Muutama kuukausi ennen tanne muuttoa oli yhta lupa-ja hakemushardellia. Piti etsia jos jonkinlaista lippua ja lappua ja taytella tarkistaa niita vahintaankin yhta paljon. Taysin vierasta tallanen virallisten lippulappujen tarve ei meille ollut ja onneksi lahes koko sirkuksen hoiti miehen tyon kautta lakimies.
Taysin eroon ei paasty kaikesta hakurumbasta taallakaan paassa. On haettu sosiaaliturvatunnusta, pankkikorttia, ajokorttia, kauppojen kanta-asiakaskorttia ja viimeisimpana tyolupaa. Minulle.
Me ollaan siita onnellisessa asemassa etta miehen viisumityyppi mahdollistaa myos tyoluvan hakemista puolisolle, Tama on L-viisumi on kasittaakseni yksi niista harvoista ellei jopa ainoa tyoviisumi johon se sisaltyy.
Tyoluvan hakeminen mulle oli huomattavasti helpompaa ja nakymattomampaa kun miehen versio. Koska miehen tyopaikka maksoi myos minun tyolupani, ei meidan tarvinnut muuta kun ilmoittaa samaiselle lakimiehelle joka hoiti muutkin asiat etta viela yksi tyolupa kiitos.
Ja koska kaikki meidan tiedot oli heilla jo valmiina ei meille jaanyt muuta tehtavaa kun tarkistaa etta heidan laatimassaan hakemuksessa oli kaikki tiedot oikein.
Hakemuksen kasittelyyn sanotiin menevan 90 paivaa. Ja aika tarkalleen tuon ajan jalkeen lupa tupsahtikin postilaatikkoon.
Nyt olen siis virallisesti oikeutettu tekemaan toita tassa maassa.
Kuinka nopeasti talle tulee kayttoa, se jaa nahtavaksi. Luonnollisestikkin meidan arki hankaloituu jonkin verran jos myos mina olen tayspaivasesti toissa. Ja meidan pitaa miettia miten me saamme sen kaiken jarjestymaan. Lisaksi pienimmalle pitaisi loytaa hoitopaikka.
Niin ja pitaishan se tyopaikkakin jostain loytaa.
Mitaan kiiretta mulla ei ole palata tyoelamaan. Vaikka totuuden nimissa kaipaankin elamaa kotiaitiyden ulkopuolella. Mutta samalla stressaan jo sita saadaanko me arki rullaamaan ilman apujoukkoja jos mina en enaa ole paivisin kotona.
Mita jos mina sairastun? Tai lapset sairastaa? Miten jaksan seka tyon etta kodin kun mies on tyomatkalla? Kylla kai kaikki jarjestyy tavalla tai toisella ilman suurempaa stressiakin.
Neuvoja, vinkkeja ja rohkaisevia sanoja, mahdollisesti uuteen arkeen, otetaan vastaan.
Ja koska kaikki meidan tiedot oli heilla jo valmiina ei meille jaanyt muuta tehtavaa kun tarkistaa etta heidan laatimassaan hakemuksessa oli kaikki tiedot oikein.
Hakemuksen kasittelyyn sanotiin menevan 90 paivaa. Ja aika tarkalleen tuon ajan jalkeen lupa tupsahtikin postilaatikkoon.
Nyt olen siis virallisesti oikeutettu tekemaan toita tassa maassa.
Kuinka nopeasti talle tulee kayttoa, se jaa nahtavaksi. Luonnollisestikkin meidan arki hankaloituu jonkin verran jos myos mina olen tayspaivasesti toissa. Ja meidan pitaa miettia miten me saamme sen kaiken jarjestymaan. Lisaksi pienimmalle pitaisi loytaa hoitopaikka.
Niin ja pitaishan se tyopaikkakin jostain loytaa.
Mitaan kiiretta mulla ei ole palata tyoelamaan. Vaikka totuuden nimissa kaipaankin elamaa kotiaitiyden ulkopuolella. Mutta samalla stressaan jo sita saadaanko me arki rullaamaan ilman apujoukkoja jos mina en enaa ole paivisin kotona.
Mita jos mina sairastun? Tai lapset sairastaa? Miten jaksan seka tyon etta kodin kun mies on tyomatkalla? Kylla kai kaikki jarjestyy tavalla tai toisella ilman suurempaa stressiakin.
Neuvoja, vinkkeja ja rohkaisevia sanoja, mahdollisesti uuteen arkeen, otetaan vastaan.
Meillä mies reissaa, ja itse olen nyt osa-aika töissä. Sukulaiset asuvat sen verran kaukaa, että kahdestaan pn pärjäiltävä ja sumplittava. Säätämistähän se on, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt vielä ihan hyvin.
VastaaPoistaJonkin verran isommat joutuvat olemaan keskenään kotona, mikä ei siellä ilmeisesti oli ihan yhtä turvallista kuin täällä?
Tsemppiä tulevaan, kaikella on kuitenkin aina tapana järjestyä!
Kiitos kannustavasta kommentista :) En tieda miten taalla menee mutta saattaa jopa olla etta lain mukaankaan ei saisi jattaa lasta yksin.. Taytyykin tarkistaa. Ja aina pitas joku olla koulusta hakemassa etta siihenkin pitaisi joku palkata. Mutta eikohan ne asiat jarjesty :)
Poista