tiistai 20. syyskuuta 2011

Vanhempien hätä

Meidän viikonloppu meni hyvin. Lauantaina oltiin pojan jalkapallokoulussa, siitä lähdettiin sitten Bataviastadiin ostoksille. Ilma kun oli mitä oli eikä ollut oikeen mitään tekemistä.. (seliseli). Mukaan tarttui vaan pari pientä ostosta. Mitään kivaa ei oikeen löytynyt. Illallla syötiin vähän herkkuja ja mentiin nukkumaan ajoissa. Sunnuntaina sitten herättinkin ajoissa ja aamupalan jälkeen päätettiin vihdoin miehen kanssa alkaa työstämään tuota ylimmän kerroksen työ-,vieras-,leikkihuonetta. Se on tähän asti toiminut lähinnä varastona. Kaikki tavarat mille ei oikeen ole mitään paikkaa vielä niin kulkeutuu tonne ylös. Yksi hävityksenkauhistus siis. Kun meillä oli suunnitelma valmiina suunnistettiin sitten ikeaan. Taas. Tarkoituksena vaan käydä hakemassa ne tarvittavat jutut mutta jotenkin siinä hurahti taas 4 tuntia.. No, osa siitä ajasta kului siihen kun törmättiin sattumalta suomalaiseen naiseen joka asuu perheineen täällä ja juteltiin vähän aikaa. Kotona oli tarkoitus ottaa pienet päikkärit ja sitten alkaa touhuamaan huoneen kanssa. No, ainoa joka meillä nukkui oli mies. Minä aloin jo siivoamaan ja poika ei halunnut nukkua joten leikki omassa huoneessaan. Tähän asti meidän viikonloppu oli ihan tavallinen. Mutta sitten se yhtäkkiä muuttuikin yhdeksi elämäni kamalimmista... Olin meidän makuuhuoneessa lajittelemassa pyykkejä ja mies torkkui alakerassa ja sanoin sitten pojalle että käyppä herättämässä isi. Poika on sen sata kertaa tavannut rappusia edestakas ja on todella varovainen mutta jokin tällä kertaa meni vikaan.. Kuului ensin kops sitten kops ja sitten kopskopskopskopskops...... Tiesin heti mitä tapahtui ja huusin vaan apua apua!! Koko keho meni heti ihan tunnottomaksi kun en tiennyt mikä portaiden päässä odottaa... Mieskin oli herännyt heti ja sieppasi itkevän pojan syliin. Poika itki pitkän aikaa eikä pystynyt itkultaan oikeen sanomaan mitään muuta kun että päähän sattuu. Ja otsassa näkyikin kirkkaan punainen ruhje. Sitten poika rauhottui ja itku loppui muuta poika meni ihan oudoksi. Ei puhunut mitään tuijotti vain ja silmät oli ihan "tyhjät". Muutaman kerran vastasi meidän kysymyksiin vaan että en muista... Ei muistanut edes omaa nimeään. Sitten ei muuta kun autoon ja äkkiä lähimpään sairaalaan. Autossakin poika oli lähes koko matkan ihan hiljaa ja tuijotteli vaan. Sairaalassa päästiin varmaankin vähän jonon ohi kun ei tarvinnut paljoa odotella. Tässä vaiheessa poika alkoi olla jo normaali. Leikki leluilla ja jutteli normaalisti. Ja kertoi nimensäkkin toista, ja sukunimeä myöten. Lääkäri tutki ja sanoi ettei näe mitään kovin hälyyttävää mutta kävi vielä konsultoimassa lastenlääkärin kanssa. He päättivät sitten ottaa pojan sairaalaan yöksi tarkkailuun. Mikä oli minulle suuri helpotus. Olisin kotona varmasti kokoajan tarkkaillut ja seurannut ja panikoinut. Eikä se olisi ollut kellekkään hyväksi. Jäätiin siis pojan kanssa sairaalaan ja mies haki meille kotoa mitä tarvittiin ja lähti kotiin kun poika meni nukkumaan. Aluksi poikaa tarkkailtiin tunnin välein. Verenpaine, lämpö ja katsottiin lampulla silmät. Sitten se yöllä parin tunnin välein. Kaikki oli kunnossa. Onneksi. Maanantaina päästiin sitten puolenpäivän jälkeen kotiin kun lääkäri oli käynyt vielä katsomassa ja antoi meille vielä ohjeita. Eilinen päivä menikin sitten ihan sumussa kun oli yön heräillyt eikä saanut aina unen päästä kiinni. Pojassa kyllä riitti virtaa. Ja vaikka se kuinka riehui ja oli tottelematta olin silti vaan niin onnelinen siitä että on oma itsensä. Kun niin paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Selvittiin suurella säikähdyksellä ja muutamalla mustelmalla. Päänsärkyä poika valitteli vielä eilen mutta tänään ei kuulemma enää satu. Mutta kuulemma säryt saattaa jatkua kuukaudenkin. Tällästä tällä kertaa. Pahoittelut kuvattomasta postauksesta mutta nyt ei oikeen ollut mielen päällä muuta. Vaikka nyt ollaan jo vähän tapahtuman yli jo päästy niin silti mieleen hiipii välillä se kamala "mitä jos". Onni oli onneksi matkassa.

torstai 15. syyskuuta 2011

Se löytyi, se löytyi!!

Kai se kärsivällisyys sitten kannattaa. Kun oikeen sitten huolella ja ajatuksen kanssa etsii niin kyllä alkaa löytyä. Siellä se laturi oli nätisti niputettuna lipaston laatikossa. Ensi kerralla kun jotain hävitän otan silmät mukaan etsintään. Enää on hukassa ne hiivatin vessapaperit..

Olen todella helpottunut että laturi löytyi. Tuli kyllä missattua monet hetket mitkä olisi ollut kiva ikuistaa kameralla mutta minkäs teet. Ja tuleehan noita.

Mutta... Kuten asiaan meillä kuuluu, niin kun yhden ongelman selvittää, napsahtaa tilalle heti uusi.
Nimittäin eilen kun aloin ompelemaan ,pienen tauon jälkeen, ei se vehje sitten toiminutkaan. Piipitti vaan ja näytöllä vilkkui joku virhekoodi mistä ei minulla ollut hajuakaan. Eikun sitten ohjekirjaa metsästämään. Ja sieltä sitten selvisi että poljin ei toimi. Siinä taitaa olla joku kosketushäikkä. Eli korjattavaksi menee viikonloppuna. Ja juuri kun oli kaikkea kivaa ommeltavaa mielessä...

Lupasin toteuttaa jotain netin syövereissä näkemiäni ideoita ja viimein mulla on siitä vähän kuvamateriaalia.

Viinipullonkorkkeja on meillä kerätty monta vuotta. Ja niitä on meille keränny myös sukulaiset. Miehellä nimittäin oli joskus joku visio mihin niitä voisi käyttää mutta mitään konkreettista sen saralla ei vielä ole tapahtunut. Ja korkit vaan lisääntyy....
Niinpä päätin vähän "lainata" niitä korkkeja omaan projektiin


Suurin haaste tässä oli löytää oikeanlainen astia. Missään ei tuntunut olevan JUST sellasta oikeeta.
Mutta, onneksi on IKEA.


Jos omaisin hyvät valokuvaajan lahjat niin saisin paremmin välitettyä sinne miten kivannäköiset näistä tuli.
Ja pienellä vaivalla!

Täällä on esitelty toinenkin hauska tapa uusiokäyttää viinipullonkorkkeja jos niitä sattuu pyörimään ylimääräisiä nurkissa.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Arvonta suoritettu


Totaalisen hukassa on se kameran laturi. Jokainen kolo on käännetty.
Ketuttaa. Uuttakaan ei viitsisi ostaa kun olen 99% varma että se on jossain täällä kotona.
Ja meidän tuurilla heti kun uusi on ostettu, vanha ilmestyy kun itsestään.
Meillä katoilee tämän tästä tavaroita mutta yleensä ne löytyy viimeistään muutaman päivän etsimisen jälkeen.
Yleensä kateissa on juuri laturit, kynät, työkalut ja tärkeät paperit.
Mutta sunnuntaina huomasin että meiltä on kadonnut taas jotain. Jotain mitä en ole koskaan elämässäni ennen hukannut.
Nimittäin vessapaperi. Jep, vessapaperi. Muistan ostaneeni ennen suomeen lähtöä meille kolme isoa pakettia vessapaperia joita ei kyllä millään olla voitu käyttää tässä ajassa mutta ei vaan mistään löydy.

Ehkä meillä käy salaa joku nappailemassa tavaroita...
Eilen meinaan huomasin meidän takapihan varastonoven olevan auki vaikkei meistä kukaan ollut siellä käynyt.
Ja vaikka eilinen tuuli täällä olikin melkoinen niin tuskin se sentään ovia availi. Kun tuo ovi sattuu olemaan vähän kosteuden paistuttama eikä eikä helposti aukea minultakaan.
Kummia juttuja.

Mutta sen enempää jaarittelematta. Kun ei kuvamateriaalikaan ole. Mennään arvontaan.
Kun ainoastaan yksi ilmoitti mitä palkintoa havittelee niin ensimmäinen palkinto menee

Sanna Maarialle!!

Ja toinen palkinto




Hannalle!!

Laitakkaa osoitetta osoitteeseen makinmemories (at) hotmail.fi niin laitan palkinnot tulemaan!


(jaahas, tämä it-nörtti yritti saada tuolta linkitettyä kuvaa siitä että arvonta on suoritettu reilusti mutta enpäs onnistunutkaan...)

lauantai 10. syyskuuta 2011

Letkeä lauantai

Eihän se arvonta eilen loppunutkaan vaan vasta maanantaina...
Tää kotiäiteily kyllä aiheuttaa sen ettei päivämääriä muista.
Siis vielä on aikaa.

Tää onneton bloggaaja on sitten hukannut kamerasta laturin ja akku on tietysti lopussa.
Piti kuvailla vielä tavaroita tonne huutikseen mutta ei siitä sitten mitään tullukkaan.
Kaikki paikat olen käynyt läpi ainakin kolmeen kertaan eikä mistään löydy.
Olen varmasti laittanut sen fiksusti jonnekkin talteen josta en tosiaan osaa etsiä.
Auttamattoman hukassa on.

Tänään ollaan oltu taas liikenteessä aikasin kun pojan jalkapallokoulu alkaa jo ysiltä.
Ihan liian aikaisin mun mielestä lauantai aamuksi.
Reenien jälkeen käytiin vähän kaupoilla etsimässä tarpeita mun projekteihin ( ja vähän miehenkin).
Nyt kasa osia odotteleen varastossa maalausta.
Olen super innoissani kun viimein pääsin suunnitteluasteelta itse asiaan.
Esitten valmiin tuotoksen kunhan vaan löydän sen laturin jostain.

Kanat ja tofu odottaa jääkapissa marinaadissa myöhempää grillausta.
Poika odottaa pyöräretkeä.
Aurinko paistaa. (illaksi tosi luvassa ukkoskuuroja..)
Mukava lauantai siis tiedossa.

torstai 8. syyskuuta 2011

Haaveilua rankkasateessa

Meillä taas lorvaillaan. Monennettakohan päivää jo putkeen. 
Ulos ei oikeen voi mennä kun aina sataa ja kun ei sada on joka paikka märkä.
Pienin perheenjäsen hyppii kohta seinille kun ei pääsee purkamaan loputonta energiaansa.
Ja äitillä alkaa seinät kaatua päälle... Onneksi kohta on jo viikonloppu.

Nyt kun sen uuden vehkeen ansiosta nettiin on niin helppo päästä olen käyttänyt oman lorvailuaikani hakien inspiraatiota sisustukseen ja vähän tee-se-itse juttuja.
Me aletaan pikkuhiljaa muokkaamaan tästä kodista omannäköistä.
Ei mitään suurempia remontteja. Ainakaan vielä. Vaan vähän maalia ja tapettia ja listoja.
Verhoja, mattoja ja lamppuja.

Pg-58-entrance-main_469373s_large

Joissain kohtaa meillä näyttää vieläkin siltä kun oltaisiin muutama päivä sitten muutettu.
Erilaisia kasoja on pitkin poikin. Ja monta kertaa olen luullut siivoavani niitä pois mutta todellisuudessa siirrän niitä vaan paikasta toiseen. Onko tuttua kellekkään?

37081242_large

Aina ajattelen että kyllä ne siitä pikkuhiljaa katoaa ja löytää paikoillensa. Mutta eihän ne kyllä itekseen minnekkään liiku. Eikä mies niitä liikuttele. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Sitten joskus...

The Shabby Cottage

Nyt vaan olisi kova inspis tehdä jotain käsillä. Olen kahlannut läpi satoja sivuja ja löytänyt ihania ideoita joita olis kiva päästä toteuttamaan. Mieluiten heti. Mutta kun puuttuu vähän sitä ja tätä ja kauppaan ei koskaan viikolla ehdi kun ne sulkee ovensa niin aikaisin. Viikonloppuna sitten.

"Suuren suosion" saavuttanut arvonta päättyy huomenna. Vielä siis ehtii osallistua.
Pari arvontaan osallistuneista oli unohtanut laittaa kumman palkinnon arvontaan osallistuu, eli jos haluatte vaikuttaa siihen käykää lisäämässä se kommenttiboksiin.

Tää jatkaa nyt lorvailua....

tiistai 6. syyskuuta 2011

Teknologia päivitys

Meillä on jo pidempään ollut hankintalistalla uusi tietokone. Miehellä on o työkone jota kantaa lähes päivittäin kotiin ja mulla on vaan tämä pöytäkone. Ja kun en sitten halunnut tätä tuonne olohuoneeseen tunnelmaa pilaamaan on se sijoitettu näppärästi (tätä laihdutusprojektiakin ajatellen) meidän kolmanteen kerrokseen.
Ja koska suurin osa ajasta vietetään tuolla maatasolla, saa rappusia ravata kymmeniä kertoja päivässä.
Ja sen lisäksi kone on hidas ja näytöö alkaa vedellä viimesiään ja muuta vali vali vali.....
Uuden koneen ostamisesta on puhuttu siis jo pitkään mutta kun ei kumpikaan oikeen tiennyt millainen sen uuden pitäisi olla, ei olla päästy asiassa suunnittlua pidemmälle.



Kunnes sitten viikonloppuna otettiin taas asia puheeksi ja vähän selviteltiin ja mietittiin ja päädyttiin ostamaan sitten tällainen.



Tämä oli melko turvallinen valinta sen sijaan että olisi ummikkona lähenyt tietokonekauppaan valitsemaan niiden satojen vaihtoehtojen joukosta juuri sen mikä on meille sopiva. Tämän kohdalla ei tarvinnut tehdä kun kolme päätöstä: ipad vai ipad2, minkä kokoinen ja 3G:llä vai ilman. Helpolla päästiin siis.

Tiettyjä vaillinaisuuksia tässä tietysti on läppäriin verrattuna mutta sopii kuitenkin meidän käyttötarkoitukseen. 
Ja toisaalta tässä on sitten taas sellaisia mitä ei normi läppärissä ole.
Pöytäkone pidetään kuitenkin edelleen. Nyt vaan säästyn siltä ainaiselta ravaamiselta.

Olen niin haltioitunut tästä uudesta koneesta että eilinen päivä meni ihan vaan tämän kanssa.
Hyvä että ruoan maltoin tehdä pojille:)

Nytkin taidan keittää kahvit ja paneutua ipadin ihmeelliseen maailmaan.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Mitä Primarkista saa alle 30 eurolla?

Piipahdin tänään pitkästä aikaa Primarkissa. Olen tietoisesti yrittänyt vältellä kyseistä paikkaa koska en ikinä pääse sieltä pois ostamatta mitään, mutta tänään itsehillintä petti. Eikä tänäänkään päästy tyhjin käsin kotiin.


Mies taas huokaili syvään kun näki että raahaan sieltä kaksi isoa kassillista tavaraa.. Meidän kun pitäisi olla vähän säästölinjalla kesän kulutusjuhlan jälkeen. Ja suunnitelmissa on muutama reissu joten säästäminen niitä varten olisi varsin suotavaa... Noh, puolustukseksi voin sanoa etten käyttänyt paljoa rahaa. Hieman alle 30€.

Ja mitä sillä sai?



Neljän pientä sisutustyynyä,


neljä tuoksukynttilää,



kaksi kaulakorua ja rannekorun,


mustat chinot, kaksi bikinien yläosaa ja yhden alaosan,



ja kynsiviiloja ja tyhjiä törppöjä mihin voi matkalle pakata vaikka rasvaa tai shamppoota.



Ihan mukava saalis. Ja kaikki enemmän tai vähemmän tarpeeseen.

Juuri kun pääsin sanomasta että syksy on tullut ja seuraavaa kesää odotellessa niin päätti se syksy kuitenkin vielä odotuttaa itseään. Tänään ollaan meinaan nautittu 30 asteen helteestä. En valita.
Ollaankin otettu kaikki ilo irti mahdollisesti viimeisistä lämpimistä.
Grillattiin hampurilaisia ja poika leikki vesileikkejä varastosta uudestaan kaivetussa uima-altaassa.
Saan minun puolesta paistaa huomennakin!

torstai 1. syyskuuta 2011

Perjantaiasua

Meinasin jättää tämän päivän väliin postauksen osalta kun innostuin yrittämään muuttaa tota blogin ulkoasua.
Siinä juurikaan onnistumatta. Sain kuitenkin lisättyä arvontalinkin sinne jos joku haluaa osallistua. Tällä hetkellä osallistuneita huimat 1kpl! Viikonlopun aikana kokeilen taas saada tuota ulkoasua vähän persoonallisemman näköiseksi.

Miehellä tuli eilen mittariin taas yksi vuosi lisää. Ja koska eilen oli työpäivä ja koska mies meni vielä töiden jälkeen työkavereidensa kanssa syömään, me juhlistetaan perheen kanssa tänään.
Mitään kovin kummosta ei ole luvassa vaan mennään kaupunkiin syömään. Minä sain tälle päivälle tehtäväksi etsiä sopivan ravintolan. Kunhan vaan saan tämän kirjoitettua pitää pistää Google hommiin.
Hyvän ravintolan löytäminen ei ole ollut tähänkään asti helppoa joten en tiedä miten tehtävässä onnistun.
Hyviä ravintoloita on täällä varmasti paljon mutta meillä paikkoja rajoittaa se että olen olen kasvissyöjä.
Olen oikeastaan aika yllättynyt miten huonosti täällä on tarjolla kasvisvaihtehtoja.



Nyt ajattelin mihen kunniaksi vähän tälläytyä, sen farkut ja siistipaita, vähän ripsaria sijaan, ja kävinkin vähän vaatekaappia läpi. Mitään suurta varastoa hienompia vaatteita en omista mutta muutaman vaihtoehdon löysin.


Ehkä toinen näistä mekoista?


Tai tämä asu. Kun ei se syksy valitteluistani huolimatta vielä tullutkaan vaan aurinko helottaa taivaalla lämpimästi.

Ja seuraksi toiset näistä


Meikit naamaan ja muutama koru ja voilá!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Syyskuu

(monikohan bloggaaja aloittaa tänään samalla otsikolla)

Eilen käytiin illalla syöttämässä sorsia ja pienellä lenkillä ja ilmassa tuoksui niin syksylle. Pieni tuulikin tunkeutui villatakin läpi. Joko se kesä meni? Pitääkö jo laittaa kaappiin ne kaikki kivat kesäkengät jotka tuli ostettua vaikka käyttöön olisi tarvinnut vain kumisaappaat. Aamulla ei huvita nousta sängystä kun peiton alla on niin ihanan lämmin ja nenä tuntuu olevan aivan jäässä. Ja vanhana reumaatikkona alkaa koleus kirjaimellisesti tuntua luissa ja ytimissä. Siinä vaiheessa kun kaivetaan laatikosta villasukat on kai myönnettävä että syksy on tullut.

No eipä täällä meidän päässä juurikaan tarvinnut helteistä nauttia joten ei kai sillä niin väliä olekkaan.
Ehkäpä sitten ensi kesänä toisin.

Syksyyn ja talveen valmistautuminen on aloitettu ja myssy-,tumppu-, ja sukkatehdas on toiminnassa täydellä teholla.



Pari hyvää ystävääni odottelevat perheenlisäystä saapuvaksi alkuvuodesta ja heille tein noita pipoja. Ja kun sukupuolesta ei ole tietoa niin täytyy olla eri vaihtoehtoja.


Omallekkin lapselle pitäisi ehtiä kutoa. Ja miehelle. Mutta onhan tässä vielä aikaa.
Ja mikäs sen rentouttavampaa iltaisin kun mukillinen teetä (tai hätätapauksessa punaviiniä) kynttilät ja puikkojen kilinä.