Kateus iski

Kyllä on aurinko nyt hellinyt meitä. Koko viikonloppu saatiin nauttia lämmöstä ja paisteesta ja otettiinkin kaikki ilo irti olemalla ulkona niin paljon kun mahdollista.

Ja koska tässä meidän kulmilla ei oikeen ole mitään kivoja paikkoja päädyttiin ulkoilemaan meidän (toivottavasti) uusilla kotikulmilla. Testattiin muutamat leikkipuistot ja kävelyreitit.

Tuntui kun olisi saanut maistaa palan paratiisia.

Ei autojen melua eikä ihmisiä huutamassa. Ei hälytysajoneuvojen sireenejä vartin välein. Ei mitään ylimääräistä hälinää. Siistejä leikkipuistoja joita ympäröi isot nurmikentät.

Ja koska meiltä on matkaa lähimmälle nurmikolle n.3km tämä tuntui melko luksukselta. Kuljettiin katuja ristiin rastiin ja sikin sokin ja tuntui kun joka kulman takan olisi ollut puisto.

Suomalaisena kai tämän ei pitäisi olla mikään iso juttu, mutta ilmeiseeti olen jo niin turtunut ja tottunut tähän betonimaisemaan etten edes osaa enää ajatella että jossain voisi olla oikeasti olla luontoa lähellä.

Kaikki tässä paikassa vaan tuntuu niin täydelliseltä. Liiankin täydelliseltä. Pelottaa että jossain se mörkö odottaa. En ole löytänyt täältä muuta vikaa kun että kunnollista ruokakauppaa ei ole lähellä. Keskustassa on kyllä Lidl ja C1000 mutta en oikein tykkää kummastakaan.

Sunnuntaina käytiin katsomassa millainen uimahalli täällä on ja se oli lapsen näkökulmasta varmasti paras minkä olen koskaan nähnyt. Poika olisi halunnut (tietysti) mennä uimaan mutta eihän meillä tietenkään ollut uimavehkeitä mukana.

Kuulostaako tämä jo liian täydelliseltä?

Taidan olla aika hurmoksessa tämän paikan suhteen.

Ja tietenkin tuli molempina päivinä se hetki kun oli lähdettävä kotiin.

Ja puhdasta kateutta puhkuen katselin ihmisiä jotka saivat jäädä. Omiin koteihinsa. Minun paratiisiini. Meidän oli palattava betonin ja melun keskelle, kotiin jossa viihdyn päivä päivältä vähemmän.

Huomenna mennään katsomaan toista kertaa yhtä asuntoa täältä.

Me kovasti haluttais ostaa se.

Koska sekin on täydellinen.

Löytyykö se sittenkin?

Meidän kodin etsintä rintamalla alkaa pikkuhiljaa tapahtua.

Lauantaina käytiin katsomassa kahta asuntoa.

Molemmat oli sellaisia joissa olisin hyvinkin voinut kuvitella asuvani.

Ensimmäinen vain oli hieman kallis joskin kyllä todella hieno. Suurin miinus kuitenkin oli että asunto oli vuokramaalla ja ylimääräisiä kuluja tästä olisi ollut yli 2000€ vuodessa.

Toinen olikin hieman edullisempi ja minusta ihana. Jos jotain negatiivista olisi pakko keksiä niin se olisi että kylpyhuone oli aika pieni. Mutta tätä mennään katsomaan uudestaan heti kun päästään.

Mies kyllä tykkäsi enemmän tuosta ensimmäisestä asunnosta mutta päätettiin kuitenkin unohtaa se jo valmiiksi kalliin hinnan ja vuokrakustannusten takia.

Maanantaina mennään kuitenkin vielä käymään yhdessä toisessa asunnossa.

Enkä haluaisi vielä hehkuttaa mutta siinä olisi kaikki mitä me uudelta kodilta haluamme.

Ja hintakin sopiva. Mutten halua innostua vielä.

Eilen pääsin vihdoin torille kankaita ostamaan ja mukaan tarttui muutama puuvillakangas ja pipokangasta. Vaikkei täällä enään ole pipoa tarvinnutkaan. Mutta tuleehan taas ensi talvi.

Puuvillakangas pääsi heti singerin alle kun surauttelin pojalle merihevosen Sisusta Tildan Tapaan-kirjan ohjeilla.

Ei ihan täydellinen, mutta kelpasi pojalle leikkeihin. Niin kiire tuli etten ehtinyt ommella tälle siipiä (vai mitkä ne on?) joten tämä on nyt siivetön hevonen.

Intoa olisi kyllä ommella lisää mutta aikaa ei tunnu olevan.

Nytkin keittiössä odottaa tiskivuori ja kylpyhuoneessa pyykkivuori. Niin ja makuuhuoneessa lajittelemattomien puhtaiden pyykkien vuori. Huoh...

Aamulla kävin salilla tarpomassa sykemittariin ennätyslukemat kalorien kulutuksessa ja se kyllä tuntuu kropassa.

Venyttelykin jäi. Että aamua ja niitä kipeitä lihaksia odotellen.

Illalla ajattelin hyvällä omallatunnolla loikoilla sohvalla ja katsella tätä

Nyt niittä vuoria valloittamaan että saan sen hyvän omantunnon!

Siivousintoilija

Onko teille koskaan käynyt niin että aloitatte siivoksen tarkoituksena vähän imuroida ja siistiä paikkoja ja tunnin päästä huomaatte että paikat on enemmän sekaisin kun ennen siivousta.

Pieniä ja vähän suurempia kasoja ja pinoja siellä täällä.

Kaapeista on purettu tavaroita sohville ja sängyille jotka pitäisi käydä läpi.

Paperipinoja jotka pitäisi arkistoida. Pyykkejä joita lajitella.

Mulle kävi eilen meinaan niin.

Piti vaan vähän viikonloppu siivousta tehdä mutta homma lähti vähän käsistä.

Eteisessä sai talvivaatteet kyytiä ja tilalle tuli kevyemmät takit ja kengät.

Vaatehuone tuli järjestettyä uuteen uskoon.

Osa pojan leluista lähti säilytykseen sitä mahdollista toista lasta varten. Samoin osa vaatteista.

Vielä jäi paljon siivottavaa mutta olen silti ylpeä saavutuksestani. En ole mikään siivous intoilija ja eikä meillä koskaan ole paikat ihan tip top.

En tiedä mikä minuun iski. Taisi kevätaurinko sekoittaa pään.

Niin ja siitä asunnosta.

Ei se ollut meille. Ihan kamalassa kunnossa. Pankin omistama. Ja kun lähtöhintakin on meille aika kova niin ei meillä olisi rahaa remontoida.

Mutten ole pettynyt. Alueella on onneksi muitakin, halvempia.

Tänään mennään katsastamaan muutama.

Mies joutui sitten töihin menemään tänään mutta tulee sen verran kotiin että päästään asuntoja katsomaan.

Ihan kiva viikko takana. Positiivisinta taisi olla se että sain viimein mandariinin siemenen itämään. Olen lykkinyt kymmeniä siemeniä multaa mutta mitään ei ole koskaan näkynyt. Mutta nyt sieltä pilkottaa tämmöinen.

Ellei se sitten ole rikkaruoho...

Eilen illalla perustin keittiönpöydälle pienen työpisteen ja surautin pojallle muutamat lakanat Ikeasta ostetusta kankaasta.

Pihiyksissäni en viitsinyt ostaa valmiita jotka maksoi 17€ kun pelkkä kangas maksoi 5.99€.

Nyt iski pieni ompelukärpänen ja lähdenkin tästä kohta pojan kanssa torille kankaita ostamaan.

Hauskaa lauantain jatkoa!

Uusi ikä

Syntymäpäivä sitten oli ja meni.

Juhliminen jäi tällä kertaa väliin koska päivä sattui viikolle eikä meillä edes olisi lapselle hoitajaa.

Mies kyllä toi töistä tullessaan kakkua kaupasta ja sitten laulettiin häpi pöörttei tier mami.

Poika toimi kakkupoliisina ja kyseli kokoajan että ethän sitten äiti ota enempää kakkua.

Hyvä että joku pitää huolen linjoista.

Viikonloppuna olisi tarkotus sitten juhlistaa vähän enemmän. Varataan hotelli jostain ja ajellaan sinne sitten lauantaina. Määränpää ei tosin ole vielä tiedossa.

Ehdotuksia?

Ostin eilen torilta itselleni kukkia kun olivat niin nätissä astiassa.

Ja sitten miehelläkin oli kukkapuska kainalossa kun tuli kotiin.

Kovin usein ei mies minulle kukkia kanna koska sanoin joskus suhteemme ihan alussa että kukkia tuodaan vain silloin kun on huono omatunto...

Vaikka viime viikko menikin suurimmaksi osaksi päin seiniä niin ehti siinä olla muutama positiivinenkin asia.

Alkuviikosta sain hoidettua pari asiaa jotka on jo roikkunut vuoden verran perässä.

Inhoan hoitamattomia asioita mutta olen myös todella saamaton. Asiat saavat odottaa kuukausi tolkulla ennenkun saan ne tehtyä.

Toinen hyvä juttu oli se että me löydettiin tästä läheltä aivan täydellin asuinalue. Ja nyt on suunnitelmat muutuneet niin että me ei enää edes katsella asuntoja muualta. Viikonloppuna käytiin vähän tutustumassa "meidän uusiin kotikulmiin."

Tällaiset maisemat olisi pyöräily etäisyydellä.

Lisäksi muita ulkoilumaastoja ja paljon leikkipuistoja lapsille. Ja uimahalli.

Niin ja iso ostoskeskus melkein vieressä.

Tänään mennään katsomaan yhtä asuntoa täältä. Hinta on kyllä aika kova meidän budjetille mutta tilaa olisi ja iso piha. Vähän voi hinnassa olla neuvotteluvaraa kun asunto on ollu aika kauan myynnissä. Ja käsittäkseni on nyt tyhjillään.

Ja jos ei tästä nyt tule kauppoja niin on siellä muitakin joita voisi käydä katsomassa.

Olin jo heittää pyyhkeen kehään tämän asunto asian kanssa mutta nyt olen aivan innoissani.

Pitäkää peukkuja!

Viikonlopun saalis

Ei ikävä kyllä ole uusi koti. Vaikka toinen asunnoista olikin paras tähän mennessä näkemistämme asunnoista. Mutta emme ole sittenkään varmoja onko se kaupunki niin kiva.

Miehellä kyllä lyhenisi työmatka huomattavasti. Muutama sata metriä lautalle (jep, lautalle) ja muutaman minuutin ajo toisella puolella ja plop, töissä.

Tämä talo on meillä nyt hiljaisessa harkinnassa eli sulatellaan ajatusta.

Niin ja sitten se toinen asunto oli aivan toista luokkaa. Ehkä jopa kamalin tähän asti näkemistämme. Asuntoa esitteli asunnon omistaja joka kertoi asuneensa perheineen asunnossa 35 vuotta mutta olivat nyt muuttaneet uuteen asuntoon samalla kadulle. Talo oli kamalassa kunnossa ja haisi niin tupakalle että sain päänsäryn. Hinnasta myyjä oli kuulemma valmis neuvottelemaan. Muttei muutamaa tuhatta enempää. Ei muuta kun onnea vaan asuntokaupoille.

Ja kun ei uutta kotia löytynyt päätin lohdutella itseäni käymällä Primarkissa. Tarkotuksena ostaa itselle vähän keväisempiä vaatteita. Muttei niitä kyllä ostoskassiin asti päätynyt. Sen sijaan siellä oli pojalle sukkia ja kalsareita ja itselle muutama juttu.

Uskalsin sijoittaa 3,50€ tollasiin "kaventaviin" sukkahousuihin.

Bikineitä ei ole koskaan liikaa.

Ja päätin vielä ostaa uuden clutchin (sen edellisen ja vielä käyttämättömän rinnalle) kun se sopi niin kivasti näihin New Lookin kenkiin.

Ja uudet käsipainot suomeen jääneiden tilalle.

Nyt ei harmita vaikkei ehtisikään salille kun voi kotonakin treenailla.

Sellasissa merkeissä mentiin viikonloppu. Ja kovasti on kiirusta luvassa tälle viikolle.

Nyt kone kiinni ja kotitreenit käyntiin!

Vanha virsi

Voiko joka maanantain postauksen aloittaa sillä että valittaa a) siitä että viikonloppu meni niin nopeasti ja b) siitä ettei me koskaan löydetä kotia.

Todennäköisesti ei joten olkoon tämä nyt viimeinen.

Viime viikkolla oli paljon kiireitä ja viikko hujahti nopeasti. Salillakin tuli käytyä viisi kertaa. Viikonloppunakin oli tarkotus mennä mutta kun mies oli jostain saanut perjantaina ruokamyrkytyksen niin aika meni sitä hoivaillessa. Mutta ihan tyytyväinen olen viikon liikuntasaldoon silti.

Lauantaina matkalla ruokakauppaan eksyin muutamaan muuhunkin kauppaan enkä siis palannut kotiin pelkkien ruokaostosten kanssa.

En vaan voinut jättää näitä kauppaan kun olen monta kuukautta odottanut että ovat alennuksessa.

Tämä lintuhäkki vaan on niin nätti. Ja valkoinen vaikka kuvassa näyttääkin keltaiselta. Ovh 9€ ja nyt 3€.

Tällaisia lyhtyjä on näkynyt monessa blogissa ja nyt sain minäkin omani. Harmittaa vaan etten tajunnut ostaa kun tuon yhden. Tänään niitä ei enää ollut siellä kaupassa. 3€ tämäkin.

Tämän takin ostin jo viikolla kun oltiin toisessa kaupungissa taas yhdessä asuntonäytössä. En olisi välttämättä takkia tarvinnut muttase maksoi vain kympin.

Kunhan nää alennusmyynnit loppuu niin ehkä tämä blogikin saa muuta sisältöä kun tän heikatomitämäostin.

Sitten se toinen pakollinen osio. Eli heimeeikoskaanlöydetäkotia.

Viime viikolla käytiin katsomassa kahta asuntoa. Toinen oli tässä samalla kadulla ja toinen eri kaupungissa.

Ihastuttiin kovasti siihen samalla kadulla olevaan asuntoon. Koko hoito täytyis laittaa uusiksi mutta ei me pientä projektia pelätä :)

Asunto oli todella tilava ja makuuhuoneitakin kolme. Hinnankin olisi varmasti voinut neuvotella sopivaksi koska asunto on ollut markkinoilla todella kauan. Pieniä remonttisuunnitelmiakin ehdittiin miehen kanssa vähän tehdä kunnes mies sitten huomasi sen yhden ja ainoan seikan miksi ei taideta tarjousta tästä tehdä.

Nimittäin tontin vuokra.

Tiedettiin kyllä että vaikka kyseessä on kerrostalo niin tontista on maksettava kaupungille vuokraa ja kyllä se kiinteistövälittäjäkin sen kertoi. Summan vain jätti kertomatta.

Toisen asunnon, jota viime viikolla käytiin katsomassa, tontin vuokra oli 38€/vuodessa. Ei siis juuri mitään. Mutta tämä oli eri kaupungissa.

Tämän asunnon josta meinattiin tehdä tarjous, tontin vuokra oli 4200€/vuodessa.

Melkoinen ero. Ja vaikka me pystyttäisiinkin se kyllä maksamaan niin mieluummin maksettais kuitenkin vähemmän.

Harmittaa melkoisesti.

Mutta ei auta kun jatkaa etsimistä.

Mukavaa viikon alkua kaikille!!

Niin ja (Kumman Kaa:ta mukaillen) Onks se niin että koiran voi, koosta riippumatta, tuoda RAVINTOLAAN??

Hukkareissu

Tänään käytiin taas katsomassa yhtä potentiaalista uutta kotia.

Ja kuvissa se näyttikin varsin lupaavalta.

Nätti talo. Kulmahuoneisto. Kivalla alueella. Palvelut ja moottoritiet lähellä. Oma piha. Poreamme kylpyhuoneessa. Nätti sisältä ja todella valoisa.

Ja paikanpäällä todettiin että se on vielä kivempi livenä kun kuvissa. Asunto oli rempattu viimesen päälle ja kaikki suuret korjaukset oli tehty. Siis täydellinen. Eikö?

Mutta niinkuin monen muunkin asunnon kohdalla todettiin että se on liian pieni.

Alakerran olohuoneen ja keittiön kanssa olisin vielä ehkä voinut elää mutta yläkerrassa oli aivan liian vähän tilaa. Toinen makuuhuoneista oli niin pieni ettei sinne varmasti olisi saanut edes pojalle sänkyä mahtumaan. Eikä säilytystilaakaan oikein ollut. Ja jos meille jossain vaiheessa tulee vielä perheenlisäystä olisi kiva olla 3 makuuhuonetta.

Kylppäri oli kyllä ihanan tilava ja poreamme olisi kyllä aika luksusta.

Etsintä siis jatkuu. Ehkä joku joskus haluaa myydä meille talon joka on suuren suuri ja nätti ja jossa on iso piha. Mielellään sijaitsisi lähellä keskustaa. Talossa saisi myös olla kaunis maalaiskeittiö ja mielellään tilava. Ainakin 3 makuuhuonetta ja nekin tietysti isoja. Kylpyhuonekin miellellään iso ja siellä saisi olla poreamme ja saunasta suuri plussa.

Niin ja tietysti tämä kaikki meidän pienellä budjetilla. Kiitos.

No mutta. Ettei menisi ihan pelkäksi valitukseksi esittelen nyt ne viimeksi kateissa olleet korut.

Löysin ne tänään laukusta kun oltiin matkalla tota asuntoa katsomaan. Siis jotain hyötyä siitäkin reissusta näköjään oli:)

Tämä oli se toinen rannekoru Charlotte Russesta. Tykkään tosta kyllä kovasti. Toivottavasti nyt pysyy edes hetken tallessa.

Tällasta kahden sormen sormusta olin etsiny jo monta kuukautta ja vihdoin sitten löysin sellasen. Sopivan simppeli mutta nätti.

Että sellasia.

Nyt menen harjottelemaan muffinssin virkkamista. Eilen sain valmiiksi yhden muttei se oikein ole esittelykelpoinen.

Tänään olis tarkotus vielä mennä Ikeaan. Toivottavasti saan miehen suostuteltua että kierrettäis se koko pulju. Musta Ikeassa on kiva haahuilla jos ei siellä ole kauhee ryysis. Mutta... Todennäkösesti me vaan haetaan se pöytä minkä takia me sinne mennään. Miehet kun ne osaa joskus olla niin vaikeita...