Makeaton maaliskuu

Susanna blogissa Life in London by Susanna heitti haasteen makettomasta maaliskuusta. Ja se tuli kylla kun tilauksesta. Edellisesta lakosta onkin jo vahan aikaa ja pakko myontaa etta sen lakon paattymisen jalkeen ollaan kylla mussuteltu.

Myonnettava on etta mahdolliset vierotusoireet vahan pelottaa. Viimeksi ne ainakin oli aika karmivat. Mutta niin kai se on etta herkuttelulla on hintansa.

Mulla taa lakko alkaa paivan myohassa koska poika valittiin viime viikon tahtioppilaaksi ja lupasin palkinnoksi leipoa kakun sunnuntaina. Koko kakkua ei saatu tuhottua eilen joten lopusta saa huolehtia mies ja poika.

Nyt on kaappi taynna porkkanoita, kurkkua ja muuta iltanaposteltavaa ja makeaton maaliskuu voi alkaa. 

Muita mukana?

Namilakon yhteenveto

Niinkun jotku lukijat jo tietaakin niin olin syyskun elamani ensimmaisessa karkkilakossa.

Ja syy siihen oli se etta musta alko tuntua etta napostelu alko niin sanotusti karata lapasesta.

Karkkilakon lisaks laitoin pannaan muutkin herkut. Niinku sipsit, kakut, keksit, jatskin jne.

Nyt on lakon alottamisesta kulunu jo yli kuukausi ja haluan kertoa teille etta miten parjasin.

Kaiken kaikkiaan "lakko" suju musta aika kivuttomasti. Sita yhta sunnuntaita lukuunottamatta.

Jo muutamassa paivassa sain aika selkeen kuvan siita missa tilanteissa ja kuinka paljon tuli napsittua. Ja niinku taisin jo aikasemminkin mainita niin olin aika hammastynyt. 

Kiirressa huomasin korvaavani usein "aterian" karkilla tai pienella sipsipussilla. "Kun ei ole aikaa syoda niin otanpa parit namit. Tai nappaan mukaan pienen sipsipussin."

Myos aterioiden jalkeen tie kulki automaattisesti namikaapille. Ja hassua oli se etta mun ei valttamatta edes tehny mieli karkkia mutta kai ne oli aivoissa jotenkin yhdistetty. Aterian jalkeen = karkkia! Samoin illalla kun pojat oli niin sikeassa unessa ettei karkkipussin avaaminen enaa herata huomioita oltiin taas hakemassa "jotain hyvaa."

 

Naista tavoista kun paasin suunnilleen viikon paasta eroon niin ei ole ollut mitaan ongelmia. Iltaisin olen istunut sohvalla kulhon kanssa jossa on kurkkua, tomaattia, omenaa, retiisia, pahkinoita, mita millonkin. Eika mun oo tehny muuta ees mieli. Ja hyvaa tassa on sekin etta siina tuli sitten samalla syotya ne paivan vitamiinit jos ne on mutten paivan aikana jaany vahemmalle.

Mun ei edes tee mieli mitaan makeeta. Eika niita sipseja. (tai no ehka vahan niita)

 

Musta tuntuu etta tan kuukauden aikana meijan koko perhe on vahentany naiden paheiden syontia. Mies on sellanen etta syo sitten jos makin syon. Mutta harvoin omasta aloitteesta. Ja kun en ole kaupassa itsekkaan ostanu karkkia niin lapsikaan ei oo niita pyytany. Sen sijaan meilla on ostettu rusinoita, pahkinoita ja viikunoita.

Paino on mulla pudonnu tan aikana n.1,5kg. Tosin en tieda johtuuko se ihan taysin tasta lakosta. Mutta epailematta ainakin osittain.

Miten tasta eteenpain?

Viime viikonloppuna kuukausi siis vaihtui ja omasta puolesta olisin voinut syoda jotain hyvaa. Ja mies mulle ostikin laivasta mun lempparia, Fazerin sinista.

Mutta se on viela kaapissa. Avaamatta. Ei vaan tehny mieli.

Viikonlopun aikana soin kylla puolikkaan palan suklaakakkua. Lautaselle olin kylla ottanut kaksi palaa eri kakkuja mutta alas sain vaan puolikkaan. Sitten riitti.

Ma luulen etta taa oli jossain maarin pieni kaanteen tekija mun elamassa. Tuskin olen lopun elamaani syomatta herkkuja mutta toivottavasti nyt tasta pitkalle eteenpain mennaan mahdollisimman pienilla maarilla. Nyt musta tuntuu ettei ole mitaan halua naille paheille ja meenkin nyt vaan eteenpain silla mika tuntuu itsesta hyvalta. Jos mun tekee mieli suklaata niin otan palan. Mutta en halua enaa palata siihen etta otan suklaata tai mita tahansa vaan sen takia etta sita on kaapissa. Tai ettei mulla oo aikaa syoda muuta.

Ma voisinkin haastaa kaikki herkkusuut lakkoon. Kokeilkaa ja kertokaa miten suju.

Kale sipsit

Nyt kun kaikki suolasetkin herkut on pannassa niin piti kokeilla jotain uutta.

Naita mun on pitany kokeilla jo kauan mutta oon jotenki taysin unohtanu. Yks paiva mulla kuiteki napsahti sahkopostiin uutiskirje joltain sivustolta ja paatin etta nyt on pakko testata.

Netissa on naille varmasti paljon ohjeita mutta nain ma ne tein

Kale sipsit

- 200g tuoretta kalea

- himalajan suolaa

- paprika maustetta

- seesamin siemenia

- oliivioljya

 

Nypin pois kaikki paksut oksaiset osat ja isompia lehtia revin vahan pienemmaks. Mutta en yrittany saada kaikki saman kokoisiksi.

Levittelin pellille. (Ma tein naa kahdessa erassa kun meilla ei oo sellasta isoa uunipeltia.)

Paalle oliivioljy, suola, paprikamauste ja seesaminsiemenet.

Pyoritellaan sekaisin.

Uuniin ja 135 astetta. 20 minuuttia sitten kaannellaan ja toiset 20 minuuttia.

Ma olin vahan skeptinen naitten suhteen. Jos ne jaa sellasiks lotkoiks. Mutta eipa jaany. Ihanasti rouskuu hampaissa. Ja naa on hyvia!

Suosittelen kokeilemaan.

Heratys

Sunnuntai aamuna heratessa olo tuntu kurjalta. Vasytti, takaraivossa kolotti paansarky, suussa maistu kummalta, jasenia kolotti eika ruoka oikeen maistunu.

Krapulako? Ei. Vaan vierotuoireita sokerista.

Ma en vielakaan meinaa uskoa millasen olon taa herkkulakko on mulle tehny. Ja jotta muut ehka valttyis samalta niin paatin jakaa sen taalla.

Aamulla siis olo oli tosi kurja ja sanoinki miehelle etta ihan niinku olis ollu eilen aamuun asti juhlimassa. Vaikka tippaakaan en ottannu. Paatin meinaan herkkulakon kanssa pitaa myos tipatonta.

Aamupaivalla oltiin puistossa ja kavelemassa ja jaksoin peuhata pojan kanssa ja juoksennella mutta jalat tuntu puupokkeloilta, huimasi ja paansarky vaan tuntu kovenevan.

Lounaan jalkeen lahettiin kauppaan ja silla matkalla se iski oikeen kunnolla.

Tuntu etta paa rajahtaa ja kaikki mita oon sina paivana syony tulee just ulos.

Kun vihdoin paastiin kotiin niin kaaduin sankyyn ja ajattelin etta saan nukkumalla olon paremmaks mutta olo vaan paheni. Paivallisaikaan oli pakko luovuttaa ja ottaa sarkylaake. Ma syon vuodessa ehka kaks paansarkylaaketta ja taa oli nyt niista ensimmainen. En voinu edes kuvitella syovani mitaan enka tienny miten pain olis kun olo oli ihan jarkyttava.

Koko tan ajan ma mietin etta mita ihmetta mulle on tapahtunu? Sisko jo naureskeli etta oot varmaan raskaana. Kunnes mielessa kavi etta voisko taa olla siita herkkulakosta johtuvaa? Ei kai sentaan?

Mutta googlailemalla sain selville etta sokerin vierotusoireet on krapulaan verrattavissa.

Hullua. Enhan ma oo kokonaan sokerin syomista lopettanu. Lopetin kaikki makeet mutta en oo mitaan piilosokereita valtelly.

Mutta ilmeisesti olen sitte ollu niin sokerin kyllastama etta vierotuoireet iski nain rajusti.

Ma en oo koskaan ollu missaan herkkulakossa koska en oo koskaan ollu mikaan namihiiri. Tykkaan enemman suolasesta. Ja en tosiaan ois voinu kuvitella etta mun ois pitany jotenki valmistaa itseni tahan eika lopettaa kun seinaan.

Taytyy myontaa etta kun viimein olo kaheksan aikaan illalla helpotti niin ensimmaisena mielessa kavi etta tyhjennan kaapit kaikista nameista ja herkuista eika meilla osteta enaa koskaan mitaan.

Syodaan niita porkkanoita ja kurkkuja koko perhe lopun elamaa.

Mutta totuus on etta se tuskin onnistuu. Ja taytyyhan elamassa nautintojakin olla.

Mutta havahduin siihen etta tasta eteenpain kiinnitan enemman huomioita meijan perheen herkutteluihin. Vaikka meilla ei mun mielesta syodakkaan "liikaa" herkkuja. Mutta mika sitten on liikaa ja mika sopivasti sita tassa nyt mietin.

Olo ei vielakaan oo ihan normaali mutta sentaan pystyn syomaan ja toimimaan suht normaalisti.

Jos joku siella miettii herkkulakkoa niin tassa on vahan listaa neuvoista mita ma loysin mita kannattaa otta huomioon.

1. Ala lopeta kerralla vaan totuta kroppa pikkuhiljaa

2. Huolehti nesteyksesta

3. Huolehdi suolojen saannista (esim juomalla vissya)

4. Syo kuituja

Toivottavasti naista on jollekin apua.

Tiistain tekemisiä

Eilen meillä oli pojan neuvola. Toinen laatuaan tässä maassa. Kaikki muut tuntuu olevan kohillaan mutta näkö tarkastetaan puolenvuoden päästä uudestaan. En tiedä oliko vika pojan näössä vai siinä ettei hän oikeen viitsinyt keskittyä ja sanoi mitä sattui kun lääkäri osoitteli kuvia taululta. Miehellä on ollut lasit 12-vuotiaasta asti ja itse olisin tarvinnut laseja jo noin 7 vuotta sitten mutten ole saanut aikaiseksi hankkia. Tunnen välillä itseni ihan eläkeläiseksi kun täytyy mieheltä pyytää laseja lainaan kun pitää katsoa jonnekkin kauas. Eli mahdollista on että pojallakin on huono näkö. Mutta siitä saamme varmuuden vasta seuraavalla käynnillä.

Samalla reissulla kun käytiin neuvolassa niin käytiin vähän kaupoilla ja torilla kun kerran kaupungissa oltiin.

Luomukaupassa kävin pitkän tauon jälkeen. Haluan kokeilla tehdä spelttileipää enkä muista missään muualla nähneeni spelttijauhoja kun tuolla. Samalla löysin ruisjauhoja joita olen etsinyt kohta kaksi vuotta. En tiedä onko ne vasta tullut valikoimaan vai enkö vaan ole niitä aiemmin nähnyt. Mutta sama se. Nyt on jauhoja.

Käytiin syömässä lounasta saman paikan luomuravintolassa. Ja vaikka hintaa tulikin enemmän kuin perus mäkkireissulla, se oli kyllä ehdottomasti sen arvoista. Juomaksi otin luomu omena kivennäisvettä. Siitä syystä että kaikkien aikojen lempijuomani on Hartwallin Fruity Omena ,jota tulee suomessa juotua litra tolkulla, eikä mitään vastaavaa ole tähäna asti ole tullut vastaan. Mutta tämä saattoi hyvinki yltää samalle viivalle. ( ja ei, Hartwall ei maksanut näistä kehuista mitään mutta toki voisin ottaa korvaukseksi rekallisen kyseistä juomaa kotiin, kiitos)

Kotona sitten vähän askarreltiin. Eli minä askartelin ja poika silppusi saksilla paperia lattialle.

Hämähäkkejä

Ja vaikka normaalisti meillä on torstaisin tapana syödä keittoa niin päätin kuitenkin tehdä kasvisosekeittoa ja sämpylöitä. Täydellistä syksyruokaa. Lämmintä keittoja ja lämpimiä sämpylöitä. 

Sämpylät tein hieman erilailla kun yleensä. Normaalisti sekoita hiivan ja lämpimän maidon keskenään. Mutta löysin ohjeen jossa heti alussa sekoitettiin hiiva ja suola keskenään jolloin hiiva muuttui nestemäiseksi. En uskonut tämän vaikuttavan mitenkään makuun mutta niin vain teki. Mieskin kehui että oli parempia kun normaalisti.

Tänään ollaan hoidettu aamusta autoon liittyviä asioita... Ja voi luoja.. Ei taas mitään hyvää sanottavaa. Siitä selvitystä ensi kerralla. Eli kaikki jotka eivät halua lukea nillitystä hollantilaisesta monimutkaisuudesta ja järjettömyydestä jättäkää suosiolla väliin.

Ruokavalion ratsaus

Nyt kun jokapuolella puhutaan laihduttamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta päätin minäkin tutkiskella vähän lähemmin mitä meidän perheessä syödään. Mitkä asiat ovat kunnossa ja missä olisi vielä petrattavaa.

Pääosin meillä syödään minusta ihan terveellisesti. Hedelmiä ja kasviksia syödään päivittäin ja herkutellaan mahdollisimman vähän.

Eineksiä ei meillä juurikaan syödä. Meidän pienin perheenjäsen ei suostu syömään mitään valmisruokaa. Paitsi joskus saarioisten makaronilatikkoa. Eli vaikka itse haluisikin päästä helpolla ja ostaa vaan jotain valmista joutuisin joka tapauksessa vääntämään ruoan pojalle. Siis hyvä näin.

Raaka-aineisiin sen sijaan voisin kiinnittää enemmän huomiota. Minä olen kasvissyöjä mutta mies ja poika syövät molemmat lihaa.

Useimmiten ostan lihat ja kanat kun ne on tarjouksessa. Luomulihaa ostan hävettävän harvoin. Ja noloa myöntää mutta tämä johtuu vain ja ainostaan hinnasta. Ja täällä luomu on minusta halvempaa kuin suomessa. Ja kaikissa niissä ruokakaupoissa joissa minä käyn on saatavana luomulihaa. Kun vain oppisi nappaamaan sen tavallisen sijaan sen paremman vaihtoehdon.

Myös hedelmät ja kasvikset tulee harvemmin ostettua luomuna vaikka näitäkin olisi riittävästi tarjolla.

Maito taitaa olla se minkä ostan useimmin luomuna. Enkä sitäkään joka viikko.

Jotain luomua meillä on kuitenkin aina

Ostin jonkun ystävän suosittelemana tota Detox teetä ja ihastuin makuun. Vaikutuksesta en niin tiedä. Women's Energy teen ostin vähän aikaa sitten enkä ole sitä vielä kokeillut.

Hunajan ostin luomuna koska hintaero tavalliseesn verrattuna ei ollut suuri. Hunajaa meillä menee todella vähän. Lähinnä teen kanssa joskus ja kanan marinoimiseen.

Pellavan siemenet menee rahkan ja jogurtin sekaan. Auringonkukansiemenet lähinnä leipomiseen ja salaatteihin.

Liemikuutiot vaihdoin tähän luettuani hieman niiden sisältämästä aromivahveenteesta (E621).

Aika säälittävä saalis minusta. Kaikki luomutuotteet jotka meiltä löytyy on sellaisia jotka eivät ole päivittäisessä käytössä. Tästä on siis hyvä aloittaa meidän ruokaremontti. Ruokavalio pysynee jokseenkin samana mutta raaka-aineita alan vaihtaa pikkuhiljaa parempiin.