keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ihanat kamalat

Kirjotin jo pitkän pätkän aiheesta appivanhemmat. Aihe kun on näin joulun jäljiltä vielä hieman pinnassa. Mutta päätinkin sitten poistaa koko tekstin. Aihe on ehkä liian henkilökohtainen kuitenkin.
Joskus vaan alkaa ärsyttää niin että on pakko purkautua jollekkin mutta hillitsen ainakin toistaiseksi itseni.

Ja meillä kyllä on periaatteessa noitten appien kanssa ihan hyvä ja toimiva suhde. Eikä meillä ole mitään riitoja, mutta jossain pinnan alla kytee molemmin puolin. Joulu meni kyllä rattoisasti mutta ne pienet pienet piikit jäi taas  tonne mielen perukoille...
Joitain kohokohtia kertoakseni, appiukko ilmoitti aika nopeasti ja suoraan tyytymättömyytensä valitsemaamme kotiin. Kun on vikaa siellä ja täällä ja ollaan taas oltu laiskoja kun ei olla remontoitu. Vaikkei me edes tiedetä mitä me haluamme tehdä. Ja kuulemma mitään mahdollisuuksia tätä asuntoa ei ole saada myytyä kun sen aika tulee. Mutta niin oli edellisenkin asunnon kanssa suomessa. Mutta jotenkin se vaan meni heti ensimmäisessä näytössä.
Myös valmistamani joulusinappi oli huonoa. Tokaisi vaan miehelleni että "tiedäthän sinä miltä oikea sinappi näyttää ja maistuu... "Koko jouluateria taisi olla syömäkelvotonta kun ei herran suusta ensimmäistäkään kiitosta kuulunut.

Anopin parhaita leiskautuksia oli tälle joululle muunmuassa se että he eivät halua meidän tekevän enempää lapsia. Ja nyt tajusin viimein että he eivät olisi halunneet että olisimme tehneet tuota ensimmäistäkään... En tiedä miksi. Anopilla on myös tapana ratkuttaa meidän keittiön varustuksesta. Tämä on jo vakiokauraa. Jatkunut jo viisi vuotta. Kun on niin kamalasti tavaraa ja pitäisi pärjätä yhdellä pannulla ja kattilalla. Tämän kuulen joka vierailulla vähintään 10 kertaa joten alkaa jo ärsyttää...

No tulihan tässä kuitenkin vähän avauduttua vaikkei pitänyt...
Pahoittelut, ei kovin iloinen postaus.

Nyt olen muutaman päivän tätä asiaa taas pyöritellyt päässä joten eiköhän ole aika antaa taas olla ja painaa kaikki ärsytykset taka-alalle.

Huomenna iloisemmilla aiheilla!


4 kommenttia:

  1. voi sua. suku se on pahin. Mun vanhemmat (= äiti) on just tommonen. Kerran se kysy, että miten voidaan asua eräällä pienellä paikkakunnalla kun siellä ei oo stockkaa... Mun ruuat ei kelpaa jne.. Ja olis paljon muutakin kerrottavaa mutta näin julkisesti ei kehtaa!!!

    Mä oon vaan päättänyt antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos...

    tsemppiä!!!

    VastaaPoista
  2. Höh tiedän tunteen joskus itelläkin
    harmittanu ärsyttäny kommentit
    ja asioihin puuttuminen sukulaisilta.

    Mut hei ensiviikkoon jos päästään
    näkemään voit avautua mullekin:P

    Jamssi

    VastaaPoista
  3. no voihan kökkö! onko sinulla suomalaiset appivanhemmat..minä en kyllä oikeasti voi sietää hollantilaista anoppiani ja ennen tähän uuteen kaupunkiin muuttoa päästinkin hieman höyryjä pihalle ja kerroin mitä mieltä olen mm. valehtelemisesta ja sen sellaisesta...mehän olemme siis kuin yö ja päivä ihan kaikessa mutta pärjätään me niin kauan kun pysytään vähän kauempana toisistamme. Ymmärrän miltä susta tuntuu ja kyllähän niitä asioita tulee pyöriteltyä päässä...vaikka kuinka yrittäisi inohtaa koko homman...

    VastaaPoista
  4. Lattenainen: suku on kyllä tosiaan pahin.Omalle äidille kyllä sanon suoraan jos jostian möläyttelee mutta tälle pariskunnalle se ei auta.
    Ja tekis kyllä mieli kirjottaa kaikki ärsytykset tänne mutta ei sitte kuitenkaan viitti. Kiristelen hampaita ja näyttelen käsimerkkejä selän takana kun en muutakaan voi..:)
    Jamelia: Varaudu, purettavaa on todella paljon :) Mutta voidaan myös jutella kivemmistakin jutuista.
    Champagne: Suomalaiset joo. Joskus oon kokeillu myös antaa palautetta niille ja ottaa etäisyyttä. Mutta mikään ei auta eivätkä he ymmärrä sanojensa vaikutusta. "onneksi" nyt etäisyyttä on sen verran ettei tarvitse kovin usein olla saman katon alla.

    Ja tsempit teille kaikille vanhempien, appivanhempien tai muitten sukulaisten ärsyttämille!

    VastaaPoista