Maanantait tuntuu musta usein samalta kun uuden vuoden alku.
Teen isoja paatoksia ja tuntuu silta etta kaikki onnistuu. Laihdutetaan, syodaan hyvin, luetaan, siivotaan, lopetetaan turhan shoppailu jne jne.. Ja yleensa keskiviikkoon mennessa ma jo ajattelen etta ehka ens viikolla paremmalla onnella. Rasittavaa.
Mutta nyt ma ihan oikeesti lupaan ja vannon:
- Palaan taas kuntoilun pariin, josta kylla pidin taukoa ihan hyvasta syysta. Vaikka koha viela vahan vaivaa niin pakko edes kokeilla.
- En laita talla viikolla kertaakaan ruoaksi lihapullia, jauhelihakastiketta tai jauhelihakeittoa. Nyt siis taas kayttoon ne sadat kokkikirjat mita ma oon haalinu.
- En syo valipalaksi salmiakkia. Enka suklaata.
- Siivoan meijan alakerran vihdoin kunnolla. Meijan siivoustekniikka on muuton jalkeen ollu lahinna, "tyonnetaan naita tavaroita tonne sivummalle etta Pikku N voi pyoria tassa lattialla ja toivotaan salaa ettei se opi ryomimaan ennenkun me saadaan kaikki tavarat paikalleen."
- Ja sitten se yks vaikeimmista. Paatin aamulla etta talla viikolla en osta mitaan ylimaarasta. Vaan ja ainoastaan ruokaa. Vaikka haluun saastaa rahaakin niin suurin syy on se etta meilla tosiaan loppuu tila kesken. Ja vaikka en omasta mielesta kauheesti shoppailekkaan niin kun niita alkaa ynnailemaan niin huomaa etta ai ma ostin tonki, ja ton, ja ton, ja ton ja oho viikossa onkin haalittu taas kasa tavaraa mita ilman olis hyvin selvinny. Ma elan sellasessa itsepetoksessa etta voin menna kauppaan ja lahtee sielta ostamatta mitaan. Joten talla viikolla kuljen vaan laput silmilla ruokakauppaan ja takasin.
Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti