Näytetään tekstit, joissa on tunniste Häät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Häät. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. elokuuta 2011

Yllätyslahja

Mies oli eilen ensimmäistä päivää töissä loman ja häiden jälkeen.
Kotiin tullessaan hänellä oli kädessä kukkakimppu.
En varsinaisesti pidä leikkokukista ja mies tietää sen. Lisäksi olen joskus sanonut miehelle että jos on tarve tuoda kukkia, on jostain huono omatunto. Eikä mies siis kovin usein kukkia kotiin kantele.
Mutta en silti ollut kovin yllättynyt. Joskus mies saattaa tuoda töistä kotiin millon mitäkin. Palavereista yli jääneitä leipiä ja keksejä ja leivoksia, kyniä, kasseja ja joskus tosiaan kukkiakin.
Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin onnittelukukkaset miehen työkavereilta ja alaisilta.






Mukana tuli myös "pieni" kortti. Laitoin vertailun vuoksi viereen toisen kortin joka myös saatiin eilen.


Kortissa oli monta nimeä


Ja onnittelut kahdella kielellä, joista toinen kuulemma puolaksi



Kun en sen paremmin puolaa kun tuota toistakaan ymmärrä, siinä voi lukea vaikka mitä rivouksia :)
Yllätys ei kuitenkaan vielä päättynyt tähän vaan kuulin että varsinainen lahja tulee perässä pakettiautolla kun ei mahtunut miehen autoon.
Ja hetken päästä etuovelle kannettiin nämä.

(nämä tuli kuin tilauksesta koska kahtena aamuna huomasin jonkun ihanan naapurin koiran jätökset tuon vasemman puoleisen kohdalla)


Olin todella yllättynyt koska emme osanneet odottaa mitään lahjaa miehen työpaikalta. Ja tämä oli kyllä varmasti upein lahja mitä saatiin. Pakko myöntää että herkistyin niin että tuli muutama kyynel vuodatettua. (olen todella herkkä ja itken todella helposti...)
Eleenä tämä oli suuri yllätys ja todella odottamaton ja varmasti osa syy siihen miksi itse liikutuin tästä oli se että suurin osa tuossa kortissa olevista nimistä ovat vuokrafirman työntekijöitä. Eivät siis varsinaisesti mieheni alaisuudessa eivätkä edes vakituisesti töissä samassa paikassa. Eikä heillä siis ollut pakko lahjaan osallistua silläkään verukkeella että kaikki muutkin firmassa osallistuvat. Ja heidän palkkansa eivät taida olla kovin suuria mutta silti osallistuivat.
Ihania ihmisiä.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Lorvailua

Meidän viikonloppu on taas hujahtanut kiireiden merkeissä.
Viikolla täällä menee kaupat todella aikasin kiinni joten isoimmat ostokset on aina hoidettava viikonloppuisin tai perjantaisin kun kaupat on 8 tai 9 auki.
Ja tälle viikonlopulle oli pitkä ostoslista mitä piti vielä ostaa häitä varten joten oli pakko aloittaa kaupassa ravaaminen jo perjantaina. Sieltä kotiuduttiin vasta myöhään ja poika oli yliväsynyt ja sai kamalan raivari/temppuilu/enteemitäänmitäkäsketään kohtauksen ja nukahti lopulta vasta vähän ennen yhtätoista... Ei kiva.
Ja tietenkään ei edes löydetty kaikkea mitä lähtettiin ostamaan.
Illalla sitten pähkäiltiin miehen kanssa että mistä löydetään kengät ja korut ja pojan vaatteet plus muita pikkujuttuja. Tuntuu että olen kolunnut kaikki lähikaupat jo.
Päätettiin sitten lähteä lauantaina aamulla ajelemaan Saksaan isoon ostoskeskukseen. Samalla reissulla saatiin ostettua sitten niitä iloliemiä sinne häihin.

Tässä kuvasatoa siitä mitä "ylimääräistä" jäi viikonloppuna käteen.


Vihdoinkin löytyi kello joka oli molempien makuun ja tarpeeksi iso.


Näihin kruunun mallisiin koristeisiin ihastuin pitkän aikaa sitten kun näin niitä jossain sisustusliikeessä. Olivat vain omalle kukkarolle turhan hintavia ja olen etsinyt halvempia versioita vaikka mistä. Nyt löytyi sitten tämä yhden tuikun kruunu, mutta jäljellä oli vain tämä yksi. Jostain pitäisi löytää lisää.

Saksan ostokset oli aika hääpainotteisia (niin kai oli tarkotuskin..) Enkä alkanut niitä kuvailemaan. Vai olisiko joku halunnut nähdä rivin kuohuviinejä, punaviinejä ja oluita?
Pienimmälle juhlijalle löytyi vihdoin viimein puku. Ja kengät.


Ihan perus mustapuku. Vähän sitä täytyy ehkä ompelukoneelle näyttää... Kunhan herra suostuu yhteistyöhön. Mutta noi kengät oli ihan huiput. Ehdin jo pelätä että joudun ostamaan ne sellaiset kiiltävät kengät mitä en missään nimessä olisi halunnut mutta jokaisessa kaupassa on tarjolla vain niitä. Mutta onneksi löytyi nämä.


Tietysti oli pakko ostella vähän omiakin juttuja.
Kivan värisiä lakkoja oli paljon mutta päädyin vain kahteen. Mies kiitteli kun tuli taloon taas lisää kynsilakkoja.. Testimielessä ostin luomivärinpohjustusaineen ja ton anti red pohjan. Eivät paljoa lompakkoa rasittaneet.



Tämä päivä on mennyt vaan lorvaillessa. Ollaan vaan oltu yhdessä. Grillattiin lounasta ja nyt pojat nukkuu päikkäreitä. Mukava sunnuntai. Ja sateeton (kop kop kop).

torstai 28. heinäkuuta 2011

Hei me karpataan!

Meillä oli miehen kanssa tarkoituksena pudottaa vähän painoa ennen häitä.
Eikä huomattavia tuloksia ole toistaiseksi näkynyt.
Mies ei ole saanut juuri mitään aikaiseksi (onneksi ei lue tätä...)
ja minäkin laihdutan sykleissä. Aina ei kun huvita olla dieetillä..

Nyt kuitenkin häät alkaa olla ovella ja muutama kilo olisi kiva pudottaa.
Itse ajattelin vain lisätä liikuntaa ja unohtaa suuret annokset ja herkut.
Mutta maanantaina mies kertoi haluavansa olla häihin asti vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja päivän mietittyäni päätin minäkin yrittää. Olen joskus oikea leivän suurkuluttaja ja sen kyllä huomaa illalla. Ja muutaman kerran olen ollut ilman leipää, pastaa ja perunoita muutaman päivän ja jopa siinä huomasi eron.

Aluksi ajattelin että jätän taas pois vaan nuo kolme ja sillä mennään. Mutta päädyinkin sitten nettiin vähän tutkimaan ymmärsin että ehkä kannattaisi muitakin ruokia pudottaa.
Opin myös paljon muuta karppaamisesta. (muunmuassa ton sanan..) Enkä edes tiedä onko tämä karppaamista.. Mutta silti. Ylä-, ja alakarppaaminen, ketoosi, psyllium... Näitä sanoja vilisi silmissä mutten sen enempää perehtynyt niihin. Ehkä jos oikein innostun niin otan enemmän selvää minkälainen maailma tuo hiilihydraatittomuus on.
Lähinnä haeskelin ruokaohjeita. Ja niitähän löytyi. En edes ajatellut että koko hommalle voisi olla omat sivut. Jos joku on kiinnostunut niin täältä löytyy varmasti kaikki mitä tarvitsee tietää.
Keskusteluja, laskureita, ruokaohjeita ja vaikka mitä.
Suosittelen.

Itse aloin tähän tiitstaina ja silloin annokseni näytti tältä


Salaattia,
ja tofua

Miehet söi tofun sijaan lihapullia.

Nyt alkaa olla kolmas päivä takana ja hyvin olen pärjännyt ilman leipää. Tosin kaipaan sitä aikalailla. Leipä on vaan niin helppo välipala. Mutta yritän olla sortumatta.
Tänään on kokopäivän särkenyt päätä enkä tiedä johtuuko se tästä uudesta ruokavaliosta vai painostavasta ilmasta ulkona. Toivottavvasti yöunet auttaa.


Teetä olen myös alkanut juomaan päivittäin.
En välttämättä usko että tällä on mitään tehoja. Tosin en pane pahakseni vaikka olisikin.
Mutta tämä on oikeasti hyvää.

Hiilihydraatitonta elämää vielä muutama viikko jäljellä.
Mutta palkinto on kaiken sen arvoinen

torstai 16. kesäkuuta 2011

Sneak peek

Näen harvoin painajaisia. Mutta ilmeisesti kaikki tämä hässäkkä on pistänyt jonkilaisia kauhukuvia alitajuntaan jotka sitten näkyy painajaisina. Tällä viikolla olen nimittäin nähnyt jo kahdesti.
Ensimmäinen painajainen oli niin kamala ja todentuntuinen että kun heräsin yöllä, en meinannut millään uskoa ettei se ollutkaan totta ja nipistelin miehen hereille ja kyselin olinko oikeasti nähnyt vain unta. Arvatenkaan mies ei ollut kovin tyytyväinen koska aamulla oli aikainen herätys. Sori...
Viime yönä näin sitten painajaisia liittyen hääpäivään jossa kaikki meni pilalle.
Meikkaaja ja kampaaja oli varattu väärälle vuodelle, pukuun tuli järkyttävä punainen tahra ja pesulassa puku olikin sitten ommeltu uuteen uskoon..
Kun heräsin, sydän hakkasi tuhatta ja singahdin suoraan sängystä tarkistamaan että puku tosiaan oli kunnossa. Ja olihan se.

Puku ei oikeasti ole kullanvärinen vaan luonnonvaalea.
Oikean värisiä kuvia vain oli vaikea saada kun täällä vähän synkkää.


Puvussa on hirveä määrä kangasta ja laahustakin on ja siis tämä painaa kamalasti.
En uskaltanu laittaa sitä nätisti roikkumaan pukupussiin vaan yritin viikata sen mahdollisimman nätisti kankaiseen pukulaatikkoon.


Kutsukin saatiin viimein lähetettyä ja ovat jo vastaanottajillaan
joten uskalla julkaista kuvan kutsusta.



Vielä on vähän epävarmaa päästäänkö huomenna muuttamaan koska meidän tinkimättömän ammattitaidoton lainanhoitaja ei ole saanut kaikkia tarvittavia papereita toimitettua notaarille.

Only in Holland folks, only in Holland

perjantai 20. toukokuuta 2011

Nyt se alkaa

Pakkaus nimittäin.
Tänään on tasan 4 viikkoa siihen kun saadaan uuden kodin avaimet käteen.
Ei millään jaksaisi odottaa mutta onneksi tässä on nyt niin paljon kaikkea hässäkkää ettei paljon ehdi miettiä. Eilen kannettiin kellarista laatikoita joita aletaan pikkuhiljaa täyttää.


Sitten meillä käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Minä: "mistäs alotettais?"
Mies: "pakkaa vaikka aluksi ne sun ylimääräiset kengät."
Minä: "Siis hetkinen... Otetaas alusta.
Ylimääräiset MITKÄ?"
Mies: "No ne kengät. Sulla on hirvee kasa tuolla kenkiä mitä sä et varmaan nyt just tarvitse."
Minä: "Niin siis ne kengät mitä en varmaankaan käytä ennen muuttoa."
Mies: "No niin niin ne ylimääräset kengät."
Minä: "EI EI EI! Minulla voi olla paljon kenkiä muttei pariakaan ylimääräisiä!"

Miehet aina oikeen ymmärrä...

Tällä viikolla tehtiin iso päätös koskien häitä.
Ja kun olin lähettänyt sähköpostin liittyen tähän juttuun, menin laittamaan ruokaa.
Ja kun aloin kuorimaan perunoita käteeni osui tällainen peruna...


Hauska sattuma. Toivottavasti merkkinä siitä että teimme oikean päätöksen.

Yksi juttu vielä tähän loppuun on kerrottava.
Kun asui suomessa 28 vuotta, tottui siihen että asiat menevät tietyllä tavalla.
Kaikki suomessa tuntuu niin simppeliltä ja loogiselta.
No ehkä ei ihan kaikki mutta ainakin tietää aina mitä odottaa.
Ja täällä taas ei pidä olettaa mitään koska mikään ei yleensä mene niinkuin pitäisi.
Tietysti kaikki on varmasti loogista ja simppeliä hollantilaiselle ja he taas voisivat pitää suomalaisia tapoja outoina. Vähän vaikeaselkoinen aloitus...
No kuitenkin.
Päätettiin eilen lähteä uimaan kun mies tuli kotiin ja ajateltiin että testataan meidän uuden kodin uimahalli. Kun päästiin perille käytiin ensin katsomassa ikkunasta että onko siellä kamla ruuhka. Ja ei ollut. Noin 10 ihmistä ehkä uimassa.
Mentiin sitten kassalle mutta kassaneiti sanoikin ettei uimaan pääse.
Juuri silloin oli kuulemma jotain "linjauintia." Vaikka ihmisiä ui kyllä muissakin altaissa eikä vain siinä isossa. Eipä auttanut. Piti sitten lähteä muualle. Mukaan pyydettiin kuitenkin esite missä oli hinnat ja aukioloajat. Ja huh huh. Ota tästä sitten selvää...


Muutaman kerran päivässä tunnin kerrallaan auki.
En ymmärrä mikä järki.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Ensimmäinen päätös

Aurinkoista keskiviikkoa!
Täällä porottaa niin että tuntuu melko rikolliselta istuskella sisällä.
Mutta eiköhän näitä aurinkoisia ilmoja vielä tule. (sormet ristissä)

Tässä on nyt muutama päivä sulateltu ja keskusteltu tästä hääasiasta.
Ja tultiin siihen tulokseen että minä lähden sitä hääpaikkaa katsomaan.
Sitten tehdään päätös että otetaanko vai jätetäänkö.
Ja sitten saa alkaa panikoimaan.

elegant wedding cakes

Tällä viikolla olen pyörinyt ympäri nettiä katselemassa ideoita, mutta on vaan niin vaikea alkaa suunnitelemaan kun en tiedä miltä paikka näyttää.
Enkä toisaalta halua liikaa innostua jos vaikka suunnitelmat ei toteudukkaan.
Enkä edes oikeen tiedä mistä lähteä liikkeelle suunnittelussa.
Ja tarjolla on niin paljon kaikkea nättiä.



princess cut wedding rings

Vieraslista meillä suunnilleen jo on kasassa. Ja bändi ja valokuvaaja tiedossa. Mutta nämä varmistetaan sitten kun päätös häistä on tehty.
Mutta onhan tässä sitten paljon kaikkea muuta järjestettävää ja suunnittelua.
Vähän ylimääräistä miettimistä vaatii se kaikki tarttee järjestää täältä käsin.
Mutta eiköhän kaikki selviä.


Ja vaikkei me tätä hääpaikkaa haluttaisikaan ja niin pääsenpähän ainakin suomeen käymään hyvällä tekosyyllä.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Paniikki

Tälle päivälle saatiin jymy-yllätys kun anoppi ilmoitti että meille on nyt alustavasti varattu hääpaikka ensi kesäksi.


SWD0023

Häitä me ollaan suunniteltu enemmän ja vähemmän jo muutama vuosi mutta viime kesänä päätettiin että mennään seuraavana kesänä naimisiin.
No juttu on jo pidemmän aikaa ollut jäissä kun ei sopivaa paikkaa tuntunut löytyvän.
Ja koska haluttiin häät suomeen ja me ollaan täällä niin ei edes päästy katsomaan mitään.
Mutta anoppi pisti toimeksi. (Ilmeisesti en ole epätoivottu miniä..)

Sovittiin anopin kanssa viime viikolla että hän käy katsomassa paikan ja kyselemässä hintaa ja muuta. Ettei tämä ihan täysin puun takaa tullut.
Ja koska jäljellä oli enää yksi lauantai ensi kesäksi, anoppi päätti varata sen meille.
Jaiks!

SWD0055

Nyt vaan miehen kanssa viikonloppuna täytyy keskustella että ehditäänkö näin tiukalla aikataululla. Täytyisi kai jonkinlainen muistilista tehdä.
Mitäs kaikkea sitä täytyy häitä järjestäessä muistaa? Se PUKU. Ei kai siinä muuta kovin tärkeätä ole. Vai?

Kaikki apu, neuvot ja kokemukset ovat tarpeen.

Mitä luulette, ehditäänkö saada häät kasaan 13.8 mennessä?


Note to self: Muista aloittaa laihdutuskuuri!