Bicester village

Taa bloggaaja vietti sunnuntaina synttareita. Tai no paremminkin taytin vuosia taydessa hiljaisuudessa. Meilla ei olla tupattu pitamaan kauheeta mekkalaa meijan aikuisten synttreista. Aamupalan ja kahvin sain sentaan sankyyn. Mutta siina se. Ja sekin tosiaan kuusvuotiaan toimesta.

Mutta ei kai parane kiukutella olinhan ma jo ostanut itselleni lahjan. 

No sentaan mies ehdotti etta lahdetaan kaymaan outleteissa Bicester villagessa. Taalla meijan on pitany menna kaymaan jo pidempaan mutta koska matkaa on se pari tuntia suuntaansa niin ei oo koskaan oikeen tullu lahdettya. Mutta nyt tosiaan lasten kiukuttelusta huolimatta lahdettiin matkaan. Olihan sentaan aitin synttarit.

Mitaan ennakko-odotuksia mulla ei ollu. Ollaanhan me kayty Hollannissa naissa usemapaan otteeseen ja aina palattu edes jonkinlaisten ostosten kanssa. Nyt kun matkalla sitten aloin tutkia mita kauppoja siella on tarjolla niin alkoi vahan jannittaa. Paljon kauppoja mutta kaikki siita kalliimmasta paasta. Jaiks.

 

No oltiin jo puolessa valissa joten ei enaa viittitty kaantya.

Yksi asia mika alko heti arsyttaa oli ihmispaljous. Joo olihan sunnuntai mutta silti. 

Ma vihaan suunnattomasti kaikkia paikkoja missa saa koko ajan vaistella ihmisia ja silti olla ihan iholla ainakin viiden ihmisen kanssa. Ja varsinkin kun oon lasten kanssa. Mutta siis sisulla kun sinne asti oltiin kerran ajettu.

Kierrettiin muutamassa kaupassa pikaisesti ja aloin aavistella etta taa saattais olla ensimmainen kerta kun lahetaan outlet ostoksilta tyhjin kasin.

Monessa kaupassa kaytiin ovella kaantymassa ja kaannyttiin samantien takaisin. Rattaat tai ei niin en halunu lahtea niihin ankeamaan itseani. Kaupat itsessaan ei valttamatta ollu sen pienempia kun mihin ma oon muualla tottunu mutta ne oli vaan tungettu enemman tayteen tavaraa. Se mita ma oon inhonnu taalla alusta asti: liikaa liian pienessa tilassa. Lahes jokaisessa oli keskella jotain poytia ja rakkeja mika pakotti ihmiset koko ajan vaistelemaan toisiaan.

Ja lopulta kaytiinkin vaan kaupoissa vaan vuorotellen.

Sita en voi vaittaa ettenko olis loytany itselleni jotain kivaa. Mutta aika usein se oli laukku ja kun juuri oon ostanu kaksi uutta niin en voinut millaan enaa perustella sita etta tarvitsisin uuden laukun. Ja toki se minka halusin maksoi £1120 joten ei auennu kukkoron nyorit.

 

Cosmetics company storessa oli hyva valikoima meikkeja mun mielesta edullisesti ja melkeen sorruinkin ostamaan meikkivoidetta ja puuteria kunnes muistin etta mulla on molempia kotona ihan korkkaamatttomat versiot.

Kun kierros laheni loppuaan aloin olla jo niin taynna koko tungosta etten olis valittany vaikka joku ois ilmaseks jakanu laukkuja. Ainoa ajatus mika mulla oli, oli pois pois pois pois pois pois.

Ja niin me lahdettiin. Tyhjin kasin.

Yhteenvetona voisin sanoa etta kaikesta valituksesta huolimatta taa on varmasti kaymisen arvonen paikka jos tulee mahdollisuus ja lompakossa on ylimaarasta. MUTTA jos et ole todella varakas, suosittelen pienta saastokuuria ennen tanne suuntaamista. Ostetaavaa loytyy kylla jos vaan haluaa ja pystyy maksamaan. Ja jos on oikeesti designer laukkujen ja vaatteiden ystava niin suosittelen ehdottomasti. Ja jos on paattanyt torsata johonkin kalliiseen niin suosittelen piipahtamaan taalla ennen "tavalliseen" putiikkiin menoa. Ja jos olet aiti niin jos vaan mahdollista niin jata lapset kotiin. Varsinkin jos olet menossa viikonloppuna. 

 

 

Lapsen evaat

Englantiin muutettua ja pojan mentya taalla kouluun, meilla alkoi yksi ihan uusi rutiini. Nimittain evaiden teko kouluun. Tai lounas se kai oikeammin on.

Tasta meilla ei ollu aikasemiin kokemusta silla hollantilaisessa koulussa pojalla oli poikkeuksellisesti ruoka koulun puolesta. Luomuruokaa joka tehtiin paikan paalla. (syva huokaus..)

 Evaat teen sen perusteella mista poika tykkaa ja mita meilla sattuu olemaan. Ja ikava kylla evaat aika usein nayttaa samalta mutta kun oon yrittany tehda pieni muutoksia niihin  niin saan iltapaivalla heittaa roskiin suurimman osan.

Mutta tallasia evaita ma siis pakkaan kuusivuotiaalle mukaan.

Maanantaina: leipaa, hunajamelonia, kurkkua, viinirypaleita, myslipatukka ja pala juustoa.

Tiistaina lapsilla oli retki paikalliseen ravintolaan jossa valmistivat oman lounaansa eika mun siis tarvinnut pakata mitaan mukaan.

Keskiviikkona: leipaa, mansikoita, luumuja ja myslipatukka.

Torstaina: leipaa, viinirypaleita, banaani ja myslipatukka

Perjantaina: edellisen paivan patongin loppu, mansikoita, vadelmia, viinirypaleita ja luumu.

Yritan pakata aina mukaan useampaa lajia ettei tarvitse nalassa olla. Meilla kun toi maku tuppaa muuttumaan ihan paivienkin sisalla. "Tanaan en tykkaa viinirypaleista mutta huomenna ne on mun lempiruokaa," tyylisesti.  Hedelmat ja marjat ei yleensa tuu koskaan takas mutta leipaa tulee yleensa edes jonkinverran. Joskus leipa saattaa olla ihan koskematon.

Viime kesana koulun loputtua me saatiin lappu etta voidaan hakea lapselle koulun puolesta koululounasta. Mutta kun yritin sita lomaketta netissa tayttaa niin siina vaadittiinkin etta pitaa muistaakseni saada edes yhta avustusta valtiolta. Meille ei ropoakaan heru (lapsilisalaskelmankin mukaan meidan pitaisi maksaa vatiolle eika saada) joten ajattelin etta me ei kuuluta sen piirin. Ja nyt viime viikoina oon kuullu muutamalta taholta etta lounas itseasiassa kuuluis olla ilmanen mun kakkosluokkalaiselle. Tieda hanta sitten. Mutta oikeesti ruokalistaa selatessa ei kylla edes haittaa ettei olla sita haettu.

Mun hoodit

Bongasin tallasen postauksen Jaelin Appelsiinipuun alla blogista ja ajattelin napata sen omaanki blogiin. Kyseessa on siis oman asuinalueen esittelya.

 Ma en oo taalla blogissa jaellu kauheesti kuvia mistaan taalla Englannissa. Ma voisin vaikka asua  suomessa ja juksata asuvani jossain muualla. Joten nyt on jo korkee aika esitella mun hoodeja.

Naa molemmat kuvat on meijan etupihalta. Toi toinen kuva on ylakerran makuuhuoneen ikkunasta otettu. Otin kuvaa mahtavasta ja harvinaisesta auringonpimennyksesta. Naattehan tekin sen?

Tien paassa nakyy vihrea kyltti, siella on meijan lahikauppa. En oo koskaan asunu nain lahella ruokakauppaa. Mutta jottei kukaan olis kateellinen niin me kaydaan siella todella harvoin. Oikeestaan vaan hatatapauksessa. Se on mun makuun vahan turhan tyyris. Taman saman tien varrella on myos kierratyspiste jonne vien meijan muovit, lasit ja paperit.

 Vihrea aidattu alue on pienia viljelypalstoja. Viime kesana siella pidettii kahdet markkinat josta mekin kaytiin hakemassa omenia, kukkia, perunoita ja marjoja. Lahiruokaa parhaimmillaan.

Taa on meijan kotikatu. Se on todella lyhyt ja paattyy paassa olevaan valkoiseen taloon. Kadun molemmin puolin on naita perus englantilaisia taloja. Kaikki samanlaisia.

Tasta kohtaa missa kuva on otettu, alkaa oikealla meijan kauppakatu....

joka nayttaa talta. Kuvat vaan on otettu kadun toisesta paasta.

Talta kadun patkalta loytyy useampi ravintola, sekatavarakauppa, muutama kirputori, pari kioskia, apteekki, hammaslaakari, rusketussalonki, se jo mainitsemani ruokakauppa ja varmasti jotain minka unohdin. Tassa on yks mun lemppari kirpputoreista. Ehka se siks on lemppari kun se sattuu olemaan niin lahella. Muuten me ei oikeen naita palveluita kayteta. Paitsi sita ruokakauppaa. Kerran haettiin ruokaa yhesta naista ravintoloista mutta kun niiden kasitys kasvisateriasta oli vedessa lilluvat kasvikset ja suolakurkku niin eipa olla sen jalkeen koettu tarvetta kayda.

Ton askeisen kadun toisella puolella on meijan lahin kirjasto ja puisto. Siis jumalaton viherio jonka ympari kiertaa asfaltti. Taalla ihmiset lenkkeilee ja ulkoiluttaa koiriaan. Ja lapsiaan.

Ja on siella toki myos leikkipuisto. Tasta on ehka joskus ollu kuvia blogissa. Taa on ihan kiva puisto jossa saan salliessa vietetaan aikaa. Varsinaisen leikkipuiston ulkopuolella on viela pieni viherio missa voi vaikka pelata palloa tai istua piknikilla jossa on pienempi mahdollisuus astua koiran kakkaan kun aidan ulkopuolella.

Puiston toista puolta reunustaa hautausmaa. Vaikkei hautausmaa naapurissa mikaan hilpea asia ole niin naureskellaan miehen kanssa asialle aika usein. Ja taa siita syysta etta me ollaan AINA asuttu todella lahella vanhustentaloa. Eika siis tarkotuksella. Mutta aina yleensa muuton jalkeen ollaan huomattu etta, hitto tossa on taas vanhustentalo melkeen naapurissa. Ja nyt siis meilla on hautausmaa naapurissa. En tiia mita siita pitas ajatella...

Tama kuva on meijan koulumatkalta. Kuvia oli tarkotus olla enemmanki mutta sitten iski ujous enka kehdannu kuvailla kun nain muita vanhempia matkalla kouluun. Meilta kouluun kestaa kavella 7 minuttia. 5 jos kavelee suht nopeesti. Taa on suuri parannus siihen etta hollannissa koulumatkaa oli n.35km ja siihen saatto hyvalla tuurilla menna kolmekin tuntia. Yhteen suuntaan.

Sellasilla kulmilla me siis asutaan. Saa tulla kylaan.

When it rains, it pours

Pahottelut jo etukateen tulevasta negatiivisesta tekstista. Jotenkin talla hetkella en pysty kirjottamaan mitaan "oi ihana elama"-juttuja. Vaikka haluisinkin tan blogin olevan taynna kivoja juttuja ja kertomuksia meijan expat-elamasta. Mutta niinku varmaan muittenki elamassa joskus niin myoskin meijan elamassa tulee sita itteensa niskaan ihan roppakaupalla.

Viimeksi kerroin kuinka vesilasi kaatu koneen paalle ja se otti paahan ihan urakalla. Nyt kone toimii jotenkuten. Mutta siita lahtien meilla on tuntunu kaikki menevan pain metsaa.

Lauantaina meijan piti lahtea kauppaan autolla. Tehda suurimmat ostokset kun mies lahtee pois niin mun ei tartte kantaa kaikkia rattaitten kanssa. No, auto ei sitten lahtenykkaan kayntiin. Akku loppu. 

No ei hataa. Onhan meilla laturi siihen. Ja naps naps laturi laulamaan. Muutamaa tuntia myohemmin kun  yritettiin lahtea niin ei se ollukkaan ladannu. Ilmeisesti ei oltu osattu kayttaa sita vekotinta. 

Eika me siis saatu sita ladattua ja oli liian myohaista soittaa korjaajaa. Ja mies oli sunnuntai aamuna lahdossa reissuun joten auton korjaaminen jai. Mika tarkoitti sita etta pojan jaakiekkotreenit jaa kahdelta tai kolmelta kerralta valiin. Ja taa on meilla vahan verrattavissa maailmanloppuun. Ja tietysti aitin vika kun aiti ei osaa korjata autoja.

Mutta onneks taa ei ollu viela mitaan. Maanantaina ma huomasin yhtakkia meijan aurinkohuoneenkatossa reijan. Aika ison reijan. Ja tajusin etta sehan varmaan selittaa sen tunkkasen hajun mika siella oli. Onneksi se ei ollu se kuollu elaimen raato mita ma pelkasin. Mutta eihan reika katossakaan kauheen kiva oo. Varsinkin kun kasa meijan tavaroita oli sen alla. No ei auttanu muu kun kayda toteemassa vahingot ja ottaa kuvat vuokravalitystoimistoon. Piti odottaa siihen etta hain pojan koulusta ja sain lahjottua sen vahtimaan pikkuveljeaan etta saan siivottua tavarat siita alta pois ja amparin alle. Katto on vielakin korjaamatta eika vuokraisannasta ole sen koommin kuulunut kun ne pyysi mua kertomaan mista se reika on tullu.

Ja jottei elama olis yhta juhlaa niin alkuviikosta siivoillessa ihmettelin lattialla mustia pitkulaisia pipanoita. Aluksi ajattelin etta ne on tuhkaa mika on lentany takasta. Meilla on siis kaks takan paikkaa mutta ne on vaan koristeena. Mutta ei tarvinnut edes olla maalaistytto kun tajusin etta sen on oltava hiiren kakkaa. Y-OK! Ja sitten tarkemmin nurkkia syynatessa niita loyty vahan sielta taalta. Mulla ei elaissani oo ollu ongelmia hiirien kanssa joten nyt oon vahan pihalla etta mita pitas teha. Hiirenloukkujen laittaminen on nyt ainaki ihan no no kun mies ei oo paikalla.

Onko kellaan mitaan hyvia keinoja paasta hiirista eroon? Dynamiittia talon perustuksiin ehka?

Ja kaiken taman kuorrutuksena meijan pieni on paattany etta yot on sita varten etta hyppyytetaan aiti hakemaan tuttia noin 30 kertaa yossa. Mielellaan niin ettei aiti saa tuntia pidempaan yhtenaista unta. Ja valilla yolla noustaan pariksi tunniksi kiukuttelemaan. 

Ja paivaunet. Ne nukutaan vaan liikkuvissa rattaissa. Omassa sangyssa paivaunien kesto on maksimissaan 15 minuuttia.

Torstaina poika valitteli vatsakipua ja pari tuntia se ravasikin vessassa. Tiesin etta koululla on vatsatautia liikkeella ja kerkesin jo nahda sieluni silmin kuinka me kaikki kolme oksennetaan ja ravataan vessassa pari paivaa. Mutta onneksi pelko oli turha eika se ollukkaan vatsatautia. Jotain positiivista sentaan. Jei!

Onko siella ruudun toisella puolella ketaan jolla joskus tuntuu etta elama potkii paahan ihan huolella? Milla te paasette sen yli? 

Nyt olis hyvat neuvot kalliit. Tekis mieli pakata matkalaukut ja paeta oman aitin huomaan.

Paluu Norjaan

Me naureskeltiin aamulla passijonossa naiselle joka ohjasi liikennetta hanskat kadessa ja pipo paassa. Oltiin siis itse omassa autossa. Lampimassa. 

Mutta vilkaisu lampomittariin kertoi etta ehka nainen ei ollut yhtaan liiotellut. 3,5 astetta!!! Mita helkkaria! Tiistaina englannista lahtiessa oli suunnilleen t-paitakeli. Ja samoin Rotterdamissa. Ei tietoakaan kylmasta.

Kavi mielessa etta onkohan kapteeni ottanut jossain kohtaa vaaran suunnan ja ankkuroitunut pohjois norjaan. 

Ajellessa kotia kohti autokin varoitteli etta kylmaa on.

Oltiin viela jatetty makuuhuoneen ikkuna auki joten jo valmiiksi masentava kotiin palaaminen tuntui suunnillen talta

Ma oon varmaan joskus missalie-huumassa sanonut etta syksy on kiva. Ja onhan se musta tavallaan vielakin. Tykkaan niista aurinkoisista, vahan kirpakoista ilmoista. Ja tietenkin syksyn variloisto saa mielen hymyyn. Mutta lopetin syksysta muuten tykkaamisen siihen kohtaan kun muutettiin tanne. Kevaalla tassa torpassa meinaan oli TOSI kylma. Enka yhtaan liioittele. Ja jo silloin aloin pelata syksyn tuloa.

Mut on mita luultavammin tehty lampimiin maisemiin mutta joku kohtalon oikku pitaa mua kylmassa. Ma meinaan lamaannun kylmasta ihan taysin. Varsinkin kun on kylma sisalla. Se on musta kamalaa kidutusta. Ei voi aina vaan olla takki paalla ja hanskat kadessa vaan on yritettava elaa normaalisti. En vaan pysty. Haluisin vaan istua sohvan nurkassa peiton alla. Ja siina vaiheessa kun ulkona on kylma ja sisalla on kylma niin mikaan maara minkaan lamposta teeta ei pida lamposena.

Olis ihana jos vois vaan istua teemukin kanssa takkatulen aaressa ja lukea lapsille satuja. Laahustaa takan ja keittion valia viltti harteilla ja topposet jalassa. Kaiket paivat eika tarttis nenaansa ulos pistaa. Niinku elokuvissa.

Mutta ei kai se onnistu. Kun ei oo sita takkaakaan. 

Etta eiku vaan hampaat irvessa nyt muutama kuukasi sitten.

Jos teilla on jotain takuuvarmoja vinkkeja syysmasennuksen taltutukseen niin niita tannepain.

Sass & Belle

Viime sunnuntaina lahdin ihan itseskseni Lontooseen pyorahtamaan.

Ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ajattelin vaan haahuilla muutaman tunnin ihan rauhassa. Kayda lounaalla ja sitten kotiin. Vaikka lapset niin rakkaita onkin niin paivat kay arkisin niiden kanssa vahan pitkaksi vaikka tekemista onkin ja joskus on pakko saada omaa aikaa. Varmasti moni aiti pystyy samaistumaan.

Meilta paasee junalla keskustaan n.25 minuutissa mutta vaikkei matka tuon pidempi olekkaan niin siella tulee kaytya aika harvoin. Hirveessa ihmismassassa liikkuminen rattaiden kanssa ei musta oo rentoa viikonloppu tekemista.

Mutta enivei. Kun kuljeskelin siella niin tormasin ihanaan kauppaan jonka ohi en vaan voinu kavella. Jos mies olis ollu mukana niin se ois saanu paansaryn jo katsomalla nayteikkunaa.

Kauppa oli just mun nakonen. Aivan taynna kaikkea ihanaa. Pienta ja turhaa.

Joku siella ollut asiakas juuri kommentoikin etta han ei voi sietaa tallaista polyn keraaja roinaa.

Sitajan se ehka onkin. Mutta ah niin ihania.

Hinnatkin oli enemman kun kohallaan. Ja jos meilla ei ois tata rasittavaa tilaongelmaa niin olis mukaan tarttunu huomattavasti enemman tavaraa.

Mutta nyt jouduin tyytymaan ihan muutaman pieneen juttuun. Mitka ei vie tilaa. Yhta niista ajattelin vahan tuunata ja sitten esitella taalla.

Jos vaan pieni sopo turha (no oli siella jotain ihan kaytannollisiakin tavaroita) tavara kiinnostaa ja olet lahettyvilla niin suosittelen piipahtamaan. Ehka ilman miesta ja lapsia. Tai ainakin jattamaan ne ovelle. Pienten lasten kanssa kaupassa olo aika kuluisi siihen etta saisi kokoajan olla kieltamassa etta ala koske siihen. Eika siihen. Eika varsinkaan siihen. Jos siis lapset sattuu olemaan yhta hyvin koulutettuja kun meidan monsterit.

Tama kyseinen kauppa loytyi osoitteesta 

Sass and Belle
30 Shorts Garden
London
WC2H 9PX

Mutta nakojaan naita on kolme muutakin.

Ja nettikauppakin loytyy klikklik.

Se aika vuodesta

Tuli taas se paiva kun lelukaupat julkaisi paksut uudet kataloginsa.

Yksi tuli ihan kotiin kannettuna, toinen tarttui mukaan kauppareissulla.

Niita on nyt plarattu moneen kertaan. Edes takas.

Mietitty kuumeisesti. Tama vai tama? Vaiko sittenkin..?

Kunnes viimein on paasty jo tahan pisteeseen

Kirje joulupukille on aloitettu. Toivomuksiaan vahvistamaan poika leikkasi kuvat irti ja liimasi nekin paperiin. Etta varmasti pukki tietaa mita taalla odotetaan.

Aitinkin toiveet lapsi olis halunnu merkita samaan kirjeeseen mutta kuulemma halit, pusut ja paremmat kaytostavat lapsille, ei ole oikeita joululahjatoiveita ja saan miettia viela.

Mulla jo melkeen nousi tuskanhiki pintaan. Suurinosa toiveista kun nayttaa olevan suurenlaisia...

Miten muissa perheissa? Joko joululahjatoiveet on selvilla?

Edit: Home Sweet England blogissa arvonta jonka palkintona ihan blogi muistio. Etta klik klik sinne vaan osallistumaan arvontaan!!

Lapsi on terve ku se harrastaa

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla arki taas taydessa vauhdissa.

Koulun alottamisessa ei onneks ollu suurempia mutkia. Ja tanaan jopa kuulin etta koulussa on kivaa.

Vaikka onneks toi poika on kylla ollu innokas oppija. Se vaan se alku taalla Englannissa tokki pahasti mutta nakojaan senkin yli on nyt paasty.

Lapsen harrastuksista meilla on ollu paljon puhetta. Poika kun on tota aktiivista sorttia ja rakastaa kaikenlaista urheilua niin ollaan mietitty etta pitasko sitte keksia nyt syksyks jotain lisaa.

Jaakiekko ja uintihan meilla on vaan ollu tahan asti.

Nyt koululta tuli ilmotus heidan tarjoamista harrastusmahdollisuuksista ja paatettiin lisata palettiin viela judo ja jalkapallo. Molemmat siis pojan itsensakkin hyvaksymat.

Naa on siis molemmat koulun tiloissa ja on tosi katevaa etta poika voi vaan jaada sinne "ylimaaraiseksi" tunniksi eika tarvi siis lahtea mihinkaan erikseen kuljettamaan.

Taa on nyt vahan tallanen kokeilu etta kuinka paljon voin antaa lapsen harrastaa. Ja etta mita han nyt sitten itse haluaa harrastaa. Varmasti moni voi kauhistella kuinka paljon harrastuksia 6-vuotiaalla. Ehka itsekkin ulkopuolisena voisin kauhistella. Mutta tosiaan ma tai me halutaan tarjota lapselle erilaisia mahdollisuuksia ja yritetaan pitaa se aktiivisena kun intoa kerran riittaa. En tiia mika ton lapsen maksimi on kun ei kerran 8 tunnin urheilukerhokaan vasyttany vaan pelaamaan ois kotonakin pitany paasta.

 Noi koulun jutut voi helposti pudottaa pois jos tuntuu ettei jaksa tai ei vaan halua jatkaa. Uinti ja kiekko tuskin tulee jaamaan pois.

Miten teijan lukijoitten lapset? Harrastetaanko teilla kuinka paljon? Ja mita?

Miks ei kukaan kertonu mulle etta Klikkaa mua LOPPUI??? Mun tiistai-ja keskiviikkoilloilta putos taysin pohja eilen ku tajusin tan. Enka ma ehtiny yhtaan varautua henkisesti. Ja jotenki toi Iholla ei sytyta.... Mutta katottava on silti

Tuskaset poksyt ja kadonneet kengat

Nyt on kesa sitte virallisesti ohi ja kouluun palattu. Lapsi ei ollu taysin innoissaan mutta koulun pihaan rakennetut uudet leikkipaikat ja kavereitten nakeminen on lieventanu paluuahdistusta. 

Mulla sen sijaan meinas tulla suuremman luokan ahdistus kun kavin koulupukukaupasta hakemassa pojalle uusia housuja. Se kauppa on varmaan yks pienimmista kauppatiloista koko pitajassa ja ma oon useena paivan nahny sen edessa kamalan jonon. Mutta ajattelin etta tuskin keskiviikkona enaa kukaan siella on. Mutta kun paasin sisalle niin siella oliki ihan tays kaaos. Tunti siihen meni etta sain ne poksyt. Joita me ei ees ihan valttamatta ois tarttettu viela.

Ja ma en oo niita aiteja jotka viikko tolkulla valmistautuu koulun alkuun ja varmistaa etta lapsella varmasti on kaikki tarvittava. Ehei.. Meilla kaivettiin kouluasu edellisena iltana kaapin pohjalta (sentaan oli pesty), reppu ja evaslaukku etsittiin aamulla ja kengat, niin ne ma oon hukannu jonnekkin. Viis minuuttia ennen lahtoa me tajuttiin etta niita kenkia ei oo missaan. Mutta koska ma oon muutenki tallanen saantoja vastaan taisteleva niin en ees ota kamalaa stressia siita ettei niita oo vielakaan loytyny. 

Taa viikko me ollaan siis oltu poikain kanssa ihan kolmisteen ja taytyy sanoo etten olis tota mun herkkulakkoa voinu huonompaan saumaan alottaa. Kylla olis ollu iltasin suklaalle kayttoa. Mutta sen sijaan ma oon sitte nakertany kurkkua ja tomaatteja. Ihan hyva niin.

Mutta kylla taa alkaa jo tulla korvista taa yksinolo. Kun ei saa hetken rauhaa.

Tanaan soin ensimmaisen lampiman aterian talle viikolle. Paatin etta on ihan pakko. Kun muuten sitte illalla tulee kauhee nalka.

Ma tein tallasta "paistosta" mita kerran ostin kaupasta kokeiluun.

Oli ihan hyvaa. Melko tomaattisen makusta kylla. Ja vahan kuivaa mutta se saatto johtua siita etta se oli hetken liian kauan uunissa.

Mutta olisin tassa vaiheessa nalkaa syony vaikka lampimia kiuaskivia sen verran alko jo olla nalka.

Nyt taas kurkkua siivuamaan ja sohvalle tuijottaa Iholla.

Mita mielta ootte siita? 

Ma en viela osaa oikeen sanoo. Toisaalta on pakko kattoo aina muttei herata niin suuria tunteita kun se viime kausi. Mutta en kylla viela tuomitse.

Katsellaan.

Kirjastossa

Ma sain vihdoin hommattua itselleni kirjastokortin. Etta raksia seinaan. Ma nyt ihan tosissani yritan ees vahan kotiutua tanne ja se etta voi kayda kirjastossa niin on kotiutumista jos mika. 

Hollannissahan kirjastokortti makso suolaset 35 euroa eika siella nyt loppujen lopuks tullu kauheesti kaytya. Taalla niinku muuallakin normaalimaailmassa kortti oli ilmanen.

Ja ma toivon etta se vahan estaa tota kirjojen ostamista kotiin.

Pojallakin on oma kortti. Se sai sen itseasiassa ennenku mina. Ne sai ne koulun kautta just ennen lomaa. Ja silla piti kayda lainaamassa kesan laksykirja. Mutta kuinkas ollakkaan meilla oli se suomalaisena versiona. Tassa vaiheessa lomaa kun koulu on jo ovella ma huokasen niin helpotuksesta etta meilla oli se jo ennestaan silla ma en oo loytany kyseista kirjaa mistaan.

Mutta enihau. Ma kaytiin sitte pojan kanssa lauantaina tossa meijan lahikirjastossa. Se on siis melkeen tossa nurkan takana sellanen pieni "kylakirjasto."

Ja siis sita meijan hakemaa kirjaa ei loytyny mutta poika valkkas muuta.

Ma en saanu katella mitaan ku meilla oli kuulemma kiire.

Postimies patet siis kainaloon ja kotia kohti.

Musta oli ihanaa etta kirjoissa oli noi leimasysteemit takana etta koska pitaa palauttaa.

Niinku joskus ennen vanhaan.

Varmaan ison kirkon kirjastossa on ihan paivitetyt systeemit mutta tassa meilla nain.

Meilla ollaan taas poikien kanssa taa viikko keskenaan. Meinas alkaa otsasuonta pikkasen kiristaa ku mies aika viimetinkaan ilmotti. Mutta minkas teet. Nyt se lentelee jossainpain aasiaa kohti Hong Kongia. 

Ma sain just paivan sotkut ja lasten rojut vahan kasaan ja nyt meinasin vilkasta etta onko se uus Iholla sarja mistaan kotosin.

Meinaako muut seurata sita?

Ottaisin seuraks palan suklaata mutta paatin yritan olla tan kuukauden ilman nameja. Ja muita herkkuja. Sipsit mukaan lukien. Saas nahda...

Paha ilkea aiti

Ma sitte lykkasin lapseni sellaselle "aktiivileirille." Varmasti saisin huutia yhella jos toisellakin keskustelupalstalla jos siella menisin tata kertomaan. "Miks aiti joka on kotona vie lapsensa muiden hoidettavaks? Ja viela kesalomalla?" No mina tietty. Toivon mukaan mua ei taalla kuitenkaan ihan alas ammuta.

Kyse on siis sellasesta paivatoiminnasta. Aamulla viedaan ja puol kuudelta haetaan. Ohjelmassa niilla on kaikenlaista urheilua maan ja taivaan valilta. Mm. tunti uintia jota mun lapsi rakastaa.

Ma ajattelin etta taa olis meita molempia ajatellen hyva ratkasu. Niinku ma jo aikasemmin kerroin niin mulla ei aika riita vasyttamaan ton aktiviteetin tarvetta. Ja se sitten kyllastyneena kattoo muuten paivat pitkat telkkaria ja pyytaa saada pelata NHL:aa meijan nakki ja kirves aikasella x-boxilla.

Ma ehin tanaan jo potea moneen kertaan huonoa omaatuntoa tasta. Pelkasin etta kun meen sita hakemaan niin siella on mua vastassa itkeva ylivasyny lapsi. Ehdin jo paattaa etten viekkaan sita enaa loppuviikkona sinne. Mita ma oikeen ajattelin kun paatin sen vieda sinne?

Kakunkin kavin ostamassa jalkiruokaks ku oli niin huono omatunto.

Mutta.

Mua ei odottanukkaan itkeva ylivasyny lapsi. Vaan mikssajonyttulit-lapsi. Taynna virtaa. Juoksi lahes koko matkan kotiin. Ja illan ruinas iskaa takapihalle pelaa.

Ma en ihan oikeesti tieda milla ton lapsen saa vasytettya. Ei varmaan millaan.

Ja tosiaan huomenna mennaan uudestaan. Ihan turhaan hermoilin.

Taalla muuten taa kesaloma-ajan toiminta on kylla jarjestytty mun mielesta tosi hyvin.

Suomessahan aina vanhemmat tuskailee kesalomalla etta miten kaiken saa hoitumaan kun lapsilla on pitka loma ja vanhemmat joutuu olemaan toissa. Jotakin ohjemaa kasittaakseni on mutta vahemman varmaan sellasta kokopaivan toimintaa. Korjatkaa jos oon vaarassa.

Mutta taalla tuntuu olevan kaikille jotain. Urheilua, leipomista, taidetta,askartelua, melkeen mita vaan.

Tietysti kaikki siis maksaa mutta hinnat on musta varsin siedettavia.

Jalkapallokoulu viime viikolla oli muistaakeni £13/paiva ja taa urheilu on £26/paiva. Ja jos varaa koko viikon niin ne on yleensa halvempia.

Etta tasta ilmanen vinkki sellasille jotka tykkaa lasten kanssa touhuta.

Jarjestakaa niille loma-ajoille maksullista toimintaa! Varmasti moni vanhempi laittas mieluusti lapsensa tallasiin sen sijaan etta tuskastelee kuka ja miten ja missa olla lapsen kanssa lomalla.

Ma oon koukuttanu taas itteni yhteen suomalaiseen sarjaan.

Kuka arvaa mihin?

Kirpparilta loydettya

Hollannissa asuessa valittelin kirpputorien puutetta. Rakastan kirpputoreilla pyorimista ja loytojen tekemista.

Taalla Englannissa sain onneksi palata rakkaan harrastukseni pariin. Jo ensimmaisena paivana loysin tosta melkeen kivenheiton paasta kirpputorin. Tai oikeestaan charity shopin. Toimii siis samalla periaatteella kun suomessa esim. Fida tai Kontti. Ja sehan on viela parempi. Saa tehda halpoja ostoksia ja tekee viela hyvaakin. Ja naissa hyvantekevaisyyskaupoissa on se hyva puoli etta hinnat on usein tosi alhaisia. Vaikka toki eroavaisuuksiakin on. Joissain kaupoissa esim. kirjat maksaa enintaan £2 kun taas toisessa hinnat on alkaen tuo £2. Kolme kuukauden jalkeen mulle on muodostunu jo ne omat lempparit missa tulee piipahdettua lahes viikottain.

Tassa on nyt viimesimpia loytoja.

Maanantaina kavin tossa lahikirpparilla josta yleensa kannan kotiin luettavaa itselle ja pojalle. 

Nyt sielta tarttu vaatteita pienimmalle. Se kun alkaa kasvaa ulos jo nykyisista vaatteistaa enka oo ehtiny viela kaivaa esiin kaikkia seuraavan koon vaatteita.

Kolme paria housuja.

Tosi siistissa kunnossa. Kahdet muistaakseni Zarasta. £1,50 yhteensa.

Pari paitaa. Paakallohuppari oli musta sopo. Hetken mietin etta onkohan se tyttojen mutta vaikka olisikin niin se sopii myoskin pojalle. Naa oli £1 yhteensa

Taa on aika siina ja siina mahtuuko. Ja nain kuumalla ei edes tarvita. Mutta jos jaa kayttamatta niin voin antaa eteenpain.

Lelut on sellasia mita ma ostan pojille ihan liikaa. Mies valilla kyseleekin etta eiko mulla ollu lapsena leluja kun nyt haluun hukuttaa omat lapseni niihin. Mutta olihan mulla. Varmaan omankin aitini mielesta liikaa.

En vaan osaa olla ostamatta jos loydan edullisesti. Varsinkin legot ja duplot on niita mita kasaan meille.

Ja tahan asti meilla ei ollu megblokseja mutta nyt on. Loysin kasan niita enka voinu jattaa ostamatta. Paketissa oli jopa toimiva Nalle Puh juna joka nyt on molempien poikien lemppari.

Taa paketti tais olla joku Nalle Puh setti plus muita palasia.

Samasta paikasta raahasin myos kassillisen Little People tyyppeja ja osia.

Ne on viela pussissa odottamassa pesua. Pienin laittaa kaiken nakemansa suuhun joten puhditus on ihan paikallaan vaikka ne siisteilta nayttaakin.

Taa loyto on jo vahan vanha mutta yks lemppareista.

Me kaytiin yks viikonloppu lastentarvikekirppiksella kun mies oli tyomatkalla. Loyty sielta muitakin leluja mutta ne on nyt jossain missa lie. Taa tapahtuma oli musta mahtava. Kaikki myytavana olevat tavarat oli tosi siisteja ja ehjia ja useimmat tosi halpoja. Oon yrittany karkkya jo seuraavaa kirppista tassa lahella mutta taytyy odottaa ens kuuhun.

Mutta siis nappasin sielta mukaani tallasen Brion mopon(?). Tykastyin siihen (ja hintaan) niin paljon ettei mua ees harmittanu raahata sita ja kolmea kassillista tavaraa taydessa bussissa.

Pikkunen ei talla ihan viela ajele mutta isompi on huristellu silla tassa minikodissa niin etta saan olla tyytyvainen jos on viela ehja kun pienempi on tarpeeks iso.

Meilla oli kaks tallasta potkuttelujuttua jotka perittiin miehen siskolta mutta ne on johonkin jaany muuttojen seassa.

Onko muita kirpparihulluja? Oisko meille joku tukiryhma? Anonyymit kirpputorihullut?

Meilla paistaa aurinko ja pieni nukkuu. Taidan olla laiska ja ummistaa silmat hetkeksi ja nauttia rauhallisuudesta. Tai plaraan Pinterestia siihen asti etta koneen akku loppuu....

Taalla viela

Jokohan olisi aika taas paattaa yksi monista blogihiljaisuuksista?

Kuten aina, blogi on ollut paivittain mielessa mutta en sitten vaan ole ehtinyt koneelle. Ja sen koneenkin sain vasta aitienpaivana.

Mutta sen enempia selittelematta, taalla ollaan taas. Uusi maa, uudet kujeet.

Tassa on yritetty sopeutua uuteen. Ja sopeutuminen jatkuu viela pitkaan. Vaikka jotenkin se uutuuden viehatys mika oli hollantiin muuttaessa on puuttunut tasta kokonaan.

Mutta muutosta ja muusta lisaa myohemmin.

Mita me ollaan sitten tehty?

Vaikka mita ja ei mitaan. Muuton jalkeen mies lahti tyomatkalle ja mina ja pojat lahdettiin sitten suomeen aidin helmoihin. Oli ihana paasta vahan pois kaikesta tasta hassakasta. 

Taalla Englannissa me ollaan totuteltu arkeen. Kuljeskeltu ympariinsa, tutustuttu yhteen suomalaiseen joka on pitanyt mut edes jokseenkin jarjissani tan kaiken keskella, ollaan kayty kerhoilemassa poikien kanssa, siivoiltu, purettu laatikoita vahan sita ja vahan tata. 

Ja kaytiin me viime viikonloppuna vahan turtistina tuolla isossa kaupungissa.

 

Me lahettiin sinne haahuilemaan vailla sen suurempaa suunnitelmaa.

Kaytiin katsomassa miehen tyopaikka ja muutamat nahtavyydet.

Luultavasti siella tulee kaytya moneen kertaan joten ei yhdelle paivalle jaksanut ottaa niin paljon ohjelmaa.

Tuttuja kasvojakin tuli vastaan

Mutta riittakoon tama nyt henkiinheraamis postaukseksi.

Halusin vaan ilmottaa etta ma oon viela taalla. Oottehan tekin viela siella?