keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Ikinuori leipuri

Viime keskiviikona valitin kuinka vapaapaivat tuppaa olemaan kiireisia.
Helpolla ei oo tanaankaan paasty.
 

Ennen lounasta meilla oli jo valmiina illaksi kasvislasagnea, valipala myslipatukoita, sampylataikina ja pullataikina.
 
 
Ja tosiaankaan aamulla heratessa en ajatellut moista urakkaa.
Mutta oikeestaan olen ihan tyytyvainen.
Nyt mulla on valmiina ainakin toihin vietavat perjantaiksi. Mulla on nimittain sillon synttarit ja kaikilla muillakin on ollu tapana tuoda jotain hyvaa sillon niin en uskalla tehda poikkeusta.
 
 
Noista mun korvapuusteista tuli vahan levahtaneita versioita mutta olkoon. Eihan se makuun vaikuta.
Nyt hetken levahdan ja sitten taas sinne uimakouluun.
Huomenna toihin lepaamaan.
 
Pakko viela kertoa hauska juttu. Joka osu sopivasti just synttareitten kynnykselle. Nyt ei ehka  niin harmita etta tulee taas yksi vuosi lisaa...
Eilen olin hakemassa poikaa hoidosta kun yksi tadeista tuli luokseni ja sanoi etta niin sa olit sen N:an sisko :) Vahan alko jo ittea hymyilyttaa ja sain sanotuksi etta ei kylla ma oon sen aiti.
Tytto jai mua haavi auki tuijottaa ku mun sitten piti jo juosta pojan peraa.
 
Johan edellisesta olikin aikaa. Viimeksi mustaakseni olin 25 kun mulle junassa myytiin lastelippu..



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Taytetyt paprikat

Me tehtiin eilen pitkasta aikaa taytettyja paprikoita.
Taa oli joskus yks meijan lepmppareista mutta jostain syysta ollaan unohdettu se.
 
 

 
Naa on siita ihania etta valmistus on helppoa ja suht nopeaa.
Ja taytteeksi voi laittaa mita mista tykkaa.
 
 
Miehille tuli jauhelihaa, makkaraa, couscousia ja fetaa.
 
 
Mulle tuli muuten sama mutta lihat oli korvattu soijarouheella.
 
Paalle juustoraastetta
 
 
Uuniin...
 
Ja odotuksen jalkeen
 
 
ahmimaan.
 
Laitettiin mukaan miehen lemppari, kokonainen valkosipuli jonka leikkasin paasta ja valutin sisaan oliivioljya.
Om nom nom...
 
 



keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kiireinen vapaapaiva

Keskiviikko. Siis vapaapaiva.
Mulla vaan tuppaa naa vapaapaivat olemaan stressaavampia ja aktiivisempia kun tyopaivat.
 
 
Tanaan ollaan alotettu paiva jo ennen toihin mennytta isia.
Aamulla sain hermoromahduksen yrittaessani etsia videokameran laturia. Laatikot on taynna kaikenlaista roskaa mutta tietenkaan ei mitaan tarpeellista. Jalleen kerran paatin olla ostamatta mitaan turhaa ja alkaa heittaa tarpeetonta tavaraa roskiin.
Jos ja kun tasta joskus muutetaan niin ollaan muuten aika pulassa tan tavaran kanssa.
Sanokaa pliis joku muukin etta teilla on sama ongelma? Enhan painiskele yksin suuren tavaramaaran kanssa? Enhan?
 
 
Hepuleitten ja aamupalan jalkeen mentiin pojan kanssa kauppaan kavellen kun oli niin ihana ilma.
Uskokaa tai alkaa niin taalla satoi aamulla lunta. En meinannu itsekkaan uskoa.
Menomatka kauppaan meni pojalta sukkelasti kun piti leikkia lumessa.
Mutta paluumatkalla lumi oli jo sulanut pois eika kavelysta meinannut tulla mitaan.
 
Poika alkoi tekemaan kaverilleen korttia synttareille mihin ollaan tanaan menossa
 
 
Ja silla aikaa mina vaansin meille ruoat illaksi.
Synttareilta suoraan sannataan meinaan uimakouluun.
Ja tata on kylla odotettu
 
 
Vuoden verran ehdittiin olla jonotuslistalla kunnes viimein paikka aukesi.
Saatiin kirje kotiin viime viikolla ja siita lahtien ollaan kuultu kysymys, onko tanaan uimakoulupaiva, vahintaan viis kertaa paivassa.
 
Yritin eilen tavata uimakouluunmeno-ohjeita huonolla hollannintaidolla. Ja sain ainakin selville sen ettei vanhemmat mene altaaseen mukaan. Ehka.
Mutta kaippa ne siella auttavat kielitaidotonta ummikkoa..
 
Hyvaa keskivikkoa kaikille. Toivottavasti kaikialla paistaa jo kevataurinko!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Iholla

En taalla asuessani ole juurikaan seurannut suomalaisia ohjelmia.
Alkuun yritin  netista joitain loytaa mutta aina ne joita olisin halunnut katsoa, ei ollut katseltavissa ulkomailla. Ja koska paikallisillakin kanavilla on niin paljon katsottavaa niin ei nahty tarpeelliseksi hommata mitaan suomalaista kanavapakettia.
Olen ollut siis autuaan ulkona kaikesta.
 
Kunnes eraan suomalaisen suosituksesta eksyin katsomaan putousta.
Ihan huippu. Mun ehdoton lemppari oli Sanna-Raipe.
 
Ja sitten talla viikolla ystavieni suosituksesta katsoin ensimmaista kertaa Iholla-sarjaa.
Ja nyt olen taysin koukussa.
Olen kahdessa illassa katsonut kaikki katsottavissa olevat jaksot ja harmittelen ettei ihan ensimmaisia jaksoja enaa nae.
 
 
Miten sita voikin toisten ihmisten tavallinen elama kiinnostaa niin paljon?
Olen aina ollut reality-sarjojen suurkuluttaja, mutta ainahan niissa on jonkinlainen "juoni" takana. Draamaa ja suuria tunteita. Varsinkin amerikkalaisissa.
Mutta tassa ei ole mitaan. Ehkapa se siksi koukuttaakin.
 
Nyt tata sarjaa seurattuani sain idean.
Miksei sita omaakin elamaa voisi dokumentoida?
Ei siis kenenkaan muun kayttoon kun omaan.
 
Sain toissa jouluna lahjaksi kauan odotetun videokameran. Ja vaikka rakastankin valokuvata ja videokuvata niin aika usein tulee kuvattua vaan niita erikoisia hetkia.
Kameran kaivaa esille vaan silloin kun tuntuu etta taman hetken haluan tallentaa.
 
 
Mutta miks ei sita tavallistakin elamaa voisi tallentaa?
Ei ehka joka jokapaiva. Eika jokatoinen mutta vaikka kerran viikossa.
Kuvata sita oikeeta elamaa. Hyvia ja huonoja hetkia. Vasymysta, onnea, surua, ruoanlaittoa, toihinlahtoa, pyorailya, halailua, kotia tai mita vaan...
 
Olen itse tosi ujo ja inhoan olla kuvissa ja videolla mutta haluaisin kovasti paasta tasta eroon.
Ja mikas sen parempi keino kun tottua kameran lasnaoloon.
 
Tasta se siis lahtee. Meidan elaman taltiointi.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Jean Paul Gaultier

Viime sunnuntaina kavin Kunstahallissa taalla Rotterdamissa katsastamassa Jean Paul Gaultierin nayttelya. Vai miksi sita voisi sanoa. Sinne on siis tuotu suunittelijan luomuksia.
Ja taytyy sanoa etta oli jokaisen sentin arvoista.
 
 
Antaa kuvien puhua puolestaan
 
 
 
 
 
Lippuluukulta sain mukaan lehtisen jossa kerrottiin suunnilleen jokaisen puvun tarina.
Jotkut oli olleet julkkiksilla gaaloissa ja juhlissa tai esiintymisasuna.
 
 
Kuka mahtoikaan olla se jolla tama oli paalla?
 
Nayttely oli jaettu eri huonesiin mallistojen mukaan.
Ihan ensimmaisessa huoneessa oli mallinukkien kasvoihin heijastettu ilmeisesti niin etta silmat liikui ja osa naytti puhuvan.
 
 
 
Ja loytyi sielta herra Gaultierkin hopisemasta

 
 
Nahtavaa siis riitti ja yritin itse keskittya pukujen yksityiskohtiin ja valmistustekniikoihin.
Lehtissa oli muuten mainittu pukujen tekemiseen kaytetty tuntumaara. Ja useampi satatuntia niita ollaan vaannetty.
 
 
 
 
Tassa on omat henkilokohtaiset lempparini
 
 
 
 
 
 
Suosittelen kylla piipahtamaan jos vaan taallapain sattuu olemaan.
Itse harkitsen jo etta menisin sinne uudestaan..
 


lauantai 2. maaliskuuta 2013

Nii se vaan taas aika menee

Huh. Viimeisesta bloggailusta aikaa melkeen kuukausi. Miten tassa taas nain kavi?
Meilla on taas ollu huima alkuvuosi. Sattuu ja tapahtuu.
Itse sain taas vuoden jatkoa tyosopimukselle. Ja sen mukana annan osan vastuustani pois ja otan hoitaakseni uusia juttuja. Koulutus on jo aloitettu ja saa nahda missa ajassa tahan paksuun kaaliin kaikki uusi tieto uppoaa.. Kai se siita ajan kanssa. Mutta mukavaa on taas uusien haasteiden parissa.
Mies on nyt ravannut suomessa tyoasioissa ja on ollu sitte vahan sumplimista pojan hoitamisen kanssa. Onneksi viime reissulle otti sen mukaansa.
 
 
Yhdelta reissulta sain tuliaisenkin. Vai liekko ollut myohastynyt ystavanpaivalahja.
Samapa tuo. Mieluinen oli.
 
 
 
Osaa ne noi miehet joskus yllattaa.
 
 
Askarreltu on.
 
 
Lopputulosta sitte ens kerralla.
 
Viikonloppuna olis tarkotus lenkkeilla, siivota kaappeja ja sunnuntaina tyokavereitten kanssa katsomaan Jean Paul Gaultierin nayttelya Rotterdamin keskustaan.
Niin ja sitten tehdaan pizzaa mihin saan laittaa paalle ihan oikeeta Aurajuustoa. Nam nam.
Sita odotellesssa.
 
Hauskaa viikonloppua!