Siita tulee 15. paiva kuukausi kun saatiin avaimet meidan uuteen kotiin. Tata muuttoa on tavallaan odotettu jo melkeen kaksi vuotta. Sita ennen oltiin siis sen kolme kuukautta valiaikasessa kodissa ja sita ennen.. Niin sita ennen oli Englannin talo joka oli enemmankin vaan katto paan paalla kun koti.
Mulla niin kun varmaan niin monella muullakin on sellanen viha-rakkaussuhde muuttamiseen. Me ollaan muutettu jo niin monta kertaa etta moni on todennu mulle etta me taidetaan tykata muuttamisesta. No tavallaan joo. Muuttaminen on aina jannaa. Uuden alku. Pakkaaminenkin on kivaa muutaman paivan mutta sitten se muuttuu aika puurtamiseksi. Onneksi meilla on naa kaksi viimeista muuttoa ollu silla saralla helppoja silla miehen tyonantaja on maksanu meille myos pakkauspalvelun.
Ja tavaroiden purkaminen se vasta kivaa puuhaa onkin. Nyt varsinkin oli kun olin neljassa kuukaudessa ehtinyt unohtaa mita me edes omistamme, Ja lapset varsinkin oli innoissaan.
Kun tavarat saapu tanne isolla kontilla olin intoa taynna ja kylla hieman paniikissa. Niita laatikoita vaan riitti ja riitti. Ehdin jo ajatella etta nainkohan tassa taas kay niinkun Englannissa etta osa tavaroista vaan sailyy laatikoissa.
Mutta muutaman paivan taalla pakerrettuani tavarat alkoi loytaa omia paikkojaan ja laatikoita tyhjentya. Miten helpottavaa onkin purkaa muuttokuormaa kun kaikille on paikkansa.
Sitten tuli joulu. Ja uusi vuosi. Tahti hidastui. Kaikki tarkein oli jo purettu ja alkoi laatikoiden ja pussukoiden siirtely paikasta toiseen. Tuli tehtya jos jonkinlaisia kasoja sinne tanne. Kirjoja, vaatteita, leluja. Kaikenlaista josta ei oikeen tienny minne ne laittas.
Tata kaikkea loppu salaa me ollaan nyt muutama viikko katteltu ja kirottu. Kun ollaan jo tavallaan loppusuoralla mutta viimeistely puuttuu.
Turhauttaa kun en osaa oikeen tarttua mihinkaan vaan siirtelen tavaroita edes takas. "Laittasko ton tahan vai tonne? Eiku ma jatan sen tahan keskelle lattiaa ja mietin.."
Yksi iso ongelma mika me huomattiin on etta meilla on liian vahan huonekaluja. Uskokaa tai alkaa meilla on olohuone lahes tyhja. Siella on yksi kaappi ja yksi nojatuoli. Etta huonekalukaupoillekkin tassa pitas viela paasta.
Tanaan otin harkaa sarvista ja tyhjensin muutaman ison laatikon joita me sailottiin meidan kylpparissa. Mikas sen parempi paikka laatikolliselle kenkia on kun keskella kylpparin lattiaa?
Ma olen kylla edelleen todella innoissani tasta muutosta ja etta ollaan viimein kotona mutta koska oon tallanen hatahousu ja kaikki mulle heti nyt- tyyppi niin ahdistaa kun ei koti nayta heti silta milta sen pitais.
Alkaa kauhistuko postuksen kuvista. Taa on sita normaali elamaa. Meidan koti ei koskaan tuu nayttaa samalta kun sisustuslehden sivuilla (vaikka pieni osa musta sita ehka toivoiski) mutta toivottavasti ei pitkaan myoskaan ihan talta.
Pitasko ottaa tavoite? Kuukauden paasta esittelen teille meidan kotia ja lupaan ettei meilla ole enaa yhtaan purkamatonta laatikkoa?
Eiku hihat heilumaan ja huutia muutovasymykselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti