Eilen me vietettiin kolmatta haapaivaa.
Tai ei me oikeestaan sita sen kummemmin vietetty mutta sentaan molemmat muistettiin se.
Meijan piti suomessa juhlistaa haapaivaa etukateen kun olis ollu hoitajia lapsille mutta se sitten jai kiireessa tekematta. Tarkotus oli menna ihan kaksin syomaan ja hotelliin yoksi. Ei siis mitaan superhienoa mutta kaksinkeskinen aika on kortilla joten se siina olis ehka ollu hienointa. Mutta ehka ens vuonna. Tai sita seuraavana. Tai joskus sitten kun lapset muuttaa kotoa.
Mutta onnistu mies mut kylla yllattamaan.
Onhan se kukkia ennenkin lahettany mutta en osannu niita taas odottaa
Leikkokukkia en oo ostanu kertaakaan taalla asuessa. Menis ihan hukkaan tassa kaaoksessa. Ja mies oli taas ajantasalla siinakin ja sain ruukkuruusun. Punaisen.
Suunnitelmissa ois menna viela lauantaina syomaan mutta siina ne juhlallisuudet talle vuodelle onkin.
Mulla on jotenki vaikeuksia paasta taa tahan arkeen kiinni taalla. Ei vaan nappaa. Mielikin on jossain ihan muualla. Oon jo kerran talla viikolla unohtanu avaimet kotiin. Onneks naapurit anto pojan kiiveta niiden aidan yli meijan puolelle koska olin onneks unohtanu takaoven auki. Eilen nohdin lompakon kotiin ja tanaan melkeen unohdin pojan evaat. Kai se tasta taas iloks muuttuu.
Nyt juoksujalkaa bussille ja hakemaan lasta jalkapallokoulusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti