torstai 26. helmikuuta 2015

Melkein hoynaytetty

Lomat lusittu, kotiin palattu ja jet lagista suunnilleen toivuttu. Tuntuu etta mita vanhemmaksi sita tulee niin sita vaikeempaa se on. Meilla mentiin hetki neljassa eri rytmissa. Mina nukuin muutaman tunnin paivassa, isompi poika vahan enemman, pienen melkeen normaalisti ja mies joka ei muutenkaan koskaan karsi aikaerosta paasi rytmiin ihan normaalisti.

Ja jos ei lomalta tanne palaaminen itsessaan jo ollu masentavaa niin ollaan saatu varmuuden vuoks vahan lisaa vetta myllyyn.
Ma kun just loman lopussa ajattelin etta nyt kun tanne palataan niin teen kaikkeni etta viihdytaan taalla se aika mita taalla ollaan. Haluaisin olla taas enemman oma itteni ja saada itseni innostumaan mulle tarkeista asioista. Leipomisesta, kokkaamisesta, kasitoista, juoksemisesta.. Eihan se nyt niin vaikeeta voi olla? Vai voiko? Kyllahan sita ihminen viihtyy vaikka missa jos vaan keskittyy niihin kivoihin asioihin eika marehdi sita ymparistoa. Tai niinhan sita toivois. Mutta joskus niilta negatiivisilta asioilta ei vaan voi ummistaa silmia.
Meita nimittain odotti vahemman kiva arkeen paluu.

Meilla loppuu vuokrasopimus tassa 5.3 ja ollaan ilmotettu valitystoimistoon etta halutaan jatkaa asumista tassa viela. (Suunnitelmahan on muuttaa pois maasta kevaan aikana mutta pakkohan se on josssain asua siihen asti etta suunnitelmat on selvat.) Luultiin kaiken olevan ok kunnes mies sai puhelun juurikin taalta valitystoimistolta viime perjantaina  ja sielta ilmoitettiin etta vuokraisanta nostaa vuokraa £100/kk ja haluaa meidan allekirjoittavan kokonaisen vuoden kattavan sopimuksen. No tatahan ei mun mies ihan purematta nielly ja sanoi etta ei onnistu.Mies yritti saada aikaan kompromissin: £50 korotusta ja vuokrasopimus kesakuun loppuun. Ei kuulemma ollut neuvottelu varaa. Annettiin ymmartaa etta vaihtoehdot on allekirjoittaa uusi sopimus tai poistua asunnosta nykyisen sopimuksen paattyessa. No arvatenkin siina syntyi pieni paniikki kun ajateltiin etta meilla on siis noin kaks viikoa aikaa pakata tavarat ja muuttaa takaisin Hollantiin. Ja Hollantiin siis siksi etta meilla on siela viela meidan asunto myynnissa ja tyhjillaan ja miehen tyopaikalla on myos toimisto Hollannissa lahella vanhaa kotia joten tama oli loogisin vaihtoehto.
No koko viikonloppu meni siina asioita miettiessa ja muuttofirmoja etsiessa. Paluu hollantiin ei tuntunut yhtaan pahalta mutta kirea aikataulu huoletti.
Sunnutai-iltana mulla paasi suurin paniikki valloilleen kun yritin tehda suunnitelmaa siita miten me taa saadaan hoidettua. En muista koska viimeksi olisin valvonut yota ilman silmaystakaan unta. Mietin paani puhki kunnes vihdoin paatin etta eihan taa ihan nain voi menna ja pyysin neuvoja taalla asuvilta suomalaisilta facebookissa. Kuinka kiitollinen talla hetkella olenkaan vinkeista joita sielta seuraavana paivana sain. Ne luultavasti pelasti tan aidin taydelliselta hermoromahdukselta.
Asiahan ei siis suinkaan mennyt niin kun meille vaitettiin vaan todellisuudessa sopimus jatkuu automaattisesti tuon 5.3 jalkeen siihen asti etta me tai vuokraisanta sen irtisanoo. Ja jos tama vuokraisanta olis halunnut meidat ulos sopimuksen paattyessa, olis se pitanyt ilmoittaa kaks kuukautta sitten.

Mita nyt sitten?
No. Mies palaveerasi eilen valitystoimiston kanssa ja ilmotti etta me tiedetaan etta sopimus jatkuu automaattisesti eika meidan tarvitse mitaan allekirjoittaa. Vuokraisanta vaan ei kuulemma halua menetella nain. No ihan sama meille. Nyt kun tiedetaan oikeutemme niin ei vois vahempaa kiinnostaa. Valitystoimiston nyt keskustelee vuokraisannan kanssa asiasta jos paastas yhteisymmarrykseen. Eli ilmeisesti neuvotteluvaraa loytykin. Mutta too little too late.

Tilanne on nyt se etta ollaan tassa siihen asti etta vuokraisanta irtisanoo sopimuksen. Ja luulisin etta se irtisanotaan heti edellisen loppuessa. Irtisanomisaika on 2 kuukautta eli meilla on nyt 2 kuukautta aikaa miettia mita me tehdaan. 2 kuukautta on sata kertaa parempi kun 2 viikkoa mutta silti meinaa vahan stressata. Periaatteessa meilla on kolme vaihtoehtoa: a) Palata  Hollantiin joka siis on kaikista loogisin ja todennakoisin
b) Palata suomeen. Mika olisi kivaa muttei ehka realistista talla aikataululla
c) Meilla on tassa yks villikortti joka on ollu auki noin vuoden. Hommassa ollaan loppusuoralla ja paatoksia pitais alkaa tulla pian. Mutta toistaseks ei voida kun odotella.

Tilanne on jotain ihan muuta kun ideaali mutta minkas teet. Eniten tassa asiassa ehka ketuttaa se etta pidettiin valitysfirmaa luotettavana ja meidan etuja suojelevana mutta he royhkesti ns. pissi meita linssiin. Tai yritti.
 Seuraavat peri viikkoa toivottavasti selkeyttaa asioita. Onneksi meilla on suomessa ihanat perheet ja siella ollaan jo lahtovalmiudessa tulossa pakkausavuksi.

 Jos sua on joskus hoynaytetty tai edes yritetty niin jaa tarinasi. Ehka jos muillekkin on kayny samoin niin musta ei tunnu niin urpolta :)

tiistai 10. helmikuuta 2015

Lomalainen taalla taas

Ma voisin jokapaiva postailla taalta ja tayttaa blogin rantakuvilla mutta se kavis ehka tylsaks. Niinku ma jo aikasemmin kerroin niin mies on ollu toissa ja me muut on lomailtu eika siks olla tehty mitaan maata mullistavaa viela. Miehen toitten piti loppua jo perjantaina mutta sitten se joutukin viela hommiin eilen ja tanaan. Mutta tanaan onneks silla on vaan muutama palaveri ja sitten me ollaan koko perhe ihan lomalla.

Viikonloppuna liityttiin hetkeks miehen tyokavereitten seuraan ja ajettiin vuorien lapi maistelemaan viineja. Minahan en viineista juurikaan mitaan ymmarra. Paitsi sen etta niita on punaista ja valkosta. Ja sitten sita vaaleepunasta mista ma en tykkaa. Niin ja tietty hyvaa viinia ja pahaa viinia. Etta talla ammattitaidolla mentiin. Mutta koska ulkona sato niin ei viittitty jaada sisallekkaan kokkimaan.



Naita viiniaviljemiahan taalla on pilvin pimein. Ja sitten niita saa kayda maistelemassa vahintaan yhta monessa paikassa. Ja osa niista oli aika huppeella paikalla. Voin vaan kuvitella milta taalla nayttas kesalla.


Mitaan ei ostettu kotiin koska A) meijan tuurilla se pullo ei saily ehjana kotiin asti ja B) en maksa viinipullosta maltaita.
Mutta oon tyytvainen etta lahdettiin tanne koska nakymat ajomatkalla oli melko mahtavat. Vaikka satokin alkuun vetta. Meilla oli pieni jannitys paluumatkalla kun aurinko oli jo laskenu eli oli pimeeta ja jotenki pilvet oli niin alhaalla etta nakyvyys oli aika pitkalti 0. Hiljakseltaan sita sitten koroltetiin muitten autojen mukana mutkaisella tiella. Kuvia kaytiin sitten napsimassa seuraavana paivana.




Ehka Hollannin tasasen tylsan latteella maalla elaminen teki tehtavansa ja en meinaa saada tarpeekseni noitten vuorien tuijottelusta. Tykkaan niista melkeen enemman kun rantamaisemasta. Tai no ei ehka. Suunnilleen saman verran.
Jos toi meijan pienin ei olis ihan noin pieni niin oisin halunnu poikien kanssa lahtee tonne vuorille paivaks patikoimaan. Mutta 1-vuotias tuskin olis viela ihan yhteistyohalunen joten jatin suosiolla valiin. Ehka joskus sitten.

Nyt aamupalalle lompsis.

(Ma kokeilin tahan postauskseen vahan suurempia kuvia. Haluisitko kertoa oman mielipiteesi onko parempi? Huonompi? Vai pitasko olla ne kaikista suurimmat kuvat? Kerro kerro. Mielipiteesi ois tarkea)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Mita kuuluu lomalle

Viikko "lomailua" takana ja viela muutama edessa. Heittomerkit siita syysta etta ei taa ihan 100% lomailulta tunnu kun mies on paivat toissa ja mun pitaa pitaa pojat aktiivisina. Ja siina jos jossain on hommaa ihan riittamiin. Tassa lahistolla ei ihan alyttomasti oo tekemista muuta kun hotellin uima-allas ja muutaman minuutin ajomatkan paassa on ranta. Toi isompi vois viettaa kummassa tahansa kokonaisen paivan mutta toi pienempi on vahan ongelmallisempi. Rannalla se tykkaa kylla olla mutta kyllastyy ehka tunnin jalkeen. Ja altaassa kylla viihtyis mutta kun taalla on vahan viilea niin ei kovin kauaa pysty sen kanssa olla ennenkun alkaa jo huulet sinertaa. Se sai jo kamalan nuhan kun oltiin liian pitkaan siella.
Eli pienta keplottelua taa on etta saadaan paivat kulumaan.

Viikonloppuna kaytiin vahan shoppailemassa. Mina en tosin loytanyt itselleni mitaan. Tai no loysin maailman hienoimmat juoksuhousut. Mutta $99 hinta ois kirpassu liikaa. Plus mun mies alko nauraa kun naki ne ja kysy etta oonko tosissani. Harmi etten ottanu kuvaa. Oisitte saanu kertoa teijan mielipiteen.



Eilen kotimatkalla piipahdettiin rannalla syomassa valipalaa ja pojat sai kuluttaa ylimaaraset energiat juoksentelemalla rantahiekassa.


Illalla viela piipahdettiin viela miehen tyokaverilla katsomassa hetki super bowlia. Ihan kompakti viikonloppu siis. Nyt taas takaisin "arjessa."