Uuteen maahan muuttaessa, alku menee aina kaikkien valttamattomien asioiden hoitamisessa. Kaiken saa tavallaan alottaa alusta. Pankkitili, vakuutukset, puhelimet, ajokortti jne jne. Meilla on onneksi miehen tyopaikan maksama relocation avustaja joka tekee homman paljon helpommaksi. Kyllahan kaikki asiat saisi itsekkin hoidettua mutta on kiva etta joku tekee kaikki ajanvaraukset ja tapaamiset valmiiksi. Eilen han kuskas meita sitten ympariinsa. Kaytiin katsomassa yhta asuntoa, hakemassa ajokorttia ja hakemassa mulle sosiaaliturvatunnusta. Kaikki meni oikeen sulavasti. Mita nyt ajokortti paikassa vierahti muutama tunti.
Mullakin alkaa paa pikkuhiljaa tottua aikaeroon. Viime yona unta riitti ihan normaalien younien verran. Wuhuu! Eihan siihen mennyt kun viikko. Viela kun sais tan arjen sulavasti rullaamaan. Mulla kun meinaa unohtua etten enaa asukkaan muitten nurkissa. Valilla aina havadun jossain vaiheessa paivaa etta pitiko mun jotain ruokaakin laittaa. Ja oon yhta uusavuton kun vasta kotoa muuttanut teini. "Siis hetkinen, kuinkas niita perunoita taas keitettiinkaan." Sen siita saa kun on ollut hyvissa kasissa muutaman kuukauden.
Mulla ei muuten mennyt sen ajortin hakemisen kanssa ihan niinkun piti. En paassy lapi niista 36 kirjallisesta kysymyksesta. Sain 7 vaarin ja 6 oli kasittaakseni maksimi. Mutta omaksi puolustukseksi ja oman perheen yllatykseksi kaikki varsinaisesti liikenteeseen ja ajamiseen liittyvat kysymykset sain oikein. Vaarin meni kaikki paikallisiin lakeihin liittyvat kysymykset. Kuten kuinka kannissa saa ajaa, millaisen rangaistuksen saa jos lahtee poliisia karkuun ja millaisessa autossa saa kuljettaa elainta. Joten ei kai paha.
Nyt vaan tavailen tata hetken aikaa ja kayn sitten koittamassa uudelleen.
Nyt paivakahvit ja pojan kanssa muutama peli heitaa sikaa. Muistaako sita pelia kukaan tai pelaako?
Mullakin alkaa paa pikkuhiljaa tottua aikaeroon. Viime yona unta riitti ihan normaalien younien verran. Wuhuu! Eihan siihen mennyt kun viikko. Viela kun sais tan arjen sulavasti rullaamaan. Mulla kun meinaa unohtua etten enaa asukkaan muitten nurkissa. Valilla aina havadun jossain vaiheessa paivaa etta pitiko mun jotain ruokaakin laittaa. Ja oon yhta uusavuton kun vasta kotoa muuttanut teini. "Siis hetkinen, kuinkas niita perunoita taas keitettiinkaan." Sen siita saa kun on ollut hyvissa kasissa muutaman kuukauden.
Mulla ei muuten mennyt sen ajortin hakemisen kanssa ihan niinkun piti. En paassy lapi niista 36 kirjallisesta kysymyksesta. Sain 7 vaarin ja 6 oli kasittaakseni maksimi. Mutta omaksi puolustukseksi ja oman perheen yllatykseksi kaikki varsinaisesti liikenteeseen ja ajamiseen liittyvat kysymykset sain oikein. Vaarin meni kaikki paikallisiin lakeihin liittyvat kysymykset. Kuten kuinka kannissa saa ajaa, millaisen rangaistuksen saa jos lahtee poliisia karkuun ja millaisessa autossa saa kuljettaa elainta. Joten ei kai paha.
Nyt vaan tavailen tata hetken aikaa ja kayn sitten koittamassa uudelleen.
Nyt paivakahvit ja pojan kanssa muutama peli heitaa sikaa. Muistaako sita pelia kukaan tai pelaako?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti