lauantai 31. joulukuuta 2011

Uutta vuotta kohden

Tämä vuosi alkaa olla muutamaa tuntia vaille taputeltu.
Meille tuli eilen täyteen kaksi vuotta hollannissa ja vielä ollaan hengissä ja jokseenkin järjissämme.
Vuosi on ollu aika tapahtumarikas. Paljon isoja asioita joista suurimmat varmaan muutto omaan kotiin ja häät.
En ala sen enempää kertaamaan vuoden tapahtumia. Ne jotka blogia seuraavat ovat kuitenkin suunnilleen kärryillä. Ja uusille lukijoille tai pikaisesti käväseville asiat on luettavissa sivupalkissa.
Suoraan sanottuna en kestä blogeissa niitä pitkiä kertauksia vuoden tapahtumista kun kaikki on jo kertaalleen kerrottu. Mutta jokainen tavallaan. Ei kaikki tykkää kaikista.

En ajatellut tehdä mitään lupauksia ensi vuodelle. En muista teinkö viimekään vuonna ja jos tein, ne tuskin ovat toteutuneet. Se sijaan päätin tehdä tavotteita. Ja jos joku ajattelee että ihan sama asia niin ei ole. Lupaus on lupaus ja tavoite on....yritys.

Tässä siis tavotteita ensi vuodelle. Ei missään tärkeysjärjestyksesä

1. Vaatehuone järjestys

Muuttaessa laitettiin kaikki vaatteet nätisti paikoilleen ja pinoihin. Molemmat omille puolilleen. Mutta ajan saatossa kaikki on kuitenki myllätty moneen kertaan eikä sieltä enää löydä mitään.


Vaatehuoneessa kun ei ole ovea niin koko komeus on koko ajan näkyvillä meidän makuuhuoneeseen.
Tarkoitus olisi siis ottaa härkää sarvista (tai bloggaria niskasta jos ihan tarkkoja ollaan) ja järjestää kaikki taas paikoilleen


2. Inventaario

Samalla kun siivoan tuon vaatehuoneen , rankkaan kylmästi pois kaikki tarpeettomat vaatteet, kengät ja laukut. Tällä hetkellä meinaan kaikki uudet vaatteet ei mahdu tuonne kaappiin kun tarpeettomat vie niin paljon tilaa


Kunpa vaan täälläkin olisi itsepalvelukirppiksiä niin vaatteista eroon pääseminen olisi helpompaa.
Kirppariyrittäjäksi anyone??

3. The Bag

Nyt kun pääsen taas töihin ja tienaamaan omaakin rahaa, pääsen toivottavasti viimeinkin ostamaan sen laukun. 

Monen monituista vuotta olen vaan haaveillut ja toivonut että ehkä se mies sekoaa ja ostaa sen minulle. Mutta ei. Pyörittelee vaan naureskellen päätään ja sanoo että kuka hullu tollasia ostaa? No minä tietenkin, rakas vaimosi.
Tähän tavotteeseen ei kyllä ihan ensimmäisestä palkasta päästä ja vaaditaan kärsivällisyyttä ja paljon säästeliäisyyttä. Niin ja tietenkin se työsuhteen jatkuminen kolmen kuukauden tuuraamisen jälkeen auttaisi huomattavasti asiaa.


4. Liikunta 

Häiden jälkeen liikkuminen on ollut aika vähäistä. Ja myönnettäköön että häihin laihdutetut kilot on hiipinyt takasin tohon vyötärölle ja takamukseen. Kunto ei ole lainkaan sitä luokkaa mitä vielä kesällä.


Tarkoitus olisi tehdä uudelleen tuttavuutta juoksukenkiin ja ottaa juoksemisesta taas tapa. En koskaan ajatellut nauttivani juoksemisesta ennenkun aloitin. Ja fiilikset hyvän lenkin jälkeen oli aina mahtavat. Ja kaipaan sitä hyvää tunnetta. Se on se lähteminen vaan aina niin vaikeeta

5. Maaliviiva

Viime kesälle asetin itselleni tavotteen joka ei kuitenkaan toteutunut. Hääkiireiden takia päätin unohtaa koko asian. Mutta uusi kesä on tulossa. Jospa ensi kesänä sitten...




Tässä ne suurimmat koitinkivet ensi vuodelle. Lisäksi on tietenkin niitä pieniä: muista värjätä hiukset tasaisin väliajoin, luen kirjaa netin sijaan, laske kymmeneen ennenkun huudat vaikka ketsupit olisikin pitkin seiniä ja valkoista sohvaa, ripsiväri, muista ripsiväri ennen töihin lähtöä, siivoa työhuone (mission impossible) ja monta monta muuta.

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikeen oikeen hyvää uutta vuotta!


perjantai 30. joulukuuta 2011

Jotain pientä

Noh, eipä mennyt eilinen päivä sen hilpeemmissä tunnelmissa...
Vatsakipuisena makoilin lähes koko päivän sykkyrällä sängyssä ja sohvalla.
Luultavasti kipuihin on syynä ylensyönti joku vatsapöpö.
Tuli siinä sitten selailtua käsityölehti jos toinenkin ja kovasti pitäis taas saada tehdä kaikenlaista. Harmi vaan että tätä kotiäiteilyä ei ole enää kauaa jäljellä. Ja työpäivän jälkeen aika on aika rajallinen. Mutta onhan ne viikonloput.

Eilen oli tarkotus edellisen masentavan postauksen vastapainoks esitellä, mitäs muuta kun ostoksia...
Maltilla olen ostellut. Mutta kyllä söi miestä kun kaikkia alennus sähköposteja alkoi sadella ja sivuja selaillessa melkeen kuola valui. Yritin loppuun asti miehen kanssa neuvotella yhden laukun ostamisesta mutta vihreää valoa ei tullut. Ja uskokaa tai älkää kaikkia keinoja yritin. Harmittaa vietävästi.

Äitin ollessa täällä piti tietenkin käydä Primarkissa. Äitin kun piti katella uusia vaatteita. Itsellenihän en ajatellut mitään ostaa mutta... Sitten kassiin päätyi

Uusi talvitakki

Pirtsakan värinen. Ja halpa.
Ostin myös amerikasta talvitakin (jonka taisin unohtaa esitellä) mutta tämä oli vaan 9€. Tarvinneeko muuta syytä?

Uuden siistimmän takin sai myös poika


Uusia legginsejä. Vähän vaihtelua niihin perus mustiin.


Pari sormusta



Tuubihuivi


Alkuviikosta kävin pyörähtämässä kaupungilla ihan vaan aikaa tappaakseni.
Sieltä löyty pojalle muutama paita ja housut.
Lifestylessä on aina alennusmyyntien aikaa jotain ostettavaa eikä tyhjin käsin joutunut nytkään lähtemään.

Poika sai huoneeseensa jääkarhunpään. Jääkarhu on meillä on tosi in kun sellainen nähtiin reissulla Disneyworldissa.


Tämä nyt ei ole pään lopullinen leposija. Miehen kiekkopaita ei ehkä kuitenkaan kuulu tuonne taustalle...
Mutta olkoon nyt tuossa. Toisella puolella paitaa on aikasemmin ostamani peuranpää.

Ja minä sain taas miehen ärsytykseksi uuden kynttilälyhdyn


Näitä olisi halunnut kaksi. Ja ehkä vielä sen isommankin version mutta en olisi millään saanut niitä kotiin. Ainakaan ehjänä.

Mites siellä? Onko alennusmyyntejä kahlattu?

Pakko vielä loppuun vähän kommentoida täällä vallitsevaa säätä. Tämä maa on varmaan jo huonossa maineessa sään suhteen mutta jotenkin tää alkaa jo olla absurdia... Aurinko paistaa ja vettä sataa, on jo ihan normaalia. Ja sekin että kolme sekuntia paistaa ja neljä sataa ja taas kolme paistaa...Pitkin päivää. Rakeetkin vielä menee. Mutta että ukkosta ja rakeita samaan aikaan?!?!?? Really?? Joulukuussa??


keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ihanat kamalat

Kirjotin jo pitkän pätkän aiheesta appivanhemmat. Aihe kun on näin joulun jäljiltä vielä hieman pinnassa. Mutta päätinkin sitten poistaa koko tekstin. Aihe on ehkä liian henkilökohtainen kuitenkin.
Joskus vaan alkaa ärsyttää niin että on pakko purkautua jollekkin mutta hillitsen ainakin toistaiseksi itseni.

Ja meillä kyllä on periaatteessa noitten appien kanssa ihan hyvä ja toimiva suhde. Eikä meillä ole mitään riitoja, mutta jossain pinnan alla kytee molemmin puolin. Joulu meni kyllä rattoisasti mutta ne pienet pienet piikit jäi taas  tonne mielen perukoille...
Joitain kohokohtia kertoakseni, appiukko ilmoitti aika nopeasti ja suoraan tyytymättömyytensä valitsemaamme kotiin. Kun on vikaa siellä ja täällä ja ollaan taas oltu laiskoja kun ei olla remontoitu. Vaikkei me edes tiedetä mitä me haluamme tehdä. Ja kuulemma mitään mahdollisuuksia tätä asuntoa ei ole saada myytyä kun sen aika tulee. Mutta niin oli edellisenkin asunnon kanssa suomessa. Mutta jotenkin se vaan meni heti ensimmäisessä näytössä.
Myös valmistamani joulusinappi oli huonoa. Tokaisi vaan miehelleni että "tiedäthän sinä miltä oikea sinappi näyttää ja maistuu... "Koko jouluateria taisi olla syömäkelvotonta kun ei herran suusta ensimmäistäkään kiitosta kuulunut.

Anopin parhaita leiskautuksia oli tälle joululle muunmuassa se että he eivät halua meidän tekevän enempää lapsia. Ja nyt tajusin viimein että he eivät olisi halunneet että olisimme tehneet tuota ensimmäistäkään... En tiedä miksi. Anopilla on myös tapana ratkuttaa meidän keittiön varustuksesta. Tämä on jo vakiokauraa. Jatkunut jo viisi vuotta. Kun on niin kamalasti tavaraa ja pitäisi pärjätä yhdellä pannulla ja kattilalla. Tämän kuulen joka vierailulla vähintään 10 kertaa joten alkaa jo ärsyttää...

No tulihan tässä kuitenkin vähän avauduttua vaikkei pitänyt...
Pahoittelut, ei kovin iloinen postaus.

Nyt olen muutaman päivän tätä asiaa taas pyöritellyt päässä joten eiköhän ole aika antaa taas olla ja painaa kaikki ärsytykset taka-alalle.

Huomenna iloisemmilla aiheilla!


tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulun jälkeen

Tulikin taas vähän taukoa blogeilusta. Äitin kanssa saa niin harvoin viettää aikaa etten viittinyt uhrata sitä koneella kiukutteluun.
Meillä joulu meni oikee mukavasti. Ruokaa oli liikaa riittävästi ja syötiin muutama päivä oikeen ähkyyn asti. Niinkun jouluun kuuluu.

Ja käyttöön pääsi vihdoin hääastiasto.


Lahjoja jaettiin ja suurinosa niistä tietenkin meni pienimmälle juhlijalle. Joka olikin jokaisesta paketistaan onnesta soikeena. Ja ilta kuluikin Legoja ja junaratoja rakennellen.

Me ei miehen kanssa toivottu mitään lahjoja. Mutta saatiin kuitenkin jotain pientä. Ja tietty niitä herkkuja.
Mies sai töistä monen monta lahjaa. Lähinnä tietenkin viiniä ja suklaata. Mutta myös uuden kahvinkeittimen.



Salaa olen tästä haaveillut. Vaikka nykyinenkin keitin on ihan terässä. Mutta tällä saa nopeesti sen yhden kupin kun kahvihammasta kolottaa. Ja makujakin on monta eri sorttia. Tosin en kyllä mitään eroa maista...

Miehen kanssa sovittiin ettei osteta mitää toisillemme. Kun vasta oli se matka ja sieltä tuli ostettua kaikenlaista..Mutta tietenkin ukkokulta meni ja osti silti jotain. Näin käy joka vuosi. Enkä koskaan opi..
Tämä lahja on kyllä koko perheen käytössä..



Ja varmasti tulee käyttöä. Mutta turhaan saatte mitään ideoita siellä ruudun takana. Mitään videopostauksia ei ole tulossa :) Ainakaan näillä näkymin.

Sellainen joulun pikakelaus.
Miten teillä meni joulu? Oliko pukki anteliaalla päällä?

Ja hei, sain sen työpaikan! Palaan työelämään lähes neljän vuoden jälkeen. Vähän jännittää. Tai no aika paljon. Täytyy kaivaa nätimpiä vaatteita naftaliinista ja tunkea nämä lähes puhki kuluneet verkkarit roskiin. Osaankohan enää pukeutua ja meikata töihin?

tiistai 20. joulukuuta 2011

Äiti tuli

Eilen käytiin poimimassa äiti lentokentältä. Ja voi sitä riemua. Itselläni ja pojalla lähinnä. Minulle se tietää sitä että saan vähän hengähtää pojan ja arkiruutiinien kanssa. Ja pojalle se tarkoittaa leikkikaveria ja jakamatonta huomiota. Ja hyvin äiti pääsi perille vaikka vähän jännittikin. Ensimmäistä kertaa yksin matkustaa eikä kielitaito ole kovin kehuttava. Onneksi kaikki meni niinkun piti.

Kotona äitin laukuista paljastui ihania herkkuja. Leipää, suklaata, sieniä ja juustoa. Niin ja lehtiä. Monta.
Ja tietysti piti päästä heti herkuttelemaan. Karjalanpiirakka kädessä ja Kotivinkki nenän alla. Eikä koko ajan vieressä kuulunut äitiäitiäitiäitiäitiÄITIÄITI... Vaan hämärästi jossain taustalla jahettiin mummimummimummimummi...

Tänään käytiin sitten vähän kaupungilla ja torilla. Piti ostaa vaan niitä tarvittavia mutta jotain kivaa jäi itsellekkin.
Etupihalle ostin kaksi pientä kuusta. Ja koska sisälle ei kuusen tuoksua saada, ostin "keittiökaupasta" kuusen hajuisia tippoja.
Yhdessä romukaupassa kävin etsimässä miehelle pikkujouluihin lahjaa ja sieltä löysin ihanan viinikarahvin.


Vähän niinkun iso viinilasi mutta reunassa on pieni kaatonokka


Pääsee varmasti joulupöytään. Ja anoppi saa taas muistuttaa siitä kuinka meillä on kaikenlaista turhaa tavaraa.... Onneksi olen jo tottunut.

Jouluvalmistelut on hyvällä mallilla. Poika ja mummi teki tänään piparit ja tortut.


Minä kiehautin eilen viimein sen joulusinapin.



Vähän lisää jouluvaloja


Huomenna on jännä päivä. Minulla on työhaastattelu. Jaiks. Siitä on jokunen vuosi kun olen moisessa viimeksi käynyt. Pitäkää peukkuja.

Nyt menen herkuttelemaan suomalaisilla sienillä.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Pärskis ja aaaatshiu

Tarttuihan se flunssa sitten minuunkin. Nyt pärskitään ja aivastellaan. Tosin vasta toista päivää ja olen silti ihan kypsä. Pojan yskä on onneksi jo melkeen ohi ja pystytään jo nukkumaan öisin. Mutta  nuha on sillä edelleen. Toivottavasti mies edes säästyisi. Mutta se siitä sairaskertomuksesta. Todennäköisesti siellä on moni muukin niiskuttaja ja köhijä joten tiedätte mitä tarkoitan.

Perjantaina käytettiin auto huollossa siellä mistä se ostettiin. Noloa. Sillä veimme auton huoltoon koska radio ei toimi. Eikä ole toiminut oikeestaan ollenkaan sen jälkeen kun se tuotiin kotiin. No, mekaanikko vei auton talliin ja tuli muutaman minuutin jälkeen takaisin ja kysyi että siis mikä autossa on rikki. Ja me siihen että no se radio. Vähän ehkä turhautuneen kiukkusesti koska asiasta on käyty jo useampi keskustelu puhelimessa...
Mekaanikko sitten sanoi että on käynnistänyt auton nyt n.20 kertaa ja joka kerralla radio on mennyt päälle...
Vähän nolotti. Vitsailtiin vielä matkalla miehen kanssa että ajattele jos se alkaa toimia kun päästään perille.
Loppujen lopuksi ei kai käynyt selville mikä oli vikana mutta nyt radio toimii. Vihdoin.
Oltiin sitten niin lähellä saksan rajaa että käytiin samalla siellä vähän kaupoilla.
Viiniä, makkaroita ja juustoja tuli hamstrattua. Ja mies sai viimein toteuttaa unelmansa ja osti ison parman kinkun. Olikohan se sen niminen edes.. No kuitenkin semmonen kuivattu raato josta veisteellään lihaa.
Minä en ole kovin iloinen että meillä on jouluna kamalan näköinen potka (vai mikä lie) pöydässä mutta minkäs teet.

Minäkin löysin jotain pientä ostettavaa. Pitkään aikaan ei ole tullut ostettua kynsilakkoja joten sallin nyt itselleni muutaman


 Niin ja kaksi nude-huulipunaa.

Eilen illalla vähän testailin

Viimeisiä ripauksia joulua olen laittanut eilen ja tänään. Ulkona kun ei ole kovin joulusta niin on kiva jos edes sisällä näkyy tuleva juhla


Joulukuusi on nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan nyt koristeltu loppuun


Ja ripottelin joulua vähän muuallekkin



Joulupalloja ja vessapaperia. Mikä yhdistelmä...

Koti on edelleen kun pommin jäljiltä. Mies kun on kaksi päivää häärännyt keittiössä niin...
Mutta kyllä mä ehdin. Äitihän tulee vasta huomenna. Ja tänään pitäisi ehtiä vielä Ikeaankin. Siis ei kiirettä eikä paniikkia. Eihän se kuulu jouluun ollenkaan...

torstai 15. joulukuuta 2011

Uusia kenkiä ja laukkuja

Nyt vihdoin niitä reissusta löytyneitä aarteita. Vaikka oli niissä vaatteissakin monta ihanaa joille on paljon käyttöä.

Kenkiähän en tarvitsisi yhtään uusia. Mies on kenkäfirmassa töissä joten uusia pareja tippuu meille sillon tällön. Ja vaikken koko elämäni aikana ostaisi uusia kenkiä, pärjäisin kyllä. Mutta joskus vastaan tulee niitä joita ei vaan voi (eikä pidä) jättää kaupan hyllylle. 
Laukkujen kanssa sama homma. Vaikken mitään järkyttävää arsenaalia omistakkaan niin varmasti jokaiseen tilaisuuteen löytyy sopiva laukku. Silti hyviä löytöjä ei vaan voi jättää taakseen.

Tämä oli ehkä kaikista käytännöllisin aarre. Ja oli oikeastikkin ostoslistalla.


iPadille suojakotelo.


Vehjettä ostaessa ei kaupassa ollut kun ruman värisiä koteloita joten se jäi sillon hankkimatta. Eikä myöhemmin sitten haluttu maksaa hirveetä kiskurihintaa merkin omasta kotelosta kun jokapaikassa myytiin niitä samanlaisia "merkittömiä."

Kenkiä jäi käteen kaikkiaan neljä paria. Viisi jos laskee ne lenkkarit.
Niistä ei sen kummempaa tarinaa. Ihania jokainen pari. Rakkautta ensi silmäyksellä..











Laukkuja muutama. Rakkautta nekin.


Tämä oli niin täydellinen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan juurikin minun tyylinen. Olen yrittänyt etsiä sopivaa "iltalaukkua" johon mahtuu kaikki tarvittava muttei kuitenkaan ole liian iso.


Ja tämä pikkuinen clutch. Kätkee sisäänsä juuri puhelimen ja kortteja.


Uusia meikkipussukoita. Saan viimein heittää h&m:ltä vuonna nakki ja muusi ostetut menemään.


Sitten vielä vyö



En ole mikään vöiden suurkuluttaja mutta siistille vyölle löytyy silloin tällöin  käyttöä.

Semmosia. 
Sykähdyttikö mikään?
Olisitko kelpuuttanut näistä itsellesi mitään?

Meillä vietetään sade-, ja kipeilypäivää. Poika oli suuren osan yöstä hereillä yskän ja nuhan takia joten ei tänään mennyt hoitoon.
Yritän saada vielä jotain askarteluja valmiiksi ja siivoilla. Minun äiti tulee maanantaina tänne kokonaiseksi viikoksi <3 Me so happy!

Huomenna viedään auto huoltoon ja käydään samalla saksan puolella ostoksilla.
Eilen auto jotenkin sekosi huudatti hälläreitä vähän väliä. Kokeilin kaikkia nappeja mutta mikään ei auttanut. Todella kiusallista. Huomasin kuinka naapurit juoksi ikkunassa katsomassa että mitä ihmettä tapahtuu.
Ja minä jännitin että kumpi ehtii paikalle ensin, mies vai poliisit. Mies oli onneksi nopeampi.

Onko täällä yhtään saksassa asuvia lukioita? Ruoka ja viini shoppailuvinkkejä kaivataan!!

Nyt palaan pienen potilaan pariin.





tiistai 13. joulukuuta 2011

DIY joulukoriste

Koneen kenkkuilusta huolimatta päätin kuitenkin rustata pikku postauksen. Mukavan haastavaa tästä bloggailusta tekee kun pelkkä koneen käynnistyminen kestää 25 min...
Tänään piti alunperin esitellä niitä reissusta ostettuja aarteita mutta se jääköön huomiselle.

Sen sijaan vähän lisää joulukoristeita. Pahoittelut niille joilla joulu tulee jo korvista ulos... Huomenna ei mitään jouluun liittyvää. Lupaan.

Eilen illalla viimeistelin viikonloppuna aloitetun projektin. Homma vaatii paljon aikaa vievää pikku näpertämistä joten se vähän kesti. Mutta viimein tuli valmista ja olen oikeen tyytyväinen lopputulokseen.



En tiedä mistä idea tähän tuli. Mutta jo ennenkun edes ehdin aloittaa,näin jo sieluni silmin miltä se näyttää valmiina. 


Sydämet on ommeltu joskus kirpputorilta ostamiini pitsinauhoihin. 


Paikkaa en ollut valmiiksi miettinyt mutta heti kun löysin nuo pitisnauhat, tiesin mihin se olisi täydellinen.


Ja siihenhän se sopi kuin nenä päähän.

Huomiseen!