Sneak peek

Näen harvoin painajaisia. Mutta ilmeisesti kaikki tämä hässäkkä on pistänyt jonkilaisia kauhukuvia alitajuntaan jotka sitten näkyy painajaisina. Tällä viikolla olen nimittäin nähnyt jo kahdesti.

Ensimmäinen painajainen oli niin kamala ja todentuntuinen että kun heräsin yöllä, en meinannut millään uskoa ettei se ollutkaan totta ja nipistelin miehen hereille ja kyselin olinko oikeasti nähnyt vain unta. Arvatenkaan mies ei ollut kovin tyytyväinen koska aamulla oli aikainen herätys. Sori...

Viime yönä näin sitten painajaisia liittyen hääpäivään jossa kaikki meni pilalle.

Meikkaaja ja kampaaja oli varattu väärälle vuodelle, pukuun tuli järkyttävä punainen tahra ja pesulassa puku olikin sitten ommeltu uuteen uskoon..

Kun heräsin, sydän hakkasi tuhatta ja singahdin suoraan sängystä tarkistamaan että puku tosiaan oli kunnossa. Ja olihan se.

Puku ei oikeasti ole kullanvärinen vaan luonnonvaalea.

Oikean värisiä kuvia vain oli vaikea saada kun täällä vähän synkkää.

Puvussa on hirveä määrä kangasta ja laahustakin on ja siis tämä painaa kamalasti.

En uskaltanu laittaa sitä nätisti roikkumaan pukupussiin vaan yritin viikata sen mahdollisimman nätisti kankaiseen pukulaatikkoon.

Kutsukin saatiin viimein lähetettyä ja ovat jo vastaanottajillaan

joten uskalla julkaista kuvan kutsusta.

Vielä on vähän epävarmaa päästäänkö huomenna muuttamaan koska meidän tinkimättömän ammattitaidoton lainanhoitaja ei ole saanut kaikkia tarvittavia papereita toimitettua notaarille.

Only in Holland folks, only in Holland

Pikainen part.2445

Taukoa on taas tullut pidettyä bloggailusta.

Kiire. Ei sen kummempaa syytä.

Ennen suomeen lähtöä ehdin kaataa näppikselle lasillisen vettä joten puolet kirjaimista ei enää toiminut joten päivittäminen ei oikein onnistunut.

Jouduin jopa pitämään pakollisen tauon facebookkailusta johon olen jokseenkin koukussa...

Piti sitten ostaa suomesta uusi näppis ja nyt taas kirjottelu sujuu.

Suomessa painettiin sitten tukka putkella aamusta iltaan.

Muutto juttuja ja häihin liittyviä juttuja.

Yöunet jäi todella vähälle ja kroppa oli ihan rikki kaikesta kantamisesta.

Voin rehellisesti sanoa että viime viikot on kyllä olleet elämäni raskaimmat.

Mutta kuitenkin koen eläväni tähän astisen elämäni parasta aikaa.

On monta ihanaa asiaa mitä odotan innolla.

Muutto kahden päivän päässä ja häihin aikaa kaksi kuukautta.

Ihana ihana FedExin mies toi eilen hääpuvun jota olen odottanut kauhun sekaisin tuntein.

Onneksi pelko osottautui turhaksi ja puku on täydellinen.

Olisin näyttänyt teille vilauksen puvusta mutta kun aloin ottaa kuvaa puvusta, huomasin että kamera on ollut päällä koko ajan ja akku tietysti lopussa.

Ja laturi tietysti jonnekin pakattuna..

Välillä on tuntunut siltä että kaikki menee vähän turhankin hyvin.

Ja olen pelännyt että koskahan alkaa tulla niitä huonoja juttuja.

(Perus positiivinen ajattelutapa.)

Ja tänäänhän se sitten tuli.

Kirje asianajajalta suomesta. Koskien taloa joka myytiin ennen muuttoa tänne.

Ei mitään vakavaa tosin. Ainakaan vielä. Mutta silti se kaihertaa mieltä.

Tässä kun olisi muutenkin ihan tarpeeksi mietittävää.

Yritän olla murehtimatta sitä ennenkun siihen on aihetta.

Toivottavasti ei edes tule.

Nyt kuitenkin takaisin pakkailun pariin että saadaan kaikki perjantaiaamulle valmiiksi.

P.S Suunittelemani arvonta nyt hieman siirtyy. Alunperin tarkoitus oli pitää arvonta sillä aikaa kun olin suomessa mutta sitten tuli niitä teknisiä ongelmia. Pidän sen kuitenkin mahdollisimman pian.

Gone to the beach

Me ollaan vietetty kolme viime päivää rannalla.

Nautittu auringosta ja lämmöstä.

Leikitty hiekassa ja vedessä.

Syöty lounaaksi jäätelöä ja muita herkkuja.

Mahtavaa. Kerrassaan mahtavaa.

Poika on ollu onnensa kukkuloilla kun on saanut mielin määrin mellestää.

Lutata vedessä mielin määrin ja kaivaa hiekkaa.

Ei olla kiirehditty mihinkään.

Kotiin on lähdetty kun on tuntunut siltä.

Tähän voisi melkein tottua.

Täytyy vaan alkaa totuttelemaan.

Tämä pieni paratiisi rantabulevardeineen ja kauppoineen

on meidän uudesta kodista n.10 minuutin kävelymatkan päässä.

Shoppailijan emämoka

Monta kuukautta olen metsästänyt itselleni vähän siistimpää kesätakkia.

Sellaista lyhyttä bleiseriä. Mistään ei vain tuntunut löytyvän juuri sellaista oikeanlaista.

Kunnes sitten käväisin H&M:lla ja taddadaa. Siellähän se oli. Tai oikeastaan kaksi täydellistä.

Toinen vaalea beige ja toinen navyn värinen. Tykkäsin molemmista jo ennen sovittamista ja sovittamisen jälkeen vielä enemmän.

Mutta mitä tekee hän?!?!

Jättää ne täydelliset yksilöt kauppaan!

Kyllä tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää ettei mitään mistä tykkää kamalasti, saa jättää kauppaan roikkumaan. Varsinkaan sellaista mitä on etsinyt kuukausitolkulla.

Ihan täysin en ole vielä itsekkään ymmärtänyt miksi en kiikuttanut niitä kassalle heti mutta tiedän ainakin olettaneeni että löytäsin ne samat takit myös meidän kaupungin H&M:lta.

Niin helpostihan se ei kuitenkaan käynyt. Jäin siis loppupeleissä ilman kumpaakaan takkia.

(Iso huokaus)

Tänään vielä epätoivoissani kävin kiertämässä kaikki putiikit todeten ettei niitä enää mistään saa. Mutta onneksi löysin jotain sinnepäin. Suunnilleen sellainen mitä etsin

Näitäkin oli navyn värissä mutten viitsinyt kuitenkaan ottaa kahta samanlaista.

Ehkä senkin värinen vielä joskus löytyy...

Lisäksi löysin alerekistä uuden mekon. Jota toivottavasti pääsen käyttämään tämän kesän aikana

Ja se sopii täydellisesti yhteen uuden takin bleiserin kanssa

Olen tyytyväinen näihin. Ja opin nyt taas kantapään kautta etten jätä mitään ihanuuksia taakseni. (Iso huokaus)

Tänään on paistanut ihanasti aurinko ja me pojan kanssa nautittiin siitä puistoillen. Hoidosta suoraan, päiväuniaikaa uhmaten. Sillä seurauksella että poikaa nukahti juuri hetki sitten uuteen telttaansa. Puoli kuudelta ei kai ole ihan paras aika päiväunille...

Mutta onneksi huomenna on vapaata joten ei haittaa vaikka nukkumaan meno vähän venyisi.

Meillä on pitkä viikonloppu kun mies ei mene perjantainakaan töihin. Ihanaa.

Uunissa odottaa meidän perheen vakio viikonloppuruoka. Pastavuoka. Tai meillä käytetään nimitystä pastakasarooli mutta tuo pastavuoka on vähän nätimpi.

Menenkin tästä kattamaan pöytää ja odottamaan miestä saapuvaksi.

Heipat!!