Toissapaivana mulla lohkes hammas. Tai oikeemmin mureni puolet hampaasta yhtakkia. Lapselle kertomassani tarinassa soin omenaa mutta todellisuudessa soin karkkia. Vaikka sama kai se lopputulos olisi ollut vaikka olisin syonyt pinaattia. Kun tajusin tilanteen mielessa pyori ensimmaisena shit shit shit shit, tasta tuli kallis noitapilli... Silla eihan se mikaan salaisuus ole etta amerikassa terveydenhuolto maksaa. Oli vakuutus tai ei. Ja koska mulla ei ollu mitaan kokemusta eika tietoa hammashoidon kalleudesta ma ehdin pyoritella mielessa jo kaikenlaisia kauhukuvia. Myydaan auto ja liikutaan pyoralla -tyyppisia kauhukuvia.
Ja kylla, ma hetken suunnittelin etta ehka ma parjaan silla puolikkaallakin hampaalla. En vaan sitte hymyile. Tai syo mitaan. Mutta pakko oli myontaa itselle etta se on hoidettava kuntoon hetimiten. Mika meidan perheessa ei valttamatta ole niin yksinkertainen juttu kun mies on niin kiinni tyossaan.
Vaikkei hammaslaakarissa kaynti ihan mun lemppari ajanviettesiin kuulukkaan niin enemman kun sinne menoa pelkasin ajanvarausta. Ma oon aina vihannut soittaa jopa suomessa kaikenlaisiin virastoihin enka naina ulkomaan vuosina ole onnistunut paasemaan pelosta eroon. Varsinkin uudessa paikassa kun en tieda millaista informaatiota ne soittaessa tarvitsee. Mina en muista edes omaa puhelinnumeroani ulkoa joten ensin kirjotin kaikki tiedot mita ajattelin tarvitsevani paperille ja kerasin rohkeuteni ja soitin. Sain ajan seuraavalle paivalle ja niin aloin sitten jannittaa sita itse kayntia.
Sain mun miehen jo hermoromahduksen partaalle kun kaikki kauhuskenariot aaneen lapi kaytyani sain viela ennen unta mieleeni etta jos ne antaa mulle sellasta laaketta etta musta tulee sellanen kun ne monet joiden videoita on youtube pullollaan...
No nyt on laakarissa kayty ja olen kutakuinkin jarjissani. Ainoa mihin olisin ehka tarvinnut rauhottaavaa oli kun kuulin etta tarvitsen juurhoitoa ja uuden kruunun hampaaseen. Jep, mielessa pyori tuolloin vain dollarin kuvat... Mutta koska hammas oli hoidettava kuntoon en voinut muuta kun suostua. En tieda onko kohteliasta kysya hoidon hintaa ennenkun suostuu mutta itsesta se tuntui holmolta joten annoin asian olla. Ajattelin etta saan laskun sitten kaynnin jalkeen ja naen vahingon vasta sitten. Mutta yllatykseksi respan tati tulikin paperin kanssa kertomaan kuinka paljon hoito maksaisi ja kuinka suuren osan siita vakuutus korvaa. Ja tietenkin se piti allekirjottaa.
Vastaanotolle tullessa sain taytettavaksi paperin jossa kyseltiin kaikenlaista yleisesta terveyden tilasta, edellisista hammashoidoista ja pelkaako hammaslaakaria. Raksin viimeiseen kylla. Vaikka en varsinaisesti pelkaakkaan mutta en vaan ole koskaan onnistunut olemaan hammaslaakarissa ilman etta se olisi sattunut jarjettomasti. Tahan laakari sitten tarttuikin yllattavan kirjaimellisesti.
Tassa kohtaa laakari tarjosi ensimmaisen kerran vicodinia. En ole kyseista laaketta koskaan ottanut mutta sen tiedan ettei kyseessa ole mikaan tavallinen sarkylaake. Ja kun laakari viela mainitsi etten olisi ajokunnossa koko paivana kieltaydyin kohteliaasti. Mun tarvitsee kuitenkin olla vastuussa kahdesta lapsesta ja toki ajaakkin joten en voi olla taysin vintti pimeena. Ja muutenkin nain vahvan laakkeen kaytto tuntui holmolta ihan vaan laakarikaynnin vuoksi. Laakari tivasi viela muutamaan kertaan olenko varma etten tahdo ja tuntui olevan todella yllattynyt kun en halunnut.
Puudutusta sain kuitenkin sen verran etten koskaan ole selvinnyt nain kivuttomasti hammaslaakarista.
Toisen kerran vicodinia tarjottiin hoidon loppupuolella. Jalleen kieltaydyin. Laakari tuntui taas olevan ymmallaan. Onko sulla joku syy olla ottamatta vicodinia, laakari kysyi. Kerroin etten juurikaan syo sarkylaakkeita saatikka sitten mitaan noin vahvaa. Plus tietenkin se etta paan pitaa olla kunnossa kun hoidan lapsiani. "Ymmarratteko etta teille on tehty juurihoitoa?" oli seuraava kysymys. No juu, jos en vaarin muista niin saatoin jopa olla paikalla kun tama tapahtui....
Kerroin etta parjaisin kylla. "Kodeiinia? Se ei ole niin vahvaa kun vicodin mutta vahvempaa kun tavallinen sarkylaake. Jos kirjoitan reseptin siihen?" Juu kiitos mutta ei kiitos oli jalleen vastaukseni.
Laakari pudisteli paataan ja alkoi selvittaa mulle ettei myohemmin voisi puhelimen kautta enaa kirjoittaa reseptia vicodiniin jos sita tarvitsisin. Kodeiiniin kylla saisin puhelin reseptin.
Kiitos mutta enkohan ma parjaa. Meilla on kotona kylla sarkylaaketta. Aloin jo olla arsyynytynyt vahvojen laakkeiden tuputuksesta.
Viimeisen kerran laakari yritti laaketta tuputtaa minun lahtiessa. Han tuli respaan mukana ja kertoi respan tadille etten haluaisi vicodinia mutta etta minun pitaisi saada penisliinikuuri. Tassa kohtaa laakari viela kysyi joskohan kuitenkin kirjotettais vicodinia varmuuden vuoksi... Kiitos mutta ei kiitos taas. Sain reseptin penisliiniin mutta senkin syomista vahan pahkailen. En ole koskaan muistaakseni saanut mitaan laakekuuria hammaslaakari kaynnin jalkeen joten en nyt tieda miten tarpeellinen tuo on.
Koko kaynti oli muuten todella miellyttava mutta tuo laakkeen tuputus ja toimenpiteen kesto meinas kayda hermoille. Olin laakarissa 3,5 tuntia ja tama siita syysta etta laakari hoiti muita potilaita siina samalla. Laakari ja hoitaja aina valilla katos jonnekkin ja olin yhdessa valissa 20 minuuttia suu auki odottamassa.
Niin ja se rahallinen vahinko? Maksettavaa mulle jai n.$570. Ei mikaan mahdoton summa mutta olisin sille rahalle keksinyt muutakin kayttoa.
(Mainittakoon ettei mulla oo hajuakaan miten nama laakkeiden nimet oikeesti kirjotetaan joten antakaa anteeksi maalaisuuteni sen suhteen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti