Alkaa pelastyko. En ole itselleni mankumassa tassa avustuksia vaan tulin kertomaan talla hetkella omaa mieltani hairitsevasta asiasta. Nimittain esikoiseni koulun lahjoitus pyynnoista ja hyvantekevaisyydesta. Asia on ollut mielessa aikaisemminkin mutta silloin jatin asiasta kirjoittamatta mutta nyt paatin avata suuni. Kuuluhan tama tavallaan uuteen maahan kotiutumiseen ja sopeutumiseen.
Niinkun olen jo aikasemmin maininnut niin me paadyttiin erinaisista syista laittamaanpoika maksulliseen montessorikouluun. Paatos oli silloin aika helppo vaikka kieltamatta koulumaksu tekeekin suuren loven meidan budjettiin. Mutta suunnitelmallisuudella meilla olisi tahan varaa.
Nain me ainakin luultiin. Nyt alkaa nayttaa silta etta asiaa pitaisi harkita uudelleen. Tosin mitaan ei asialle talla hetkella voida silla juuri maksettiin koko ensi vuoden maksut.
Miksi sitten nain? No kukaan ei meidan hakiessa kouluun maininnut etta kuukausimaksujen lisaksi meidan odotettaisiin osallistuvan rahallisesti "lahjoituksilla" koulun toimintaan. Tata ei liioin lukenut missaan papereissa.
Ensimmainen pyynto tuli vuoden lopussa. Virallinen kirje jossa selvitettiin koulun tarvetta uudistaa vahan sita ja tata. Lahjoituksina pyydettiin $500-$2500.
Ehka olin vahan sinisilmainen ja amerikkalaiseen tyyliin tottumaton mutta tallaset rahapyynnot tuli mulle ihan puun takaa. Kaikessa yksinkertaisuudessani olin ajatellut koulumaksun kattavan kokonaisvaltaisesti koulun pyorittamisen. Myoskin ne kirjeessa mainitut aidan korjaukset.
Koulun pihalle pystytettiin pahvista tehdyt puut joihin laitettiin lehtina lahjoituksen tehneen perheen sukunimi. Meidan sukunimea ei siihen puuhun koskaan laitettu. Aikaa lahjoituksille ei annettu paljoa ja meilla oli juuri muutto paalla joten se vaan jai.
Emme kuitenkaan paassyt ihan nain helpolla. Luvassa oli viela pahempaa. Vuoden alussa poika tuli kotiin ruskean paksun kirjekuoren kanssa.
Lisaarahaatarvitaanauttakaapliiiiiiis!
Talla kertaa ei pyydetty riihikuivaa vaan lahjoituksia vuosittaiseen huutokauppaan. Eika mika tahansa huutokauppa. Vaan toukokuun alussa kylan hulppeimmassa hotellissa jarjestettavaan huutokauppa extravaganzaan! Ei siis ollut kyse mistaan "leipoisitko kaukun ja muffinseja koulun myyjaisiin" tyyppisesta tapahtumasta.
Ma jo saatuani paperit menetin hetkeksi kyvyn hengittaa kun mietin etta mitas me tan kanssa tehdaan. Mita me muka voidaan lahjottaa? Ja tyypilliseen tapaani olen tyontanyt asian sen jalkeen taka-alalle taysin kunnes viime viikolla tajusin etta ne lahjoitukset pitaa vieda kouluun ensi viikolla. Olisin ollut enemman myohasssa asian kanssa ellei poika oli tuonu kotiin uutta kirjekuorta joka oli taynna arpalipukkeita joita pitaa myyda. (salli mun kaikki kestaa...)
Asiahan on varmasti paikallisille pikku juttu. Tuttuja loytyy joka kadunkulmasta ja muutenkin takalaiset ovat niin supliikkeja ihmisia etta 25 arvan myyminen ei ole homma eika mikaan.
Toista se on meikalaiselle. Minun suonissani ei virtaa tippaakaan kauppiasverta enka varmasti osaisi myyda edes lapasia eskimoille. Muistan vielakin sen tuskan hien kun omalla ala-asteella myytiin vessapaperia ja pesuainetta ja sain juuri ja juuri myytya muutamalle tutulle siina missa muut takasivat ettei naapurikunnisakaan vessapaperi ihan heti lopu.
Mutta takaisin tan hetkiseen ongelmaan. Lahjoitukset tahan huutokauppaan pitaa vieda koululle maanantaina (tanaan on perjantai) ja talla hetkella olen haalinut viidesta vaaditusta kasaan nolla.
Etta ihan hyvalla mallilla ollaan. Miehen toista saatetaan saada joku lahjoitus mutta sekaan ei ole viela varmaa.
Saatekirjeessa oli monia esimerkkeja mita sinne voi lahjoittaa ja yhtena vaihtoehtona oli kasityot. Tata ma silloin heti ajattelin etta no mahan sinne akkia neulon/virkkaan jotain. Mutta kun aloin miettia muiden mahdollisia lahjoituksia niin luovuin ajatuksesta hyvin nopeasti. Kuka huutaisi mun patalappua jos tarjolla on lomaosakkeita ja veneita. Veneet on ehka liioittelua mutta ymmartanette pointin. Kun en yhtaan tieda mita odottaa.
Mulla ei ole mitaan hyvantekevaisyytta vastaan. Harrastan sita aivan liian vahan. Mutta mielellani antaisin vahaisista roposistani jollekkin niita enemman tarvitseville. Yksityinen koulu ei mielestani ole sita. Varsinkin kun maksan siita jo pitkan pennin.
Ymmarran kylla etta koulun tarkoitus on tuottaa rahaa ja nain olen elattaa sen omistajat ja tehda rahaa mahdollisille sijoittajille mutta miksei kaikkia kuluja ole sailytetty koulumaksuun?
Ja minua henkilokohtaisesti pannii se etta huutokauppa pitaa pitaa niin hienoissa tiloissa etta suurin osa tuloista varmasti menee tapahtuman kustannuksiin.
Olisin ollut tapahtumalle huomattavasti suotuisampi jos se olisi jarjestetty jossain vahemman glamour paikassa. Esim. koulun pihalla. Sinne vahan maksullisia tapahtumia, leivosten myyntia, arvontaa, poniajelua ym. Nain koululle kerattiin varoja englannissa. Naihin tapahtumiin leivoin mielellani ja lahjoitin palkintoja arpajaisiin. Tai kuinka Hollannissa varat tulivat koululta mutta hommat tehtiin talkootyona.Vaan toista se on taalla.
Ei auta valittaa silla homma ei ole kasittaakseni vappaaehtoista vaan kuluihin on osallistuttava. Mutta onneksi mulla on vapaus kiukutella asiasta ihan itsekseni.
Ehka olin vahan sinisilmainen ja amerikkalaiseen tyyliin tottumaton mutta tallaset rahapyynnot tuli mulle ihan puun takaa. Kaikessa yksinkertaisuudessani olin ajatellut koulumaksun kattavan kokonaisvaltaisesti koulun pyorittamisen. Myoskin ne kirjeessa mainitut aidan korjaukset.
Koulun pihalle pystytettiin pahvista tehdyt puut joihin laitettiin lehtina lahjoituksen tehneen perheen sukunimi. Meidan sukunimea ei siihen puuhun koskaan laitettu. Aikaa lahjoituksille ei annettu paljoa ja meilla oli juuri muutto paalla joten se vaan jai.
Emme kuitenkaan paassyt ihan nain helpolla. Luvassa oli viela pahempaa. Vuoden alussa poika tuli kotiin ruskean paksun kirjekuoren kanssa.
Lisaarahaatarvitaanauttakaapliiiiiiis!
Talla kertaa ei pyydetty riihikuivaa vaan lahjoituksia vuosittaiseen huutokauppaan. Eika mika tahansa huutokauppa. Vaan toukokuun alussa kylan hulppeimmassa hotellissa jarjestettavaan huutokauppa extravaganzaan! Ei siis ollut kyse mistaan "leipoisitko kaukun ja muffinseja koulun myyjaisiin" tyyppisesta tapahtumasta.
Ma jo saatuani paperit menetin hetkeksi kyvyn hengittaa kun mietin etta mitas me tan kanssa tehdaan. Mita me muka voidaan lahjottaa? Ja tyypilliseen tapaani olen tyontanyt asian sen jalkeen taka-alalle taysin kunnes viime viikolla tajusin etta ne lahjoitukset pitaa vieda kouluun ensi viikolla. Olisin ollut enemman myohasssa asian kanssa ellei poika oli tuonu kotiin uutta kirjekuorta joka oli taynna arpalipukkeita joita pitaa myyda. (salli mun kaikki kestaa...)
Asiahan on varmasti paikallisille pikku juttu. Tuttuja loytyy joka kadunkulmasta ja muutenkin takalaiset ovat niin supliikkeja ihmisia etta 25 arvan myyminen ei ole homma eika mikaan.
Toista se on meikalaiselle. Minun suonissani ei virtaa tippaakaan kauppiasverta enka varmasti osaisi myyda edes lapasia eskimoille. Muistan vielakin sen tuskan hien kun omalla ala-asteella myytiin vessapaperia ja pesuainetta ja sain juuri ja juuri myytya muutamalle tutulle siina missa muut takasivat ettei naapurikunnisakaan vessapaperi ihan heti lopu.
Mutta takaisin tan hetkiseen ongelmaan. Lahjoitukset tahan huutokauppaan pitaa vieda koululle maanantaina (tanaan on perjantai) ja talla hetkella olen haalinut viidesta vaaditusta kasaan nolla.
Etta ihan hyvalla mallilla ollaan. Miehen toista saatetaan saada joku lahjoitus mutta sekaan ei ole viela varmaa.
Saatekirjeessa oli monia esimerkkeja mita sinne voi lahjoittaa ja yhtena vaihtoehtona oli kasityot. Tata ma silloin heti ajattelin etta no mahan sinne akkia neulon/virkkaan jotain. Mutta kun aloin miettia muiden mahdollisia lahjoituksia niin luovuin ajatuksesta hyvin nopeasti. Kuka huutaisi mun patalappua jos tarjolla on lomaosakkeita ja veneita. Veneet on ehka liioittelua mutta ymmartanette pointin. Kun en yhtaan tieda mita odottaa.
Mulla ei ole mitaan hyvantekevaisyytta vastaan. Harrastan sita aivan liian vahan. Mutta mielellani antaisin vahaisista roposistani jollekkin niita enemman tarvitseville. Yksityinen koulu ei mielestani ole sita. Varsinkin kun maksan siita jo pitkan pennin.
Ymmarran kylla etta koulun tarkoitus on tuottaa rahaa ja nain olen elattaa sen omistajat ja tehda rahaa mahdollisille sijoittajille mutta miksei kaikkia kuluja ole sailytetty koulumaksuun?
Ja minua henkilokohtaisesti pannii se etta huutokauppa pitaa pitaa niin hienoissa tiloissa etta suurin osa tuloista varmasti menee tapahtuman kustannuksiin.
Olisin ollut tapahtumalle huomattavasti suotuisampi jos se olisi jarjestetty jossain vahemman glamour paikassa. Esim. koulun pihalla. Sinne vahan maksullisia tapahtumia, leivosten myyntia, arvontaa, poniajelua ym. Nain koululle kerattiin varoja englannissa. Naihin tapahtumiin leivoin mielellani ja lahjoitin palkintoja arpajaisiin. Tai kuinka Hollannissa varat tulivat koululta mutta hommat tehtiin talkootyona.Vaan toista se on taalla.
Ei auta valittaa silla homma ei ole kasittaakseni vappaaehtoista vaan kuluihin on osallistuttava. Mutta onneksi mulla on vapaus kiukutella asiasta ihan itsekseni.
Ja olen kuullut etta erinaisia lahjoituksia kerataan myos kunnallisissa kouluissa joten kukaan vanhempi ei taida talta kerjaamiselta taalla saastya.
Ai niin ja olishan meilla mahdollista myos jarjestaa joku auction preparty. En muista miksi sita virallisesti kutsuttiin. Mutta naihin bileisiin pitaa oikeen ostaa lippu. Etta kuka haluis tulla meidan kalustamattomalle takapihalle siemailemaan tarjous olutta ja viinia? Voin vaikka leipoa korvapuusteja kyytipojaksi. Sovitaanko vaikka sisaanpaasymaksuksi $25? Menee hyvaan tarkoitukseen.
Ehka.
Voi hyvänen aika!
VastaaPoistaKuulostaa uskomattomalle. Tulee mieleen, että kalliissa koulussa käyvien lasten vanhemmat oletetaan automaattisesti olevan niin rikkaita, ettei tuon tyyppinen toiminta ole heistä omituista.
Tsemppiä kouluvuoteen.
No niinpa. Alkaa tuntua silta etta yksityiskoulut on vaan niille harvoille ja valituille eika niille joilla juuri ja juuri on varaa siihen
VastaaPoista