Keskiviikkona 16.10 meille sitten syntyi pieni poika. Ei malttanut enaa pysya masussa vaikka kuinka yritettiin. Onneksi kuitenkin kaikki meni hyvin ja pojalla oli kaikesta huolimatta kaikki niinkun pitikin.
Ihan taytena yllatyksena pojan aikanen syntyminen ei tullut. Viikolta 16 asti olen valitellut supistuksista mutta kukaan ei oikee ottanut asiaa vakavasti Ei vaikka tuo esikoinenkin syntyi 4 viikkoa etuajassa. Olisin kuitenkin mielella pitanyt taman tapauksen vatsassa mahdollisimman pitkaan mutta luonto paatti toisin.
Poika aloitti elamansa keskoskaapissa kytkettyna monitoreihin. Mutta onneksi kaapista paastiin pois neljan paivan paasta ja monitorista paastiin irti puoletoista viikon paasta syntymasta.
Ja kotiin otettiin poika tasan kahden viikon ikaisena, viime keskiviikkona.
Ja nyt totutellaan taas uuteen arkeen.
Pienella on viela nena-mahaletku kun ei meinaa voimat riittaa itse imea tarpeeksi, mutta voimat kasvaa kohisten ja toivottavasti pian paastaan vaan rintaruokintaan.
Vaikka tama nyt hieman rankkaa onkin niin olen onnellinen etta tuotiin poika jo kotiin. Sairaalan pienoisesta vastustelusta huolimatta. Sairaalassa ravaaminen otti aika koville niin fyysisesti kun henkisestikkin. Ja onhan meilla jo ton esikoisen kanssa kokemusta ton letkun kanssa puljaamisesta.
Sellasta uutista tanne.
Sydämelliset onnittelut koko perheelle!
VastaaPoistaOnpa teillä ollut paljon huolta pienen alkutaipalella. Onneksi olette jo kotona. Kaikkea hyvää vauva-arkeen :-)
lämpimät onnittelut! Ja oikein paljon tsemppiä uudenlaiseen arkeen!
VastaaPoista