Monella meilla ulkosuomalaisella on suomesta perheen, ystavien ja saunan lisaksi ikava suomalaisia elintarvikkeita. Leipaa ja karkkia tuntuu moni eniten kaipaavan. Ruisleipaa erityisesti. Niin myos mina.
Hollannissa loytyi usein hyvaa leipaa. Eika mikaan ihme silla koko kansa tuntuu elavan pelkalla leivalla. Ruisleipaakin sai Aldista ja Lidlista. Englannissa loysin juuri ennen muuttoamme Lidlista sita Realin tapaista leipaa. Muuten ei sielta loytyva leipa ollut kummoista.
Ja taalla amerikassa. No tiesinhan mina etta leipa taalla on aika hottoa ja makeaa mutta koska ennen aina ollaan oltu taalla lomalla eika sita leipaa ole niin paljon tullut syotya niin se ei ole haitannut. Nyt sen sijaan alkaa se sokeripulla tulla korvista ulos.
Onneksi eras toinen bloggaaja joka kanssa asuu talla mantereella laittoi blogiinsa ruisleipasten melko simppelin ohjeen ja olen odottanut kun kuuta nousevaa etta paasen testaamaan tata reseptia. Ma oon ennenkin yrittanyt tehda jotain ruisleivan tapaista mutta kaikki yrityksen on mennyt enemman tai vahemman monkaan. Odotukset siis oli kovat.
Ensimmaisen satsini tein perjantaina ja leivat meni valehtelematta kun kuumille kiville. Lapset soi muistaakseni nelja leipasta silta istumalta. Olin onneni kukkuloilla. En ollut onnistunut sittenkaan sossimaan lasteni makuaistia taysin.
Leivat meni niin nopeasti etta eilen piti tehda toinen annos. Ja siita satsista on enaa puolet jaljella.
Kylla taman aidin sydan kehraa kun lapset pyytaa saada sita aitin tekemaa eika kaupan leipaa.
En viitsi ohjetta kopioida tahan silla tein sen ihan tismalleen mainitsemani blogin ohjeen mukaisesti. Joten jos/kun haluatte kokeilla naita ihanuuksia leipoa niin klik klik Annin blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti