Jokohan olisi aika taas paattaa yksi monista blogihiljaisuuksista?
Kuten aina, blogi on ollut paivittain mielessa mutta en sitten vaan ole ehtinyt koneelle. Ja sen koneenkin sain vasta aitienpaivana.
Mutta sen enempia selittelematta, taalla ollaan taas. Uusi maa, uudet kujeet.
Tassa on yritetty sopeutua uuteen. Ja sopeutuminen jatkuu viela pitkaan. Vaikka jotenkin se uutuuden viehatys mika oli hollantiin muuttaessa on puuttunut tasta kokonaan.
Mutta muutosta ja muusta lisaa myohemmin.
Mita me ollaan sitten tehty?
Vaikka mita ja ei mitaan. Muuton jalkeen mies lahti tyomatkalle ja mina ja pojat lahdettiin sitten suomeen aidin helmoihin. Oli ihana paasta vahan pois kaikesta tasta hassakasta.
Taalla Englannissa me ollaan totuteltu arkeen. Kuljeskeltu ympariinsa, tutustuttu yhteen suomalaiseen joka on pitanyt mut edes jokseenkin jarjissani tan kaiken keskella, ollaan kayty kerhoilemassa poikien kanssa, siivoiltu, purettu laatikoita vahan sita ja vahan tata.
Ja kaytiin me viime viikonloppuna vahan turtistina tuolla isossa kaupungissa.
Me lahettiin sinne haahuilemaan vailla sen suurempaa suunnitelmaa.
Kaytiin katsomassa miehen tyopaikka ja muutamat nahtavyydet.
Luultavasti siella tulee kaytya moneen kertaan joten ei yhdelle paivalle jaksanut ottaa niin paljon ohjelmaa.
Tuttuja kasvojakin tuli vastaan
Mutta riittakoon tama nyt henkiinheraamis postaukseksi.
Halusin vaan ilmottaa etta ma oon viela taalla. Oottehan tekin viela siella?
Täällä ollaan! Tässä yks päivä ajattelinkin, että mitähän sulle kuuluu.
VastaaPoistaNo onpas teille tullut muutoksia! Tervetuloa takaisin.
VastaaPoista