maanantai 31. lokakuuta 2011

Ensimmäisen viikon saldo

Niinhän siinä sitten kävi etten illalla koneelle päässyt.
Halloween juhlista kotiutui erittäin väsynyt perhe. 


Mieskin otti pikku torkut ja sain tehdä töitä että sain molemmat hereille. Kello oli kuitenkin niin vähän etten voinut vielä laittaa yöunille. Ja päätettiin sitten lähteä koko perhe sinne hallille katsomaan peliä.
Ja kun saatiin poika unille painuttiin mekin petiin. Ja vaikka kuka sanoisi mitä, siitä ettei telkkaria saisi olla makuuhuoneessa, oli eilen maailman täydellisintä kölliä peiton alla, villasukat jalassa, oman kullan kainalossa katsellen Jersey Shorea.

Mutta niihin talousasioihin. Viikko siis kitsastelua takana. Kaikki on nyt ynnätty.
Eikä tulos ole ihan sitä mitä oli tarkoitus. Muttei toisaalta ihan niin pahakaan mitä oletin.


Mitään heräteostoksia ei tullut tehtyä. Jos ei lasketa tuota Lidlin laskua. Siinä ylimääräisiä on viinipullo ja oluet. Mutta selityskin on valmiina. Olin kaupassa miehen kanssa. Ja jos ei siinä ole selitystä tarpeeksi niin hän tykkää maistella erilaisia oluita. Ja juuri tämänlaista ei ollut vielä tullut vastaan. Ja se viinipullo oli hänestä niin hieno että sopii tyhjennyksen jälkeen vaikka kynttilänjalaksi. Mikä kyllä oli ihan totta. (Todistuaineistoa tästä tyhjennyksen jälkeen).


Ja tietysti ne pizzat... Perjantaisin meillä on tapana syödä jotain hyvää ( = roskaruokaa) ja vaikka tykkäänkin itse tehdystä pizzasta niin en jaksanut millään alkaa vääntää kahta pizzaa joten päätettiin hakea ne valmiina. Meidän lähellä on ihana italialainen pizzeria mistä saa maailman parasta pizzaa.


Ja viimeinen budjetoimaton meno oli pojan halloween asu ja namit juhliin.
Siinä kaikki. Ei kenkiä, ei vaatteita eikä edes uutta kynsilakkaa. Olen ylpeä.

Mutta tavoiteltu budjetti kuitenkin ylittyi. Ja se johtui täysin näistä suunnittelemattomista menoista.


Tällä viikolla paremmalla onnella. Ja mitä opin viime viikosta: Älä päästä miestä kauppaan!!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pikakelaus

Sunnuntaita! Jokos on kello ja käännetty?
Meillä on. Ne kellot mitkä automaattisesti siirtävät itsensä oikeaan aikaan. Muut kellot vielä raksuttaa vanhaa aikaa. 

Tämä viikko ei mennyt ihan suunnitellusti. Mutta koskas niin kävisi. Pojan hoidossaolo otti vähän takapakkia ja päädyin viettämään muutaman päivän itsekkin tarhalaisena. Ja täytyy kyllä sanoa että minusta ei olisi tarhan tädiksi. Oman lapsen kuosiin saaminen on aina  joskus työn ja tuskan takana, ja kun samanlaisia huuhaita on ryhmässä yli 10, on meno aika hurjaa.

Keskiviikkona isäntä soitti melkeen heti vietyään pojan hoitoon että minun pitää lähteä sinne koska poika oli surkeana. Enpä sitten sen kummemmin pynttäytynyt saatikka ehtinyt suihkuun ja ajattelin vaan käydä hakemassa pojan kotiin. No... Tätä virhettä en tee enää toiste. Kävi nimittäin sitten niin että tarhalla olikin sinä päivänä viralliset avajaiset. Minä pyrähdin paikalle rönttövatteissani ja tukka takulla. Muut äidit ja isit oli siististi pukeutunut. Ja olivat leiponeet kakkuja ja vaikka mitä. Ja toivat koululle lahjoja. Lehdistö oli paikalla ja kuvia räpsittin ja puheita pidettiin. Täytyy sanoa että kyllä hävetti. Olisin liuennut paikalta nopeasti mutta olin sitten parkkerannut auton vähän miten saattuu kun luulin käväiseväni vaan siellä joten oku oli blokaanut autoni täysin.
Tämä tarina jaksaa nyt naurattaa perhettä ja kavereita suomessa. Minua ei juurikaan naurattanut.
En tiedä miksi meille ei ilmotettu tästä mitään. Ja kun tarhalta kyselin torstaina sieltä vaan todettiin että " ai te ette tiennyt." Eipä tiedetty ei. Mistäs sitä voiskaan tietää jos kukaan ei kerro.

Mutta sainpas jotain aikaseksikin viikolla. 
Poika sai viimein uuden pipon.


Ulkona alkaa olla jo aika viima joten pipo tuli tarpeeseen. Lapasetkin piti näpertää viikonlopun aikana muttei ole ollut aikaa.
Muutaman joulukoristeenkin hurautin singerillä. Niistä lisää myöhemmin.

Tämän viikon meillä päättää Halloweenjuhlat muiden expatien kanssa. Ja kun en kovin tästä kaupallisesta juhlasta (ainakaan toistaseksi) perusta niin pääsi sitten unohtumaan että pitäisi pojalla olla joku asu juhliin. Ja eikun kauppaan ostamaan.


Olisin mielelläni kyllä tehnyt itse mutta tajusin  liian myöhään. Ehkä ensi vuonna sitten.

Tänään illalla luvassa menoraporttia tältä viikolta.
Pojat lähtee taas peliin joten minulle jää aikaa postailla.

Siihen asti Hauskaa sunnuntain jatkoa!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Alkuun päästy

Muutaman päivän olen nyt netissä selaillut ruokaohjeita ja muutenkin säästövinkkejä.
Ja niitä löytyy aika paljon googlettamalla. Lähinnä keskustelupalstoja ja muutama blogi.
Mitään järjettömän suurta ja uutta nippaskonstia sieltä ei löydy. Kaiken olennaisen sitä suunnilleen jo tietää. Käytä vähemmän rahaa, suunnittele paremmin, vertaile hintoja.
 Siinäpä ne säästämisen avainkohdat tuntuu olevan.

Keskustelupalstojen mukaan suosituimmat säästöruoat tuntui olevan makaroniruoat, peruna eri muodoissa, keitot, kalapuikot ja tonnikalaruoat. Ja monet painottivat sitä että itse tekemällä pääsee halvemmalla. 
Kaupassa käynti kertoja pitäisi viikossa olla vain kaksi tai kolme. Mikä on kyllä ihan loogista. Mitä useammin käy sitä todennäköisemmin tulee ostettua jotain ylimääräistä.


Ja jokamiehen oikeus. Se suomalaisille suuren suuri etuoikeus. Metsät on marjoja ja sieniä pullollaan. Ja saa takuulla terveellistä ja puhdasta ruokaa. Ja luomuakin vielä.
Itse rakastan metsässä rämpimistä ja marjojen ja sienien keräämistä. Ja nyt sydän verellä kuuntelen kun iskä, äiti ja isosisko kertoo kuinka paljon mitäkin sieltä metsästä löyty. Onneksi iskä on laittanut jotain myös meille talteen. Tosin ne on vielä suomessa joten tähän hätään ei paljon lämmitä.


Muutamia sivuja löysin joissa on niin hyviä vinkkejä kun ruokaohjeitakin.
Martoilla tuntuu olevan vinkkejä joka lähtöön. 
Puuttenperä oli minulle täysin uusi tuttavuus. Sisältää paljon tietoa ekoilusta ja säästämisestä. Ja paljon kasvisruokaohjeita. Täältä bongasin meille tälle illalle ruoankin. Saa nähdä mitä perhe tykkää. Onneksi jääkaapissa on vielä eilistä makaronilaatikkoa jos ei maku miellytä.

Tänään ei jotenkin oikeen teksti luista. Ulkona taas sataa ja tekisi mieli vaan kömpiä vällyjen alle. 
Illalla yritän päästä toteuttamaan muutaman päässä muhivan idean.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Haastetta kerrakseen

Sinne hurahti taas yksi viikonloppu. Sisältäen sopivassa suhteessa sekä toimintaa että laiskottelua. Tänään ollaan ratsattu muutama jäähalli tästä läheltä. Haluttais kovasti laittaa poika pelaamaan. Jotenkin se jääkiekko näin suomalaisena on lähellä sydäntä. Ja mies on koko elämänsä pelannut joten mielellään kuskaisi poikaakin jäille. Nytkin lähtivät vielä haagiin lätkämatsiin.
Ikeassa kävin piipahtamassa pikasesti. Tällä kertaa ilman ketään muuta. Ja kummasti sieltä olis tarttunu mukaan vähän sitä ja tätä kun ei kukaan ollut mukana kyseenalaistamassa jokaista ostosta. Onneksi kuitenkin kyseenalaistin itse lähes kaikki joten kassaneiti ei verottanut kun 25€ lompakosta.
Kovasti siellä oli kaikkea ihanaa mutta täytyy vähän suunnitella ja miettiä etukäteen mitä oikeasti tarvitaan tai muuten tarvitaan kohta isompi koti.

Eilen kävin "romukaupassa" hakemassa muutaman tuunattavan koristeen,


kirjekuoria, metallinarua ja laminointikoneeseen muovia.


Laminointikonetta olen halunnut jo pitkään ja alkuviikosta sellainen oli Lidlissä tarjouksessa.


Vielä en ole ehtinyt kokeilemaan mutta ideoita on pää pullollaan.

Sitten siihen lupaamaani haasteeseen. 
Huomenna meidän matkaan on tasan kuukausi. Ja vaikka kuinka yritän ja päätän, ei rahan säästämisestä ole tullut mitään. Niinpä ajattelin, että jos teen itselleni säännöt ja alan säästää "julkisesti" niin ehkä motivaatiota on hieman enemmän. Ja samalla saisin testattua viimein sen mitä olen yrittänyt pitkään: miten vähällä tässä maassa pärjää?
Olen varmaan useaan kertaan maininnut että täällä ruoka ja muut päivittäistavarat on halvempia kun suomessa. Ja myös tarjoukset ovat parempia. En tiedä mitään statistiikkaa enkä numeroita vaan tämä perustuu täysin omaan kokemukseen. Tietysti on juttuja jotka taas vastaavasti on täällä kalliimpia mutta kauppalaskut eivät saa suomen tapaan haukkomaan henkeä.
Homman nimi on se, että maanantaista lähtien kerään kaikki kauppakuitit ja lasken viikottain mitä meillä kulutetaan. Ostan samoja tuotteita kuin aikasemminkin. Syödään normaalisti eikä missään nimessä kituuteta leivän kannikoilla. Pysyn niissä luomutuotteissa joita meillä nykyään normaalistikkin käytetään enkä siis vaihda halvempaan.

Mutta missä säästö, jos kerran kerään vaan kuitteja ja elän normaalisti?
No, ensinnäkin minulla on mielessä tietty viikkobudjetti millä pitäisi tulla toimeen. En tosin kerro sitä vielä. 
Toiseksi, alan suunnitella aterioita etukäteen. Normaalisti kun päätän kaupassa mitä ruokaa teen. Ja sitten tulee ostettua vähän mitä sattuu. Ja ihan liian usein meillä menee ruokaa roskiin. Ja joka kerta se tuntuu kamalalta. 
Kolmanneksi, tarjoukset. Hyödynnän tarjouksia nytkin mahdollisimman paljon mutta luultavasti pystyn vieläkin parempaan. Meillä on kävely-, tai pyöräilyetäisyydellä nopeasti laskien kuusi eri kauppaa joissa kaikissa on eri tarjoukset. Ja koska olen kotona niin minulla on aikaa lähteä vähän pidemmällekkin kauppaan. Ja koska kävellen tai pyörällä en käytä latin latia, on kaikki säästö kotiinpäin.
Ja viimeisenä ne heräteostot. Kun lähellä on kauppoja vaikka kuinka, tulee kauppareissuilla aina poikettua vähän tuolla ja tuolla. Ja sitten tulee ostettua vähän tota ja tota. Ja viikossa niistä pienistäkin ostoista kerääntyy monta kymppiä. Jotka kaikki on poissa meidän matkakassasta. Näihin ostoksiin tulee nyt loppu. Yritän ainakin.

Ei kovin suuria muutoksia. Eikä liian tiukkoja sääntöjä.

Viikon lopussa raportoin miten olen suoriutunut. Eli en ala täällä luettelemaan jokaista ostamaani perunaa ja makkaraa:) Ja toivottavsti kuukauden päästä olen onnistunut kerrytämään matkakassaa edes jonkinverran.
Miltä kuullostaa? Kiinnostaako teitä? Onko neuvoja? 
Mistä itse säästäisit?

Nyt keittokirjojen keskelle suunnittelemaan ensi viikolle menua!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Perusjuttuja

Meillä on vietetty ihan tavallista lauantaita. Aamulla heräsin aivan liian aikaisin ottaen huomioon että oli lauantaiaamu. Ja vaikka pitikin herätä aikaisin koska pojalla oli taas jalkapallokoulu, olisin silti voinut nukkua vielä hetken. Mutta tuskinpa muissakaan lapsiperheissä lapsilla on tapana kysellä että "haluaisitko äiti rakas jo ehkä herätä?" Eli ei auttanut kun herätä.

Pojat meni sitten yhdessä reeneihin ja minä jäin keskustaan palauttamaan kirjastoon kirjoja ja torille.
Auton mittari näytti +2 astetta eli aika viileissä lukemissa mennään.
Torilta ei tarttunut mukaan muuta kun vähän hedelmiä. Ja niin pitikin.




Kaupungilta ja reeneistä tultiin kotiin syömään lounasta ja päiväunille.
Ja niinkun aina. pojat nukku ja minä vaeltelin blogimaailmassa.
Ja kun pojat nousi kauneusuniltaan lähdettiin ulos reippailemaan aurinkoiseen syysilmaan.

Poika pyöräili ja me vanhukset käveltiin.
Käytiin vähän puistoilemassa ja laajennettiin vähän reviiriä kulkemalla uusia reittejä.
Ja käytiin kuolaamassa ja haaveilemassa "kalliilla" alueella taloja. Kauniita ovat. Ja hinnat varmasti pyörii miljoonan molemmin puolin. Kuvia en kehdannut ottaa, ainakaan tällä kertaa.


Oli niin hauskan näköinen tää häkkyrä että oli äitinkin pakko käydä kokeilemassa.


Päällä oli maailman mukavimmat rönttövaatteet mitkä oli ihan parhaat ulkoiluun.
Aikaa lenkillä kului melkeen kaksi tuntia! Ja kotiin palasi kolme kurnivaa vatsaa. Ne täytettiin uuniperunoilla ja kibbelingillä ( vai kippeling vai mikä?).
Nyt vielä hetki leikkejä ja sitten poika suihkun kautta petiin. Luulen että tänä yönä uni maittaa.


Sitten äiti parkkeeraa itsensä viinilasin kera hetkeksi telkkarin ääreen.
Luultavasti uni tulee tähänkin päähän tänään ajoissa.

Huomenna luvassa alkava haaste!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Hupsistarallaa

On se vaan kumma, että vaikka kuinka sitä on mielestään säästökuurilla ja yrittää pitää ne kukkaron nyörit umpisolmussa niin silti sitä huomaa seisovansa kassajonossa sylissään kaksi paria kenkiä. Niin huomaamatta se tapahtuu että vasta kotona sitä miettii että niin, olihan meillä vissiin joku viikobudjetti josta nämä kengät söi ison osan. No, ensi viikolla sitten paremmalla onnella.





Noita mustia ehdin jo kahteen otteesseen käydä kyttäämässä eikä kummalakaan kerralla ollut oikeaa kokoa. Aika suositut tuntui olevan. 
Ja noi toiset oli vähän heräteostos. Näytti omaan silmään niin kivoilta. Ja korkeasta korosta huolimatta supermukavat jalassa. 
Periaatteessa eivät kovasti lomakkoa rokottaneet mutta kun on se iso matka tulossa niin olisi hyvä säästää kaikki ylimääräinen sinne. Yritys on kyllä kova mutta naisen mieli vaan on niin heikko. Varsinkin kun on kyse kengistä. 

Nyt kun on synnit tunnustettu niin voi siirtyä muihin aiheisiin.
Eilen väsäilin itselleni uuden rannekorun jonka mallin näin joskus näillä moninaisilla surffailuillani. Siellä tosin tämä oli toteutettu muttereilla, joita minäkin alkuun kokeilin mutta lanka oli liian ohutta eikä jälki ollut hyvää joten päädyin näihin metallirinkuloihin.



Aikaa siihen kului ihan kiitettävästi ja alkuun oli tekniikka vähän hukassa. Mutta sitten kun alkoi sujua niin olisin voinut jatkaa vaikka koko päivän.


Näitä tulee varmasti tehtyä lisää kunhan pääsen taas hakemaan tarvikkeita.




Pienen pieni kitinäosio vielä tähän loppuun. 
Aiheena tällä kertaa passikuvat. Kävin ottamassa passkuvat uutta passia varten jo aikaa sitten mutta kun en sitten ollut varma että oliko ne oikean kokoiset niin kävin varmuuden vuoksi ottamassa uudet. Ja tällä kertaa olin laittanut ohjeet ja mitat ylös ja kerroin sitten kuvaamossa että millaiset ne pitää olla. Täti sitten kertoi että euroopassa on kaikkialla standardikoko passikuvissa. Suomen suurlähetystön sivuilla oli kuitenkin erikseen mainittu että oikean kokoisia kuvia ei saa automaattisesti koska hollantilaiset passikuvat on normaalisti pienempiä. No, kuitenkin. Kuvat otettiin ja nainen kuvaamossa kuitenkin sanoi että jos on jokin ongelma niin saan uudet kuvat ilmaiseksi. Tänään sitten mentiin suurlähetystöön uusien kuvien kera ja niinhän siinä sitten kävi että väärän kokoisia olivat. Ja kaikenlisäksi en ollut tarkistanut kuvien laatua ollenkaan koska oletin että ne olivat kunnossa ja kävi ilmi että kuudesta kuvasta vain yksi oli kelvollinen. Kahdessa kuvassa oli joku roska silmän kohdalla ja muut oli vaan leikattu päin... Onneksi kuitenkin suurlähetystön täti sai kuitenkin väärän kokoista kuvaa suurennettua oikeanlaiseksi ettei tarvinnut lähteä uusia kuvia hakemaan.
Taidan kiikuttaa kuvat huomenna kuvaamoon ja vaatia uudet silti. Tuskin ovat käyttökelpoisia muuallakaan.

Ulkona paistaa aurinko ja pizzaperjantai odottaa!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

There is a ghost in my bedroom

Tätä postausta olin tekemässä jo monta tuntia sitten mutta jostain syystä en saanut kuvia ladattua koneelle. Joten nyt uusi yritys.

Alunperin kirjoitin siitä kuinka eilinen ei mennyt yhtään suunnitellusti vaan päädyttiin. Ja pitkä ja tylsä tarina lyhyesti, päädyttiin pojan kanssa kotoilemaan lähes koko päiväksi.
Tänäänkin olen ollut sisätiloissa oikeastaan koko päivän. Mies vei ja haki pojan hoidosta ja meni nyt illalla työillalliselle. Huomenna ryhdistäydyn ja kokeilen saanko raikkan ilman myrkytyksen. Pitkään on suunnitelmissa ollut laittaa taas lenkkikengät jalkaan ja lähteä juoksemaan. Toteutus on vaan ollut hankalaa. Ja onhan minulla tuo liikkumista haittaava vakava vammakin. Nimittäin sykemittarista on edelleen patteri loppu. Ja tällaiselle henkeen ja vereen laiteurheilijalle ajatus ilman sykemittaria liikkumisesta tuntuu järjettömältä... (tekosyy se on pienikin...)

Aaveita, niitä on meille muuttanut kaksikin kappaletta. Yksi oli tarkoitus ostaa mutta jostain kumman syystä niitä sai ostaa vaan pareittain. Onneksi mies oli höveliäällä päällä ja suostui sen enempää kyselemättä vilauttamaan visaa. Toiselle oli jo paikka mietittynä. Meidän makuuhuone.


Vaikka tiesin yllä olevan näkymän olevan todennäköisempi kuin alakuvassa


Tähän kohtaa tuoli tuskin jää jo esitellystä syystä johtuen ja lisäksi tässä ollessa se blokkaa ikävästi pääsyn vaivalla rakentamaani kirjastoon.. Mutta siinä kohtaa johon tuolin haluan sijaitsee tällä hetkellä television jalka (?) ja epämääräinen kasa vaatteita ja  tavaroita.

Toinen aaveista on keittiössä  ja toiveena olisi löytää sille järkevä paikka jostain alakerrasta. Muussa tapauksessa otan sen tänne vieras-,työhuoneeseen.
Kartellin himoni on nyt (ainakin toistaiseksi) tyydytetty.

Meillä satoi tänään rakeita. Yritin niitä kuvatakkin mutta niistä jokseenkin säälittävistä otoksista ei oikein saanut selville mikä oli rae ja mikä roska joten jätän esittelemättä.

Eilen illalla käytiin rautakaupassa hakemassa muutamat listat ja korun osia.
Niistä lisää kunhan valmistuvat.

Mukavaa iltaa!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Uusi sivu

Nyt on taas käännetty uusi sivu tämän perheen elämässä. Ja täytyy alkaa opettelemaan monta uutta asiaa. Joista ensimmäinen taitaa olla tuo herätyskelloon herääminen. Koskahan viimeksi olen laittanut kellon soimaan.. Ja vaikka olenkin aamun torkku ja illan virkku niin olin meistä ensimmäisenä ylhäällä ja jouduin herättelemään kahta äkäistä, peiton alle piiloutunutta tyyppiä. Eikä mua oikeasti harmita (ainakaan vielä) se että joutuu heräämään aikaisin. Oikeastaan on kiva herätä "ihmisten" aikaan eikä laiskotella sängyssä pitkälle aamuun.
Tänään viettiin poikkeuksellisesti poika yhdessä mutta suurimmaksi osaksi mies hoitaa viemiset ja minulle jää hakeminen. Ja sekin sujui tänään ilman henkilö-, tai peltivahinkoja. Eilen käytiin ajamassa reitti muutamaan kertaan joten matka sujui jo ilman navigaattoriakin.


Koulussa pojalla oli kaikki mennyt hyvin. Ja ylläykseksi huomasin pojalle tulleen monta jo kertaalleen opittua mutta käytön puutten vuoksi unohdettua hollannin kielistä sanaa. Eli suunta on hyvä. Huomenna ei koulua vaan vähän kerhoilua. Ja päivällä tulee entinen naapuri kylään. Hyvä päivä siis tiedossa.

Eilen tein muutaman kivan ja lompakkoystävällisen löydön ruokakaupassa.


Puisia kirjaimia pojan huoneeseen. Näistä saa yleensä maksaa itsensä kipeeksi sisustuskaupoissa joten tähän asti on jäänyt hankkimatta. Mutta nyt kun hintaa näille oli vain 1,99/kpl en voinut olla ostamatta. 


Sisustustarroja joita kaikissa blogeissa tuntuu vilisevän enemmän tai vähemmän. Näille ei vielä ole paikkaa päätetty mutta eiköhän ne johonkin seinään päädy.

Tämän mukavan, vähän stressaavan päivän päätteeksi menen ottamaan lasin viiniä ja painun vällyjen alle lukemaan kirjastosta lainattua huonoa kirjaa. 
Huomiseen!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Erilainen lauantai

Mukavaa lauantaita sinne! Täällä on menty kiireellä koko päivä. Poika ja mies kun läheti hakemaan autoa niin minä jäin kotiin siivoamaan. Oli ihanaa kerrankin siivota rauhassa ilman että joku kulkee perässä ja sotkee sitä mukaa kun saa siistittyä. Ja nyt on mukavaa kun on siisti koti. Vähän piti tavallista paremmin siivota sillä tänään meille tulee miehen muutama työkaveri syömään. Tehdään tortilloja että päästään vähällä vaivalla ja tiskillä. Ja onhan ne kyllä hyviäkin:)

Ja nyt kun kerrankin on suht siistiä niin nappasin muutaman kuvan meidän olohuoneesta. Muuten kun meillä on paikat kun hirmumyrskyn jäljiltä. Leluja kaikki nurkat täynnä. Eikä sellaista ole kiva kuvailla.


Näköjään sinne on jäänyt tulin käsinojalle Iggle Pigglen viltti...


Tarkoitus olisi jossain vaiheessa vähän tapetoida. Minun makuun tuo on vähän liian tumma.


Jos minulla olisi miespuolisia lukijoita. Tämä olisi varmaankin heille mieluisin kuva. Telkkari.


Tässä oli vielä aamulla kasa DVD-levyjä mutta kannoin ne kaikki vaatehuoneeseen piiloon. Vähän on pakko vieraille lavastaa..

Nyt mene laittamaan vähän meikkiä naamaan ja valmistelemaan ruokaa.
Rentouttavaa iltaa kaikille!

torstai 13. lokakuuta 2011

Pieni sananen asioiden vaikeudesta

Nyt tulee se luvattu avautuminen. Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä näillä omilla valituksillani. Lupaan ja vannon että jossain vaiheessa kerron niitä tämän maan hyviä puolia. (antakaa mulle vaan vuosi lisää aikaa niin saan edes kolme kohtaa kasaan...vitsi:))

Elikkä siis, eilen mentiin hoitamaan papereita kuntoon autoa varten. Kaupungintalolla piti käydä hakemassa joku paperi mitä ilman ei kuulemma voi autoa saada mieheni nimiin. Hollantilainen ajokortti olisi myös kelvannut mutta tässä ajassa sitä ei olisi kerinnyt saada. Kaikki sujui mutkattomasti ja päästiin ennätysajassa pois. Ja siitä sitten mentiin kadun toiselle puolelle pankkiin hakemaan vakuutusta. Tähän väliin on pakko mainita että pankki aukesi 9.30 ja kävelimme ulos pankista 11.45...
Ja mitä siinä välissä sitten tapahtui ei oikeen auennut meille kummallekkaan. Kovasti pankin setä siinä naputteli tietokoneelle juttuja ja välillä soitteli ties minne. Muisti kysyä noin viisi kertaa onko meidän tilit ja asuntolaina samassa pankissa johon vastasimme noin viisi kertaa että kyllä on. (mutta tuskin kovin kauaa)


Setä jatkoi naputtelua ja jutteli samalla kaikenlaista. Kehui kuinka hyvän ja hienon auton olemme ostamassa ja kertoi myös millä itse ajaa. Kyseli suomesta ja kuinka hyvin ollaan viihdytty täällä. Sellaista mukavaa jutustelua. Mukava ja ystävällinen mies. Mutta aikaa kuitenkin kului ja poika alkoi hermostua ja mieskin joutui perumaan monta palaveria kun ei oletettu näin pienen asian kestävän näin kauaa.
No, sitten yhtäkkiä mies vaan tokaisi että sitä vakuutusta minkä olisimme halunneet ei ole mahdollista saada meidän autoomme. Auto on kuulemma liian kallis. Pankin nettisivuilla ei tietenkään oltu mainittu mitään.
Ainoat vakuutukset mitä autoon saa on halvin mahdollinen ja kallein mahdollinen. Ja kalleimmalla oli hintaa lähes 600€/kk. Alimmalla taas n. 150€ eikä tämä vakuutus kata juuri mitään.
Tämä tieto taisi tulla pankin sedällekkin uutena tietona vaikka ammatikseen tätä tekeekin...
Ja tämän selvittämiseen pankin sedällä meni lähes kaksi tuntia. 


No, taas soiteltiin ja kyseltiin ja selviteltiin. Taas sama vastaus. Ja kun jonkinlainen vakuutus oli pakko ottaa valitsimme halvimman. Ei meillä ole varaa, eikä edes halua laittaa auton vakuutukseen 600€.
Taas setä naputteli ja naputteli ja sitten... Hän ei pysty vakuutusta myöntämään vaan meidän pitää soittaa asiakaspalveluun. Kahden tunnin tuloksettoman pankkireissun aikana kävi siis ilmi että koko reissu oli turha.
Tarpeetonta kai mainita että tässä vaiheessa alkoi hermot olla melko kireällä.
Meidän kokemukset soittamisesta mihin tahansa hollantilaiseen asiakaspalveluun eivät ole kovin ruusuisia joten mies pyysi pankin setää soittamaan meidän puolesta. Minkä hän onneksi tekikin. 
Ja huomautan että lähinnä tuossa asiakaspalveluun soittamisessa on ongelmana kielimuuri. Me emme puhu emmekä ymmärrä hollantia ja taas kaikki toisessa päässä eivät puhu englantia tai vaikka puhuisivatkin asioita saattaa jäädä ymmärtämättä. Enkä edes oleta että pystyn aina hoitamaan asiani englanniksi. Tämä on hollanti jossa puhutaan hollantia eli minun pitäisi osata maan kieli. Tämä on työn alla.
No joka tapauksessa homma saatiin hoidettua ja meidän autolla on nyt vakuutus. Wippii!!


Mutta sitten tein taas virheen, tai pari. Huomasin että meidän osoitetiedot koneella olivat väärät. No niitä ei kuulemma pystytä siinä samalla korjaamaan vaan homma pitää hoitaa netissä. Ongelmana minulla vaan oli se että olin saanut blokattua itseni omasta nettipankistani syöttämällä salasanan väärin kolme kertaa. En käytä hollantilaista nettipankkia kovin usein ja salasana on päässyt unohtumaan. Tässä tapauksessa kuitenkin sitten kuulemma osoitteen ja tietoja voidaan vaihtaa paikanpäällä.?.? Taas naputeltiin ja naputeltiin. Sitten setä kysyi onko minulla passia mukana. Eikä tietenkään ollut. Suomalainen ajokortti kun on täällä yhtä tarpeellinen kun stoccan kanta-asiakaskortti... No siinä tapauksessa setä ei kuulemma voi auttaa. Pitää täyttää joku hemmetin lappu joka pitää lähettää jonnekkin jossa käsittely vie 2-4 vko!!! Ja siihen asti kaikki pankin posti menee väärään osoitteeseen.
Ja miksi me ei olla aikaisemmin tehty muuttoilmoitusta pankille? No koska sama pankki hoiti meidän asuntokaupat joten hölmösti ajattelimme että heille päivittyisi ostamamme talon osoite.. Tai että edes kaupungintalolle tehty muuttoilmoitus olisi edennyt pankille asti. Mutta niin helposti ja yksinkertaisestihan ei asiat aina mene.

Nyt riittää valitus tältä erää. Ulkona paistaa aurinko josta lähdemme pojan kanssa nauttimaan ja unohdamme hetkeksi nämä negatiiviset asiat. Huomenna jotain positiivisempaa luvassa. Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea loppuun. Tai vaikka ette olisikaan jaksaneet :)
Olisi kiva saada kommenttia muilta samassa maassa asuvilta. Onko teistä asiat täällä monimutkaisia vai kitisenkö turhasta?

P.S: Kuvien autot eivät liity tapaukseen

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tiistain tekemisiä

Eilen meillä oli pojan neuvola. Toinen laatuaan tässä maassa. Kaikki muut tuntuu olevan kohillaan mutta näkö tarkastetaan puolenvuoden päästä uudestaan. En tiedä oliko vika pojan näössä vai siinä ettei hän oikeen viitsinyt keskittyä ja sanoi mitä sattui kun lääkäri osoitteli kuvia taululta. Miehellä on ollut lasit 12-vuotiaasta asti ja itse olisin tarvinnut laseja jo noin 7 vuotta sitten mutten ole saanut aikaiseksi hankkia. Tunnen välillä itseni ihan eläkeläiseksi kun täytyy mieheltä pyytää laseja lainaan kun pitää katsoa jonnekkin kauas. Eli mahdollista on että pojallakin on huono näkö. Mutta siitä saamme varmuuden vasta seuraavalla käynnillä.

Samalla reissulla kun käytiin neuvolassa niin käytiin vähän kaupoilla ja torilla kun kerran kaupungissa oltiin.
Luomukaupassa kävin pitkän tauon jälkeen. Haluan kokeilla tehdä spelttileipää enkä muista missään muualla nähneeni spelttijauhoja kun tuolla. Samalla löysin ruisjauhoja joita olen etsinyt kohta kaksi vuotta. En tiedä onko ne vasta tullut valikoimaan vai enkö vaan ole niitä aiemmin nähnyt. Mutta sama se. Nyt on jauhoja.


Käytiin syömässä lounasta saman paikan luomuravintolassa. Ja vaikka hintaa tulikin enemmän kuin perus mäkkireissulla, se oli kyllä ehdottomasti sen arvoista. Juomaksi otin luomu omena kivennäisvettä. Siitä syystä että kaikkien aikojen lempijuomani on Hartwallin Fruity Omena ,jota tulee suomessa juotua litra tolkulla, eikä mitään vastaavaa ole tähäna asti ole tullut vastaan. Mutta tämä saattoi hyvinki yltää samalle viivalle. ( ja ei, Hartwall ei maksanut näistä kehuista mitään mutta toki voisin ottaa korvaukseksi rekallisen kyseistä juomaa kotiin, kiitos)

Kotona sitten vähän askarreltiin. Eli minä askartelin ja poika silppusi saksilla paperia lattialle.

Hämähäkkejä

Ja vaikka normaalisti meillä on torstaisin tapana syödä keittoa niin päätin kuitenkin tehdä kasvisosekeittoa ja sämpylöitä. Täydellistä syksyruokaa. Lämmintä keittoja ja lämpimiä sämpylöitä. 





Sämpylät tein hieman erilailla kun yleensä. Normaalisti sekoita hiivan ja lämpimän maidon keskenään. Mutta löysin ohjeen jossa heti alussa sekoitettiin hiiva ja suola keskenään jolloin hiiva muuttui nestemäiseksi. En uskonut tämän vaikuttavan mitenkään makuun mutta niin vain teki. Mieskin kehui että oli parempia kun normaalisti.

Tänään ollaan hoidettu aamusta autoon liittyviä asioita... Ja voi luoja.. Ei taas mitään hyvää sanottavaa. Siitä selvitystä ensi kerralla. Eli kaikki jotka eivät halua lukea nillitystä hollantilaisesta monimutkaisuudesta ja järjettömyydestä jättäkää suosiolla väliin.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Dear John

Viikonloppuna käytiin sitten viimein ostamassa se auto. Tosin saadaan se vasta ensi lauantaina joten piti viikolla myöhäistää pojan tarhaan meno. Vähän alkaa jännittää kun ei ole kauheasti aikaa totutella autoon ja reittiin ennenkun täytyy alkaa yksikseen kulkemaan. En ole koskaan omistanut autoa (enkä oikeastaan omista virallisesti edelleenkään...) enkä ole moista koskaan kokenut tarvitsevani. Olen tottunut kävelemään/pyöräilemaan ja käyttämään julkista liikennettä. Tähän tilanteeseen vaan mikään edellemainituista ei oikein käy koska välimatka on niin pitkä. En halua kuitenkaan alkaa ihan täysin auton orjaksi ja tehdä kauppareissuja autolla mitkä tähän asti olen  vallan hyvin voinut hoitaa kävellen. Tiedän että riski on suuri ja olen todistanut sen monen ihmisen kohdalla. Esimerkiksi mieheni harvoin haluaa (ainakaan vapaaehtoisesti) lähteä minnekkään ilman autoa. Auto on siis vaan tarhareissuja varten. Ja ehkä Ikeassa käyntiä varten:)

Autokauppa oli niin lähellä saksan rajaa että käytiin samalla reisulla myös sielä vähän ruokaostoksilla. Ensimmäistä kertaa kävin Real-nimisessä kaupassa joka oli vähän kun Prisma tai Citymarket suomessa. Täällä kun ei isoja automarketteja ole niin otin kaiken ilon irti ja kiertelin kaikki mahdolliset osastot. Mukaan ei kuitenkaan tarttunut ruokaostosten lisäksi kun miehelle hiusvahaa ja itselle kuivashamppoota. Meidän lomamatka on niin lähellä että yritän pidellä siihen asti kukkaron nyörejä tiukalla.

Sunnuntaina meillä oli ihanan letkeä päivä. Nukuttiin pitkään ja makoiltiin sängyllä ja katseltiin koko perheen voimin piirrettyjä. Syötiin hidas aamupala jonka jälkeen kaikki teki omia juttujaan. Nukuttiin kaikki yhdessä, samassa sängyssä päiväunet mitä ei ole varmaan tapahtunut koskaan. Minä kun en oikeen koskaan malta nukkua päivisin. Sitten puettiin vaatteet, jep, me oltiin kaikki yökkäreissä melkeen kolmeen asti päivällä, ja lähdettiin säätä uhmaten Rotterdamin satamaan katsomaan laivoja ja samalla reissulla kauppaan.




Sää oli tosiaan aika armoton. Satoi ja tuuli. Olin aivan valmis lähtemään jo muutaman minuutin jälkeen.
Poika oli kuitenkin aivan toista mieltä. Kun kerrankin oli kunnon sadevehkeet päällä ja sai oikeen luvan kanssa juosta lätäköissä...




En muista koska viimeksi olisin niin kovasti halunnut saunaan kun eilen. Olin luita ja ytimiä myöten jäässä ja olisi mukavan päivän päätteeksi ollut ihana rentoutua ja lämmitellä saunan lauteilla ja sieltä suoraan pehkuihin. Mutta kun ei niin ei. Joten pojan iltatoimien jälkeen painelin itsekkin vällyjen alle lukemaan kirjaa johon olin aivan koukussa. Aloitin lukemisen perjantaina ja olisin halunnut lukea sen läpi siltä istumalta.


Sain sen kuitenkin vasta tänään luettua läpi. Tämä kirja pääsi heti lempikirjojeni listalle. Tästä kirjasta on tehty elokuvakin ja ajattelin heti päästyäni kirjan loppuun että haluan nähdä sen. Mutta kun katsoin trailerin YouTubesta tajusin ettei se yllä samalle tasolle kuin kirja. En ymmärrä miksi kirjoista tehdyt elokuvat on muutettu sellaisiksi että koko kirjan idea menettää merkityksensä. Sama oli P.S Rakastan sinua-kirjan kohdalla. Kirja oli aivan ihana ja yksi parhaista koskaan lukemistani ja elokuva taas yksi huonoimmista koskaan näkemistäni elokuvista. Ärsyttävää. Mutta sen enempiä paasaamatta. Tämä on hyvä kirja. Suosittelen.

torstai 6. lokakuuta 2011

Jo elokuu

Huono bloggaaja ilmottautuu taas... Mihin ne päivät oikeen katoaa. Ei tunnu yhtään siltä että olisin ollut poissa blogin parista näin pitkään. Eikä ollut todellakaan tarkoitus. Johonkin se aika vaan meni.
Kun täällä ei kesästä juurikaan saanut nauttia niin luonnonvoimat päätti armahtaa meitä ja laittoi ihanat hellesäät näin alkusyksyyn. Eli lähes tähän päivään asti on saatu nauttia rantakeleistä. Ja rannalla ollankin vietetty paljon aikaa. Ja ulkona muutenkin. Poika rakastaa pyöräilyä ja niinpä me tehdään pyörälenkkejä päivittäin. Joskus jopa kaksi.
 Normaalisti meillä ei ole juurikaan mitään kiireitä elämässä ole mutta jotenkin viime viikot on ollut täynnä ohjelmaa. Kuvia ei ole tullut otettua eikä mitkään projektit ole ehtineet suunnittelua pidemmälle.
Mitään maata mullistavaa ei tänä aikana ole tapahtunut mutta joitakin isoja juttuja silti. Muutamia mainitakseni niin meidän pieni mies aloittaa maanataina tarhan. Kaksikielisessä montessorikoulussa. Ei täysipäiväisesti eikä kokonaista viikkoa koska minä olen ainakin vielä toistaiseksi kotona. Mutta pääseepähän vähän muiden lasten kanssa leikkimään ja toivottavasti alkaa pian oppia kieltä. Tarha on noin puolentunnin ajomakan päästä kotoa ja kestää 08.00-14.00 mikä tarkoittaa sitä ettei mies pääse häntä hakemaan, mikä tarkoittaa sitä että me (eli mies) nyt kuumeisesti etsitään autoa, mikä tarkoittaa sitä että MINUN pitäsi taas uskaltautua auton rattiin. En ole koskaan tykännyt autolla ajamisesta ja viimeisen kahden vuoden aika olen ajanut autolla tasan kaksi kertaa. Molemmat noin 3 minuutin pituisia matkoja. Moottoritiellä olen viimeksi ajanut.... No, vuosia sitten. Eli pientä totuttelua vaatii. Paikalliset hullut päivät oli viime viikolla. Siellä tuli käytyä kahdesti. Perjantaina oli myynnissä tuoli jota olen himoinnut jo pitkään joten käytiin tilaamassa ne. Niin ne. Tilausta tehdessä kävi ilmi ettei tuoleja saa ostettua yksittäin vaan pitää ostaa vähintään kaksi. Mitä ei missään oltu mainittu. Joten meille tulee yhden sijasta kaksi tuolia muutaman viikon sisällä. Lisäksi olen löytänyt ryhmän muita expateja täältä ja heidän kanssaan olen tavannut muutaman kerran. Kotia on laitettu. Tämä työhuone/vierashuone/leikkihuone on päivittäin työn alla ja pikkuhiljaa tulee valmista. Olen syönyt paljon ja epäterveellisesti. Nyt kun olen naimisissa aivot tuntuu ajattelevan ettei enään tarvitse niin välittää linjoistaan. Tähän ongelmaan on kyllä tarkoitus pureutua mahdollisimman pian. Ihan senkin takia että kuuden viikon päästä me lähdetään lomalle. Tavallaan extempore lomalle. Miehellä on vielä lomapäiviä jäljellä ja ne on käytettävä tämän vuoden puolella. Ja tiedossa kyllä oli että johonkin mennään vielä tänä vuonna. Lähinnä mietittiin jotain Pariisi-Barcelona-Lontoo akselilla mutta viattoman  letkautuksen ansiosta (joka ihme kyllä ei tullut omasta suusta) meillä on nyt lentoliput jonnekkin aivan muualle.
Näissä merkeissä olen siis laiminlyönyt blogia. Mutta nyt teen paluun. Taas.