En ollut suunnitellut palaavani bloggailun pariin tallasella postauksella mutta joskus elämässä tapahtuu odottamattomia asioita.
Joten eilisen tapahtumia. Lähdettiin aamulla kaymaan muutamalla pihakirppiksella. Tarkotus oli vain piipahtaa muutamassa paikassa ennenkun pojalla alkoi jääkiekkotreenit. Ensimmaisessa ositteessa ei edes pysahdytty. Myynnissa olleet tavarat eivat nayttaneet meita kiinnostavilta. Sitten seuraavaan osoitteeseen. Kun saavauimme perille huomasimme etta oltiin oltu samassa osoitteessa aikasemminkin. Silla kertaa satoi ja vain mina menin ulos autosta. Kavelin talolle ja yhtakkia sade voimistui kaannyin takaisin autolle ja ajetettiin pois. Talla kertaa ei kuitenkaan satanut.
Talo ei ole aivan tien vieressa vaan vahan matkaa tielta kapean tien paassa. Kun paasimme ylos huomasimme ettei ollut tilaa lainkaan pysakoida. Parkissa oli jo 5 autoa. Normaalisti sielta paasee ympari mutta talla kertaa iso minivan oli tukkinut tien. Ei siis muuta kun lahtea peruuttamaan pois. Kun mies lahti peruuttamaan yhtakkia kuskin puolelta juoksi pusikosta paidaton mies jumalattoman puun karahkan kanssa. Auto pysähtyi ja mies tivasi meiltä keitä me olemme ja milla asialla.Yritimme selittaa etta ajoimme harhaan ja olemma poistumassa. Vaikutti kuitenkin silta ettei mikaan mennyt jakeluun. Mies tivasi uudestaan ja uudestaan samoja asioita ja vaati meita lahtemaan. Samalla minun mies peruutti autoa hitasti pois. Yhtäkkiä hullu mies huusi että emme mene tarpeeksi nopeasti ja etta aivan sama, haluan verta. Tassa kohtaa paniikki alkoi nousta. Oma mies yritti peruuttaa nopeasti pois mutta koska tie oli kapea ja kaartui vahan niin auto osui muutaman kerran tien vieressa oleviin tiiliaitoihin.
Hullu kiipesi tiiliaidalle ja alkoi repia kivia irti siitä. Se sai yhden ison murikan pois mutta luojan kiitos se lipesi sen kadesta, ennen kuin se kerkesi paiskata sen tuulilasista lapi . Pienilla kivilla sea sai hakattua auton etuosaan muutaman lommon. Vihdoin sattin kaannettya auto ja paastiin pakenemaan. Tässä vaiheessa oltiin tehty pakoa ehkä 10 minuuttia. Ajoimme lyhyen matkaa pysahdyttiin ja soitettiin poliisille. Tässä vaiheessa meilla oli vielä nakoyhteys talle tielle, ja sielta se on mies hetken paasta juoksi meidan peraan joten jatkoimme matkaa. Olimme kaikki aika kauhun vallassa . Mieheni puhui poliisille, mutta heita tuntui kiinnostavan enemmän että tehdaanko rikosilmoitus, kun tulla paikalle. Muutaman minuutin kuluttua emme oikeen saaneet selville, onko poliisi tulossa vai ei. Meita ei huvittanut jaada paikalla yhtaan sen kauemmaksi joten mies sanoi tekevansa rikosimoituksen seuraavana paivana.
On onni onnettomuudessa etta selvisimme pelkilla auton pinta naarmuilla. Tilanne olisi voinut päättyäpaljon pahemminkin .Mieleen hiipii jos jonkinlaista "mitä jos" kauhukuvia, mutta yritän karkottaa ne mahdollisimman pian mielesta.
Vaikka selvisimmekin fyysisesti vahingoittumattomina sai henkinen puoli kovat kolhut. Mina ja mies toivutaan kyllä ja yritän hieman jopa nauraa koko jutulle. Tilaanteessa ole mitään naurettavaa, mutta olen tottunut jollain sairaalla tavalla kasittelemaan epamukavat asiat huumorilla.
Pienin poika tuskin ymmarsi koko tilanteesta mitaan, mutta vanhin poika sai varmasti elinikaiset traumat. Eilen meilla oli melko hiljainen ilmapiiri eikä lapsi halunnut olla hetkeakaan yksin. Yon nukkui meidan valissa. Ollaan puhuttu asiasta niin paljon kun lapsi on itse itse halunnut. Suurin kysymys hanella on miksi? Tahan on todella vaikea vastata, mutta olen yrittänyt selittää, että hyökkääjä oli henkisesti sairas ja olisi voinut hyokata kenen tahansa kimppuun.
Koko asia tuntuu itsestakin aivan absurdilta. Valilla pitaa miettia etta tapahtuiko tama oikeasti vai kuvitettelinko vaan.
Tanaan kavimme poliisiasemalle tekemässä rikoisilmoituksen. Periaatteessa vaan vakuutuksen takia. Meilla ei ole mitaan mielenkiintoa lahtea oikeuteen kyseisen ihmsen kanssa. Toki kiinnostaisi tietaa saiko poliisi hanta koskaan kiinni ja mika ajoi hanet meidan kimppuun.
Paivitan asiaa tanne jos/kun asia etenee.
Talo ei ole aivan tien vieressa vaan vahan matkaa tielta kapean tien paassa. Kun paasimme ylos huomasimme ettei ollut tilaa lainkaan pysakoida. Parkissa oli jo 5 autoa. Normaalisti sielta paasee ympari mutta talla kertaa iso minivan oli tukkinut tien. Ei siis muuta kun lahtea peruuttamaan pois. Kun mies lahti peruuttamaan yhtakkia kuskin puolelta juoksi pusikosta paidaton mies jumalattoman puun karahkan kanssa. Auto pysähtyi ja mies tivasi meiltä keitä me olemme ja milla asialla.Yritimme selittaa etta ajoimme harhaan ja olemma poistumassa. Vaikutti kuitenkin silta ettei mikaan mennyt jakeluun. Mies tivasi uudestaan ja uudestaan samoja asioita ja vaati meita lahtemaan. Samalla minun mies peruutti autoa hitasti pois. Yhtäkkiä hullu mies huusi että emme mene tarpeeksi nopeasti ja etta aivan sama, haluan verta. Tassa kohtaa paniikki alkoi nousta. Oma mies yritti peruuttaa nopeasti pois mutta koska tie oli kapea ja kaartui vahan niin auto osui muutaman kerran tien vieressa oleviin tiiliaitoihin.
Hullu kiipesi tiiliaidalle ja alkoi repia kivia irti siitä. Se sai yhden ison murikan pois mutta luojan kiitos se lipesi sen kadesta, ennen kuin se kerkesi paiskata sen tuulilasista lapi . Pienilla kivilla sea sai hakattua auton etuosaan muutaman lommon. Vihdoin sattin kaannettya auto ja paastiin pakenemaan. Tässä vaiheessa oltiin tehty pakoa ehkä 10 minuuttia. Ajoimme lyhyen matkaa pysahdyttiin ja soitettiin poliisille. Tässä vaiheessa meilla oli vielä nakoyhteys talle tielle, ja sielta se on mies hetken paasta juoksi meidan peraan joten jatkoimme matkaa. Olimme kaikki aika kauhun vallassa . Mieheni puhui poliisille, mutta heita tuntui kiinnostavan enemmän että tehdaanko rikosilmoitus, kun tulla paikalle. Muutaman minuutin kuluttua emme oikeen saaneet selville, onko poliisi tulossa vai ei. Meita ei huvittanut jaada paikalla yhtaan sen kauemmaksi joten mies sanoi tekevansa rikosimoituksen seuraavana paivana.
On onni onnettomuudessa etta selvisimme pelkilla auton pinta naarmuilla. Tilanne olisi voinut päättyäpaljon pahemminkin .Mieleen hiipii jos jonkinlaista "mitä jos" kauhukuvia, mutta yritän karkottaa ne mahdollisimman pian mielesta.
Joku ehkä ajattelee etta mitas menitte tuollaiseen paikkaan. No tallasia tapahtumia on mahdoton ennustaa etukateen. En todellakaan menisi itse saatikka lasten kanssa paikkaan, joka tuntuu vaarallista. Enka todellakaan ajatellut taman olevan sellainen. Alue on melko varkkaiden asuttamaa ja asuntojen hinnat on 1,5 miljoonasta ylospain. En missaan nimessa olis kuvitellut tallaisella alueella joutuvani hyokkaksen kohteeksi.
Vaikka selvisimmekin fyysisesti vahingoittumattomina sai henkinen puoli kovat kolhut. Mina ja mies toivutaan kyllä ja yritän hieman jopa nauraa koko jutulle. Tilaanteessa ole mitään naurettavaa, mutta olen tottunut jollain sairaalla tavalla kasittelemaan epamukavat asiat huumorilla.
Pienin poika tuskin ymmarsi koko tilanteesta mitaan, mutta vanhin poika sai varmasti elinikaiset traumat. Eilen meilla oli melko hiljainen ilmapiiri eikä lapsi halunnut olla hetkeakaan yksin. Yon nukkui meidan valissa. Ollaan puhuttu asiasta niin paljon kun lapsi on itse itse halunnut. Suurin kysymys hanella on miksi? Tahan on todella vaikea vastata, mutta olen yrittänyt selittää, että hyökkääjä oli henkisesti sairas ja olisi voinut hyokata kenen tahansa kimppuun.
Koko asia tuntuu itsestakin aivan absurdilta. Valilla pitaa miettia etta tapahtuiko tama oikeasti vai kuvitettelinko vaan.
Tanaan kavimme poliisiasemalle tekemässä rikoisilmoituksen. Periaatteessa vaan vakuutuksen takia. Meilla ei ole mitaan mielenkiintoa lahtea oikeuteen kyseisen ihmsen kanssa. Toki kiinnostaisi tietaa saiko poliisi hanta koskaan kiinni ja mika ajoi hanet meidan kimppuun.
Paivitan asiaa tanne jos/kun asia etenee.
No hui kamala!! Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta varmasti on mielessä vielä pitkään. :( Kerro jos kuulet onko poliisi saanut miehen kiinni!
VastaaPoista