perjantai 22. huhtikuuta 2016

Kirja loytoja

Tanaan piti postata ihan toisesta aiheesta, mutta pitkasta aikaa mulla oli tuuria kirpputorilla ja paatinkin esitella teille mun loydot.
Blogia pidempaa seuranneet tietaa etta tykkaan tosi paljon kierrella kirpputoreja ja yrittaa tehda loytoja. Taa on jo myos selvaa mun lahikirpparin henkilokunnalle. Usein tulee vaihdettua kuulumiset ja kysellaan missa lapset on jos olen liikkeella ilman kumpaakaan. Tai niinkun tanaan, ihmetellaan missa olen ollut kun en viime viikolla kaynyt ollenkaan. Taman ma viela kestan mutta tanaan kavi ilmi etta alan olla myos paikallisille trokareille tuttu kasvo. Joku uppo-outo mies paivitteli mulle etta han ei ole mua nahnyt pitkaan aikaan.. Tieda sitten mita tasta pitaisi ajatella.

Mutta aiheeseen. Niihin loytoihin. Talla kertaa mukaan lahti vaan kirjoja.
Mun vanhin poika lukee kirjoja kauheeta vauhtia ja kirjastonkortin viela puuttuessa hamstaraan kirpparilta sille lukemista. Nyt olin oikeeseen aikaan oikeessa paikassa ja loysin kasan sen lempparikirjoja dollarin kappale.


Joitain naista meilla jo on mutten jaksanut alkaa muistella mitka meilta puuttuu joten otin kaikki. Nama on lahes uuden veroisessa kunnossa, liekko koskaan edes luettu joten voin vaikka myyda tuplat eteenpain. Mietin myos etta saastaisinko nama pojan syntymapaivaan asti ja antaisin vasta sitten. Saa nahda.

Itselleni loysin vihdoin aikuisten varityskirjoja! Naita ma oon halunnut jo pitkaan mutta en vaan ole raaskinut ostaa. Tosin yhden sain suomesta anopilta ja se on viela korkkaamatta mutta nyt mulla on naita kolme. Jei!


Nama oli $5/kpl.
Enchanted forest kirjassa oli kahdssa kohtaa pieni osa varitetty, muuten kirja oli taysin koskematon.


Viimeisena loytona kirja I am Malala. Tama kirja on myos kiinnostanut pitkaan ja meneekin lukulistalle heti kun saan tan hetkisen kirjan kahlattua lapi.


Huippu tyytyvainen olen naihin loytoihin. Roald Dahlit laitan viela piiloon siihen asti etta paatan annanko ne nyt vai odotanko muutaman kuukauden.

Mita loytoja muut on viime aikoina tehnyt?


torstai 21. huhtikuuta 2016

Juustoinen kasvis chowder

Kasi ylos kella on, jos ei paivittain niin ainakin viikottain, ongelmana se ettei meinaa keksia mita laittaa perheelel ruoaksi. Uskoakseni aika monessa taloudessa nousee kasi pystyyn.
Ma oon liittyny facebookissa jos jonkinlaiseen ryhmaan mista saada inspiraatiota kokkailuun mutta ainakin toistaseksi ne vinkit on havinny sinne news feediin ja huomaan etta aika monena paivana kello kolmen aikaan hakeudun pinterestiin ja naputtelen hakukenttaan easy veggie dinner. 
Hatun nosto niille jotka saa aikaseksi tehda etukateen viikon ruokalistan. Mulla se on viela to do listalla.

Tassa ois yksi hyvaksi todettu kasvisresepti. Tata on meilla nyt tehty kahdesti hyvalla menestyksella aikuisille ja vaihtelevalla menestyksella lapsille.


Juustoinen kasvis chowder

5,5 rkl voita
3 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkyntta
7 dl vetta/kasvislienta
2 isohkoa perunaa
pieni parsakaali
1/4 tl kuivattua timjamia
suolaa
pippuria
6 rkl jauhoja
7 dl maitoa
1,2 dl kermaa
n. 220 g cheddar juustoraastetta
n. 30g parmesan juustoraasetta


Suuressa kattilasssa sulata 1,5 rkl voita. Lisaa pilkotut porkkana ja sipuli ja pyorittele pannulla n.4 minuuttia. Lisaa valkosipuli ja pyorittele sekaan.
Lisaa neste, pilkotut perunat ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.
Anna kiehahtaa ja vahenna siten lampoa. Anna muhia kannen alla n. 15 minuuttia. Lisaa joukkoon parsakaali ja anna hiljalleen kiehua niin etta vihannekset kypsyvat.

Muun keiton kiehuessa, sulata loppu voi toisessa kattilassa, lisaa jauhot ja sekoita n. minuutin ajan.
Samalla kaaada joukkoon maito. Varmista ettei seokseen jaa jauhopaakkuja.
Kiehauta koko ajan sekoittaen niin etta keitos saostuu. Taman jalkeen lisaa kerma.
Poista kattila liedelta ja kun kasvikset ovat kypsia lisaa maito-jauhoseos niiden joukkoon.
Viimeiseksi lisaa juustoraasteet.



Tarjoillaan lampimana.
Suht helppo, ei valttamatta mikaan laihduttajan unelma mutta varmasti maistuva kasvisruoka.





sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Sellanen viikonloppu

Viikonloput, niin ihania kun ne onkin, aiheuttaa mulle aina harmaita hiuksia. Koska perheen yhteinen aika on viikolla kortilla, pitaisi kaikki aktiviteetti sijoittaa viikonloppuun. Kaikki.
Siihen pitaisi sisaltya ainakin: perheen yhteista aikaa, esikoisen harrastukset, ulkoilua, hyvaa ruokaa, vanhempien omaa aikaa, aidille omaa aikaa, kodin toita, uusia elamyksia ja ja ja ... 
Sanomattakin on selvaa ettei kaiken taman mahduttaminen muutamaan paivaan onnistu ja usein poden huonoa omaa tuntoa siita. Yleensa jos viikonloppu vietetaan rennoissa merkeissa tekematta juurikaan mitaan mun mielessa pyorii ajatus etta sitten on ollut huono viikonloppu. Hukkaan heitetty.

Mutta yritan tasta ajatusmallista pyristella eroon. Mun mies kun on tassa asiassa mun kanssa ihan eri maata ja mielellaan viikonloppusin olis vaan. Ja koska en jaksa yrittaa jokaiselle viikonlopulle suunnitella jotain.

Tama viikonloppu olikin mukavan rento vaikka tekemistakin riitti.
Lauantaina lahdettiin vahan extempore valloittamaan vuorta. Olen jo muutaman viikon halunnut lahtea katsomaan kukkaloistoa joka kuulemma on harvinaista taalla, mutta kiitos el ninon siita saadaan tana kevaana nauttia.



Tarkoitus oli vaan lahtea vahan kavelemaan siina toivossa etta kukkia nakyisi. Paiva oli aika kuuma ja vaikka pojat todella hienosti jaksoikin, me ei viitsitty niita pakottaa kovin pitkalle.
Mutta itse en halunnut viela luovuttaa joten kun pojat jai matkalle lepaamaan ja syomaan evaita, mina jatkoin matkaa ajatellen etta eihan tasta pitka matka enaa ole. 
No oli se kuitenkin. Ja reitti oli todella raskas.



Mutta melkeen perilla olikin maisemat kaiken sen vaivan arvoset



Tanaan on reidet ollu melko hellina mutta sentaa olen liikkeelle paassyt. Otettiin taa suununtai rennosti laiskotellen altaalla.


Nelja tuntia pulikointia riitti meille ja palattiin kotiin lepaamaan ja suunnittelemaan illallista.
Mukavan rento viikonloppu kaiken kaikkiaan. Ehkapa naihin voisi jopa tottua eika aina yrittaa mahduttaa siihen liikaa ohjelmaa.

Millainen on teidan unelmaviikonloppu?








perjantai 15. huhtikuuta 2016

Marimekko for Target

Target on paikallinen tavaratalo jota suomessa parhaiten vastaisi valikoimaltaan ehka Anttila. Itse tykkaan kovasti kaupasta ja saan siella haahuiluun kulumaan aina liian paljona aikaa. Ja rahaa.
Target on tehnyt aikaisemminkin yhteistyota isojen brandien kanssa mm. Marc Jacobs ja nyt olen innoissani silla seuraava yhteistyo on supisuomalaisen Marimekon kanssa. Tama tuskin on jaanyt huomaamatta monelta talla mantereella asuvalta suomalaiselta.
Sunnuntaina lanseerattavaa mallistoa odotetaan jo varmasti kuin kuuta nousevaa monessa amerikan suomalaisessa kodissa.

Katselin eilen ensimmaista kertaa mita kaikkea ihanaa siella on luvassa. Ja tassa niista muutamia omia suosikkeja.

Ihanan varkkaita poytatabletteja. Ja nama on viela kaksipuolisia, etta kun lapset kaataa mustikkamehut toiselle puolelle on toinen puoli viela ihan kayttokelpoinen. $19.99/4kpl
(kuva Target)

Saman sarjan salaattilautasia $19.99/4kpl


(kuva Target)

(kuva Target)

Karahvi ja lasit. $19.99/setti. 
Ma muutama vuosi sitten rakastuin niihin sukat makkaralla laseihin mutten ole viela raaskinut ostaa. Naa nyt ei tyyliltaa oo ihan samaa mutta kelpais mulle.

(kuva Target)

Kauniita lyhtyja. Hinnat $9.99-19.99.

(kuva Target)

Sakkituoli pihalle? Muitakin kuoseja loytyy. $59.99

(kuva Target)

Riippukeinusta mun mies on jo pitkaan unelmoinu ja tassa olis yks vaihtoehto. $54.99.

(Kuva Target)

Rantatuoli $74.99

(kuva Target)


Taa varjo olis niin kaunis mutta meilla ei viela ole edes poytaa minka paalle se laittaa. $99.99

(kuva Target)

Samaa kuosia loytyis tunikakin. Tarjolla on paljonkin vaatteita mutta itse en niin valita Marimekon kuoseista vaatteissa joten taa oli yks niita harvoja joita voisin kuvitella pitavani. $26.99
(kuva Target)

Hinnat kaikissa tuotteissa on minusta todella kohdallaan. Halvimmat mita loysin oli $9.99, kalleimmista sai pulittaa $299.99. Ja ne kalleimmat oli polkupyora ja paddleboard. Mitka ei ihan mahdottomia hintoja ole nekaan. Kylla taalla saa monta sataa maksaa molemmista ilman Marimekon kuosia.

(Kuva Target)

(Kuva Target)

Mun ehdoton lemppari koko mallistossa oli lapsille tarkotetut teltat. Taa ois musta taydellinen lapsille nyt varsinkin kun kesa on ovella. Ja vaikka juuri sanoinkin hintojen olevan siedettavia niin joudun silti vahan harkitsemaan tarvitseeko lapset todella $119.99 telttaa vai kelpaisko niille ihan itse kyhatty. Pojille kun on aivan sama minka kuosin alla ne leikkii.

(Kuva Target)




Siina niita omia lemppareita olikin iso laja. Koko valikoimaa voit ihastella taalla.
 Saa nahda mita loppujen lopuksi kateen jaa. Vaiko mitaan. Ma menen ostoksille "vasta" maanantaina ja toivon etta edes jotain olisi jaljella. 
Lupaaan esitella mahdolliset ostokset taalla.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Yksi lupa lisaa kiitos!

Muutama kuukausi ennen tanne muuttoa oli yhta lupa-ja hakemushardellia. Piti etsia jos jonkinlaista lippua ja lappua ja taytella tarkistaa niita vahintaankin yhta paljon. Taysin vierasta tallanen virallisten lippulappujen tarve ei meille ollut ja onneksi lahes koko sirkuksen hoiti miehen tyon kautta lakimies.
Taysin eroon ei paasty kaikesta hakurumbasta taallakaan paassa. On haettu sosiaaliturvatunnusta, pankkikorttia, ajokorttia, kauppojen kanta-asiakaskorttia ja viimeisimpana tyolupaa. Minulle.
Me ollaan siita onnellisessa asemassa etta miehen viisumityyppi mahdollistaa myos tyoluvan hakemista puolisolle, Tama on L-viisumi on kasittaakseni yksi niista harvoista ellei jopa ainoa tyoviisumi johon se sisaltyy.

Tyoluvan hakeminen mulle oli huomattavasti helpompaa ja nakymattomampaa kun miehen versio. Koska miehen tyopaikka maksoi myos minun tyolupani, ei meidan tarvinnut muuta kun ilmoittaa samaiselle lakimiehelle joka hoiti muutkin asiat etta viela yksi tyolupa kiitos.
Ja koska kaikki meidan tiedot oli heilla jo valmiina ei meille jaanyt muuta tehtavaa kun tarkistaa etta heidan laatimassaan hakemuksessa oli kaikki tiedot oikein.

Hakemuksen kasittelyyn sanotiin menevan 90 paivaa. Ja aika tarkalleen tuon ajan jalkeen lupa tupsahtikin postilaatikkoon.


Nyt olen siis virallisesti oikeutettu tekemaan toita tassa maassa.
Kuinka nopeasti talle tulee kayttoa, se jaa nahtavaksi. Luonnollisestikkin meidan arki hankaloituu jonkin verran jos myos mina olen tayspaivasesti toissa. Ja meidan pitaa miettia miten me saamme sen kaiken jarjestymaan. Lisaksi pienimmalle pitaisi loytaa hoitopaikka.


Niin ja pitaishan se tyopaikkakin jostain loytaa.
Mitaan kiiretta mulla ei ole palata tyoelamaan. Vaikka totuuden nimissa kaipaankin elamaa kotiaitiyden ulkopuolella. Mutta samalla stressaan jo sita saadaanko me arki rullaamaan ilman apujoukkoja jos mina en enaa ole paivisin kotona.
Mita jos mina sairastun? Tai lapset sairastaa? Miten jaksan seka tyon etta kodin kun mies on tyomatkalla? Kylla kai kaikki jarjestyy tavalla tai toisella ilman suurempaa stressiakin.

Neuvoja, vinkkeja ja rohkaisevia sanoja, mahdollisesti uuteen arkeen, otetaan vastaan.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Tuunattu kukkapoyta

Mulla oli kunnianhimonen suunnnitelma saada muutama projekti valmiiks ennen viime kuun appivanhempien vierailua. No joku niista toteutu ja joku ei. Tassa yks minka sain valmiiksi.

Meilla on samat huonekalut kulkenu muuttojen mukana jo vuosia. Jotain pienta ollaan ostettu matkan varrella mutta ennen taalla ostettua sohvaa ollaan menty samalla kalustolla jo pitkaan, Liian pitkaan jos multa kysytaan. Mutta koska huonkelutkaan ei ole ilmasia niin ei niita viitsi ihan jokaisessa muutossa uusia, Niinpa niita pitaa uudistaa makuun sopivaksi.
Kun yhteista kotia miehen kanssa perustettiin oltiin samaa mielta siita etta kaiken pitaa olla tummaa puuta. Se taisi olla trendi sillon. Mutta niinku moni muukin suomalainen niin jo pitkaan oon haikaillu valkosten kalusteiden peraan. Ei siis muuta kun suti kauniiseen kateen ja maalaushommiin.


Ma alotin pienimmasta kalusteesta jonka halusin uudistaa. Ikean ikivanha kukkapoyta. Mulla ei oo oikeestaan ollenkaan kokemusta kalusteiden maalaamisesta etta aloitin homman googlesta etsimalla hommaan sopivat maalit.


Ensin sudittiin pintaan primeria. Halusin paasta mahdollisismman helpolla ja tama lupasi ettei pintaa tarvitse ollenkaan hioa joten pisteet sille.
Tarkoitus oli viela tehda tasolle kuvio sabluunan avulla mutta se ei onnistunut ihan niinkun siella kuuluisassa stromsossa joten paatin vetaa pinnan vaan hopeaksi.



Etta tadaa. Sellaine siita sitten tuli. Kovin olen tyytyvainen vaikkei se ihan priimaa olekkaan. Kunhan saan noita projeksteja pois alta niin kokeilen uudestaan sen kuvion maalaamista.


Seuraavaksi tyon alla on vitriinikaappi.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Saisinko rahaa? Hyvantekevaisyytta? Lahjoituksia? Pliiiiis?? Tai osta ees arpa?

Alkaa pelastyko. En ole itselleni mankumassa tassa avustuksia vaan tulin kertomaan talla hetkella omaa mieltani hairitsevasta asiasta. Nimittain esikoiseni koulun lahjoitus pyynnoista ja hyvantekevaisyydesta. Asia on ollut mielessa aikaisemminkin mutta silloin jatin asiasta kirjoittamatta mutta nyt paatin avata suuni. Kuuluhan tama tavallaan uuteen maahan kotiutumiseen ja sopeutumiseen.

Niinkun olen jo aikasemmin maininnut niin me paadyttiin erinaisista syista laittamaanpoika maksulliseen montessorikouluun. Paatos oli silloin aika helppo vaikka kieltamatta koulumaksu tekeekin suuren loven meidan budjettiin. Mutta suunnitelmallisuudella meilla olisi tahan varaa. 
Nain me ainakin luultiin. Nyt alkaa nayttaa silta etta asiaa pitaisi harkita uudelleen. Tosin mitaan ei asialle talla hetkella voida silla juuri maksettiin koko ensi vuoden maksut. 
Miksi sitten nain? No kukaan ei meidan hakiessa kouluun maininnut etta kuukausimaksujen lisaksi meidan odotettaisiin osallistuvan rahallisesti "lahjoituksilla" koulun toimintaan. Tata ei liioin lukenut missaan papereissa. 
Ensimmainen pyynto tuli vuoden lopussa. Virallinen kirje jossa selvitettiin koulun tarvetta uudistaa vahan sita ja tata. Lahjoituksina pyydettiin $500-$2500.
Ehka olin vahan sinisilmainen ja amerikkalaiseen tyyliin tottumaton mutta tallaset rahapyynnot tuli mulle ihan puun takaa. Kaikessa yksinkertaisuudessani olin ajatellut koulumaksun kattavan kokonaisvaltaisesti koulun pyorittamisen. Myoskin ne kirjeessa mainitut aidan korjaukset.
Koulun pihalle pystytettiin pahvista tehdyt puut joihin laitettiin lehtina lahjoituksen tehneen perheen sukunimi. Meidan sukunimea ei siihen puuhun koskaan laitettu. Aikaa lahjoituksille ei annettu paljoa ja meilla oli juuri muutto paalla joten se vaan jai.

Emme kuitenkaan paassyt ihan nain helpolla. Luvassa oli viela pahempaa. Vuoden alussa poika tuli kotiin ruskean paksun kirjekuoren kanssa.


Lisaarahaatarvitaanauttakaapliiiiiiis!
Talla kertaa ei pyydetty riihikuivaa vaan lahjoituksia vuosittaiseen huutokauppaan. Eika mika tahansa huutokauppa. Vaan toukokuun alussa kylan hulppeimmassa hotellissa jarjestettavaan huutokauppa extravaganzaan! Ei siis ollut kyse mistaan "leipoisitko kaukun ja muffinseja koulun myyjaisiin" tyyppisesta tapahtumasta.
Ma jo saatuani paperit menetin hetkeksi kyvyn hengittaa kun mietin etta mitas me tan kanssa tehdaan.  Mita me muka voidaan lahjottaa? Ja tyypilliseen tapaani olen tyontanyt asian sen jalkeen taka-alalle taysin kunnes viime viikolla tajusin etta ne lahjoitukset pitaa vieda kouluun ensi viikolla. Olisin ollut enemman myohasssa asian kanssa ellei poika oli tuonu kotiin uutta kirjekuorta joka oli taynna arpalipukkeita joita pitaa myyda. (salli mun kaikki kestaa...)


Asiahan on varmasti paikallisille pikku juttu. Tuttuja loytyy joka kadunkulmasta ja muutenkin takalaiset ovat niin supliikkeja ihmisia etta 25 arvan myyminen ei ole homma eika mikaan.
Toista se on meikalaiselle. Minun suonissani ei virtaa tippaakaan kauppiasverta enka varmasti osaisi myyda edes lapasia eskimoille. Muistan vielakin sen tuskan hien kun omalla ala-asteella myytiin vessapaperia ja pesuainetta ja sain juuri ja juuri myytya muutamalle tutulle siina missa muut takasivat ettei naapurikunnisakaan vessapaperi ihan heti lopu.


Mutta takaisin tan hetkiseen ongelmaan. Lahjoitukset tahan huutokauppaan pitaa vieda koululle maanantaina (tanaan on perjantai) ja talla hetkella olen haalinut viidesta vaaditusta kasaan nolla.
Etta ihan hyvalla mallilla ollaan. Miehen toista saatetaan saada joku lahjoitus mutta sekaan ei ole viela varmaa.
Saatekirjeessa oli monia esimerkkeja mita sinne voi lahjoittaa ja yhtena vaihtoehtona oli kasityot. Tata ma silloin heti ajattelin etta no mahan sinne akkia neulon/virkkaan jotain. Mutta kun aloin miettia muiden mahdollisia lahjoituksia niin luovuin ajatuksesta hyvin nopeasti. Kuka huutaisi mun patalappua jos tarjolla on lomaosakkeita ja veneita. Veneet on ehka liioittelua mutta ymmartanette pointin. Kun en yhtaan tieda mita odottaa.


Mulla ei ole mitaan hyvantekevaisyytta vastaan. Harrastan sita aivan liian vahan. Mutta mielellani antaisin vahaisista roposistani jollekkin niita enemman tarvitseville. Yksityinen koulu ei mielestani ole sita. Varsinkin kun maksan siita jo pitkan pennin.
Ymmarran kylla etta koulun tarkoitus on tuottaa rahaa ja nain olen elattaa sen omistajat ja tehda rahaa mahdollisille sijoittajille mutta miksei kaikkia kuluja ole sailytetty koulumaksuun?
Ja minua henkilokohtaisesti pannii se etta huutokauppa pitaa pitaa niin hienoissa tiloissa etta suurin osa tuloista varmasti menee tapahtuman kustannuksiin.
Olisin ollut tapahtumalle huomattavasti suotuisampi jos se olisi jarjestetty jossain vahemman glamour paikassa. Esim. koulun pihalla. Sinne vahan maksullisia tapahtumia, leivosten myyntia, arvontaa, poniajelua ym. Nain koululle kerattiin varoja englannissa. Naihin tapahtumiin leivoin mielellani ja lahjoitin palkintoja arpajaisiin. Tai kuinka Hollannissa varat tulivat koululta mutta hommat tehtiin talkootyona.Vaan toista se on taalla.
Ei auta valittaa silla homma ei ole kasittaakseni vappaaehtoista vaan kuluihin on osallistuttava. Mutta onneksi mulla on vapaus kiukutella asiasta ihan itsekseni.
Ja olen kuullut etta erinaisia lahjoituksia kerataan myos kunnallisissa kouluissa joten kukaan vanhempi ei taida talta kerjaamiselta taalla saastya. 

Ai niin ja olishan meilla mahdollista myos jarjestaa joku auction preparty. En muista miksi sita virallisesti kutsuttiin. Mutta naihin bileisiin pitaa oikeen ostaa lippu. Etta kuka haluis tulla meidan kalustamattomalle takapihalle siemailemaan tarjous olutta ja viinia? Voin vaikka leipoa korvapuusteja kyytipojaksi. Sovitaanko vaikka sisaanpaasymaksuksi $25? Menee hyvaan tarkoitukseen.
 Ehka.



maanantai 4. huhtikuuta 2016

Huhtikuuta jo

Tassa kuussa tulee tayteen 6 kk asumista talla mantereella. Tuntuu ihan hullulta silla justhan me vasta tanne tultiin. Aika on menny ihan siivilla jatuntuu etta vielakin ollaan sopeutumisvaiheessa. Maaliskuu meni ohi hujauksessa. Valmistauduttiin ensimmaisia vieraita varten ja heidan saavuttua aika menikin heidan kanssaan. Maaliskuu on myos mun synttarikuukausi, ja koska meilla sattu just synttarien aikaan olemaan naa vieraat a.k.a appivanhemmat niin paastiin me miehen kanssa pariksi paivaksi muihin maisemiin ihan kaksin.


Tasta reissusta tarkempaa raporttia myohemmin. Naita tilaisuuksia tarjoutuu meille aika harvoin joten oltiin ilosia etta tallanen mahdollisuus tuli. Pojillehan oli ihan sama missa me oltiin. Tarkeinta oli Mumman ja Papan jakamaton huomio kokonaiset kaksi viikkoa.


Vieraiden lahdon jalkeen tunnelma on aina enemman tai vahemman maassa pari paivaa. Ja vakio keskustelu meilla on aina isomman pojan kanssa etta miks me asuta suomessa. Ma en koskaan oikeen osaa vastata siihen muuta kun etta meidan pitaa olla siella missa isin tyo on. Usein naa keskustelut jaa kummittelemaan omaan paahan pitkaksi aikaa. Niin miks me ei voitas asua suomessa?
Vaikeita juttuja. Jopa joskus jarkeilla aikuiselle.

No mutta. Nyt mennaan huhtikuussa. Sen suurempia suunnitelmia meilla ei talle kuulle ole. Saat on lampenemaan pain joten varmasti uidaan ja ulkoillaan paljon.
Hyvaa alkanutta huhtikuuta kaikille. Kesa tulee kohisten. Ja lasten kesaloma. Apua.