Saisinko rahaa? Hyvantekevaisyytta? Lahjoituksia? Pliiiiis?? Tai osta ees arpa?

Alkaa pelastyko. En ole itselleni mankumassa tassa avustuksia vaan tulin kertomaan talla hetkella omaa mieltani hairitsevasta asiasta. Nimittain esikoiseni koulun lahjoitus pyynnoista ja hyvantekevaisyydesta. Asia on ollut mielessa aikaisemminkin mutta silloin jatin asiasta kirjoittamatta mutta nyt paatin avata suuni. Kuuluhan tama tavallaan uuteen maahan kotiutumiseen ja sopeutumiseen.

Niinkun olen jo aikasemmin maininnut niin me paadyttiin erinaisista syista laittamaanpoika maksulliseen montessorikouluun. Paatos oli silloin aika helppo vaikka kieltamatta koulumaksu tekeekin suuren loven meidan budjettiin. Mutta suunnitelmallisuudella meilla olisi tahan varaa. 

Nain me ainakin luultiin. Nyt alkaa nayttaa silta etta asiaa pitaisi harkita uudelleen. Tosin mitaan ei asialle talla hetkella voida silla juuri maksettiin koko ensi vuoden maksut. 

Miksi sitten nain? No kukaan ei meidan hakiessa kouluun maininnut etta kuukausimaksujen lisaksi meidan odotettaisiin osallistuvan rahallisesti "lahjoituksilla" koulun toimintaan. Tata ei liioin lukenut missaan papereissa. 

Ensimmainen pyynto tuli vuoden lopussa. Virallinen kirje jossa selvitettiin koulun tarvetta uudistaa vahan sita ja tata. Lahjoituksina pyydettiin $500-$2500.
Ehka olin vahan sinisilmainen ja amerikkalaiseen tyyliin tottumaton mutta tallaset rahapyynnot tuli mulle ihan puun takaa. Kaikessa yksinkertaisuudessani olin ajatellut koulumaksun kattavan kokonaisvaltaisesti koulun pyorittamisen. Myoskin ne kirjeessa mainitut aidan korjaukset.
Koulun pihalle pystytettiin pahvista tehdyt puut joihin laitettiin lehtina lahjoituksen tehneen perheen sukunimi. Meidan sukunimea ei siihen puuhun koskaan laitettu. Aikaa lahjoituksille ei annettu paljoa ja meilla oli juuri muutto paalla joten se vaan jai.

Emme kuitenkaan paassyt ihan nain helpolla. Luvassa oli viela pahempaa. Vuoden alussa poika tuli kotiin ruskean paksun kirjekuoren kanssa.

Lisaarahaatarvitaanauttakaapliiiiiiis!
Talla kertaa ei pyydetty riihikuivaa vaan lahjoituksia vuosittaiseen huutokauppaan. Eika mika tahansa huutokauppa. Vaan toukokuun alussa kylan hulppeimmassa hotellissa jarjestettavaan huutokauppa extravaganzaan! Ei siis ollut kyse mistaan "leipoisitko kaukun ja muffinseja koulun myyjaisiin" tyyppisesta tapahtumasta.
Ma jo saatuani paperit menetin hetkeksi kyvyn hengittaa kun mietin etta mitas me tan kanssa tehdaan.  Mita me muka voidaan lahjottaa? Ja tyypilliseen tapaani olen tyontanyt asian sen jalkeen taka-alalle taysin kunnes viime viikolla tajusin etta ne lahjoitukset pitaa vieda kouluun ensi viikolla. Olisin ollut enemman myohasssa asian kanssa ellei poika oli tuonu kotiin uutta kirjekuorta joka oli taynna arpalipukkeita joita pitaa myyda. (salli mun kaikki kestaa...)

Asiahan on varmasti paikallisille pikku juttu. Tuttuja loytyy joka kadunkulmasta ja muutenkin takalaiset ovat niin supliikkeja ihmisia etta 25 arvan myyminen ei ole homma eika mikaan.
Toista se on meikalaiselle. Minun suonissani ei virtaa tippaakaan kauppiasverta enka varmasti osaisi myyda edes lapasia eskimoille. Muistan vielakin sen tuskan hien kun omalla ala-asteella myytiin vessapaperia ja pesuainetta ja sain juuri ja juuri myytya muutamalle tutulle siina missa muut takasivat ettei naapurikunnisakaan vessapaperi ihan heti lopu.

Mutta takaisin tan hetkiseen ongelmaan. Lahjoitukset tahan huutokauppaan pitaa vieda koululle maanantaina (tanaan on perjantai) ja talla hetkella olen haalinut viidesta vaaditusta kasaan nolla.
Etta ihan hyvalla mallilla ollaan. Miehen toista saatetaan saada joku lahjoitus mutta sekaan ei ole viela varmaa.
Saatekirjeessa oli monia esimerkkeja mita sinne voi lahjoittaa ja yhtena vaihtoehtona oli kasityot. Tata ma silloin heti ajattelin etta no mahan sinne akkia neulon/virkkaan jotain. Mutta kun aloin miettia muiden mahdollisia lahjoituksia niin luovuin ajatuksesta hyvin nopeasti. Kuka huutaisi mun patalappua jos tarjolla on lomaosakkeita ja veneita. Veneet on ehka liioittelua mutta ymmartanette pointin. Kun en yhtaan tieda mita odottaa.

Mulla ei ole mitaan hyvantekevaisyytta vastaan. Harrastan sita aivan liian vahan. Mutta mielellani antaisin vahaisista roposistani jollekkin niita enemman tarvitseville. Yksityinen koulu ei mielestani ole sita. Varsinkin kun maksan siita jo pitkan pennin.
Ymmarran kylla etta koulun tarkoitus on tuottaa rahaa ja nain olen elattaa sen omistajat ja tehda rahaa mahdollisille sijoittajille mutta miksei kaikkia kuluja ole sailytetty koulumaksuun?
Ja minua henkilokohtaisesti pannii se etta huutokauppa pitaa pitaa niin hienoissa tiloissa etta suurin osa tuloista varmasti menee tapahtuman kustannuksiin.
Olisin ollut tapahtumalle huomattavasti suotuisampi jos se olisi jarjestetty jossain vahemman glamour paikassa. Esim. koulun pihalla. Sinne vahan maksullisia tapahtumia, leivosten myyntia, arvontaa, poniajelua ym. Nain koululle kerattiin varoja englannissa. Naihin tapahtumiin leivoin mielellani ja lahjoitin palkintoja arpajaisiin. Tai kuinka Hollannissa varat tulivat koululta mutta hommat tehtiin talkootyona.Vaan toista se on taalla.
Ei auta valittaa silla homma ei ole kasittaakseni vappaaehtoista vaan kuluihin on osallistuttava. Mutta onneksi mulla on vapaus kiukutella asiasta ihan itsekseni.

Ja olen kuullut etta erinaisia lahjoituksia kerataan myos kunnallisissa kouluissa joten kukaan vanhempi ei taida talta kerjaamiselta taalla saastya. 

Ai niin ja olishan meilla mahdollista myos jarjestaa joku auction preparty. En muista miksi sita virallisesti kutsuttiin. Mutta naihin bileisiin pitaa oikeen ostaa lippu. Etta kuka haluis tulla meidan kalustamattomalle takapihalle siemailemaan tarjous olutta ja viinia? Voin vaikka leipoa korvapuusteja kyytipojaksi. Sovitaanko vaikka sisaanpaasymaksuksi $25? Menee hyvaan tarkoitukseen.

 Ehka.

Hammaslaakarissa

Toissapaivana mulla lohkes hammas. Tai oikeemmin mureni puolet hampaasta yhtakkia. Lapselle kertomassani tarinassa soin omenaa mutta todellisuudessa soin karkkia. Vaikka sama kai se lopputulos olisi ollut vaikka olisin syonyt pinaattia. Kun tajusin tilanteen mielessa pyori ensimmaisena shit shit shit shit, tasta tuli kallis noitapilli... Silla eihan se mikaan salaisuus ole etta amerikassa terveydenhuolto maksaa. Oli vakuutus tai ei. Ja koska mulla ei ollu mitaan kokemusta eika tietoa hammashoidon kalleudesta ma ehdin pyoritella mielessa jo kaikenlaisia kauhukuvia. Myydaan auto ja liikutaan pyoralla -tyyppisia kauhukuvia. 

Ja kylla, ma hetken suunnittelin etta ehka ma parjaan silla puolikkaallakin hampaalla. En vaan sitte hymyile. Tai syo mitaan. Mutta pakko oli myontaa itselle etta se on hoidettava kuntoon hetimiten. Mika meidan perheessa ei valttamatta ole niin yksinkertainen juttu kun mies on niin kiinni tyossaan.

Vaikkei hammaslaakarissa kaynti ihan mun lemppari ajanviettesiin kuulukkaan niin enemman kun sinne menoa pelkasin ajanvarausta. Ma oon aina vihannut soittaa jopa suomessa kaikenlaisiin virastoihin enka naina ulkomaan vuosina ole onnistunut paasemaan pelosta eroon. Varsinkin uudessa paikassa kun en tieda millaista informaatiota ne soittaessa tarvitsee. Mina en muista edes omaa puhelinnumeroani ulkoa joten ensin kirjotin kaikki tiedot mita ajattelin tarvitsevani paperille ja kerasin rohkeuteni ja soitin. Sain ajan seuraavalle paivalle ja niin aloin sitten jannittaa sita itse kayntia.

Sain mun miehen jo hermoromahduksen partaalle kun kaikki kauhuskenariot aaneen lapi kaytyani sain viela ennen unta mieleeni etta jos ne antaa mulle sellasta laaketta etta musta tulee sellanen kun ne monet joiden videoita on youtube pullollaan...

No nyt on laakarissa kayty ja olen kutakuinkin jarjissani. Ainoa mihin olisin ehka tarvinnut rauhottaavaa oli kun kuulin etta tarvitsen juurhoitoa ja uuden kruunun hampaaseen. Jep, mielessa pyori tuolloin vain dollarin kuvat... Mutta koska hammas oli hoidettava kuntoon en voinut muuta kun suostua. En tieda onko kohteliasta kysya hoidon hintaa ennenkun suostuu mutta itsesta se tuntui holmolta joten annoin asian olla. Ajattelin etta saan laskun sitten kaynnin jalkeen ja naen vahingon vasta sitten. Mutta yllatykseksi respan tati tulikin paperin kanssa kertomaan kuinka paljon hoito maksaisi ja kuinka suuren osan siita vakuutus korvaa. Ja tietenkin se piti allekirjottaa.

Vastaanotolle tullessa sain taytettavaksi paperin jossa kyseltiin kaikenlaista yleisesta terveyden tilasta, edellisista hammashoidoista ja pelkaako hammaslaakaria. Raksin viimeiseen kylla. Vaikka en varsinaisesti pelkaakkaan mutta en vaan ole koskaan onnistunut olemaan hammaslaakarissa ilman etta se olisi sattunut jarjettomasti. Tahan laakari sitten tarttuikin yllattavan kirjaimellisesti. 

Tassa kohtaa laakari tarjosi ensimmaisen kerran vicodinia. En ole kyseista laaketta koskaan ottanut mutta sen tiedan ettei kyseessa ole mikaan tavallinen sarkylaake. Ja kun laakari viela mainitsi etten olisi ajokunnossa koko paivana kieltaydyin kohteliaasti. Mun tarvitsee kuitenkin olla vastuussa kahdesta lapsesta ja toki ajaakkin joten en voi olla taysin vintti pimeena. Ja muutenkin nain vahvan laakkeen kaytto tuntui holmolta ihan vaan laakarikaynnin vuoksi. Laakari tivasi viela muutamaan kertaan olenko varma etten tahdo ja tuntui olevan todella yllattynyt kun en halunnut.

Puudutusta sain kuitenkin sen verran etten koskaan ole selvinnyt nain kivuttomasti hammaslaakarista.

Toisen kerran vicodinia tarjottiin hoidon loppupuolella. Jalleen kieltaydyin. Laakari tuntui taas olevan ymmallaan. Onko sulla joku syy olla ottamatta vicodinia, laakari kysyi. Kerroin etten juurikaan syo sarkylaakkeita saatikka sitten mitaan noin vahvaa. Plus tietenkin se etta paan pitaa olla kunnossa kun hoidan lapsiani. "Ymmarratteko etta teille on tehty juurihoitoa?" oli seuraava kysymys. No juu, jos en vaarin muista niin saatoin jopa olla paikalla kun tama tapahtui....

Kerroin etta parjaisin kylla. "Kodeiinia? Se ei ole niin vahvaa kun vicodin mutta vahvempaa kun tavallinen sarkylaake. Jos kirjoitan reseptin siihen?" Juu kiitos mutta ei kiitos oli jalleen vastaukseni.

Laakari pudisteli paataan ja alkoi selvittaa mulle ettei myohemmin voisi puhelimen kautta enaa kirjoittaa reseptia vicodiniin jos sita tarvitsisin. Kodeiiniin kylla saisin puhelin reseptin.

Kiitos mutta enkohan ma parjaa. Meilla on kotona kylla sarkylaaketta. Aloin jo olla arsyynytynyt vahvojen laakkeiden tuputuksesta.

Viimeisen kerran laakari yritti laaketta tuputtaa minun lahtiessa. Han tuli respaan mukana ja kertoi respan tadille etten haluaisi vicodinia mutta etta minun pitaisi saada penisliinikuuri. Tassa kohtaa laakari viela kysyi joskohan kuitenkin kirjotettais vicodinia varmuuden vuoksi... Kiitos mutta ei kiitos taas. Sain reseptin penisliiniin mutta senkin syomista vahan pahkailen. En ole koskaan muistaakseni saanut mitaan laakekuuria hammaslaakari kaynnin jalkeen joten en nyt tieda miten tarpeellinen tuo on.

Koko kaynti oli muuten todella miellyttava mutta tuo laakkeen tuputus ja toimenpiteen kesto meinas kayda hermoille. Olin laakarissa 3,5 tuntia ja tama siita syysta etta laakari hoiti muita potilaita siina samalla. Laakari ja hoitaja aina valilla katos jonnekkin ja olin yhdessa valissa 20 minuuttia suu auki odottamassa.

Niin ja se rahallinen vahinko? Maksettavaa mulle jai n.$570. Ei mikaan mahdoton summa mutta olisin sille rahalle keksinyt muutakin kayttoa. 

(Mainittakoon ettei mulla oo hajuakaan miten nama laakkeiden nimet oikeesti kirjotetaan joten antakaa anteeksi maalaisuuteni sen suhteen)

Melkein hoynaytetty

Lomat lusittu, kotiin palattu ja jet lagista suunnilleen toivuttu. Tuntuu etta mita vanhemmaksi sita tulee niin sita vaikeempaa se on. Meilla mentiin hetki neljassa eri rytmissa. Mina nukuin muutaman tunnin paivassa, isompi poika vahan enemman, pienen melkeen normaalisti ja mies joka ei muutenkaan koskaan karsi aikaerosta paasi rytmiin ihan normaalisti.

Ja jos ei lomalta tanne palaaminen itsessaan jo ollu masentavaa niin ollaan saatu varmuuden vuoks vahan lisaa vetta myllyyn.
Ma kun just loman lopussa ajattelin etta nyt kun tanne palataan niin teen kaikkeni etta viihdytaan taalla se aika mita taalla ollaan. Haluaisin olla taas enemman oma itteni ja saada itseni innostumaan mulle tarkeista asioista. Leipomisesta, kokkaamisesta, kasitoista, juoksemisesta.. Eihan se nyt niin vaikeeta voi olla? Vai voiko? Kyllahan sita ihminen viihtyy vaikka missa jos vaan keskittyy niihin kivoihin asioihin eika marehdi sita ymparistoa. Tai niinhan sita toivois. Mutta joskus niilta negatiivisilta asioilta ei vaan voi ummistaa silmia.
Meita nimittain odotti vahemman kiva arkeen paluu.

Meilla loppuu vuokrasopimus tassa 5.3 ja ollaan ilmotettu valitystoimistoon etta halutaan jatkaa asumista tassa viela. (Suunnitelmahan on muuttaa pois maasta kevaan aikana mutta pakkohan se on josssain asua siihen asti etta suunnitelmat on selvat.) Luultiin kaiken olevan ok kunnes mies sai puhelun juurikin taalta valitystoimistolta viime perjantaina  ja sielta ilmoitettiin etta vuokraisanta nostaa vuokraa £100/kk ja haluaa meidan allekirjoittavan kokonaisen vuoden kattavan sopimuksen. No tatahan ei mun mies ihan purematta nielly ja sanoi etta ei onnistu.Mies yritti saada aikaan kompromissin: £50 korotusta ja vuokrasopimus kesakuun loppuun. Ei kuulemma ollut neuvottelu varaa. Annettiin ymmartaa etta vaihtoehdot on allekirjoittaa uusi sopimus tai poistua asunnosta nykyisen sopimuksen paattyessa. No arvatenkin siina syntyi pieni paniikki kun ajateltiin etta meilla on siis noin kaks viikoa aikaa pakata tavarat ja muuttaa takaisin Hollantiin. Ja Hollantiin siis siksi etta meilla on siela viela meidan asunto myynnissa ja tyhjillaan ja miehen tyopaikalla on myos toimisto Hollannissa lahella vanhaa kotia joten tama oli loogisin vaihtoehto.
No koko viikonloppu meni siina asioita miettiessa ja muuttofirmoja etsiessa. Paluu hollantiin ei tuntunut yhtaan pahalta mutta kirea aikataulu huoletti.
Sunnutai-iltana mulla paasi suurin paniikki valloilleen kun yritin tehda suunnitelmaa siita miten me taa saadaan hoidettua. En muista koska viimeksi olisin valvonut yota ilman silmaystakaan unta. Mietin paani puhki kunnes vihdoin paatin etta eihan taa ihan nain voi menna ja pyysin neuvoja taalla asuvilta suomalaisilta facebookissa. Kuinka kiitollinen talla hetkella olenkaan vinkeista joita sielta seuraavana paivana sain. Ne luultavasti pelasti tan aidin taydelliselta hermoromahdukselta.
Asiahan ei siis suinkaan mennyt niin kun meille vaitettiin vaan todellisuudessa sopimus jatkuu automaattisesti tuon 5.3 jalkeen siihen asti etta me tai vuokraisanta sen irtisanoo. Ja jos tama vuokraisanta olis halunnut meidat ulos sopimuksen paattyessa, olis se pitanyt ilmoittaa kaks kuukautta sitten.

Mita nyt sitten?
No. Mies palaveerasi eilen valitystoimiston kanssa ja ilmotti etta me tiedetaan etta sopimus jatkuu automaattisesti eika meidan tarvitse mitaan allekirjoittaa. Vuokraisanta vaan ei kuulemma halua menetella nain. No ihan sama meille. Nyt kun tiedetaan oikeutemme niin ei vois vahempaa kiinnostaa. Valitystoimiston nyt keskustelee vuokraisannan kanssa asiasta jos paastas yhteisymmarrykseen. Eli ilmeisesti neuvotteluvaraa loytykin. Mutta too little too late.

Tilanne on nyt se etta ollaan tassa siihen asti etta vuokraisanta irtisanoo sopimuksen. Ja luulisin etta se irtisanotaan heti edellisen loppuessa. Irtisanomisaika on 2 kuukautta eli meilla on nyt 2 kuukautta aikaa miettia mita me tehdaan. 2 kuukautta on sata kertaa parempi kun 2 viikkoa mutta silti meinaa vahan stressata. Periaatteessa meilla on kolme vaihtoehtoa: a) Palata  Hollantiin joka siis on kaikista loogisin ja todennakoisin
b) Palata suomeen. Mika olisi kivaa muttei ehka realistista talla aikataululla
c) Meilla on tassa yks villikortti joka on ollu auki noin vuoden. Hommassa ollaan loppusuoralla ja paatoksia pitais alkaa tulla pian. Mutta toistaseks ei voida kun odotella.

Tilanne on jotain ihan muuta kun ideaali mutta minkas teet. Eniten tassa asiassa ehka ketuttaa se etta pidettiin valitysfirmaa luotettavana ja meidan etuja suojelevana mutta he royhkesti ns. pissi meita linssiin. Tai yritti.
 Seuraavat peri viikkoa toivottavasti selkeyttaa asioita. Onneksi meilla on suomessa ihanat perheet ja siella ollaan jo lahtovalmiudessa tulossa pakkausavuksi.

 Jos sua on joskus hoynaytetty tai edes yritetty niin jaa tarinasi. Ehka jos muillekkin on kayny samoin niin musta ei tunnu niin urpolta :)

Päivän naurut

Eilen kolahti postiluukusta sitten se odotettu kirje. Tiesin että jossain vaiheessa kirje tulee. Se mitä kirjeessä sanottaisiin, en osannut arvata. Mutta täällä kohta kaksi vuotta asuneena tiesin sen olevan mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

Blogia pidempää seurannet ehkä muistaa kun yritin joitakin kuukausia sitten (HUHTIKUUSSA!!) päästä kielikurssille. Alkuinfot kävin. Tein testit. Ja muutman viikon päästä sainkin tulokset ja tiedot siitä miltä tasolta opiskelut alkaisivat. Sitten jäin odottelemaan koska kurssi alkaa.

No mitään ei koskaan tullut. Tässä välissä ehti olla muutto ja nimen vaihto. Kerran tuli lappu jossa käskettiin aloittaa koulu keskiviikkona. Kirje tuli maanantaina. Enkä tietenkään voinut aloittaa koska pojalle ei ollut hoitopaikkaa. Joka heidän piti järjestää. Joten se piti perua.

Olen käynyt siellä toimistolla muistaakseni neljä kertaa ellei enemmän. Olen tarkistanut että osoitetiedot ja muut ovat oikein ja olen kysellyt hoitopaikkaa ja yrittänyt sen mitä voin jotta pääsisin opiskelemaan kieltä ja kulttuuria. Mutta mitään ei tapahtunut joten annoin asian olla. Ja tiesin että perästä kuuluu.

Ja nyt kuului. Halleluja! Ja kun en enää jaksa näillä hullutuksilla päätäni vaivata niin en voinut kuin nauraa.

Nyt siellä on joku huomannut etten ENÄÄ käykkään tunneilla. Ja nyt minulle on varattu aika Herra Atakselle keskustelemaan siitä miksi olen jättänyt kurssin kesken. Pääsen heti loman jälkeen kertomaan kyseiselle herralle miten syvälle voivat kurssinsa työntää.

Ainoa mikä tässä vähän mietityttää on se että jos kurssin jättää kesken ilman pätevää syytä, joutuu maksamaan yli 5000€ omasta pussista. Mikä on ihan reilua koska muuten kurssi on ilmainen ja tietysti siihen kuluu veronmaksajien rahoja. Ja jos joku ei kunnioita tätä niin on syytäkin maksaa. Omassa tilanteessa taas kun en ole koko roskaa edes päässyt aloittamaan ja tässä elämäntilanteessa kurssilla käyminen ei enää ole mahdollista, en tiedä miten siihen suhtaudutaan. En todella ole valmis maksmaan moista summaa koska syy ei ole minun. Mutta näitten hollantilaisten ajatuksenjuoksusta kun ei koskaan tiedä... Palaan asiaan joulukuussa.

Eilen näpräilin aikani kuluksi uuden rannekorun.

Sopivan aivotonta puuhaa tämän hetkiseen mielentilaan. Lomaan on aikaa tasan viikko enkä osaa mitään muuta ajatella enää. Vaikka olenkin kotiäitinä eikä minulla pitäisi olla mitään stressiä mutta olen silti niin loman tarpeessa... En jaksaisi odottaa.

Hommaa olisi vielä paljon ennen kun astutaan koneeseen. Siivota pitäisi koska kun palataan niin on jo joulukuu ja pitäisi kovalla tohinalla järjestää joulujuttuja. Vähitellen blogeissakin aletaan jo laittaa joulua ja olen jo ajatuksen tasolla itsekkin etsimässä niitä joulukoristeita.... Viime joulualeista ostin ihania joulukoristeita pilkkahintaan. Nyt kun vaan muistaisi mihin ne laitoin.

Nyt lähden hakemaan pikkuista hoidosta. Sitten siivotaan yhdessä ja illaksi tehdään isin lemppariruokaa, pinaattikeittoa. Minä en siitä tyykkää joten mulle ja pojalle sitä tuikitavallista kasvissosekeittoa.

Hupsistarallaa

On se vaan kumma, että vaikka kuinka sitä on mielestään säästökuurilla ja yrittää pitää ne kukkaron nyörit umpisolmussa niin silti sitä huomaa seisovansa kassajonossa sylissään kaksi paria kenkiä. Niin huomaamatta se tapahtuu että vasta kotona sitä miettii että niin, olihan meillä vissiin joku viikobudjetti josta nämä kengät söi ison osan. No, ensi viikolla sitten paremmalla onnella.

Noita mustia ehdin jo kahteen otteesseen käydä kyttäämässä eikä kummalakaan kerralla ollut oikeaa kokoa. Aika suositut tuntui olevan. 

Ja noi toiset oli vähän heräteostos. Näytti omaan silmään niin kivoilta. Ja korkeasta korosta huolimatta supermukavat jalassa. 

Periaatteessa eivät kovasti lomakkoa rokottaneet mutta kun on se iso matka tulossa niin olisi hyvä säästää kaikki ylimääräinen sinne. Yritys on kyllä kova mutta naisen mieli vaan on niin heikko. Varsinkin kun on kyse kengistä. 

Nyt kun on synnit tunnustettu niin voi siirtyä muihin aiheisiin.

Eilen väsäilin itselleni uuden rannekorun jonka mallin näin joskus näillä moninaisilla surffailuillani. Siellä tosin tämä oli toteutettu muttereilla, joita minäkin alkuun kokeilin mutta lanka oli liian ohutta eikä jälki ollut hyvää joten päädyin näihin metallirinkuloihin.

Aikaa siihen kului ihan kiitettävästi ja alkuun oli tekniikka vähän hukassa. Mutta sitten kun alkoi sujua niin olisin voinut jatkaa vaikka koko päivän.

Näitä tulee varmasti tehtyä lisää kunhan pääsen taas hakemaan tarvikkeita.

Pienen pieni kitinäosio vielä tähän loppuun. 

Aiheena tällä kertaa passikuvat. Kävin ottamassa passkuvat uutta passia varten jo aikaa sitten mutta kun en sitten ollut varma että oliko ne oikean kokoiset niin kävin varmuuden vuoksi ottamassa uudet. Ja tällä kertaa olin laittanut ohjeet ja mitat ylös ja kerroin sitten kuvaamossa että millaiset ne pitää olla. Täti sitten kertoi että euroopassa on kaikkialla standardikoko passikuvissa. Suomen suurlähetystön sivuilla oli kuitenkin erikseen mainittu että oikean kokoisia kuvia ei saa automaattisesti koska hollantilaiset passikuvat on normaalisti pienempiä. No, kuitenkin. Kuvat otettiin ja nainen kuvaamossa kuitenkin sanoi että jos on jokin ongelma niin saan uudet kuvat ilmaiseksi. Tänään sitten mentiin suurlähetystöön uusien kuvien kera ja niinhän siinä sitten kävi että väärän kokoisia olivat. Ja kaikenlisäksi en ollut tarkistanut kuvien laatua ollenkaan koska oletin että ne olivat kunnossa ja kävi ilmi että kuudesta kuvasta vain yksi oli kelvollinen. Kahdessa kuvassa oli joku roska silmän kohdalla ja muut oli vaan leikattu päin... Onneksi kuitenkin suurlähetystön täti sai kuitenkin väärän kokoista kuvaa suurennettua oikeanlaiseksi ettei tarvinnut lähteä uusia kuvia hakemaan.

Taidan kiikuttaa kuvat huomenna kuvaamoon ja vaatia uudet silti. Tuskin ovat käyttökelpoisia muuallakaan.

Ulkona paistaa aurinko ja pizzaperjantai odottaa!

Pieni sananen asioiden vaikeudesta

Nyt tulee se luvattu avautuminen. Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä näillä omilla valituksillani. Lupaan ja vannon että jossain vaiheessa kerron niitä tämän maan hyviä puolia. (antakaa mulle vaan vuosi lisää aikaa niin saan edes kolme kohtaa kasaan...vitsi:))

Elikkä siis, eilen mentiin hoitamaan papereita kuntoon autoa varten. Kaupungintalolla piti käydä hakemassa joku paperi mitä ilman ei kuulemma voi autoa saada mieheni nimiin. Hollantilainen ajokortti olisi myös kelvannut mutta tässä ajassa sitä ei olisi kerinnyt saada. Kaikki sujui mutkattomasti ja päästiin ennätysajassa pois. Ja siitä sitten mentiin kadun toiselle puolelle pankkiin hakemaan vakuutusta. Tähän väliin on pakko mainita että pankki aukesi 9.30 ja kävelimme ulos pankista 11.45...

Ja mitä siinä välissä sitten tapahtui ei oikeen auennut meille kummallekkaan. Kovasti pankin setä siinä naputteli tietokoneelle juttuja ja välillä soitteli ties minne. Muisti kysyä noin viisi kertaa onko meidän tilit ja asuntolaina samassa pankissa johon vastasimme noin viisi kertaa että kyllä on. (mutta tuskin kovin kauaa)

Setä jatkoi naputtelua ja jutteli samalla kaikenlaista. Kehui kuinka hyvän ja hienon auton olemme ostamassa ja kertoi myös millä itse ajaa. Kyseli suomesta ja kuinka hyvin ollaan viihdytty täällä. Sellaista mukavaa jutustelua. Mukava ja ystävällinen mies. Mutta aikaa kuitenkin kului ja poika alkoi hermostua ja mieskin joutui perumaan monta palaveria kun ei oletettu näin pienen asian kestävän näin kauaa.

No, sitten yhtäkkiä mies vaan tokaisi että sitä vakuutusta minkä olisimme halunneet ei ole mahdollista saada meidän autoomme. Auto on kuulemma liian kallis. Pankin nettisivuilla ei tietenkään oltu mainittu mitään.

Ainoat vakuutukset mitä autoon saa on halvin mahdollinen ja kallein mahdollinen. Ja kalleimmalla oli hintaa lähes 600€/kk. Alimmalla taas n. 150€ eikä tämä vakuutus kata juuri mitään.

Tämä tieto taisi tulla pankin sedällekkin uutena tietona vaikka ammatikseen tätä tekeekin...

Ja tämän selvittämiseen pankin sedällä meni lähes kaksi tuntia. 

No, taas soiteltiin ja kyseltiin ja selviteltiin. Taas sama vastaus. Ja kun jonkinlainen vakuutus oli pakko ottaa valitsimme halvimman. Ei meillä ole varaa, eikä edes halua laittaa auton vakuutukseen 600€.

Taas setä naputteli ja naputteli ja sitten... Hän ei pysty vakuutusta myöntämään vaan meidän pitää soittaa asiakaspalveluun. Kahden tunnin tuloksettoman pankkireissun aikana kävi siis ilmi että koko reissu oli turha.

Tarpeetonta kai mainita että tässä vaiheessa alkoi hermot olla melko kireällä.

Meidän kokemukset soittamisesta mihin tahansa hollantilaiseen asiakaspalveluun eivät ole kovin ruusuisia joten mies pyysi pankin setää soittamaan meidän puolesta. Minkä hän onneksi tekikin. 

Ja huomautan että lähinnä tuossa asiakaspalveluun soittamisessa on ongelmana kielimuuri. Me emme puhu emmekä ymmärrä hollantia ja taas kaikki toisessa päässä eivät puhu englantia tai vaikka puhuisivatkin asioita saattaa jäädä ymmärtämättä. Enkä edes oleta että pystyn aina hoitamaan asiani englanniksi. Tämä on hollanti jossa puhutaan hollantia eli minun pitäisi osata maan kieli. Tämä on työn alla.

No joka tapauksessa homma saatiin hoidettua ja meidän autolla on nyt vakuutus. Wippii!!

Mutta sitten tein taas virheen, tai pari. Huomasin että meidän osoitetiedot koneella olivat väärät. No niitä ei kuulemma pystytä siinä samalla korjaamaan vaan homma pitää hoitaa netissä. Ongelmana minulla vaan oli se että olin saanut blokattua itseni omasta nettipankistani syöttämällä salasanan väärin kolme kertaa. En käytä hollantilaista nettipankkia kovin usein ja salasana on päässyt unohtumaan. Tässä tapauksessa kuitenkin sitten kuulemma osoitteen ja tietoja voidaan vaihtaa paikanpäällä.?.? Taas naputeltiin ja naputeltiin. Sitten setä kysyi onko minulla passia mukana. Eikä tietenkään ollut. Suomalainen ajokortti kun on täällä yhtä tarpeellinen kun stoccan kanta-asiakaskortti... No siinä tapauksessa setä ei kuulemma voi auttaa. Pitää täyttää joku hemmetin lappu joka pitää lähettää jonnekkin jossa käsittely vie 2-4 vko!!! Ja siihen asti kaikki pankin posti menee väärään osoitteeseen.

Ja miksi me ei olla aikaisemmin tehty muuttoilmoitusta pankille? No koska sama pankki hoiti meidän asuntokaupat joten hölmösti ajattelimme että heille päivittyisi ostamamme talon osoite.. Tai että edes kaupungintalolle tehty muuttoilmoitus olisi edennyt pankille asti. Mutta niin helposti ja yksinkertaisestihan ei asiat aina mene.

Nyt riittää valitus tältä erää. Ulkona paistaa aurinko josta lähdemme pojan kanssa nauttimaan ja unohdamme hetkeksi nämä negatiiviset asiat. Huomenna jotain positiivisempaa luvassa. Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea loppuun. Tai vaikka ette olisikaan jaksaneet :)

Olisi kiva saada kommenttia muilta samassa maassa asuvilta. Onko teistä asiat täällä monimutkaisia vai kitisenkö turhasta?

P.S: Kuvien autot eivät liity tapaukseen