Nyt kun kevat aurinko on ainakin hetkellisesti alkanut lammittaa on meijankin perhe alkanut viihtya enemman pihalla. Kuullostaa ehka holmolta kun taalla tavallaan kutenkin on kesa vuoden ympari. Mutta viimeset pari kuukautta on ollu aika vilposia jopa suomalaiseen makuun.
Me ei olla kayty rannalla pitkaan aikaan. Puistossa, joka on meren rannassa, ollaan oltu useampana aamuna mutta rantaan ei olla paasty. El Ninon takia rannoille on ilmestynyt aitoja ja rantaan on keratty isoja kasoja kivia muuriksi. Toki rannalle saa viela menna mutta aamuisin on vesi niin korkella ettei rantaa periaatteessa ole ollenkaan.
Mutta iltapaivasta vesi onkin sitten niin matalalla etta pitaa kavella pitkalle etta saa uittaa varpaat veteen. Ja niinpa ma paatin vihdoin avata meidan rantakauden talla viikolla ja suunnata sinne poikien kanssa koulun jalkeen.
Meilla on tassa lahella jonkin verran valinnan varaa mihin rantaan suunnataan. Ja talla kertaa mentiin sinne mika on lahinna koulua. Mua meinas ensin vahan puistattatta silla talta rannalta loytyi ruumis noin kuukausi sitten mutta koska se ei nayttanyt muitakaan hairitsevan niin tyonsin asian pois mielesta. Elama jatkuu ikavista tapahtumista huolimatta.
Mun vanhin poika rakastaa merta ja rannalla peuhaamista mutta pienempi on ollut aina vahan epailevainen. Mutta nyt siihenkin oli tullut muutos. Kengat lensi molemmilta heti kun astuttiin hiekalle eika edellisten kertojen epailyista ollut enaa tietoakaan.
Valipala syotiin hiekkakakkuja rakennellen ja hienoja kivia etsien.
Aina ei jaksa olla niin osallistuva aiti ja olla keksimassa tekemista ja taa on just taydellista niihin hetkiin.
Molemmat lapset puuhaa omiaan (joskus jopa yhdessa) ja ma saan vaan istua ja nauttia auringosta.
Mutta tamakin ihana harmonia rikkoutui siina vaiheessa kun aiti paatti etta on aika lahtea. Iso jo ymmartaa etta kun on mentava niin on mentava. Ja etta takaisin paastaan oikeestaan koska vaan. Mutta taa pieni ja pippurinen on ihan toista maata.
Rannasta autolle kavelee normaalisti ehka 5-7 minuuttia. Meilla meni ehka 20.
Valilla haettiin kenkia pusikosta ja valilla mentiin pera kanaa kun lapsi paattikin lahtea juoksemaan takaisin rantaan. Yllattavaa miten vikkelasti kaksivuotias juoksee kun sille paalle sattuu.
Mulla alko taas kahden viikon yksinaisyys kun mies lahti tyomatkalle. Ma niin inhoan naita jaksoja mutta sisulla kai sita on taas mentava. Ja kohta voi jo alkaa jannittaa niita tuliaisia. Viimeksi taisin saada sen lentokoneen minipussin kekseja ja sita edellisella kerralla tai olla korvatulpat. Mitahan nyt?
Onpa kivan elämänmakuinen ja arkinen kuvaus. Tällaiset on just niitä parhaita arjen onnen hetkiä. Tätä oli ilo lukea. :)
VastaaPoistaKiva etta pidit :)
PoistaBlogisi onkin minulle ihan uusi tuttavuus, mutta laitan ehdottomasti seurattavien listalle. Minua kiinnostaisi erityisesti lukea lasten monikielisyydestä ja siitä, miten he ovat useammasta muutosta eri maihin selviytyneet. Jos olet näistä jo kirjoitellut, niin laittaisitko tähän linkkiä?
VastaaPoistaEn ole tainnut naista kirjoittaa erikseen. Joskus saattanut jonkun postauksen yhteydessa mainita. Mutta hyva idea. Taytyykin alkaa suunnittelemaan postauksia naihin liittyen.
PoistaEn kestä näitä maisemia. Saksassa on 3 astetta lämmintä ja sataa vettä, että terveisiä vaan. :D Katsottiin eräänä iltana mun forever lempisarjaa The OC:tä ja kävihän se mielessä, että kai niilläkin suunnilla voisi asua. Kaliforniaan en ole koskaan vielä päätynyt, mieli tekisi kyllä.
VastaaPoistaJoo me ollaan kylla aika onnekaita kun saadaan asua taalla. Vaikka kylla mulla on joskus ikava ihan oikeaa talveakin :) Kalifornia ja rannikko varsinkin on kylla vierailemisen arvoinen paikka.
PoistaKiitokset matkasta Kalifornian rannoille.Valasintoilijana ja valaitten kanssa työskentelevänä kysyisin onkos niitä harmaavalaita näkynyt. Ne tekevät pitkän vaelluksen ja tulevat teidän alueille Kalifornian lahdelle lisääntymään.
VastaaPoistaNaista harmaavalaista olen itsekkin lukenut ja niita ilmeisesti juuri tahan aikaan pitais taalla nakya. Jos vaan uskaltutuis merelle niita ihastelemaan.
PoistaVoi miten ihania rantakuvia, tässä vielä lyödään viimeisiä hiihtoloma suunnitelmia lukkoon ja nyt alkaa tehdä mieli jo suunnitella kevättä ja kesää! Myönnän ollaan mattimyöhäsiä suunnitelmien suhteen...
VastaaPoistaMa oon kans ihan samanlainen mattimyohanen kaiken kanssa. Uusien matkojen suunnittelu on ihanaa.
PoistaMä voisin katsella tällaisia merenrantakuvia pienen ikuisuuden :) Mahtavaa, että teillä on mahdollisuus asua tuollaisessa paikassa!
VastaaPoistaMe ollaan tosi onnekkaita kylla ja yritetaan nauttia naista maisemista niin usein kun mahdollista.
PoistaKaunis ja rauhoittava paikka nauttia elämän lyhyistä hetkissä ja antaa lasten temmeltää raittiissa meri-ilmassa. Mäkin tykkään käydä Italiassa merenrannalla nimenomaan keväisin kun siellä ei ole juuri muita.
VastaaPoistaMakin yritan hakeutua sellaseen paikkaan mika ei ole taynna muita. En pysty rentoutumaan jos pitaa olla sadan muun kanssa kylki kyljessa kiinni.
PoistaHelsinkiläisenä on merta on aina ikävä vaikkakin meillä on tässä vieressä Thames joki. Mutta juuri nuo kesäpäivät lapsena vietetty Mustikkamaan rannalla olivat niitä ihanimpia, aina jotain katsomista ja tekemistä löytyi! Ihanaa että voitte viettää noita hetkiä yhdessä rannalla!
VastaaPoistaKylla varmasti kun sen laheisyyteen tottuu on vaikea elaa muualla. Juuri naita merenranta muistoja ma yritan lapsille luoda etta muistaisivat hamaan tulevaisuuteen asti.
PoistaKyllä ne kaksivuotiaat on ehtiviä. Tsemppiä yh-arkeen! Ja toivottovasti saat jotain paljon korvatulppia parempaa :)
VastaaPoistaKiitos :) Jannityksella odottelen mita sielta talla kertaa tulee
PoistaIhania kuvia, ja olisin niitä mieluusti ihaillut isompanakin, nyt ne ovat kovin pieniä :). Kyllä meren läheisyys on aika kiva juttu. Meiltä kävelee rantsuun noin kymmenessä minuutissa, mutta melko harvoin tulee mentyä. Pitäisi käydä useammin, aina siellä kuitenkin viihtyy!
VastaaPoistaKiitos palautteesta kuvien kokoa koskien. Vahan aika sitten aloin kayttamaan isompia kuvia mutta ehka olis syyta laittaa ne vielakin isommaksi.
Poistaahahhaaa mahtavia tuliaisia :D Kaksivuotiaat on kylla tapauksia, mun tyttö on nyt nelja ja nyt on sitten taas sen hetken kuviot, voi kiukku ja murjotus kun aiti ja baba on niin tyhmia eika tajua mitaan.
VastaaPoistaLapsilla tuntuu aina olevan jonkinlainen kausi paalla. Meilla on seitseman vuotiaalla toi "aiti miten sa et voi tajuta" vaihe.
PoistaHahaha, kun luin tuon että "Ja kohta voi jo alkaa jannittaa niita tuliaisia" ajattelin kateellisena, että mun poikaystävä ei kyllä toisi yhtään mitään. No, luettuani pidemmälle tajusin, että samassa veneessä ollaan :D
VastaaPoistaJoo ei aihetta kateudelle nailla tuliaisilla kylla :)
PoistaOnpa hienoa, että teillä on rannat noin lähellä - ja vieläpä melkein ympäri vuoden sellaiset kelit, että niistä pystyy ottamaan kaiken irti. Pakko myöntää, että sun kuvaus teidän 2-vuotiaan haluttomuudesta lähteä rannalta kuulostaa tutulta - yksi mun lempilapsuudenkuvista on sellainen, jossa vedän jotain kiukkukohtausta samalla kun äiti kantaa mua ulos vedestä. En ois hei halunnut lähteä! ;)
VastaaPoistaRannat on kylla lapsille mieluisia ja lahteminen pois on aina yhta taistelua. Mutta ymmartaahan sen. Joskus ei itseakaan huvittais lahtea pois
PoistaIhania kuvia! Olen kateellinen :-D Vitsi, saisi ne rantakelit tännekin jo tulla!
VastaaPoistaKylla se kesa ja rantakelit sielta viela tulee.
PoistaApua, näistä kuvista tulee kauhea ikävä Kaliforniaan! Me vietettiin siellä yksi elämämme ihanimmista vuosista.
VastaaPoistaIhan totta? Taa on kylla aika huippupaikka ja ollaan viihdytty tosi hyvin.
PoistaSuomessa kasvaneena saattaisi olla aika kummallista elää missä tahansa ilman jonkinasteista vesistöä, mutta Tyynimeri taitaa kyllä olla jo vähän eri kaliiberin lutakko. Ihania kuvia!
VastaaPoistaTotta. Ja meri on kylla ihana mutta kylla joskus on ikava ihan niita suomen jarvimaisemia.
Poista