torstai 4. syyskuuta 2014

Tuskaset poksyt ja kadonneet kengat

Nyt on kesa sitte virallisesti ohi ja kouluun palattu. Lapsi ei ollu taysin innoissaan mutta koulun pihaan rakennetut uudet leikkipaikat ja kavereitten nakeminen on lieventanu paluuahdistusta. 
Mulla sen sijaan meinas tulla suuremman luokan ahdistus kun kavin koulupukukaupasta hakemassa pojalle uusia housuja. Se kauppa on varmaan yks pienimmista kauppatiloista koko pitajassa ja ma oon useena paivan nahny sen edessa kamalan jonon. Mutta ajattelin etta tuskin keskiviikkona enaa kukaan siella on. Mutta kun paasin sisalle niin siella oliki ihan tays kaaos. Tunti siihen meni etta sain ne poksyt. Joita me ei ees ihan valttamatta ois tarttettu viela.


Ja ma en oo niita aiteja jotka viikko tolkulla valmistautuu koulun alkuun ja varmistaa etta lapsella varmasti on kaikki tarvittava. Ehei.. Meilla kaivettiin kouluasu edellisena iltana kaapin pohjalta (sentaan oli pesty), reppu ja evaslaukku etsittiin aamulla ja kengat, niin ne ma oon hukannu jonnekkin. Viis minuuttia ennen lahtoa me tajuttiin etta niita kenkia ei oo missaan. Mutta koska ma oon muutenki tallanen saantoja vastaan taisteleva niin en ees ota kamalaa stressia siita ettei niita oo vielakaan loytyny. 

Taa viikko me ollaan siis oltu poikain kanssa ihan kolmisteen ja taytyy sanoo etten olis tota mun herkkulakkoa voinu huonompaan saumaan alottaa. Kylla olis ollu iltasin suklaalle kayttoa. Mutta sen sijaan ma oon sitte nakertany kurkkua ja tomaatteja. Ihan hyva niin.
Mutta kylla taa alkaa jo tulla korvista taa yksinolo. Kun ei saa hetken rauhaa.
Tanaan soin ensimmaisen lampiman aterian talle viikolle. Paatin etta on ihan pakko. Kun muuten sitte illalla tulee kauhee nalka.
Ma tein tallasta "paistosta" mita kerran ostin kaupasta kokeiluun.



Oli ihan hyvaa. Melko tomaattisen makusta kylla. Ja vahan kuivaa mutta se saatto johtua siita etta se oli hetken liian kauan uunissa.


Mutta olisin tassa vaiheessa nalkaa syony vaikka lampimia kiuaskivia sen verran alko jo olla nalka.

Nyt taas kurkkua siivuamaan ja sohvalle tuijottaa Iholla.
Mita mielta ootte siita? 
Ma en viela osaa oikeen sanoo. Toisaalta on pakko kattoo aina muttei herata niin suuria tunteita kun se viime kausi. Mutta en kylla viela tuomitse.
Katsellaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti