Se aika vuodesta

Tuli taas se paiva kun lelukaupat julkaisi paksut uudet kataloginsa.

Yksi tuli ihan kotiin kannettuna, toinen tarttui mukaan kauppareissulla.

Niita on nyt plarattu moneen kertaan. Edes takas.

Mietitty kuumeisesti. Tama vai tama? Vaiko sittenkin..?

Kunnes viimein on paasty jo tahan pisteeseen

Kirje joulupukille on aloitettu. Toivomuksiaan vahvistamaan poika leikkasi kuvat irti ja liimasi nekin paperiin. Etta varmasti pukki tietaa mita taalla odotetaan.

Aitinkin toiveet lapsi olis halunnu merkita samaan kirjeeseen mutta kuulemma halit, pusut ja paremmat kaytostavat lapsille, ei ole oikeita joululahjatoiveita ja saan miettia viela.

Mulla jo melkeen nousi tuskanhiki pintaan. Suurinosa toiveista kun nayttaa olevan suurenlaisia...

Miten muissa perheissa? Joko joululahjatoiveet on selvilla?

Edit: Home Sweet England blogissa arvonta jonka palkintona ihan blogi muistio. Etta klik klik sinne vaan osallistumaan arvontaan!!

Yksi loyto lisaa

Miks ei viikonloput vois olla edes yhden paivan pidempia? Mulla ois niin paljon kayttoa sille.

Tuntuu etta kaikki viikonloput menee asioita hoitaessa, kaupoilla ja sotkuja siivotessa.

Koskahan vois viettaa sellasen rentouttavan viikonlopun?

Ma oon yrittany ottaa viikonloput vahan iisimmi ku ennen. Mutta silti tuntuu etta aamusta iltaan mennaan tukka putkella ja silti illalla on syyllinen olo kun ei oo kerinny teha kaikkea mita piti.

Onko muilla samanlaista vai ehditteko te myos relata?

Yks mita ma oon yrittany vahentaa viikonloppusin on shoppailu. Usein tuli/tulee lahdettya kaupungille kaupoille kun haluaa vahan "omaa aikaa."

Mutta siina on se paha puoli etta mukaan tarttuu kaikenlaista ylimaarasta. Joten siks oon yrittany pysytella poissa. 

Tana viikonloppuna en kayny yksinani muualla kun ruokakaupassa. Ja siina matkalla piipahdin tossa lahikirppiksella. Tai charityshopissa niinku naa sanoo.

Oon oppinu paljon hillitsee ostohaluja ja harkitsee tarkkaan mita ostan. Joskus vaan tulee eteen sellasia mita en voi jattaa kauppaan.

Niinku Legot. Niita meilla rakastetaan ja oon yrittany haalia niita aleista ja just kirppareilta.

Joten nytkin kun niita siella nain niin mukaanhan ne lahti.

Iso laatikollinen. Sain viela laatikon kaupan paalle. Ja koyhdyin vahan yli £7.

Kaikenlaisia osia eika vissiin mitaan kokonaista juttua mutta kylla niista on ollu jo iloa moneks tunniks.

Naita tyyppejakin oli aika montaa erilaista.

 Kaytiin kaikki pojan kanssa melkeen pala palalta lapi kun ne tuli pesusta.

 

Jaoteltiin kaikki omiin kasoihin. Ja olin kylla ihan tyytyvainen loytooni.

Noin £7 sijotus oli kylla enemman ku perusteltu.

 

(Ei ihme etta ma mietin mihin ne viikonloput haviaa. Tahanhan se aika menee. Legopalojen jaotteluun)

 

Kale sipsit

Nyt kun kaikki suolasetkin herkut on pannassa niin piti kokeilla jotain uutta.

Naita mun on pitany kokeilla jo kauan mutta oon jotenki taysin unohtanu. Yks paiva mulla kuiteki napsahti sahkopostiin uutiskirje joltain sivustolta ja paatin etta nyt on pakko testata.

Netissa on naille varmasti paljon ohjeita mutta nain ma ne tein

Kale sipsit

- 200g tuoretta kalea

- himalajan suolaa

- paprika maustetta

- seesamin siemenia

- oliivioljya

 

Nypin pois kaikki paksut oksaiset osat ja isompia lehtia revin vahan pienemmaks. Mutta en yrittany saada kaikki saman kokoisiksi.

Levittelin pellille. (Ma tein naa kahdessa erassa kun meilla ei oo sellasta isoa uunipeltia.)

Paalle oliivioljy, suola, paprikamauste ja seesaminsiemenet.

Pyoritellaan sekaisin.

Uuniin ja 135 astetta. 20 minuuttia sitten kaannellaan ja toiset 20 minuuttia.

Ma olin vahan skeptinen naitten suhteen. Jos ne jaa sellasiks lotkoiks. Mutta eipa jaany. Ihanasti rouskuu hampaissa. Ja naa on hyvia!

Suosittelen kokeilemaan.

Lapsi on terve ku se harrastaa

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla arki taas taydessa vauhdissa.

Koulun alottamisessa ei onneks ollu suurempia mutkia. Ja tanaan jopa kuulin etta koulussa on kivaa.

Vaikka onneks toi poika on kylla ollu innokas oppija. Se vaan se alku taalla Englannissa tokki pahasti mutta nakojaan senkin yli on nyt paasty.

Lapsen harrastuksista meilla on ollu paljon puhetta. Poika kun on tota aktiivista sorttia ja rakastaa kaikenlaista urheilua niin ollaan mietitty etta pitasko sitte keksia nyt syksyks jotain lisaa.

Jaakiekko ja uintihan meilla on vaan ollu tahan asti.

Nyt koululta tuli ilmotus heidan tarjoamista harrastusmahdollisuuksista ja paatettiin lisata palettiin viela judo ja jalkapallo. Molemmat siis pojan itsensakkin hyvaksymat.

Naa on siis molemmat koulun tiloissa ja on tosi katevaa etta poika voi vaan jaada sinne "ylimaaraiseksi" tunniksi eika tarvi siis lahtea mihinkaan erikseen kuljettamaan.

Taa on nyt vahan tallanen kokeilu etta kuinka paljon voin antaa lapsen harrastaa. Ja etta mita han nyt sitten itse haluaa harrastaa. Varmasti moni voi kauhistella kuinka paljon harrastuksia 6-vuotiaalla. Ehka itsekkin ulkopuolisena voisin kauhistella. Mutta tosiaan ma tai me halutaan tarjota lapselle erilaisia mahdollisuuksia ja yritetaan pitaa se aktiivisena kun intoa kerran riittaa. En tiia mika ton lapsen maksimi on kun ei kerran 8 tunnin urheilukerhokaan vasyttany vaan pelaamaan ois kotonakin pitany paasta.

 Noi koulun jutut voi helposti pudottaa pois jos tuntuu ettei jaksa tai ei vaan halua jatkaa. Uinti ja kiekko tuskin tulee jaamaan pois.

Miten teijan lukijoitten lapset? Harrastetaanko teilla kuinka paljon? Ja mita?

Miks ei kukaan kertonu mulle etta Klikkaa mua LOPPUI??? Mun tiistai-ja keskiviikkoilloilta putos taysin pohja eilen ku tajusin tan. Enka ma ehtiny yhtaan varautua henkisesti. Ja jotenki toi Iholla ei sytyta.... Mutta katottava on silti

Heratys

Sunnuntai aamuna heratessa olo tuntu kurjalta. Vasytti, takaraivossa kolotti paansarky, suussa maistu kummalta, jasenia kolotti eika ruoka oikeen maistunu.

Krapulako? Ei. Vaan vierotuoireita sokerista.

Ma en vielakaan meinaa uskoa millasen olon taa herkkulakko on mulle tehny. Ja jotta muut ehka valttyis samalta niin paatin jakaa sen taalla.

Aamulla siis olo oli tosi kurja ja sanoinki miehelle etta ihan niinku olis ollu eilen aamuun asti juhlimassa. Vaikka tippaakaan en ottannu. Paatin meinaan herkkulakon kanssa pitaa myos tipatonta.

Aamupaivalla oltiin puistossa ja kavelemassa ja jaksoin peuhata pojan kanssa ja juoksennella mutta jalat tuntu puupokkeloilta, huimasi ja paansarky vaan tuntu kovenevan.

Lounaan jalkeen lahettiin kauppaan ja silla matkalla se iski oikeen kunnolla.

Tuntu etta paa rajahtaa ja kaikki mita oon sina paivana syony tulee just ulos.

Kun vihdoin paastiin kotiin niin kaaduin sankyyn ja ajattelin etta saan nukkumalla olon paremmaks mutta olo vaan paheni. Paivallisaikaan oli pakko luovuttaa ja ottaa sarkylaake. Ma syon vuodessa ehka kaks paansarkylaaketta ja taa oli nyt niista ensimmainen. En voinu edes kuvitella syovani mitaan enka tienny miten pain olis kun olo oli ihan jarkyttava.

Koko tan ajan ma mietin etta mita ihmetta mulle on tapahtunu? Sisko jo naureskeli etta oot varmaan raskaana. Kunnes mielessa kavi etta voisko taa olla siita herkkulakosta johtuvaa? Ei kai sentaan?

Mutta googlailemalla sain selville etta sokerin vierotusoireet on krapulaan verrattavissa.

Hullua. Enhan ma oo kokonaan sokerin syomista lopettanu. Lopetin kaikki makeet mutta en oo mitaan piilosokereita valtelly.

Mutta ilmeisesti olen sitte ollu niin sokerin kyllastama etta vierotuoireet iski nain rajusti.

Ma en oo koskaan ollu missaan herkkulakossa koska en oo koskaan ollu mikaan namihiiri. Tykkaan enemman suolasesta. Ja en tosiaan ois voinu kuvitella etta mun ois pitany jotenki valmistaa itseni tahan eika lopettaa kun seinaan.

Taytyy myontaa etta kun viimein olo kaheksan aikaan illalla helpotti niin ensimmaisena mielessa kavi etta tyhjennan kaapit kaikista nameista ja herkuista eika meilla osteta enaa koskaan mitaan.

Syodaan niita porkkanoita ja kurkkuja koko perhe lopun elamaa.

Mutta totuus on etta se tuskin onnistuu. Ja taytyyhan elamassa nautintojakin olla.

Mutta havahduin siihen etta tasta eteenpain kiinnitan enemman huomioita meijan perheen herkutteluihin. Vaikka meilla ei mun mielesta syodakkaan "liikaa" herkkuja. Mutta mika sitten on liikaa ja mika sopivasti sita tassa nyt mietin.

Olo ei vielakaan oo ihan normaali mutta sentaan pystyn syomaan ja toimimaan suht normaalisti.

Jos joku siella miettii herkkulakkoa niin tassa on vahan listaa neuvoista mita ma loysin mita kannattaa otta huomioon.

1. Ala lopeta kerralla vaan totuta kroppa pikkuhiljaa

2. Huolehti nesteyksesta

3. Huolehdi suolojen saannista (esim juomalla vissya)

4. Syo kuituja

Toivottavasti naista on jollekin apua.

Lapsen tekemaa taidetta

Eihan sielta mitaan Iholla eilen tullukkaan. Jouduin senkin ajan sitte roikkumaan Pinterestissa.

Yritin kylla ettia jotain suomalaista katottavaa mutta mikaan ei oikeen iskeny. Mita muuta voitte suositella kun Klikkaa mua ja Iholla?

Me saatiin mies tanaan onneks kotiin. Molemmat pojat oli aivan innoissaan. Ja minakin tietty. Pakko myontaa etta kylla mua noi lentamiset viime aikasten tapahtumien takia vahan meinaa jannittaa.

Tuliaisia ei tullu. Tai ainakaan mulle. Mies toi mukanaan jotain kekseja ja mullehan niista ei oo mitaan iloa tan herkkulakon takia enka muutenkaan oo mikaan keksien ystava.

Pojat oli iskan kimpussa suurimmaks osaks niin ma sain vahan puuhailla omiaki juttuja.

Sain viimein tehtya valmiiks yhen jokusen viikon suunnitelmissa olleen pienen projektin.

Joskus viikkoja sitten laitoin pojan piirtamaan paperille elaimia ja jottei homma ois liian helppo niin kasin sen myos leikata paperista irti.

Niista tuli musta hienoja ja halusin ne naytille. Mutta kun naa mun kaikki suunnitelmat nykyaan menee kaavalla: keksi idea, etsi tarvikkeita, loyda niista yksi, loyda toinen mutta unohda mihin laitoit ensimmaisen, unohda koko idea ja lopulta viikkoja myohemmin toteuta niin tassa on vahan kestany.

Poika halus viela jokaisen kohdalle kirjottaa mika mikakin on niinku se ei ois taysin selkeeta muutenkin.

Kehykset on joskus ostettu ikeasta ja en sopi taydellisesti tahan.

Ja sainpahan kertoa miehelle etta niin vaan tuli taas kayttoa jollekin sen mielesta turhalle ostokselle.

Mummottaa

Taas syksyn kolkutellessa ovella on aika kaivaa kutimet ja virkkurit kateen.

Mina joka en osaa virkata juuri patkaakaan paatin alkaa (taas) opettelemaan.

Lankaakin on keraantyny nurkkiin useempi kera joten ihan hyva niita vahan vahennella.

Ma innostuin nyt ihan taysin naista isoaidin nelioista. Sopivan simppelia hommaa. Tota pienta hoitaessa ei voi kovin keskittymista vaativaa tyota alottaa tai joutuu taman tasta purkuhommiin.

Ma en viela tiia mita ma naille teen sitte ku naita on vino pino mutta enkohan ma jotain keksi.

Ma oon tanaan yrittany liittaa facebook sivua tanne mutten oo viela onnistunu. Sen sivun sentaan osasin teha. Etta jos toi ulkoasu nayttaa hassulta niin ma yritan teha pienia muutoksia. 

Ehka huomenna paremmalla onnella kun ei tartte olla toinen kasi nappaimilla ja toinen pyyhkimassa kenekaan pyllya tai naamaa.

Nyt taas odottaa kippo kurkkua ja porkkanoita ja ma alan kattoo iholla.

Mukavaa viikonloppua!

Tuskaset poksyt ja kadonneet kengat

Nyt on kesa sitte virallisesti ohi ja kouluun palattu. Lapsi ei ollu taysin innoissaan mutta koulun pihaan rakennetut uudet leikkipaikat ja kavereitten nakeminen on lieventanu paluuahdistusta. 

Mulla sen sijaan meinas tulla suuremman luokan ahdistus kun kavin koulupukukaupasta hakemassa pojalle uusia housuja. Se kauppa on varmaan yks pienimmista kauppatiloista koko pitajassa ja ma oon useena paivan nahny sen edessa kamalan jonon. Mutta ajattelin etta tuskin keskiviikkona enaa kukaan siella on. Mutta kun paasin sisalle niin siella oliki ihan tays kaaos. Tunti siihen meni etta sain ne poksyt. Joita me ei ees ihan valttamatta ois tarttettu viela.

Ja ma en oo niita aiteja jotka viikko tolkulla valmistautuu koulun alkuun ja varmistaa etta lapsella varmasti on kaikki tarvittava. Ehei.. Meilla kaivettiin kouluasu edellisena iltana kaapin pohjalta (sentaan oli pesty), reppu ja evaslaukku etsittiin aamulla ja kengat, niin ne ma oon hukannu jonnekkin. Viis minuuttia ennen lahtoa me tajuttiin etta niita kenkia ei oo missaan. Mutta koska ma oon muutenki tallanen saantoja vastaan taisteleva niin en ees ota kamalaa stressia siita ettei niita oo vielakaan loytyny. 

Taa viikko me ollaan siis oltu poikain kanssa ihan kolmisteen ja taytyy sanoo etten olis tota mun herkkulakkoa voinu huonompaan saumaan alottaa. Kylla olis ollu iltasin suklaalle kayttoa. Mutta sen sijaan ma oon sitte nakertany kurkkua ja tomaatteja. Ihan hyva niin.

Mutta kylla taa alkaa jo tulla korvista taa yksinolo. Kun ei saa hetken rauhaa.

Tanaan soin ensimmaisen lampiman aterian talle viikolle. Paatin etta on ihan pakko. Kun muuten sitte illalla tulee kauhee nalka.

Ma tein tallasta "paistosta" mita kerran ostin kaupasta kokeiluun.

Oli ihan hyvaa. Melko tomaattisen makusta kylla. Ja vahan kuivaa mutta se saatto johtua siita etta se oli hetken liian kauan uunissa.

Mutta olisin tassa vaiheessa nalkaa syony vaikka lampimia kiuaskivia sen verran alko jo olla nalka.

Nyt taas kurkkua siivuamaan ja sohvalle tuijottaa Iholla.

Mita mielta ootte siita? 

Ma en viela osaa oikeen sanoo. Toisaalta on pakko kattoo aina muttei herata niin suuria tunteita kun se viime kausi. Mutta en kylla viela tuomitse.

Katsellaan.

Kirjastossa

Ma sain vihdoin hommattua itselleni kirjastokortin. Etta raksia seinaan. Ma nyt ihan tosissani yritan ees vahan kotiutua tanne ja se etta voi kayda kirjastossa niin on kotiutumista jos mika. 

Hollannissahan kirjastokortti makso suolaset 35 euroa eika siella nyt loppujen lopuks tullu kauheesti kaytya. Taalla niinku muuallakin normaalimaailmassa kortti oli ilmanen.

Ja ma toivon etta se vahan estaa tota kirjojen ostamista kotiin.

Pojallakin on oma kortti. Se sai sen itseasiassa ennenku mina. Ne sai ne koulun kautta just ennen lomaa. Ja silla piti kayda lainaamassa kesan laksykirja. Mutta kuinkas ollakkaan meilla oli se suomalaisena versiona. Tassa vaiheessa lomaa kun koulu on jo ovella ma huokasen niin helpotuksesta etta meilla oli se jo ennestaan silla ma en oo loytany kyseista kirjaa mistaan.

Mutta enihau. Ma kaytiin sitte pojan kanssa lauantaina tossa meijan lahikirjastossa. Se on siis melkeen tossa nurkan takana sellanen pieni "kylakirjasto."

Ja siis sita meijan hakemaa kirjaa ei loytyny mutta poika valkkas muuta.

Ma en saanu katella mitaan ku meilla oli kuulemma kiire.

Postimies patet siis kainaloon ja kotia kohti.

Musta oli ihanaa etta kirjoissa oli noi leimasysteemit takana etta koska pitaa palauttaa.

Niinku joskus ennen vanhaan.

Varmaan ison kirkon kirjastossa on ihan paivitetyt systeemit mutta tassa meilla nain.

Meilla ollaan taas poikien kanssa taa viikko keskenaan. Meinas alkaa otsasuonta pikkasen kiristaa ku mies aika viimetinkaan ilmotti. Mutta minkas teet. Nyt se lentelee jossainpain aasiaa kohti Hong Kongia. 

Ma sain just paivan sotkut ja lasten rojut vahan kasaan ja nyt meinasin vilkasta etta onko se uus Iholla sarja mistaan kotosin.

Meinaako muut seurata sita?

Ottaisin seuraks palan suklaata mutta paatin yritan olla tan kuukauden ilman nameja. Ja muita herkkuja. Sipsit mukaan lukien. Saas nahda...