keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Shoppailijan emämoka

Monta kuukautta olen metsästänyt itselleni vähän siistimpää kesätakkia.
Sellaista lyhyttä bleiseriä. Mistään ei vain tuntunut löytyvän juuri sellaista oikeanlaista.
Kunnes sitten käväisin H&M:lla ja taddadaa. Siellähän se oli. Tai oikeastaan kaksi täydellistä.
Toinen vaalea beige ja toinen navyn värinen. Tykkäsin molemmista jo ennen sovittamista ja sovittamisen jälkeen vielä enemmän.

Mutta mitä tekee hän?!?!
Jättää ne täydelliset yksilöt kauppaan!
Kyllä tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää ettei mitään mistä tykkää kamalasti, saa jättää kauppaan roikkumaan. Varsinkaan sellaista mitä on etsinyt kuukausitolkulla.
Ihan täysin en ole vielä itsekkään ymmärtänyt miksi en kiikuttanut niitä kassalle heti mutta tiedän ainakin olettaneeni että löytäsin ne samat takit myös meidän kaupungin H&M:lta.
Niin helpostihan se ei kuitenkaan käynyt. Jäin siis loppupeleissä ilman kumpaakaan takkia.
(Iso huokaus)

Tänään vielä epätoivoissani kävin kiertämässä kaikki putiikit todeten ettei niitä enää mistään saa. Mutta onneksi löysin jotain sinnepäin. Suunnilleen sellainen mitä etsin


Näitäkin oli navyn värissä mutten viitsinyt kuitenkaan ottaa kahta samanlaista.
Ehkä senkin värinen vielä joskus löytyy...
Lisäksi löysin alerekistä uuden mekon. Jota toivottavasti pääsen käyttämään tämän kesän aikana


Ja se sopii täydellisesti yhteen uuden takin bleiserin kanssa


Olen tyytyväinen näihin. Ja opin nyt taas kantapään kautta etten jätä mitään ihanuuksia taakseni. (Iso huokaus)

Tänään on paistanut ihanasti aurinko ja me pojan kanssa nautittiin siitä puistoillen. Hoidosta suoraan, päiväuniaikaa uhmaten. Sillä seurauksella että poikaa nukahti juuri hetki sitten uuteen telttaansa. Puoli kuudelta ei kai ole ihan paras aika päiväunille...
Mutta onneksi huomenna on vapaata joten ei haittaa vaikka nukkumaan meno vähän venyisi.
Meillä on pitkä viikonloppu kun mies ei mene perjantainakaan töihin. Ihanaa.

Uunissa odottaa meidän perheen vakio viikonloppuruoka. Pastavuoka. Tai meillä käytetään nimitystä pastakasarooli mutta tuo pastavuoka on vähän nätimpi.
Menenkin tästä kattamaan pöytää ja odottamaan miestä saapuvaksi.

Heipat!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti