Niinkun jotku lukijat jo tietaakin niin olin syyskun elamani ensimmaisessa karkkilakossa.
Ja syy siihen oli se etta musta alko tuntua etta napostelu alko niin sanotusti karata lapasesta.
Karkkilakon lisaks laitoin pannaan muutkin herkut. Niinku sipsit, kakut, keksit, jatskin jne.
Nyt on lakon alottamisesta kulunu jo yli kuukausi ja haluan kertoa teille etta miten parjasin.
Kaiken kaikkiaan "lakko" suju musta aika kivuttomasti. Sita yhta sunnuntaita lukuunottamatta.
Jo muutamassa paivassa sain aika selkeen kuvan siita missa tilanteissa ja kuinka paljon tuli napsittua. Ja niinku taisin jo aikasemminkin mainita niin olin aika hammastynyt.
Kiirressa huomasin korvaavani usein "aterian" karkilla tai pienella sipsipussilla. "Kun ei ole aikaa syoda niin otanpa parit namit. Tai nappaan mukaan pienen sipsipussin."
Myos aterioiden jalkeen tie kulki automaattisesti namikaapille. Ja hassua oli se etta mun ei valttamatta edes tehny mieli karkkia mutta kai ne oli aivoissa jotenkin yhdistetty. Aterian jalkeen = karkkia! Samoin illalla kun pojat oli niin sikeassa unessa ettei karkkipussin avaaminen enaa herata huomioita oltiin taas hakemassa "jotain hyvaa."
Naista tavoista kun paasin suunnilleen viikon paasta eroon niin ei ole ollut mitaan ongelmia. Iltaisin olen istunut sohvalla kulhon kanssa jossa on kurkkua, tomaattia, omenaa, retiisia, pahkinoita, mita millonkin. Eika mun oo tehny muuta ees mieli. Ja hyvaa tassa on sekin etta siina tuli sitten samalla syotya ne paivan vitamiinit jos ne on mutten paivan aikana jaany vahemmalle.
Mun ei edes tee mieli mitaan makeeta. Eika niita sipseja. (tai no ehka vahan niita)
Musta tuntuu etta tan kuukauden aikana meijan koko perhe on vahentany naiden paheiden syontia. Mies on sellanen etta syo sitten jos makin syon. Mutta harvoin omasta aloitteesta. Ja kun en ole kaupassa itsekkaan ostanu karkkia niin lapsikaan ei oo niita pyytany. Sen sijaan meilla on ostettu rusinoita, pahkinoita ja viikunoita.
Paino on mulla pudonnu tan aikana n.1,5kg. Tosin en tieda johtuuko se ihan taysin tasta lakosta. Mutta epailematta ainakin osittain.
Miten tasta eteenpain?
Viime viikonloppuna kuukausi siis vaihtui ja omasta puolesta olisin voinut syoda jotain hyvaa. Ja mies mulle ostikin laivasta mun lempparia, Fazerin sinista.
Mutta se on viela kaapissa. Avaamatta. Ei vaan tehny mieli.
Viikonlopun aikana soin kylla puolikkaan palan suklaakakkua. Lautaselle olin kylla ottanut kaksi palaa eri kakkuja mutta alas sain vaan puolikkaan. Sitten riitti.
Ma luulen etta taa oli jossain maarin pieni kaanteen tekija mun elamassa. Tuskin olen lopun elamaani syomatta herkkuja mutta toivottavasti nyt tasta pitkalle eteenpain mennaan mahdollisimman pienilla maarilla. Nyt musta tuntuu ettei ole mitaan halua naille paheille ja meenkin nyt vaan eteenpain silla mika tuntuu itsesta hyvalta. Jos mun tekee mieli suklaata niin otan palan. Mutta en halua enaa palata siihen etta otan suklaata tai mita tahansa vaan sen takia etta sita on kaapissa. Tai ettei mulla oo aikaa syoda muuta.
Ma voisinkin haastaa kaikki herkkusuut lakkoon. Kokeilkaa ja kertokaa miten suju.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti