vielä kovin kummosia tullu ja suurin osa ajasta menikin siihen että seisoskeltiin jäällä (kylmässä ilmassa..) ja rupateltiin niitä näitä. Välillä nappailtiin muutama kuva.

Ensi viikolla sitten uudestaan.

Kotiläksyksyjäkin saatiin. Toivottavasti ehdin ottaa tarvittavat kuvat ja tulostaa ne..

Viikolla kehitin itselleni taas uuden kiireen. Pakkomielteen.

Rakastan ja vihaan palapelejä. Eikä minun koskaan pitäisi tehdä näitä isoja kun saan niihin aina iltaisin tuhrattua useamman tunnin. Eikä ne pirun tiskit ole vieläkään opetellut peseytymään itsekseen. Eikä villakoiratkaan ominpäin hakeudu imuriin...

Moni projekti teemalla "otetaan saavillinen valkoista maalia" odottaa tekijäänsä.

Mulla kun nyt sattuu olemaan se valkoinen kausi menossa.

Ostin eilen kirjaimia LOVE ja HOME yhdestä vahingossa löytämästäni romukaupasta. 

Ne on harmaita ja vähän kärsineen näköisiä.

Mutta ei niin paha etteikö pala hiekkapaperia ja pari kerrosta maalia sitä paikkaisi.

Sivupalkissa olleessa kyselyssä emiten toiveita sai

suomalainen hollannissa

koti

häät

Näistä kaikista tulossa juttua.

Kodista en aluksi meinannut tehdä mitään kun ajattellin että sitten kun koti on valmis niin vasta esittelen. Mutta tuntuu tämä koti olevan sellainen projekti ettei täysin valmista tule koskaan.

Aina on jotain pientä laitettavaa.

Joten koti esittelyä heti kunhan saan suurimmat ongelmakohdat siivottua.

Rentoa sunnuntain jatkoa kaikille!