Se ensimmainen

Maanantaina tuli kuluneeksi vuosi siita kun Herra ja Rouva S sanoivat toisilleen tahdon.

Ja koska molempien kiireiden takia maanantaina ei oikeen ehditty juhlistaa niin juhlittiin sitten paivan myohassa. Ja oikeestaan se tuli mulle vahan yllatyksena. Mies ihana oli jarkanny.

Ensin sain toissa puhelun respasta etta siella odottaa yllatys..

Mies oli lahettanyt kukkia. Ja hieman nolona kantelin valtavaa kukkakimppua pitkin toimistoa..

Yllatys jatkui kotona kun huomasin miehen auton olevan kodin edessa parkissa kun tultiin pojan kanssa kotiin. Yleensa mies saapuu vasta meidan jalkeen kotiin.

Kotona odotti sitten valmis ateria ja pieni lahja.

Etta kylla ne miehetkin osaa joskus ihanasti yllattaa.

Vuosi on kulunut tosi nopsaan ja vaikkei avioliitto meidan elamaa mitenkaan radikaalisti muuttanut niin on silti ihanaa olla Rouva. Ja Vaimo. "Uuden" sukunimen kirjottaminen ei tosi vielakaan suju. Aloitan aina vanhan sukunimen alkukirjaimella kunnes muistan. Eli kaikissa taman vuoden aikana minun allekirjoittamissa papereissa on pieni tuhru sukunimen alussa.

Nyt suihkuun ja ukkosmyrskya odottelemaan!