Rantakausi avattu

Nyt kun kevat aurinko on ainakin hetkellisesti alkanut lammittaa on meijankin perhe alkanut viihtya enemman pihalla. Kuullostaa ehka holmolta kun taalla tavallaan kutenkin on kesa vuoden ympari. Mutta viimeset pari kuukautta on ollu aika vilposia jopa suomalaiseen makuun. 

Me ei olla kayty rannalla pitkaan aikaan. Puistossa, joka on meren rannassa, ollaan oltu useampana aamuna mutta rantaan ei olla paasty. El Ninon takia rannoille on ilmestynyt aitoja ja rantaan on keratty isoja kasoja kivia muuriksi. Toki rannalle saa viela menna mutta aamuisin on vesi niin korkella ettei rantaa periaatteessa ole ollenkaan. 

Mutta iltapaivasta vesi onkin sitten niin matalalla etta pitaa kavella pitkalle etta saa uittaa varpaat veteen. Ja niinpa ma paatin vihdoin avata meidan rantakauden talla viikolla ja suunnata sinne poikien kanssa koulun jalkeen.

Meilla on tassa lahella jonkin verran valinnan varaa mihin rantaan suunnataan. Ja talla kertaa mentiin sinne mika on lahinna koulua. Mua meinas ensin vahan puistattatta silla talta rannalta loytyi ruumis noin kuukausi sitten mutta koska se ei nayttanyt muitakaan hairitsevan niin tyonsin asian pois mielesta. Elama jatkuu ikavista tapahtumista huolimatta.

Mun vanhin poika rakastaa merta ja rannalla peuhaamista mutta pienempi on ollut aina vahan epailevainen. Mutta nyt siihenkin oli tullut muutos. Kengat lensi molemmilta heti kun astuttiin hiekalle eika edellisten kertojen epailyista ollut enaa tietoakaan.

Valipala syotiin hiekkakakkuja rakennellen ja hienoja kivia etsien.

Aina ei jaksa olla niin osallistuva aiti ja olla keksimassa tekemista ja taa on just taydellista niihin hetkiin.

Molemmat lapset puuhaa omiaan (joskus jopa yhdessa) ja ma saan vaan istua ja nauttia auringosta.

Mutta tamakin ihana harmonia rikkoutui siina vaiheessa kun aiti paatti etta on aika lahtea. Iso jo ymmartaa etta kun on mentava niin on mentava. Ja etta takaisin paastaan oikeestaan koska vaan. Mutta taa pieni ja pippurinen on ihan toista maata. 

Rannasta autolle kavelee normaalisti ehka 5-7 minuuttia. Meilla meni ehka 20. 

Valilla haettiin kenkia pusikosta ja valilla mentiin pera kanaa kun lapsi paattikin lahtea juoksemaan takaisin rantaan. Yllattavaa miten vikkelasti kaksivuotias juoksee kun sille paalle sattuu.

Mulla alko taas kahden viikon yksinaisyys kun mies lahti tyomatkalle. Ma niin inhoan naita jaksoja mutta sisulla kai sita on taas mentava. Ja kohta voi jo alkaa jannittaa niita tuliaisia. Viimeksi taisin saada sen lentokoneen minipussin kekseja ja sita edellisella kerralla tai olla korvatulpat. Mitahan nyt?

Hammaslaakarissa

Toissapaivana mulla lohkes hammas. Tai oikeemmin mureni puolet hampaasta yhtakkia. Lapselle kertomassani tarinassa soin omenaa mutta todellisuudessa soin karkkia. Vaikka sama kai se lopputulos olisi ollut vaikka olisin syonyt pinaattia. Kun tajusin tilanteen mielessa pyori ensimmaisena shit shit shit shit, tasta tuli kallis noitapilli... Silla eihan se mikaan salaisuus ole etta amerikassa terveydenhuolto maksaa. Oli vakuutus tai ei. Ja koska mulla ei ollu mitaan kokemusta eika tietoa hammashoidon kalleudesta ma ehdin pyoritella mielessa jo kaikenlaisia kauhukuvia. Myydaan auto ja liikutaan pyoralla -tyyppisia kauhukuvia. 

Ja kylla, ma hetken suunnittelin etta ehka ma parjaan silla puolikkaallakin hampaalla. En vaan sitte hymyile. Tai syo mitaan. Mutta pakko oli myontaa itselle etta se on hoidettava kuntoon hetimiten. Mika meidan perheessa ei valttamatta ole niin yksinkertainen juttu kun mies on niin kiinni tyossaan.

Vaikkei hammaslaakarissa kaynti ihan mun lemppari ajanviettesiin kuulukkaan niin enemman kun sinne menoa pelkasin ajanvarausta. Ma oon aina vihannut soittaa jopa suomessa kaikenlaisiin virastoihin enka naina ulkomaan vuosina ole onnistunut paasemaan pelosta eroon. Varsinkin uudessa paikassa kun en tieda millaista informaatiota ne soittaessa tarvitsee. Mina en muista edes omaa puhelinnumeroani ulkoa joten ensin kirjotin kaikki tiedot mita ajattelin tarvitsevani paperille ja kerasin rohkeuteni ja soitin. Sain ajan seuraavalle paivalle ja niin aloin sitten jannittaa sita itse kayntia.

Sain mun miehen jo hermoromahduksen partaalle kun kaikki kauhuskenariot aaneen lapi kaytyani sain viela ennen unta mieleeni etta jos ne antaa mulle sellasta laaketta etta musta tulee sellanen kun ne monet joiden videoita on youtube pullollaan...

No nyt on laakarissa kayty ja olen kutakuinkin jarjissani. Ainoa mihin olisin ehka tarvinnut rauhottaavaa oli kun kuulin etta tarvitsen juurhoitoa ja uuden kruunun hampaaseen. Jep, mielessa pyori tuolloin vain dollarin kuvat... Mutta koska hammas oli hoidettava kuntoon en voinut muuta kun suostua. En tieda onko kohteliasta kysya hoidon hintaa ennenkun suostuu mutta itsesta se tuntui holmolta joten annoin asian olla. Ajattelin etta saan laskun sitten kaynnin jalkeen ja naen vahingon vasta sitten. Mutta yllatykseksi respan tati tulikin paperin kanssa kertomaan kuinka paljon hoito maksaisi ja kuinka suuren osan siita vakuutus korvaa. Ja tietenkin se piti allekirjottaa.

Vastaanotolle tullessa sain taytettavaksi paperin jossa kyseltiin kaikenlaista yleisesta terveyden tilasta, edellisista hammashoidoista ja pelkaako hammaslaakaria. Raksin viimeiseen kylla. Vaikka en varsinaisesti pelkaakkaan mutta en vaan ole koskaan onnistunut olemaan hammaslaakarissa ilman etta se olisi sattunut jarjettomasti. Tahan laakari sitten tarttuikin yllattavan kirjaimellisesti. 

Tassa kohtaa laakari tarjosi ensimmaisen kerran vicodinia. En ole kyseista laaketta koskaan ottanut mutta sen tiedan ettei kyseessa ole mikaan tavallinen sarkylaake. Ja kun laakari viela mainitsi etten olisi ajokunnossa koko paivana kieltaydyin kohteliaasti. Mun tarvitsee kuitenkin olla vastuussa kahdesta lapsesta ja toki ajaakkin joten en voi olla taysin vintti pimeena. Ja muutenkin nain vahvan laakkeen kaytto tuntui holmolta ihan vaan laakarikaynnin vuoksi. Laakari tivasi viela muutamaan kertaan olenko varma etten tahdo ja tuntui olevan todella yllattynyt kun en halunnut.

Puudutusta sain kuitenkin sen verran etten koskaan ole selvinnyt nain kivuttomasti hammaslaakarista.

Toisen kerran vicodinia tarjottiin hoidon loppupuolella. Jalleen kieltaydyin. Laakari tuntui taas olevan ymmallaan. Onko sulla joku syy olla ottamatta vicodinia, laakari kysyi. Kerroin etten juurikaan syo sarkylaakkeita saatikka sitten mitaan noin vahvaa. Plus tietenkin se etta paan pitaa olla kunnossa kun hoidan lapsiani. "Ymmarratteko etta teille on tehty juurihoitoa?" oli seuraava kysymys. No juu, jos en vaarin muista niin saatoin jopa olla paikalla kun tama tapahtui....

Kerroin etta parjaisin kylla. "Kodeiinia? Se ei ole niin vahvaa kun vicodin mutta vahvempaa kun tavallinen sarkylaake. Jos kirjoitan reseptin siihen?" Juu kiitos mutta ei kiitos oli jalleen vastaukseni.

Laakari pudisteli paataan ja alkoi selvittaa mulle ettei myohemmin voisi puhelimen kautta enaa kirjoittaa reseptia vicodiniin jos sita tarvitsisin. Kodeiiniin kylla saisin puhelin reseptin.

Kiitos mutta enkohan ma parjaa. Meilla on kotona kylla sarkylaaketta. Aloin jo olla arsyynytynyt vahvojen laakkeiden tuputuksesta.

Viimeisen kerran laakari yritti laaketta tuputtaa minun lahtiessa. Han tuli respaan mukana ja kertoi respan tadille etten haluaisi vicodinia mutta etta minun pitaisi saada penisliinikuuri. Tassa kohtaa laakari viela kysyi joskohan kuitenkin kirjotettais vicodinia varmuuden vuoksi... Kiitos mutta ei kiitos taas. Sain reseptin penisliiniin mutta senkin syomista vahan pahkailen. En ole koskaan muistaakseni saanut mitaan laakekuuria hammaslaakari kaynnin jalkeen joten en nyt tieda miten tarpeellinen tuo on.

Koko kaynti oli muuten todella miellyttava mutta tuo laakkeen tuputus ja toimenpiteen kesto meinas kayda hermoille. Olin laakarissa 3,5 tuntia ja tama siita syysta etta laakari hoiti muita potilaita siina samalla. Laakari ja hoitaja aina valilla katos jonnekkin ja olin yhdessa valissa 20 minuuttia suu auki odottamassa.

Niin ja se rahallinen vahinko? Maksettavaa mulle jai n.$570. Ei mikaan mahdoton summa mutta olisin sille rahalle keksinyt muutakin kayttoa. 

(Mainittakoon ettei mulla oo hajuakaan miten nama laakkeiden nimet oikeesti kirjotetaan joten antakaa anteeksi maalaisuuteni sen suhteen)

Muuttovasymysta

Siita tulee 15. paiva kuukausi kun saatiin avaimet meidan uuteen kotiin. Tata muuttoa on tavallaan odotettu jo melkeen kaksi vuotta. Sita ennen oltiin siis sen kolme kuukautta valiaikasessa kodissa ja sita ennen.. Niin sita ennen oli Englannin talo joka oli enemmankin vaan katto paan paalla kun koti.

Mulla niin kun varmaan niin monella muullakin on sellanen viha-rakkaussuhde muuttamiseen. Me ollaan muutettu jo niin monta kertaa etta moni on todennu mulle etta me taidetaan tykata muuttamisesta. No tavallaan joo. Muuttaminen on aina jannaa. Uuden alku. Pakkaaminenkin on kivaa muutaman paivan mutta sitten se muuttuu aika puurtamiseksi. Onneksi meilla on naa kaksi viimeista muuttoa ollu silla saralla helppoja silla miehen tyonantaja on maksanu meille myos pakkauspalvelun. 

Ja tavaroiden purkaminen se vasta kivaa puuhaa onkin. Nyt varsinkin oli kun olin neljassa kuukaudessa ehtinyt unohtaa mita me edes omistamme, Ja lapset varsinkin oli innoissaan.

Kun tavarat saapu tanne isolla kontilla olin intoa taynna ja kylla hieman paniikissa. Niita laatikoita vaan riitti ja riitti. Ehdin jo ajatella etta nainkohan tassa taas kay niinkun Englannissa etta osa tavaroista vaan sailyy laatikoissa.

Mutta muutaman paivan taalla pakerrettuani tavarat alkoi loytaa omia paikkojaan ja laatikoita tyhjentya. Miten helpottavaa onkin purkaa muuttokuormaa kun kaikille on paikkansa.

Sitten tuli joulu. Ja uusi vuosi. Tahti hidastui. Kaikki tarkein oli jo purettu ja alkoi laatikoiden ja pussukoiden siirtely paikasta toiseen. Tuli tehtya jos jonkinlaisia kasoja sinne tanne. Kirjoja, vaatteita, leluja. Kaikenlaista josta ei oikeen tienny minne ne laittas.

Tata kaikkea loppu salaa me ollaan nyt muutama viikko katteltu ja kirottu. Kun ollaan jo tavallaan loppusuoralla mutta viimeistely puuttuu.

Turhauttaa kun en osaa oikeen tarttua mihinkaan vaan siirtelen tavaroita edes takas. "Laittasko ton tahan vai tonne? Eiku ma jatan sen tahan keskelle lattiaa ja mietin.."

Yksi iso ongelma mika  me huomattiin on etta meilla on liian vahan huonekaluja. Uskokaa tai alkaa meilla on olohuone lahes tyhja. Siella on yksi kaappi ja yksi nojatuoli. Etta huonekalukaupoillekkin tassa pitas viela paasta.

Tanaan otin harkaa sarvista ja tyhjensin muutaman ison laatikon joita me sailottiin meidan kylpparissa. Mikas sen parempi paikka laatikolliselle kenkia on kun keskella kylpparin lattiaa?

Ma olen kylla edelleen todella innoissani tasta muutosta ja etta ollaan viimein kotona mutta koska oon tallanen hatahousu ja kaikki mulle heti nyt- tyyppi niin ahdistaa kun ei koti nayta heti silta milta sen pitais. 

Alkaa kauhistuko postuksen kuvista. Taa on sita normaali elamaa. Meidan koti ei koskaan tuu nayttaa samalta kun sisustuslehden sivuilla (vaikka pieni osa musta sita ehka toivoiski) mutta toivottavasti ei pitkaan myoskaan ihan talta. 

Pitasko ottaa tavoite? Kuukauden paasta esittelen teille meidan kotia ja lupaan ettei meilla ole enaa yhtaan purkamatonta laatikkoa? 

Eiku hihat heilumaan ja huutia muutovasymykselle.

Koulun aloitus

Uuteen paikkaan muutettaessa on edessa niiden kaikkien valttamattomien asioiden hoitamisessa muutama todella iso askel. Yksi on tietenkin tyon aloittaminen. Meidan tapauksessa se oli vaan miehella edessa ja koska han menee kun kala vedessa ymparistossa kun ymparistossa niin sita ei tarvinnut niin kovasti stressata. Yksi on kodin loytyminen, mika meilla viela on edessa. Onneksi armon aikaa on muutama kuukausi. Ja perheessa jossa on kouluikaisia lapsia yksi naista askeleista on koulun aloittaminen. Se paiva meilla oli tanaan edessa. Onneksi uudessa paikassa ei tarvinnut aloittaa ihan kylmiltaan vaan poika kavi perjantaina jo tutustumassa paikkaan. Ja kaikki ainakin vaikuttaa lupaavalta. Han viihtyi siella niin hyvin etta muutaman tunnin tutustumisen sijaan han vietti siella koko paivan.

Kouluksi valikoitui paikallinen montessorikoulu muutamastakin hyvasta syysta. 

A) Montessori oli jo ennestaan tuttu ja kokemamme perusteella sopi pojalle hyvin.

B) Viimeset 1,5 vuotta tavallisessa englantialaisessa koulussa meni aika pitkalti pitkin hanuria joten en uskaltanut ottaa sita riskia etta julkinen koulu olisi taalla samanlaista. Tasta kokemuksesta lisaa tuonnempana kunhan keksin muutakin sanottavaa kun etten antaisi kyseiseen paikkaan edes viherkasvejani hoitoon.

C) Montessorin pystyi aloittamaan heti. Kun taas tavalliseen kouluun oltaisiin jouduttu odottamaan siihen asti etta loydetaan se pysyva koti ja koulu olisi valikoitunut osoitteen mukaan. Poika selkeasti kaipasi jo koulua ja muutakin elamaa ymparilleen kun aidin, isin ja veljen. 

Tama toivottavasti alkaa tasoittamaan meidan arkea eika jokapaiva menna enaa "katsellaan mita tehdaan" fiiliksella. 

Ensimmainen viiko takana

Nyt on ensimmainen kokonainen viikko taalla takana. Kiiretta on pitanyt. Toivottavasti se tasta vahan rauhottuu. Perjantaina me istuttiin 5 tuntia ruuhkassa matkalla joka normaalisti kestaa noin tunnin. Sateiden takia taalla on tullut mutavyoryja ja teita oli suljettu joten kaikki liikenne oli ohjattu yhdelle ja samalla tielle.Viikonloppu meni aika kiireisissa merkeissa. Meidat oli kutsuttu miehen tyokaverille uimaan ja syomaan lauantaina ja sita ennen meidan piti ostaa auto. Siihen asti oltiin vuokrattu auto ja koska se ei ihan ilmasta ole niin oman auton loytaminen mahdollisimman nopeasti oli yksi to do- listan karkipaassa olevista asioista. Onneks mies hoiti kaiken etsimisien ja mina vaan kuvien perusteella joko hyvaksyin tai hylkasin. 

Lauantaina mulla oli tarkeinta loytaa jotain sopivaa paalle pantavaa ja niinpa mies ja pojat lahti autokaupoille ja mina suuntasin vaatekaupoille. Aina valilla ostosten lomassa mies soitti etta tulisitko ulos katsomaan ja niin mina ryntasin ulos joko hyvaksymaan tai hylkaamaan kulloinkin koeajossa olleen auton. Loppu oli onneksi onnellinen ja mina loysin vaatteet ja mies meille auton.

Sunnuntaina saatiin ottaa vahan rauhallisemmin. Aamulla kaytiin torilla ja kun pieni mies meni paivaunille mina menin takapihalle tarkoituksena saada tasta kalkkilaivan kapteenista vahan enemman paikallisen nakoinen. Mutta vaikka kuinka on luvattu viilenevaa ilmaa niin oli kylla niin kuuma etta oli valilla pakko tulla sisalle viilentymaan. 

Unien jalkeen suunnattiin viela rannalle. Vaikka ranta on todella lahella niin taa oli eka kerta kun paastiin sinne asti. Miehella on aina ollut auto ja kaksivuotiaan kantaminen sinne asti 30 asteen lammossa ei oikeen ole houkuttanut.

Illalla viela revittiin sydan tan aidin rinnasta ja leikattiin meijan pienokaisen tukka... Sinne meni kultakutrit. 

Nyt uuteen viikkoon. 

Mita teen kun lapset nukkuu

Tama postaus ei ole omasta paasta vaan ideoitu blogikamut fb-ryhmassa.

Meinaan siis paljastaa mita ma teen sitten kun saan mun monsterit untenmaille.

Meilla lapset menee suunnilleen kahdeksan aikaan nukkumaan. Koulupaivina pidan tasta aika tarkkaan kiinni ettei aamulla tarttis kesken unien herattaa. Lomilla sitten ollaan vahan vapaammin.

Iltasadun jalkeen molemmat pojat menee omiin sankyihinsa. Pieni yleensa nukahtaa sinne ilman sen suurempaa draamaa. Isompi aina keraa kasan kirjoja sankyyn ja jatkaa lukemista viela hetken. Yleensa se nukahtaa siihen aika nopsasti ja kayn vaan sammuttamassa valot ja keraamassa kirjat pois sangysta.

Mulla ei paiva paaty tahan enka voi vetaa levyksi sohvalle vaan mua odottaa siivousurakka. Ma en oikeestaan ehdi paivan aikana siivoilla muuta kun niita pakollisia mita ei illalla voi tehda. Mutta kaikki paivan sotkut jaa illalle siivottavaks. Kuten tiskit, lelujen kerays, roskien vienti, pyykkit ja muu yleinen siistiminen. Mies yleensa jatkaa viela toita kun pojat menee unille ja siksi hommat jaa mulle. Joskus kun oon oikeen kiukkunen niin mies auttaa mutta taytyy myontaa etta oikeestaan teen mieluummin itse. (alkaa kertoko sille) Mies kun siivoilee aina vahan sinne pain.

 

 

Kun kaikki on siivottu, lapsen koululaput on taytetty ja kommentit lukemisesta rustattu vihkoon on vihdoin hetki omaa aikaa.

Keitan itselleni kupin teeta. Tai jos on perjantai niin kaadan itselleni lasin punaviinia ja istahdan sohvalle. Mun oman ajan ma sitten kulutan lukemalla uutiset, kattomalla vlogeja ja iholla sillon kun se tulee ja bloggaamalla.

Sankyyn hipsin sitten kun mies saa tyonsa tehtya. Ennen unia katelen viela ylhaalla telkkaria ja luen. Ma oon tehny itselleni pakkomielteen siita etta telkkari on oltava paalla vaikken sita kattoiskaan.

Semmoset illat meilla.

Lapsi on terve ku se harrastaa

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla arki taas taydessa vauhdissa.

Koulun alottamisessa ei onneks ollu suurempia mutkia. Ja tanaan jopa kuulin etta koulussa on kivaa.

Vaikka onneks toi poika on kylla ollu innokas oppija. Se vaan se alku taalla Englannissa tokki pahasti mutta nakojaan senkin yli on nyt paasty.

Lapsen harrastuksista meilla on ollu paljon puhetta. Poika kun on tota aktiivista sorttia ja rakastaa kaikenlaista urheilua niin ollaan mietitty etta pitasko sitte keksia nyt syksyks jotain lisaa.

Jaakiekko ja uintihan meilla on vaan ollu tahan asti.

Nyt koululta tuli ilmotus heidan tarjoamista harrastusmahdollisuuksista ja paatettiin lisata palettiin viela judo ja jalkapallo. Molemmat siis pojan itsensakkin hyvaksymat.

Naa on siis molemmat koulun tiloissa ja on tosi katevaa etta poika voi vaan jaada sinne "ylimaaraiseksi" tunniksi eika tarvi siis lahtea mihinkaan erikseen kuljettamaan.

Taa on nyt vahan tallanen kokeilu etta kuinka paljon voin antaa lapsen harrastaa. Ja etta mita han nyt sitten itse haluaa harrastaa. Varmasti moni voi kauhistella kuinka paljon harrastuksia 6-vuotiaalla. Ehka itsekkin ulkopuolisena voisin kauhistella. Mutta tosiaan ma tai me halutaan tarjota lapselle erilaisia mahdollisuuksia ja yritetaan pitaa se aktiivisena kun intoa kerran riittaa. En tiia mika ton lapsen maksimi on kun ei kerran 8 tunnin urheilukerhokaan vasyttany vaan pelaamaan ois kotonakin pitany paasta.

 Noi koulun jutut voi helposti pudottaa pois jos tuntuu ettei jaksa tai ei vaan halua jatkaa. Uinti ja kiekko tuskin tulee jaamaan pois.

Miten teijan lukijoitten lapset? Harrastetaanko teilla kuinka paljon? Ja mita?

Miks ei kukaan kertonu mulle etta Klikkaa mua LOPPUI??? Mun tiistai-ja keskiviikkoilloilta putos taysin pohja eilen ku tajusin tan. Enka ma ehtiny yhtaan varautua henkisesti. Ja jotenki toi Iholla ei sytyta.... Mutta katottava on silti

7,5 miljoonaa rikkaampana

Sain tanaan ilouutisia kaukaa Ghanasta. Minua odottaa siella yli 7,5 miljoonaa dollaria jotka jaivat epaonniselta bisnesmiehelta joka sai surmansa maanjaristyksessa Indonesiassa. Ja talla bisnesmiehella sattui olemaan minun taysin suomalainen sukunimeni. 

Minuun yhteytta ottanut mies on etsinyt minua nyt vuodesta 2011 ja kuulemma jumalan saattelemana loysi minut nyt skypesta. Nyt vaan minulta sitten pieni summa rahaa Ghanalaiselle tilille ja miljoonat ovat minun....

Kaskin tyypin painua sinne minne aurinko ei paista ja sinne paastyaan hommaamaan oikeita toita.

Olen naista viesteista usein kuullut mutten koskaan ole saanut itse kyseista viestia. 

Mutta se siita.

Tanaan on ollut hyva paiva. Aamulla oltiin kahvittelemassa uuden tuttavuuden kanssa. Meilla oli kivaa ja varmaan tavataan uudelleen. Tanaan saatiin myos kuulla vihdoin etta isomalle pojalle on loytynyt koulupaikka. Ja viela koulusta joka on vajaan 10 minuutin kavelymatkan paassa.

Huomenna mennaan tutustumaan. Jaiks.

Kahvittelun jalkeen tultiin kotiin ja ehdittiin hetki vetaa henkea ja sitten piti lahtea pojan kanssa uimakouluun.

Uimisen jalkeen olikin sitten aika ruokkia pojat. Ja kiireisen paivan jalkeen ruoka onneksi maittoi molemmille.

Aiti vaan jai ilman illallista. Niinkun aina nykyaan. Ehdin yleensa vasta syoda kun mies tulee kotiin.

En jaksanut alkaa laittaa pelkastaan itselleni mitaan ihmeellista joten paatin parjata salaatilla.

Avocadoa, kurkkua, kalea, fetaa ja ohrasuurimoita. Olisi ehka vaatinut jonkun kastikkeen mutta sen puuttuessa oli selvittava ilman. Mulla on mennyt viime aikoina omat syomiset vahan penkin alle ja sen huomaa kropassa ja olossa. Usein tulee vaan syotya akkia leipa tai kaksi kun muuhun ei ole aikaa.

Taytyis ottaa taas itse niskasta kiinni ja palata raiteille.

Sellanen paiva meilla. Huomenna siis tutustumista kouluun. Mies tekee onneksi etapiavan ja paasee mukaan.

Sitten pitaisi alkaa pakata. Me lahetaan viikonlopuks... minnekkas muualle kun entiseen kotimaahamme Hollantiin. 

Nyt suihkun kautta unille!

Helpotusta muuttoon

Me saatiin eilen muuton kannalta mahtavia uutisia. Meidan ei tarvikkaan itse pakata tavaroita vaan muutofirma hoitaa pakkauksen, auton lastaamisen ja purkamisen toisessa paassa. Taytyy sanoa etta taa on suuren suuri helpotus. Pakkaaminen ei muutenkaan oo ihan sita lempihommaa saatikka sitten etta on noi kaks pienta hurjaa kokoajan hairitsemassa. Toi isompi hurja kun ei oikeen oo viela kasittanyt sita etta ne tavarat pitais olla niissa laatikoissa sinne uuteen kotiin asti, vaan availee jo pakattuja ja levittelee tavarat ympariinsa. 

Ja vaikka mua hieman hairitsee etta joku vieras tulee raplaamaan mun tavaroita niin kestan sen mieluummin kun sen ahdistuksen pakkaamisesta. Mita sitten jos joku ventovieras saa tietaa etta mulla on kaapissa mausteita vuodelta 2003. Tai etta viela 32-vuotiaanakin omistan Britney Spearsin CD:n.

Ja naista uutisista innostuneena paatin leipoa laskiaspullia. Valiakos silla ettei varsinainen laskiainen viela ole. Edellisista laskiaispullista olikin sitten niin kauan aikaa ettei lapsukaiseni edes tiennyt mita moiset pullat edes on.

Ja hieman ilmeen perusteella epailtiin aidin mielenterveytta kun kerroin etta pullan valiin laitetaan hilloa ja kermaa. Mutta hyvinpa ne maistui niin meille isoille kun tolla pienemmallekkin. Ihan pienin sai vain katsella sivusta kun muut massytti herkkuja.

Pojalla on tama viikko hiihtolomaa. Ja vaikka mikaan pakko ei koulujuttuja olekkaan tehda niin sain sen kuitenkin eilen tekemaan vahan kirjoitus-ja laskutehtavia.

Pojalla kouluinnostus on suuri ja voin vaan toivoa etta se myos jatkuu seuraavassa koulussa. Mika koulu se sitten lieneekin. 

Nyt me lahdetaan pienelle happihyppelylle kun sadekkin naytti vaistyvan ja aurinkokin pilkottaa. 

Pysyttaisko budjetissa?

Talla universumilla taitaa olla jotain mun bloggaamista vastaan. Heti kun mainostin etta nyt alan taas saannollisesti bloggaamaan niin meijan nettiyhteys alko patkia. Ja jostain syysta aina kun kirjotin tanne jotain ja yhteys katkes niin kaikki kirjotukset katos ku tuhka tuuleen. Mutta katotaan miten nyt kay. Ehka bloggeri ei vaan tykanny mun aiheista.. Ken tietaa.

Mutta siis, uus alku. 

Ma en varsinaisesti tehny mitaan uudenvuodenlupauksia mutta yritan tassa vahan skarpata muutamalla osa-alueella. Ja mun uusvuos alko vasta nyt maanantaina kun mies taas lahti maailmalle hommiin ja me jaatiin poikain kanssa kolmisin. Jotenki kun mies oli kotona niin en osannu oikee toimia normisti. Miehella oli siis noin kolme viikkoa lomaa tossa joulun ja uuden vuoden aikaan. Ja se ei oo koskaan ollu kotona noin paljo. 

Tarkotuksena oli taas alottaa monennenkohan kerran kukkaron kiristys. Varsinkin tolla ruokapuolella.  Me ollaan nyt elelty vahan leveesti loppuvuosi ja osteltu mita sattuu sen enempia suunnittelematta ja paljon on menny ruokaa roskiin. Joten on korkee aika taas palata ruotuun. Ja tietenkin kun paatin alkaa vahan saastaa niin loppualet alko yhessa mun parhaista alebongaus paikoista. Joten kavin tietty vaha sinne tuhlaamassa. Mutta ruokapuolella kavin hakemassa sen verran taytetta kaappiin etta ei pitais olla tarvetta muuhun koko viikolla kun ehka hakea maitoa.

Ja talta mun ensimmainen satsi naytti



Meilla oli ruoat parille seuraavalle paivalle joten mitaan lihoja ei tarvinnu ostaa. Leivan ostamisen paatin lopettaa koska sen laatu paaosin on ala-arvosta ja paatyy meilla melkeen aina roskiin. Joten meilla syodaan tasta lahtien nakkaria tai itse tehtya leipaa.

Toisesta kaupasta kavin viela hakemassa banaania ja parit jutut mitka oli tarjouksessa.



Vahan mentiin yli budjetin koska paatin ostaa pesuaineita kun halvalla sai :)
Mutta muuten kylla pysyin paatoksessa olla ostamatta mitaan turhaa.
Kaikkeen tahan kaytin noin 53€.
Joten ihan hyva. Viela vahan voi nipistaa kunhan paasen vauhtiin.

 Nyt pikku N:n kanssa vaunuilemaan.

Lomaton

Kyllapas aika rientaa kun on kiire. Viimeisesta bloggailusta on taas aikaa.

Ja niita laukku in action kuvia saatte viela odotella. Niita kun ei ole viela napsittu..

Laukkuun olen edelleen suuresti rakastunut ja olen valtavan tyytyvainen tuhlaamaani turhuuteen. (mieheni nakemys asiasta ei minun.)

Meilla on mietitty taas tulevaa ja tehty isoja paatoksia. Muuten elama sitten rullaakin normaalisti paikallaan. Kaikki muut tuntuu olevan lomalla paitsi me. Meilla on vaan edessa pieni piipahdus suomessa ja muuten kesa vietellankin lomailematta.

Mutta kylla se loma meillekkin koittaa. Sita tosin saa viela odotella.

Mutta loma tai ei niin kesa on kaikilla. Teoriassa ainakin. Taalla sita ei ainakaan ilmasta huomaa mutta niin ne vaittaa etta nyt se on. Kaikista auringon sateista otetaan ilo irti. Istutaan ulkona ja syodaan jaateloa.

Meidan kaupassa on hyva luomuvalikoima ja jaateloakin saa luomuna.

Pakko myontaa etta ei ihan kermajaatelon veroista mutta ihan hyvaa. Maistu meijan pojallekkin. Miehelle en edes viitti yrittaa kokeilla.. Se kun huomaa jo hajusta jos joku on liian terveellista..

Omaa satoa meilla on jo aikasemmin salaateista ja nyt talla viikolla maistettiin ekat porkkanat.

Mansikoitakin ois ollu mutta pirun linnut on kayny ne napsimassa..

Niin ja vadelmapensaasta on jo saatu monta marjaa.

Tanaan on vuorossa raparperi josta ajattelin keittaa mehua.

Mies on ollut viikonlopun reissussa poikain kanssa ja me ollaan pienen kanssa vahdittu kotia.

Ja onneksi ollaan selvitty ilman suurempia riitoja. Mutta rankkaa on. Ei olis minusta yksinhuoltajaksi...

Tanaan aloitin viimein projektin. vaatehuoneen tyhjennys. Alkaa kaikki nurkat olla taynna kamaa joten pakko alkaa jostain paasta tyhjentaa. Kovalla kadella. Toistaseks oon saanu siivottua vaan muutaman hyllyn ja laatikon. Mutta roskiin lensi tavaraa kaksi kassillista. Jei.

Ja yksi iso laatikollinen kenkia odottaa kohtaloaan... Minulla ei ole niille kayttoa mutten raaski roskiinkaan heittaa. Mieluusti moisin  ne jonnekkin mutta taalla se on niin pirun hankalaa..

Anyone? Kenkia? Halvalla?





11 vastausta

Sain ihanaiselta Lattenaiselta jokin aika sitten haasteen ja nyt sunnuntaiaamun viihteeksi paatin tehda sen. Tassa siis mun 11 vastausta.

1. Mikä tekee sut onnelliseksi?

Perhe. Vaikka saa se joskus raivon partaallekkin :)

Myos omat onnistumiset saa onnelliseksi.

2. Mikä on sun "Arjen luksus"?

Arjen luksusta on rankan paivan paatteeksi nauttia lasi punaista, taputella nassulle hyvaksi havaitut rasvat ja hoitovoiteet ja painua pehkuihin ajoissa.

3. Paras grilliherkku? Vai onko sellaista?

Kasvisnyytit tuorejuustolla.

4. Mitä ostit viimeksi?

Pojalle alennuksesta housut ja sadetakin

5. Mikä asia on seuraavana sun " to do" listalla?

Voi apua. Niin paljon. Remppa.Siivous.Lenkkeily. Silitys. Papereiden arkistointi. Monen monta projektia...

6. Minne aiot matkustaa seuraavaksi?

Suomeen todennakoisesti ensi kuussa.

7. Lempikarkkisi? Vai syötkö karkkia?

Vahemman karkkia. Sipsit ja muu suolanen on mun heikkous. Mutta jos karkkia tekee mieli niin se on yleensa salmiakkia tai Lions patukkaa..

8. Mitä harrastat?

Virallisesti en mitaan. Lenkilla yritan kayda ja kasilla teen juttuja sen minka ehdin.

9. Jos saisit asua missä tahansa kaupungissa, missä asuisit? Miksi?

Taa on vaikee... Suomeen on ikava aina mutta siella asuinpaikan paattaminen olis vaikeeta koska miehen ja mun perheet asuu eri kaupungeissa. Joten toivottavasti tulevaisuuudessa tyo maarittelee sen minne muutetaan. Ulkomailla on niin monta paikkaa missa haluis kokeilla asua.

10. Mitä aiot tehdä kesällä?

Kesalle ei meilla oo mitaan sen kummempia suunniteltu. Me saastetaan lomat loppuvuoteen ja lahetaan sitten lomalle. Ehka joku pieni reissu Hollannin rajojen ulkopuolelle saatetaan tehda.

11. Seuraatko trendejä?

Aika vahan. Jatan sen homman nuoremmille:)

Mua on viikon verran vaivannu joku popo. Maha on sekasin ja aina vasyttaa. Joudun taistelemaan etta jaksan valvoa edes siihen asti etta poika menee nukkumaan.

Eilen kavin luontaistuotekaupassa santsaamassa vitamiineja. Niista luvassa juttua.

Hyvaa sunnuntaita kaikille!

Kaukaa viisas

Ensinnäkin kiitos teille jotka laitoitte kannustavia kommentteja boksiin.

Niistä tuli oikeen hyvä mieli.

Blogissa oli viime viikolla hiljaista kun huopatossutehtaalla. Vaikka taitaa siellä tossutehtaalla olla nyt vilskettä kun ne pakkasetkin suomeen tuli. 

Aikaa ja jaksamista olis bloggailuun ollut viimekin viikolla, aiheet oli vaan vähän vähissä.

Kun ei oikeen muuta ollut kun sitä, aamulla töihin ja illalla kotiin, meininkiä.

Asuja koitin muutamana aamuna kuvailla. Samanlaisella menestyksellä kun siinä aikasemmassa postauksessa.

Enkä viittinyt sitten uudestaan jakaa täällä niitä kuvia kylppärin hanasta ja laatoista joten antaa olla. Ainakin toistaiseksi. Pitäis varmaan kysyä mieheltä kuvausapua...

Vaikka ehkä bloggaustahti vähän hiljeneekin niin enkä ajatellut hommaa kokonaan lopettaa. (Ellei joku sitä ehdottomasti vaadi.) Täman viikon miehet on suomessa joten yritän illat pakertaa täällä työhuoneessa vähän käsitöitä. Että niitä ehkä sitten myöhemmin.

Viikonloppuna ohjelmassa oli vähän aleshoppailua ja luistelua.

Sunnuntaiaamupäivät on isä ja poika pyhittänyt luistelulle. Yleensä en mene mukaan mutta nyt halusin nähdä miten luistelu sujuu. Itsehän en hokkareita nykäissyt jalkaan vaan seurasin turvallisesti kentän laidalla.

 Kuvaajan roolissa.

Ja hyvinhän se sujui. Ja hauskaa tuntui pojalla olevan.

Meidän pojan lisäksi näin yhden lapsen jolla oli kypärä.

Muuten lapset viilettivät miten sattuu ilman mitään suojia ja hanskoja.

Eikä itkulta ja haavereilta vältytty...

Hauskaa reissussa oli se että normaalisti kun pojat käy jäällä kahdestaan, se maksaa 11€.

Nyt kun minä olin mukana, kysyttiin että tarvitseeko mun maksaa kun en  luistele.

Kyllä täytyy. Kaikista menee täysi maksu, kertoi kassaneiti.

8€ kaikilta kolmelta.

En ole koskaan ollut haka matematiikassa mutta jopa omalla laskupäällä tuossa kaaviossa oli jotain vikaa..

Ei sillä että oltais valitettu.

Alennusmyynneissäkin tuli kierrettyä.

Sais jo alet loppua. 

Tosin tällä kertaa yritin olla fiksu ostosten suhteen. Yhtään vaatetta en ostanut. Vaikka olisin kyllä halunnut. Mitään kivaa ei vaan löytynyt. Tai sitten ne ei ollut tarpeeksi alessa.

Mutta mukaan tarttui paljon muuta. Muunmuassa tuleville synttäreille ja muille kinkereille lahjoja. 

Legot, megablockit, palapelit ja kasattavat lelut kun on aina haluttuja niin niitä sitten rohmusin olan takaa.

Kun halvalla sai...

Itselleni ostin vähän askartelujuttuja

Noille pahvikirjaimille on jo käyttöä monessa jutussa..

Shamppoot, hoitoaineet ja rasvat oli tarjouksessa joten niitä tuli rohmuttua viikoiksi eteenpäin.

Pakko aina hyödyntää kaikki 1+1 ja 2+2 tarjoukset.

Luomukaupasta hain taas siemeniä ja pähkinöitä. Ja samalla tuhlasin mantelijauhoon ja suklaaseen.

Nämä kun käsittääkseni on sallittuja karppaajan ruokalistalla.

Ja sitten ostin testiin kookosrasvaa

Tätä voi ohjeen mukaan käyttää niin leipomiseen kun leivän päällekkin. Niin ja paistamiseen.

Ja on terveellistä. Kokeilematta on vielä mutta pakko oli avata ja katsoa millaista mönjää sisällä on.

Tästä tuotteesta kokeilun jälkeen lisää.

Onko joku kokeillut?

Nyt teelle, suihkuun ja hyvän kirjan kanssa vällyjen väliin.

Mitenköhän saan nukuttua kun ei kenenkään varpaat oo kokoajan suussa tai joku ei könyä kainaloon...

Kuinkas sitten kävikään...

Voihan kiukku! Kirjotin jo pitkät pätkät tekstiä ja kun olin lisäämässä kuvaa niin bloggeri hävitti koko tekstin. Saamari!!

No, pitkä tarina lyhykäsiyydessään siitten. Eilen palattiin sitten kotiin. Vaikka minusta loma olisi saanut vielä jatkua. Ei ollut kiva tulla lämpimästä tänne kylmään ja tuuleen. Matka sujui hyvin. Poika nukkuin melkeen molemmat lennot. Minäkin sain nukuttua ihan hyvin mutta mies sai unta vaan vähän. Kaikki oltiin siis enemmän tai vähemmän väsyjä kotiinpalaajia. Kaupassa käytiin pikaisesti hakemassa vaan ne tarpeellisimmat.

Poika oli kotona ihan virtaa täynnä. Visiin innoissaan että pääsi kotiin. Pelkäsin että se keekoilee valveilla aamuun asti. Mutta onneksi uni otti voiton siitäkin ja poika oli untenmailla jo ennen kahdeksaa.

Me sinniteltiin miehen kanssa melkeen yhdeksään ennenkun luovutettiin ja painuttiin petiin. Mies vielä tokaisi sängyssä että ei tartte laittaa kelloa soimaan koska kuitenkin herätään aikasin...

Yöllä heräsin sitten kun poika kömpi viereen ja vaati saada aamupalaa ja piirrettyjä. Eikä auttanut muu kun lähteä alas tekemään aamupalaa ja katsomaan niitä piirretyjä. Kello oli 12 yöllä!

Onneksi pojalle tuli kuitenkin uudestaan väsy ja päästiin nukkumaan.

Sitten heräsin taas uudestaan ja huomasin että ulkona on valoisaa... Arvasin että kello on paljon.

9.35 tarkkaan ottaen. Miehen piti olla aamulla aikasin töissä ja mulla oli se tapaaminen kaupungissa.

Mies pinkaisi äkkiä töihin ja minä jäin keittelemään aamukahvia. Poika nukkui vielä. Nukkui melkeen kahteen asti.

Tänään on ollut ohjelmassa vaan vähän siivoilua ja pyykkämistä. Olen vieläkin lomavaihteella eikä huvita vaihtaa arkivaihteelle. Sain sentään soitettua uuden ajan siihen tapaamiseen. Tosin herra linjan toisessa päässä ehdotti minulle koulun aloittamista ensi viikolla.... Matkalaukuista sain purettua likaiset vaatteet ja iPadin laturin. Muuten kaikki on vielä visusti laukuissa.

Ja niin. Matkaan lähdettiin kahdella laukulla...

Jouluakin pitäisi alkaa laittaa. Ja aloittaa perinpohjanen siivous. Niin että läpäisee anopin tarkastuksen.

Miehen vanhemmat meinaan tulee meille jouluksi. Jos vaan kaikki menee hyvin. Eilen illalla miehen isä joutui sairaalaan jossa todettiin keuhkokuume. Toivon että hän paranee pian. Vieraita on niin kiva saada kun harvoin kukaan käy.

Ostoksia, matkakertomusta, valituksia lentoyhtiöstä, melkeen ostettu lomaosake... Kaikkea luvassa.

Mistä haluaisitte lukea ensimmäiseksi?

Miten korjata pätkivä nettiyhteys?

Meillä on taas enemmän ja vähemmän vaikeuksia netin kanssa. Välillä toimii, välillä ei. Useimmiten ei. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Kone väittää että nettiyhteys toimii mutta kun ei vaan toimi.

Ja hauskinta on että miehen koneessa netti toimii lähes normaalisti mutta oma koneeni eikä iPad mene nettiin...

Kunnes sitten keksin kokeilla kaikkien korjausten äitiä: töpseli pois seinästä ja takaisin. Siis siitä modeemista vai mikä lie vehje josta se netti tulee. Eilen illalla suoritin tämän korjaus toimenpiteen ja kas kas, siitä asti netti on toiminut täysin.

Haasteen kanssa mennyt vähän niin ja näin. Toissa viikolla kun olin kipeenä, mies hoiti meillä kaupassa käynnit eikä tietenkään säästellyt kuitteja. Mutta tuskin kovasti yli budjetin mentiin. Viime viikon saldoksi laskin 103,54€. Ja tässä vaiheessa voin kai paljastaa että summa mihin yritin tähdätä oli 70€/viikko. Siihen en päässyt mutta yritys jatkuu loman jälkeen. 

Eilen tehtailin pitkästä aikaa mokkapaloja. Ja löysin vähän erilaisen ohjeen jota päätin kokeilla. Ja jos mokkapalat on normaalisti hyviä, niin näistä tuli taivaallisia. Täällä ohje jos haluatte kokeilla.

Tällä hetkellä fiilikset on pitkälti huomisessa. LOMA. 10 päivää perheen kesken. 

Pojalla vielä tänään hoitopäivä ja miehellä töitä. Minulla vielä hommaa kotona. Siivoilua ja pakkailua.

Yritän saada tänne ajastettua muutamia tekstejä. Saa nähdä onnistunko.

Vielä yksi yö ja sitten mennään!

Busybox

Kaikki lasten kanssa autoilevat tietää että lapselle aika tulee pitkäksi kun joutuu vaan istumaan paikallaan.

Varsinkin jos matka on pitkä. Ja välillä myös lyhyilläkin matkoilla.

Kannettava DVD-soitin on järjettömän näppärä keksintö. Ja meidänkin perheessä pelastanut monta matkaa.

Mutta enää ei meidän naperoa pysty matkoilla pelkillä piirretyillä viihdyttämään. Aina kun pitäis saada tehdä jotain. Niinpä aloin nappaamaan pojalle mukaan kyniä ja paperia ja jotain pientä purtavaa aina kun lähdettiin ajelulle. Mutta tietenkään aina en muistanut tai kerennyt ja niinpä autossa katastrofi oli valmis.

Ja kun tilauksesta, törmäsin ideaan joka olisi pitänyt itsellekkin välähtää.

Busybox. Elikkäs puuhalaatikko.

Ohjeet valtavan helpot.

- valitaan laatikko

- täytetään se lapselle mieluisilla jutuilla

- laatikko kiinni

- tyrkätään laatikko autoon

Ja tadaa, kaikki on valmiina aina autossa eikä tarvitse lähtöhässäkässä miettiä

Omani täyttelin tällaisilla

Värityskirja, kuvia, kyniä, tarroja, paperia, kirjoja, muutama auto, eläinkortteja, mehu, nenäliinoja, keksejä (lisäsin myös rusinoita) ja varmuuden vuoksi laitoin myös vaihtovaatteet. Vaikkei muuten vahinkoja enää satukkaan niin aina voi vaatteet sotkeentua jotenkin.

Vielä olisi mahtunut jotain mutta tällä varustuksella mennään nyt. 

Laatikon parkkeerasin omaan autoon vaikka miehen autolla yleensä matkat tehdään. Mutta helppo tuo on tuolta vaihtaa toiseen autoon.

.

Hermot kiemuralla

Kyllä täytyy sanoa ettei olisi yksinhuoltajuus minua varten. Mies on ollu nyt poissa viisi päivää ja olen suoraan sanottuna aika kypsä. Pojan uhma alkaa olla sitä luokkaa ettei äidin hermot meinaa kestää. Tämän viikon aikana on jäähylle joutunut lelu jos toinenkin. Niin ja pyörä. Mutta mitään vaikutusta ei millään tunnu olevan. Jokailta olen haaveillut rentoutuvani lasillisella viiniä mutta jokailta olen ollut niin väsynyt ettei siinä enää viiniä tarvita rentoutukseen.

Tilanne ei varmasti olisi niin hankala jos meillä olisi täällä normaaleja sosiaalisia suhteita. Ystäviä tai sukulaisia että voisi käydä kyläilemässä. Mutta kun ei ole oikeen kumpaakaan. 

Ja tammikuussa miehellä on todennäkösesti kaksi työmatkaa taas. 

Mutta mitäpä sitä murehtimaan kun ei sille mitään voi.

Ja on meillä pojan kanssa ollut kivaakin kaiken uhmailun välissä.

Esimerkiksi tämä pethotel-peli on pitänyt meidät yhdessä kiireisenä monta tuntia.

Koukuttavaa. En suosittele ketään farmvilleen koukuttunutta lataamaan tätä.

Perjantaina ja lauantaina oli mahtavan lämmin ilma joten oltiin paljon ulkona.

Kamerakin oli perjantaina mukana kun olis saanu niin kivoja syksykuvia mutta akku sitten simahti kolmannen kuvan jälkeen.

En voisi olla enempää tyytyväinen valitsemaamme asuinalueeseen. Kauniit ulkoilumaastot on ihan nurkan takana. Ja polkua riittää jokseenkin niin kauan kun jaksaa kävellä.

Perjantaina kun muutenkin oltiin reipaalla päällä, päätin lähteä kävellen lähellä olevaan huonekalu ja sisustuskauppaan. Ihan vaan katselemaan ja aikaa tappamaan. Kauppa on ehdottomasti yksi suosikeistani täällä. Kahdessa kerroksessa kaikkea ihanaa  Ja kaikille budjeteille. Myös allekirjoittaneen 0-budjetille.

Monet ihanat jutut sain jätettyä taakse mutta jotainhan sinne kassin pohjalle sitten tuli...

Kaksi tällaista mallikirjaa. Toinen lasten rooliasuille ja toinennuken vaatteille ja tavaroille.

Molemmissa paljon toteutettavissa olevia juttuja. Tuo rooliasu kirja nyt tuli vähän myöhässä mutta tuleehan niitä naamiaisia jossain vaiheessa. Ehkä sitten saan aikaseksi näperrettyä itse pojalle asun.

Ja hintaa näillä oli 1,99/kpl. Aika halvat minusta.

Viikon budjetti on vielä laskematta. Kauhistuttaa taas. Kun ei olla ihan menty suunnitelmien mukaan taas. Ja muutama näitä suunnittelemattomiakin on tullut hankittua. Huomenna paljastan kaunistelmattoman totuuden.

Nyt skypesoitto isille, poika suihkuun ja sänkyyn ja äidille viimein se lasi viiniä. 

Olen sen ansainnut!

Pikakelaus

Sunnuntaita! Jokos on kello ja käännetty?

Meillä on. Ne kellot mitkä automaattisesti siirtävät itsensä oikeaan aikaan. Muut kellot vielä raksuttaa vanhaa aikaa. 

Tämä viikko ei mennyt ihan suunnitellusti. Mutta koskas niin kävisi. Pojan hoidossaolo otti vähän takapakkia ja päädyin viettämään muutaman päivän itsekkin tarhalaisena. Ja täytyy kyllä sanoa että minusta ei olisi tarhan tädiksi. Oman lapsen kuosiin saaminen on aina  joskus työn ja tuskan takana, ja kun samanlaisia huuhaita on ryhmässä yli 10, on meno aika hurjaa.

Keskiviikkona isäntä soitti melkeen heti vietyään pojan hoitoon että minun pitää lähteä sinne koska poika oli surkeana. Enpä sitten sen kummemmin pynttäytynyt saatikka ehtinyt suihkuun ja ajattelin vaan käydä hakemassa pojan kotiin. No... Tätä virhettä en tee enää toiste. Kävi nimittäin sitten niin että tarhalla olikin sinä päivänä viralliset avajaiset. Minä pyrähdin paikalle rönttövatteissani ja tukka takulla. Muut äidit ja isit oli siististi pukeutunut. Ja olivat leiponeet kakkuja ja vaikka mitä. Ja toivat koululle lahjoja. Lehdistö oli paikalla ja kuvia räpsittin ja puheita pidettiin. Täytyy sanoa että kyllä hävetti. Olisin liuennut paikalta nopeasti mutta olin sitten parkkerannut auton vähän miten saattuu kun luulin käväiseväni vaan siellä joten oku oli blokaanut autoni täysin.

Tämä tarina jaksaa nyt naurattaa perhettä ja kavereita suomessa. Minua ei juurikaan naurattanut.

En tiedä miksi meille ei ilmotettu tästä mitään. Ja kun tarhalta kyselin torstaina sieltä vaan todettiin että " ai te ette tiennyt." Eipä tiedetty ei. Mistäs sitä voiskaan tietää jos kukaan ei kerro.

Mutta sainpas jotain aikaseksikin viikolla. 

Poika sai viimein uuden pipon.

Ulkona alkaa olla jo aika viima joten pipo tuli tarpeeseen. Lapasetkin piti näpertää viikonlopun aikana muttei ole ollut aikaa.

Muutaman joulukoristeenkin hurautin singerillä. Niistä lisää myöhemmin.

Tämän viikon meillä päättää Halloweenjuhlat muiden expatien kanssa. Ja kun en kovin tästä kaupallisesta juhlasta (ainakaan toistaseksi) perusta niin pääsi sitten unohtumaan että pitäisi pojalla olla joku asu juhliin. Ja eikun kauppaan ostamaan.

Olisin mielelläni kyllä tehnyt itse mutta tajusin  liian myöhään. Ehkä ensi vuonna sitten.

Tänään illalla luvassa menoraporttia tältä viikolta.

Pojat lähtee taas peliin joten minulle jää aikaa postailla.

Siihen asti Hauskaa sunnuntain jatkoa!