torstai 30. joulukuuta 2010

Vuosi takana


Tarkoitus ei ollut pysyä näin kauaa poissa blogista mutta joulun jälkeen iski joulu kiukku/ärsytys /masennus.

Joulu meni kyllä ihan mukavasti, tosin ei ihan suunnitelmien mukaan.
Miehen amerikkalainen työkaveri tuli meille viettämään joulua kun olisi muuten ollut ihan yksikseen kotona. Ja musta oli ihan kiva että se tuli mutta ehkä mulle tuli jotain ylimääräsiä suorituspaineita ruoan ja muun suhteen. Mutta ihan mukavaa ja lepposaa oli.
Poika sai taas ison läjän uusia leluja, että se uus isompi asunto alkaa jo oleen aika ajankohtanen.

Me aikuiset saatiin mukavia suomijuttuja. Muumilakanoita, turkinpippureita, Fazerin sinistä ja kahvia.



Tänään on tasan vuosi kulunut siitä kun tänne muutettiin. Ja tuntuu että vuosi meni yhdessä hujauksessa.
Paljon on mahtunut vuoteen niin iloja kun surujakin. Ikävää, ärsytystä, toivottomuutta onnistumisia, omien rajojen rikkomista ja paljon paljon muuta.
Alku oli aika kaoottista kun ei osannut kieltä eikä tuntenut paikkoja eikä yhtään ihmistä.
Kaupassa käytiin sanakirja kädessä ja muutamat huti ostokset tuli tehtyä kun sanakirja jäi kotiin.
Virastoissa ja pankissa asioiminen oli melkoinen farssi. Ainakin meidän kohdalla. Tosin olen myös kuullut että joku on saanut asiansa hoidettua muutamalla käynnillä. (Urbaani legenda?)

Mutta jotenkin vaan on tästä vuodesta selvitty. Kieltä on vähän opittu. Niin ettei aina tarvitse pyytää kääntämään englanniksi. Tiedän mistä kaupasta kannattaa ostaa mitäkin ja missä kaupassa on parhaat alet. Muutaman ystävänkin olen löytänyt joista tärkein ehkä naapurini jota ilman en ehkä olisi selvinnyt.
Vielä kun saismme sen uuden kodin niin voisin sanoa että meillä eletään ihan normaalia elämää.


Uutta vuotta kohti mennään innolla. Yhtään ei tiedetä mitä se tuo tullessaan. Jäädäänkö tänne vai muutetaanko muualle sen aika näyttää.

Kiitos kaikille jotka olette viihtyneet blogini parissa!

Palataan ensi vuonna!

Ja kaikille oikein ihanaa alkavaa vuotta!!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Miten hyvin loma voi alkaa

Mun piti alunperin kertoa meidän lomasta mutta koska tästä alku hässäkästä pelkästään tuli näin pitkä niin jätän varsinaisen matkakertomuksen toiseen kertaan.

Lähtö reissuun siis oli aivan katastrofi siitä kun päästiin juna-asemalle, siihen hetkeen asti että päästiin hotelliin San Diegossa. Usko meinas loppua, ärräpäät lensi ja tulihan sitä muutama kyynelkin vuodatettua lähinnä väsymyksestä mutta onneksi vaikeudet ei seurannu meitä sen pidemmälle.

Vastoinkäymiset alkoi jo juna-asemalla. Kaikki junat oli vähintään puoli tuntia myöhässä. Ja se juna millä meidän oli tarkotus mennä kentälle ei tullut ollenkaan. Ja kun kyseltiin henkilökunnalta syytä ne kertoivat että nämä nopeat junat (fyra) ei liikennöi ollenkaan sinä päivänä. Kiva.
Niin sitä sitten juostiin laiturilta toiselle kapsäkkien kanssa lapsi kainalossa. 45 minuuttia myöhemmin ei ensimmäistäkään junaa ollut vielä tullut ja alkoi vähän jännittää että ehditäänkö koneeseen ollenkaan. No, vihdoin tuli juna. (Fyra, minkä ei ollut tarkotus edes kulkea sinä päivänä.) Ja voi sitä helpotusta kun päästiin junaan. Ensinnäkin päästiin lämpimään ja oltiin vihdoin matkalla lomalle.
Mutta mutta... Oltiin jo melkein lentokentällä kun juna yhtäkkiä pysähtyi. Siinä sitten mietittiin että josko odottaisi että toinen juna menee ohi. 15 minuutin kuluttua ilmotettiin että lentokentän asemalla on jotain ongelmia joita yritetään korjata. Taas odoteltiin 15 minuuttia ja tuli ilmotus että ongelmaa korjataan edelleen. Tässä vaiheessa alko taas vähän jännittää että mitä jos ei ehditäkkään lennolle. Hetken päästä edellisestä kuulutuksesta tuli taas kuulutus. Lentokentän asemalla on tulipalo eikä sinne pääse kuin aikaisintaan kello 11. Paniikki iski. Meidän lento lähti 10.50. Yritettiin siinä sitten tuloksetta saada numeroa johonkin joka voisi ilmottaa check in:iin että ollaan kyllä tulossa. Sitten mies soitti KLM:n asiakaspalveluun jossa "ystävällinen ja ammattitaitoinen" mies kertoi ettei meidän lippuja voi vaihtaa uusiin eikä rahoja saa takasin. Että jos lomalle haluatte niin ostakaa uudet liput. Tässä vaiheessa meinas jo ensimmäiset kyyneleet tulla. Laskeskelin siinä että paljonko rahaa juuri lensi taivaan tuuliin.... Lennot, autovuokra, hotelli... En ollut koskaa ajatellut että näin voi käydä.
Ei siinä sitten auttanut muu kun istua ja odotella. Suunniteltiin jo miehen kanssa että lähdetää sitte autolla suomeen että päästään edes johonkin lomalle.

Lopulta vähän 11 jälkeen juna lähti liikkeelle. Oltiin miehen kanssa molemmat jotenkin ihan lamaantuneita. olin jo mielessäni palannu jo kotiin ja mietin että pitää mennä kauppaan ostaa ruokaa kun jääkaappi on ihan tyhjä.

Mies kuitenkin ehdotti että käydään vielä lentokentällä KLM:n tiskillä kysymässä jos jotain olis tehtävissä. Jonotusnumeroksi saatiin vielä 666. Sitten selitettiin taas että mitä oli tapahtunu. Meitä palvellut mies näppäili tietokonetta ikuisuudelta tuntuneen ajan ja odotin kokoajan että se sanoo ettei mitään voi tehdä. Sori. Enkä meinannut uskoa kun se kysyi että "haluatteko mennä Detroitin vai Pariisin kautta?" Siinä vaiheessa mulla tuli ensimmäisen kerran itku. Siis me päästään sittenkin lomalle! Se meidän alkuperänen lento olis ollu suora mutta tossa vaiheessa mulle oli ihan sama kunhan jollekkin lennolle päästään ilman lisäkustannuksia. Siis pariisin kautta.

Sitten kaikki alkoikin sujumaan. Tosin pariisi-los angeles välille me ei saatu vierekkäsiä paikkoja. istuin pojan kanssa ja mies istui meidän takana. Onneksi lento meni kuitenkin mallikkaasti vaikka olikin pitkä matka. Poika katseli piirrettyjä ja piirteli ja nukkui. Mäkin sain suht rauhassa katsoa Sex and the City 2.

Seuraavat ongelmat tulikin sitten USA:n päässä. Passin tarkastuksessa miehelle kerrottiin että koska hän oli väärässä jonossa koska hänellä oli voimassa oleva green card. Ja tästä syytä maahantuloviranomaiset haluaa "vähän kysellä." Mukavaa sinänsä että muutaman vuoden sisällä ollaan käyty siellä pari kertaa eikä kukaan ole viitsinyt aikasemmin tästä mainita.
Ja tää "vähän kysely" kesti kello 19.00-23.30. Kertoivat vielä että normaalisti tämä kestää 2.30h mutta meidän tapauksessa tekevät pikaversion. En sitten tiedä mikä meni vikaan.
Olin lopussa jo niin väsynyt että tuli itku. Olin ollut hereilä lähes 30h ja matkaa oli tehty yli vuorokausi.
Päästiin lopulta kuitenkin jatkamaan matkaa ja kohti autovuokraamoa. Poika sammahti syliin autovuokraamossa ja olisin minäkin ollut valmis.
Autoon kun päästiin meni silmät väkisin kiinni ja heräsin kun mies tökki ja sanoi ettei meinaa pysyä hereillä ja mun pitää yrittää pitää sitä hereillä. Onneksi päästiin lopulta hotelliin turvallisesti. Kello oli suunnilleen 02.00.

Että sellanen loman alku.


maanantai 20. joulukuuta 2010

Ulkoilua ja rusetteja

Nyt kun sain muutaman päivän jälkeen pienen poikani kotiin ja kun täällä tota lunta nyt on niin päätettiin aamulla lähtee vähä ulkoilemaan. Ulkona oli mukava muutaman asteen pakkanen.
Suunnattiin läheiseen puistoon (puisto= liukumäki ja vähän tilaa juosta.


Puolentoista tunnin päästä mun varpaat ilmotti että enää ei oo kivaa ja piti alottaa pojan kanssa se perinteinen kotiinlähtötappelu. Meillä ei tehoa enää kiristys, uhkailu tai edes lahjonta. Siis huutava ja rimpuileva kakara kainaloon ja menoksi.
Ja pienenä bonus yllärinä meidän alaoven lukko oli rikki eikä sinne saanu avainta sisälle. Noh, kakara taas kainaloon ja kierros talon taakse ja takaovesta sisään.
Onneksi poikakin oli niin väsyny että nukahti melkeen heti ruoan jälkeen. Taitaa vielä eilinen matkustuskin väsyttää.


Nappasin eilen ruokakaupassa käydessäni kukkakaupasta "kuusen" mukaan.
Meille kun ei tänne kopperoon varsinaista joulukuusta hommata ja joku joulukuusen tapainen oli saatava.
Keksin sitten pojan ollessa päikkäreillä tehdä siihen vähän koristeita.


Tollasia pieniä rusetteja punaisesta ja hopeisesta nauhasta.


Ihan kiva siitä tuli eikä näytä nyt niin pliisulta kun ilma koristeita.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Sunnuntai


Viikonloppu on kulunut lähinnä joululahja ja joulukoriste ostoksilla.
Lahjat on nyt hankittu ja paketoitu mutta joulun tunnelmaa en vielä ihan oo onnistunu loihtimaan tänne meijän kopperoon. Mutta eipä kiirettä aattohan on vasta...ens viikolla:)

Koska meidän perheen miehet on ollu tämän viikonlopun suomessa mulla oli melkein loputtomasti aikaa pyöriä kaupoissa. Enkä mä tietenkään pystyny keksittyyn pelkästään joululahjoihin. Lähes mahdotonta kun kaikkien vaatekauppojen ikkunat huutaa alennuksia.
Ja koska mä lupasin meidän loman jälkeen miehelle että nyt en ostele mitään turhaa kaupasta niin saatan joutua piilottaan nää kaapin perälle ja käyttää vaan kun mies on töissä.
Ja toisaalta, eihän vaatteet turhia ole. Kaikkihan vaatteita tarvitsee. Ja -50% alennus on varsin hyvä syy ostaa. -70% vielä parempi.




Tämän karvaliivin kotiutin New Lookista. Mulla ei oo ollu mitään hirveetä himotusta noihin karva-asusteisiin mutta tämä musta näytti kivalta. Ja hintalappu viimeisteli ostopäätöksen. 19€. Siis kassan kautta ulos.


Peruspaita Vero Modasta.



Tämäkin Vero Modasta. -70% alennuksella. Riittääkö syyksi.



Piipahdin eilen myös Ugg-outletissa. En edes tiennyt moisen olemassa olosta ennen kun satuin kävelemään ohi. Se on ollut pystysssä viime maanantaista asti vanhassa postitalossa (?) ja ilmeisesti päättyy tänään.
Kamala määrä kenkiä. Ja ihmisiä.

Ja hei. Meillekkin satoi lumi.


Mukavaa sunnuntaita!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Perutaanko joulu

Ei oo tämä viikko lähteny käyntiin ihan niiku suunnittelin.
Täällä kärsitään vieläkin jet lagista, mikä tarkottaa sitä että me heräillään tossa kahen aikaan aamulla. Ja sitten pitkin päivää torkutaan. Ei kiva yhtään. Tosin tänään poika heräs vasta viideltä mutta mä olin pirteenä olkkarissa lukemassa kirjaa puol kahelta.
Ja jottei tilanne olis tarpeeks täydellinen jo sillä että koko ajan väsyttää ja on kiukkunen niin mulle iski joku vatsapöpö sunnuntaina. Vatsa ihan sekasin ja niin paha olo ettei mitään saa syötyä.
Mukavaa kun on kuoleman väsynyt ja pelkkä ajatuskin kahvista oksettaa.
Ei siis mikään paras lomalta paluu.
Lisäksi meijän oven takana oli maanantaina poliisit. Tai ne oli käyny soittaa meijän ovikelloa mut mä olin niin sekasin etten tajunnu et se oli meijän ovikello mikä soi. Niinpä ne oli jättäny meille lapun. Ilmeisesti mun nyt sit täytyy soittaa sinne. Sen mitä mä siitä lapusta ymmärsin niin lauantai sunnuntai välisenä yönä meijän talon edessä olevaan autoon oli murtauduttu ja ne nyt ne poliisit haluu kysellä että onko joku nähny jotain. Ja mä saatoin kyllä kuulla jotain sillon yöllä koska olin tosiaan jo kahelta hereillä.

Ja koska mä oon ollu kipee ja vaan nukkunu päivät niin meijän joulujärjestelyt ja siivoukset ja muut on pahasti jäljessä.
Stressaa.

Että voidaanko viettää sitä joulua vaikka ens kuussa.
Siks aikaa mä voisin lähtee vaik takas tänne.














sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Mukavaa olla kotona

Loma on nyt sitten ohi.
Kaksi viikkoa kierreltiin Californiassa ja nyt ollaan takaisin hollannissa. Kello on nyt 2.27 että saattaa olla että meillä on pientä jet lagia. Keittelin juuri aamukahvit ja laiton pojalle dvd:n pyörimään.
Matka oli aivan mahtava vaikka alku lomalle olikin aivan katastrofi. Koskaan ei ole ollut niin paljon ongelmia kuin nyt. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin.
Kuvat lataan koneella tänään ja yritän pientä matka kertomusta saada aikaan.
Mutta nyt luen omat lempi blogit läpi koska ne on kahden viikon ajalta lukematta.