Me naureskeltiin aamulla passijonossa naiselle joka ohjasi liikennetta hanskat kadessa ja pipo paassa. Oltiin siis itse omassa autossa. Lampimassa.
Mutta vilkaisu lampomittariin kertoi etta ehka nainen ei ollut yhtaan liiotellut. 3,5 astetta!!! Mita helkkaria! Tiistaina englannista lahtiessa oli suunnilleen t-paitakeli. Ja samoin Rotterdamissa. Ei tietoakaan kylmasta.
Kavi mielessa etta onkohan kapteeni ottanut jossain kohtaa vaaran suunnan ja ankkuroitunut pohjois norjaan.
Ajellessa kotia kohti autokin varoitteli etta kylmaa on.
Oltiin viela jatetty makuuhuoneen ikkuna auki joten jo valmiiksi masentava kotiin palaaminen tuntui suunnillen talta
Ma oon varmaan joskus missalie-huumassa sanonut etta syksy on kiva. Ja onhan se musta tavallaan vielakin. Tykkaan niista aurinkoisista, vahan kirpakoista ilmoista. Ja tietenkin syksyn variloisto saa mielen hymyyn. Mutta lopetin syksysta muuten tykkaamisen siihen kohtaan kun muutettiin tanne. Kevaalla tassa torpassa meinaan oli TOSI kylma. Enka yhtaan liioittele. Ja jo silloin aloin pelata syksyn tuloa.
Mut on mita luultavammin tehty lampimiin maisemiin mutta joku kohtalon oikku pitaa mua kylmassa. Ma meinaan lamaannun kylmasta ihan taysin. Varsinkin kun on kylma sisalla. Se on musta kamalaa kidutusta. Ei voi aina vaan olla takki paalla ja hanskat kadessa vaan on yritettava elaa normaalisti. En vaan pysty. Haluisin vaan istua sohvan nurkassa peiton alla. Ja siina vaiheessa kun ulkona on kylma ja sisalla on kylma niin mikaan maara minkaan lamposta teeta ei pida lamposena.
Olis ihana jos vois vaan istua teemukin kanssa takkatulen aaressa ja lukea lapsille satuja. Laahustaa takan ja keittion valia viltti harteilla ja topposet jalassa. Kaiket paivat eika tarttis nenaansa ulos pistaa. Niinku elokuvissa.
Mutta ei kai se onnistu. Kun ei oo sita takkaakaan.
Etta eiku vaan hampaat irvessa nyt muutama kuukasi sitten.
Jos teilla on jotain takuuvarmoja vinkkeja syysmasennuksen taltutukseen niin niita tannepain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti