Keittiö

Meillä sairastetaan. Niinkun varmaan monessa muussakin perheessä. Pojalle tupsahti tiistaina silmätulehdus.

Ei onneksi muuta. Tosin epäilen että korvissakin on jotain vikaa. Muutakin kun valikoiva kuulo.

Mutta lääkäriin ei päästä. Keskiviikkona soitin ja käskivät soittaa uudelleen perjantaina jos ei tilanne ole muuttnut. Ja hoitoon voi kuulemma viedä... Mutten kuitenkaan viitsinyt. Olisin hukkunut kiitoksiin muilta vanhemmilta. Ja hoitotätikin oli kyllä sitä mieltä ettei mielellään viedä hoitoon.

Taas olisi muutama mielipide sanottavana meidän lääkäristä mutta antaapa olla..

Huomenna mies saa viedä pojan sinne. Minun on pakko mennä töihin kun olen jo kaksi päivää ollut kotona.

Pelottaa edes ajatella mitä mörköjä sieltä sähköpostista paljastuu..

Nämä muutaman "vapaa"päivät olen käyttänyt tehokkaasti asioiden hoitamiseen ja siivoukseen.

Tänään miehen kaveri tulee kylään viikonlopuksi joten oli vähän pakko siistiä.

On se hyvä että käy vieraita niin tulee edes joskus siivottua.. Saisi käydä useamminkin.

Mutta siis nyt kun on vähän siistimpää niin napsaisin muutaman kuvan. Keittiöstä niinkun otsikkokin kertoo.

Keittiö on aika pieni. Ainakin meidän tarpeisiin. Säilytystilaa on rajoitetusti joten osa tavaroista onkin vielä laatikoissa varastossa. Ja vain tärkeimmät on yritetty mahduttaa kaappeihin. (kuten 14kpl viinilaseja..)

Eikä värikään ole ihan sellainen minkä olisi halunnut. Mutta tyyliltään ja idealtaa oli minusta kiva.

Tarkoitus olisi kyllä tehdä vähän remonttia kunhan lompakko antaa myöden.

En tajunnut että tämä oli näin pimeä kuva... Täytyy ottaa myöhemmin parempi kuva.

Yleensä meillä on tasot täynnä tavaraa. Joten tällainen näky on aika harvinainen.

(täytyy ehkä teettää tästä taulu ja muistella kaaoksen keskellä että oli meillä joskus siistiä)

Pienillä yksityiskohdilla yritän tehdä keittiöstä enemmän oman näköisen.

Munakaappi oli mieluisa löytö monen vuoden etsinnän jälkeen.

Aterinlaatikko oli idea jonka varastin eräästä ravintolasta.

Aluksi aterimet säilytettiin meillä rottinkikorissa, kunnes löysin tämän ihan siihen tarkoitukseen tehdyn laatikon.

Käytetyimmät vispilät, kauhat ja lastat laitoin ikeasta ostettuun metallipurkkiin.

Ovat näin kätevämmin saatavilla kun joka kerta lähteä laatikosta kaivamaan.

En ole juurikaan avohyllyjen ystävä mutta löytyy sillekkin käyttöä.

Vaaleanpunaisessa kirjekuoressa on kaasolta, eli siskolta, häissä saadut tehtävät.

Yksi jokaiselle kuulle.

Ja kyltti joka sanoo kaiken tarvittavan.

Ja sopii vielä keittiön väreihin.

Sellaista tällä kertaa.

Kappas vaan

Eipä sitten tullu aikasemmin mieleen että jos iPadille lataa bloggerin oman appicationin niin bloggaaminen käy vähän helpommin. Ja kuviakin saa näköjään lisättyä. Kätevää.
Ja miksei kukaan kertonu tätä mulle?
Voi tätä tekniikan kehitystä...

Nyt ei mitään kunnollista tekstiä tule kun vasta minuutteja sitten keksin tän mahdollisuuden. Mutta kerrottakoon nyt vähän kuulumisia. Töistä,mistäpä muusta. Tänään oli tosi veemäinen päivä. Sain tänään työkaverilta sähköpostia jonka sisältö oli jokseenki asiatonta.Toisin sanoen asian ois voinu ilmasta vähän ystävällisemmin ja ehkä kysyä mistä on kyse ennenkun alkaa sormella osotteleen. Eikä ollu eka kerta. En tiedä onko ongelma herran puutteelisissa kommunikaatio taidoissa vai onko sillä jotain nestemäistä päässä... Ja virhe mikä oli tapahtunut ei ollut minun käsialaani.

Ja koko päivä oli sitten mukavasti pilalla tämän pienen yhteenoton takia. Ja tietenkin tänään oli tärkeä päivä.Huomiseen mennessä minun pitää oppia PALJON uusia asioita. Sillä työt jatkuu tuuraamisen jälkeenkin. (jee)
Huomenna saan vastuulleni paljon (verrattuna nykyiseen) ja huhtikuusta uuden roolin. Ja koko homma vähän kauhistuttaa..
Paljon isoja muutoksia lyhyen ajan sisällä. Mutta aika näyttää. Ja ainahan voin palata takaisin kotiäidiksi.

Eipä tässä muuta. Vielä kaksi aamua viikonloppuun. Jaksaa jaksaa...

Uutta oppimassa

Onko kaikilla viikonloput yhtä lyhyitä kun meillä?

Tuntuu että juuri kun pääsee lomailun makuun, on taas sunnuntai-ilta.

Ja suurin osa niistä asioista mitä viikonloppuna piti tehdä, on edelleen tekemättä.

Parasta tässä viikonlopussa oli ehdottomasti lauantain valokuvauskurssi.

Kuinka kauan olenkaan halunnut opetella käyttämään kameraani ja saada selville mitä kaikki nappulat on, ja nyt siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus. Jo ensimmäisellä kerralla opin paljon. Ja jotain siitä suuresta informaation määrästä jopa jäi päähän.

Alkuun vähän opiskeltiin teoriaa ja sitten mentiin ulos  vähän testaamaan taitoja.

Eipä niistä otoksista vielä kovin kummosia tullu ja suurin osa ajasta menikin siihen että seisoskeltiin jäällä (kylmässä ilmassa..) ja rupateltiin niitä näitä. Välillä nappailtiin muutama kuva.

Ensi viikolla sitten uudestaan.

Kotiläksyksyjäkin saatiin. Toivottavasti ehdin ottaa tarvittavat kuvat ja tulostaa ne..

Viikolla kehitin itselleni taas uuden kiireen. Pakkomielteen.

Rakastan ja vihaan palapelejä. Eikä minun koskaan pitäisi tehdä näitä isoja kun saan niihin aina iltaisin tuhrattua useamman tunnin. Eikä ne pirun tiskit ole vieläkään opetellut peseytymään itsekseen. Eikä villakoiratkaan ominpäin hakeudu imuriin...

Moni projekti teemalla "otetaan saavillinen valkoista maalia" odottaa tekijäänsä.

Mulla kun nyt sattuu olemaan se valkoinen kausi menossa.

Ostin eilen kirjaimia LOVE ja HOME yhdestä vahingossa löytämästäni romukaupasta. 

Ne on harmaita ja vähän kärsineen näköisiä.

Mutta ei niin paha etteikö pala hiekkapaperia ja pari kerrosta maalia sitä paikkaisi.

Sivupalkissa olleessa kyselyssä emiten toiveita sai

suomalainen hollannissa

koti

häät

Näistä kaikista tulossa juttua.

Kodista en aluksi meinannut tehdä mitään kun ajattellin että sitten kun koti on valmis niin vasta esittelen. Mutta tuntuu tämä koti olevan sellainen projekti ettei täysin valmista tule koskaan.

Aina on jotain pientä laitettavaa.

Joten koti esittelyä heti kunhan saan suurimmat ongelmakohdat siivottua.

Rentoa sunnuntain jatkoa kaikille!

Sekaisin lumesta

Satoihan se lumi vihdoin tähänkin kolkkaan. Sopivasti perjantaina. Töissä koko toimisto oli aivan kauhun vallassa. Lumen tulo kun sekoittaa koko maan. Ja tiesinhän minä sen. Mutta kun lumen tulo lakkasi, lunta oli maassa noin sentti. Enkä todellakaan ymmärtänyt miksi kaikki oli edelleen ihan paniikissa. Siis ihmiset, sentti lunta eihän se nyt voi paha olla.... Ja kun vielä isoilta pomoilta tuli viestiä että kaikki pääsee kotiin kolmelta kamalan sään vuoksi olin hyppiä riemusta. Jee aikasin kotiin.

Noh.. Eihän se sitenihan niin mennytkään. Lähdin töistä kolmelta ja kotiovelle pääsin hieman ennen puolta seitsemää.. Että näin. Ja ne jokakelin renkaat jotka autossani piti olla ja joita rakas mieheni niin kehui, osoittautuikin kotimatkalla ihan tavallisiksi kesärenkaiksi.. Onneksi kuitenkin kolareilta vältyttiin vaikka läheltäpiti-tilanteita olikin useampi. Kiittelin koko matkan mielessäni kaikkia kanssa-autoilijoita koska myös he ajoivat erittäin hiljaa ja erittäin varovasti. Jos olisin ollut ainoa 20km/h ajava olisin varmasti nähnyt yhden jos toisenkin käsimerkin. Näillä keleillä paikallisilla tuntuu olevan järki päässä. Samaa ei voi sanoa suomalaisista. Jäljestä päätellen.

Mutta lumesta ollaan saatu nauttia koko viikonloppu.

Eilinen keli oli aivan mahtava. Lunta maassa ja aurinko paistoi. Mitäs sitä muuta voi kun mennä ulos.

Poika oli ihan onnesta soikeena kun sai touhuta lumessa.

Mäkeäkin laskettiin. Eikä meille tietenkään ollut pulkkaa tai liukuria joten tyylikkästi Lidlin  muovipussilla mentiin.

Mutta ei se menoa haitannut.

Tänään keli oli vähän kirpakampi. Vaikkea pakkasta ollut kun muutama aste. Mutta auringon puute ja pieni tuuli teki pakkasesta lähes sietämättömän..

Luistelemaan piti silti päästä. Lähimmälle kanaalille.

Ensin olin ajatusta vastaan. Kun pelkäsin jään pettävän alta.

Mutta kun niin monet muutkin lapset näytti pysyvän jäällä suostuin minäkin.

Toivottavasti täällä vielä joku käy lukemassa vaikka päivitystahti onkin hidasta.

Vieläkin on vaikea sovittaa päivään kaikkea haluamaansa. Ne tunnit kun ei päivässä lisäännyt vaikka kuinka haluaisi. Ja tällä viikolla olen koneen sijasta valinnut juoksulenkin. Tuntuu niin kivalta juosta taas.

Vielä on hetki viikonloppua jäljellä. Huomenna taas paluu arkeen.