tiistai 24. maaliskuuta 2015

Bicester village

Taa bloggaaja vietti sunnuntaina synttareita. Tai no paremminkin taytin vuosia taydessa hiljaisuudessa. Meilla ei olla tupattu pitamaan kauheeta mekkalaa meijan aikuisten synttreista. Aamupalan ja kahvin sain sentaan sankyyn. Mutta siina se. Ja sekin tosiaan kuusvuotiaan toimesta.
Mutta ei kai parane kiukutella olinhan ma jo ostanut itselleni lahjan

No sentaan mies ehdotti etta lahdetaan kaymaan outleteissa Bicester villagessa. Taalla meijan on pitany menna kaymaan jo pidempaan mutta koska matkaa on se pari tuntia suuntaansa niin ei oo koskaan oikeen tullu lahdettya. Mutta nyt tosiaan lasten kiukuttelusta huolimatta lahdettiin matkaan. Olihan sentaan aitin synttarit.

Mitaan ennakko-odotuksia mulla ei ollu. Ollaanhan me kayty Hollannissa naissa usemapaan otteeseen ja aina palattu edes jonkinlaisten ostosten kanssa. Nyt kun matkalla sitten aloin tutkia mita kauppoja siella on tarjolla niin alkoi vahan jannittaa. Paljon kauppoja mutta kaikki siita kalliimmasta paasta. Jaiks.
 
No oltiin jo puolessa valissa joten ei enaa viittitty kaantya.


Yksi asia mika alko heti arsyttaa oli ihmispaljous. Joo olihan sunnuntai mutta silti. 
Ma vihaan suunnattomasti kaikkia paikkoja missa saa koko ajan vaistella ihmisia ja silti olla ihan iholla ainakin viiden ihmisen kanssa. Ja varsinkin kun oon lasten kanssa. Mutta siis sisulla kun sinne asti oltiin kerran ajettu.


Kierrettiin muutamassa kaupassa pikaisesti ja aloin aavistella etta taa saattais olla ensimmainen kerta kun lahetaan outlet ostoksilta tyhjin kasin.



Monessa kaupassa kaytiin ovella kaantymassa ja kaannyttiin samantien takaisin. Rattaat tai ei niin en halunu lahtea niihin ankeamaan itseani. Kaupat itsessaan ei valttamatta ollu sen pienempia kun mihin ma oon muualla tottunu mutta ne oli vaan tungettu enemman tayteen tavaraa. Se mita ma oon inhonnu taalla alusta asti: liikaa liian pienessa tilassa. Lahes jokaisessa oli keskella jotain poytia ja rakkeja mika pakotti ihmiset koko ajan vaistelemaan toisiaan.
Ja lopulta kaytiinkin vaan kaupoissa vaan vuorotellen.


Sita en voi vaittaa ettenko olis loytany itselleni jotain kivaa. Mutta aika usein se oli laukku ja kun juuri oon ostanu kaksi uutta niin en voinut millaan enaa perustella sita etta tarvitsisin uuden laukun. Ja toki se minka halusin maksoi £1120 joten ei auennu kukkoron nyorit.
 
Cosmetics company storessa oli hyva valikoima meikkeja mun mielesta edullisesti ja melkeen sorruinkin ostamaan meikkivoidetta ja puuteria kunnes muistin etta mulla on molempia kotona ihan korkkaamatttomat versiot.


Kun kierros laheni loppuaan aloin olla jo niin taynna koko tungosta etten olis valittany vaikka joku ois ilmaseks jakanu laukkuja. Ainoa ajatus mika mulla oli, oli pois pois pois pois pois pois.
Ja niin me lahdettiin. Tyhjin kasin.

Yhteenvetona voisin sanoa etta kaikesta valituksesta huolimatta taa on varmasti kaymisen arvonen paikka jos tulee mahdollisuus ja lompakossa on ylimaarasta. MUTTA jos et ole todella varakas, suosittelen pienta saastokuuria ennen tanne suuntaamista. Ostetaavaa loytyy kylla jos vaan haluaa ja pystyy maksamaan. Ja jos on oikeesti designer laukkujen ja vaatteiden ystava niin suosittelen ehdottomasti. Ja jos on paattanyt torsata johonkin kalliiseen niin suosittelen piipahtamaan taalla ennen "tavalliseen" putiikkiin menoa. Ja jos olet aiti niin jos vaan mahdollista niin jata lapset kotiin. Varsinkin jos olet menossa viikonloppuna. 
 
 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Lapsen evaat

Englantiin muutettua ja pojan mentya taalla kouluun, meilla alkoi yksi ihan uusi rutiini. Nimittain evaiden teko kouluun. Tai lounas se kai oikeammin on.
Tasta meilla ei ollu aikasemiin kokemusta silla hollantilaisessa koulussa pojalla oli poikkeuksellisesti ruoka koulun puolesta. Luomuruokaa joka tehtiin paikan paalla. (syva huokaus..)

 Evaat teen sen perusteella mista poika tykkaa ja mita meilla sattuu olemaan. Ja ikava kylla evaat aika usein nayttaa samalta mutta kun oon yrittany tehda pieni muutoksia niihin  niin saan iltapaivalla heittaa roskiin suurimman osan.

Mutta tallasia evaita ma siis pakkaan kuusivuotiaalle mukaan.

Maanantaina: leipaa, hunajamelonia, kurkkua, viinirypaleita, myslipatukka ja pala juustoa.


Tiistaina lapsilla oli retki paikalliseen ravintolaan jossa valmistivat oman lounaansa eika mun siis tarvinnut pakata mitaan mukaan.

Keskiviikkona: leipaa, mansikoita, luumuja ja myslipatukka.


Torstaina: leipaa, viinirypaleita, banaani ja myslipatukka


Perjantaina: edellisen paivan patongin loppu, mansikoita, vadelmia, viinirypaleita ja luumu.



Yritan pakata aina mukaan useampaa lajia ettei tarvitse nalassa olla. Meilla kun toi maku tuppaa muuttumaan ihan paivienkin sisalla. "Tanaan en tykkaa viinirypaleista mutta huomenna ne on mun lempiruokaa," tyylisesti.  Hedelmat ja marjat ei yleensa tuu koskaan takas mutta leipaa tulee yleensa edes jonkinverran. Joskus leipa saattaa olla ihan koskematon.


Viime kesana koulun loputtua me saatiin lappu etta voidaan hakea lapselle koulun puolesta koululounasta. Mutta kun yritin sita lomaketta netissa tayttaa niin siina vaadittiinkin etta pitaa muistaakseni saada edes yhta avustusta valtiolta. Meille ei ropoakaan heru (lapsilisalaskelmankin mukaan meidan pitaisi maksaa vatiolle eika saada) joten ajattelin etta me ei kuuluta sen piirin. Ja nyt viime viikoina oon kuullu muutamalta taholta etta lounas itseasiassa kuuluis olla ilmanen mun kakkosluokkalaiselle. Tieda hanta sitten. Mutta oikeesti ruokalistaa selatessa ei kylla edes haittaa ettei olla sita haettu.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Mun hoodit

Bongasin tallasen postauksen Jaelin Appelsiinipuun alla blogista ja ajattelin napata sen omaanki blogiin. Kyseessa on siis oman asuinalueen esittelya.
 Ma en oo taalla blogissa jaellu kauheesti kuvia mistaan taalla Englannissa. Ma voisin vaikka asua  suomessa ja juksata asuvani jossain muualla. Joten nyt on jo korkee aika esitella mun hoodeja.

Naa molemmat kuvat on meijan etupihalta. Toi toinen kuva on ylakerran makuuhuoneen ikkunasta otettu. Otin kuvaa mahtavasta ja harvinaisesta auringonpimennyksesta. Naattehan tekin sen?


Tien paassa nakyy vihrea kyltti, siella on meijan lahikauppa. En oo koskaan asunu nain lahella ruokakauppaa. Mutta jottei kukaan olis kateellinen niin me kaydaan siella todella harvoin. Oikeestaan vaan hatatapauksessa. Se on mun makuun vahan turhan tyyris. Taman saman tien varrella on myos kierratyspiste jonne vien meijan muovit, lasit ja paperit.
 Vihrea aidattu alue on pienia viljelypalstoja. Viime kesana siella pidettii kahdet markkinat josta mekin kaytiin hakemassa omenia, kukkia, perunoita ja marjoja. Lahiruokaa parhaimmillaan.


Taa on meijan kotikatu. Se on todella lyhyt ja paattyy paassa olevaan valkoiseen taloon. Kadun molemmin puolin on naita perus englantilaisia taloja. Kaikki samanlaisia.
Tasta kohtaa missa kuva on otettu, alkaa oikealla meijan kauppakatu....


joka nayttaa talta. Kuvat vaan on otettu kadun toisesta paasta.


Talta kadun patkalta loytyy useampi ravintola, sekatavarakauppa, muutama kirputori, pari kioskia, apteekki, hammaslaakari, rusketussalonki, se jo mainitsemani ruokakauppa ja varmasti jotain minka unohdin. Tassa on yks mun lemppari kirpputoreista. Ehka se siks on lemppari kun se sattuu olemaan niin lahella. Muuten me ei oikeen naita palveluita kayteta. Paitsi sita ruokakauppaa. Kerran haettiin ruokaa yhesta naista ravintoloista mutta kun niiden kasitys kasvisateriasta oli vedessa lilluvat kasvikset ja suolakurkku niin eipa olla sen jalkeen koettu tarvetta kayda.


Ton askeisen kadun toisella puolella on meijan lahin kirjasto ja puisto. Siis jumalaton viherio jonka ympari kiertaa asfaltti. Taalla ihmiset lenkkeilee ja ulkoiluttaa koiriaan. Ja lapsiaan.


Ja on siella toki myos leikkipuisto. Tasta on ehka joskus ollu kuvia blogissa. Taa on ihan kiva puisto jossa saan salliessa vietetaan aikaa. Varsinaisen leikkipuiston ulkopuolella on viela pieni viherio missa voi vaikka pelata palloa tai istua piknikilla jossa on pienempi mahdollisuus astua koiran kakkaan kun aidan ulkopuolella.


Puiston toista puolta reunustaa hautausmaa. Vaikkei hautausmaa naapurissa mikaan hilpea asia ole niin naureskellaan miehen kanssa asialle aika usein. Ja taa siita syysta etta me ollaan AINA asuttu todella lahella vanhustentaloa. Eika siis tarkotuksella. Mutta aina yleensa muuton jalkeen ollaan huomattu etta, hitto tossa on taas vanhustentalo melkeen naapurissa. Ja nyt siis meilla on hautausmaa naapurissa. En tiia mita siita pitas ajatella...


Tama kuva on meijan koulumatkalta. Kuvia oli tarkotus olla enemmanki mutta sitten iski ujous enka kehdannu kuvailla kun nain muita vanhempia matkalla kouluun. Meilta kouluun kestaa kavella 7 minuttia. 5 jos kavelee suht nopeesti. Taa on suuri parannus siihen etta hollannissa koulumatkaa oli n.35km ja siihen saatto hyvalla tuurilla menna kolmekin tuntia. Yhteen suuntaan.

Sellasilla kulmilla me siis asutaan. Saa tulla kylaan.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Virkattu viirinauha

Nyt kun oon jattany iltasin herkkujen napostelemisen pois, on tilalle pitany keksia muuta tekemista. Ja tietty muuta ajateltavaa ettei suklaapatukat vilise silmissa. 
Siispa otin kateen lankaa ja virkkuukoukun. Halusin teha jotain pienta mika valmistuu suht nopeesti eika tarvitse suuria aivollisia ponnistuksia ja jonka voi surutta jattaa kesken ja seuraavana paivana on helppo jatkaa.

 
Aloin puolihuolimattomasti virkata jamalangoista kolmioita. Ja ajatus olikin etta jos tallasen viirin saisin pienemman pojan huonetta koristamaan.
 

Tallanen siita sitten tuli. Nakojaan olis kaivannu silitysta viela ennen kuvia mutta nyt on myohasta.





En tainnu paasta eroon kun yhdesta jamakerasta. Muihin jai viela tyostettavaa. Mutta naitahan tekee iltojen iloksi lisaakin.

 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Se lahja

Kuten luvattu, tassa se mun itselleni tilaama synttarilahja.
 Jotakin tallasta siis etsin reissusta mutta sita ei tullu vastaan. Ja kun tilauksesta kaikenlaisia Michael Kors  koruja oli tarjouksessa Secret sales- sivustolla (mun pitais peruuttaa kaikki sahkopostiin tulevat uutiskirjeet) ja klikkailin sielta sopivan ostoskoriin.


Normaalisti en tykkaa kultaisista koruista mutta jotenkin taa koru naytti kivemmalta kaksivarisena.


Tykkaan tasta ihan alyttomasti ja me varmasti viihdytaan pitkaan yhdessa.

Ja koruista puheen ollen. Mun isa usein ostaa mulle kalevala koruja lahjaksi ja nyt taas kyselee synttareiden lahestyessa etta minkalaisen korun haluaisin. En oo yhtaan karryilla kalevala korujen nykyisesta mallistosta ja ajattelin kysella teilta vinkkeja. Mita kalevala koruja teilla on tai haluaisitte?

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Syntarilahja sneak peak

Siis meilla on kevat! Ihan mahtavuutta. Vaikka se tulee joka vuosi niin  jotenkin se yllattaa mut ihan samanlailla kun lumi muut suomalaiset. En tiia onko se taa kaikki paska ei niin kiva mita tassa vuoden aikana on tapahtnu vai mika mutta jotenkin oon iloisempi kevaasta kun koskaan ennen. Pitkasta aikaa tuntuu silta etta ehka tasta kaikki viela iloks muuttuu. Tieda hanta sitten.

Mutta sita vaan tulin akkia kertomaan etta mun synttarilahja tuli tanaan postissa. Ja se on ihanampi kun osasin odottaa.


Taman sisalto esittelyssa ens viikolla.
Taa tuli just sopivaan aikaan ja paase tanaan ensiesittelyyn kaverin synttareille. Joihin mun pitas jo olla valmistautumassa. Asukin on paattamatta. Stressia stressia. Ei vaan. Kiva paasta pitkasta aikaa vahan ulos.

Ihanaa lauantain jatkoa sinne toiselle puolelle!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Melkein the laukku

Menneella lomamatkalla mulla oli kaks suurempaa ostostoivetta.  Rannekoru ja se uusi laukku.
Mulla on ollu mielessa yks tietty jo pitkaan mutta koskaan meilla ei oo hinta ja kukkaron nyorit ollu yhteistyossa. Oon katellu sita jo moneen kertaan useammasta nettikaupasta ja joskus jopa klikkaillu koriin asti mutta kassalla oon aina janistany.
Reissuun lahtiessakaan en kylla ajatellu etta budjetti talle uudelle laukulle on pohjaton mutta paatin etta sen on loydyttava. Olin oikeestaan avoin varin suhteen ja oikeestaan oli ihan sama oliko se jonkun merkkinen vai ei. Kunhan se vaan olis toimiva.

Kiertelin kauppoja tuloksetta melkeen koko loman ja olin jo luovuttaa mutta onni onnettomuudessa se oikee loyty sitten aika viime metreilla.



Marc by Marc Jacobs oli se mita olin havitellukkin ja nyt sen sain. Melkein the laukun tasta tekee se etta olisin mielellani ottanu vahan eri mallisen ja ehka vahan isomman. Ja... ehka mustan. Vaikka toisaalta mustia ma tunnun ostavan aina.

Mutten tosiaankaan valita. Laukku ja omistaja ovat kovin onnellisia yhdessa ja povaan meille pitkaa liittoa. Tanne mahtuu kaikki tarvittava ilman etta se nayttaa tayteen ahdetulta.


Joku muukin meijan perheessa on ihastunu eika voi pitaa nappejaan erossa.


Sita alussa mainitsemaa rannekorua ei loytyny mutta se on tulossa postissa.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Makeaton maaliskuu

Susanna blogissa Life in London by Susanna heitti haasteen makettomasta maaliskuusta. Ja se tuli kylla kun tilauksesta. Edellisesta lakosta onkin jo vahan aikaa ja pakko myontaa etta sen lakon paattymisen jalkeen ollaan kylla mussuteltu.
Myonnettava on etta mahdolliset vierotusoireet vahan pelottaa. Viimeksi ne ainakin oli aika karmivat. Mutta niin kai se on etta herkuttelulla on hintansa.

Mulla taa lakko alkaa paivan myohassa koska poika valittiin viime viikon tahtioppilaaksi ja lupasin palkinnoksi leipoa kakun sunnuntaina. Koko kakkua ei saatu tuhottua eilen joten lopusta saa huolehtia mies ja poika.

Nyt on kaappi taynna porkkanoita, kurkkua ja muuta iltanaposteltavaa ja makeaton maaliskuu voi alkaa. 
Muita mukana?