7,5 miljoonaa rikkaampana

Sain tanaan ilouutisia kaukaa Ghanasta. Minua odottaa siella yli 7,5 miljoonaa dollaria jotka jaivat epaonniselta bisnesmiehelta joka sai surmansa maanjaristyksessa Indonesiassa. Ja talla bisnesmiehella sattui olemaan minun taysin suomalainen sukunimeni. 

Minuun yhteytta ottanut mies on etsinyt minua nyt vuodesta 2011 ja kuulemma jumalan saattelemana loysi minut nyt skypesta. Nyt vaan minulta sitten pieni summa rahaa Ghanalaiselle tilille ja miljoonat ovat minun....

Kaskin tyypin painua sinne minne aurinko ei paista ja sinne paastyaan hommaamaan oikeita toita.

Olen naista viesteista usein kuullut mutten koskaan ole saanut itse kyseista viestia. 

Mutta se siita.

Tanaan on ollut hyva paiva. Aamulla oltiin kahvittelemassa uuden tuttavuuden kanssa. Meilla oli kivaa ja varmaan tavataan uudelleen. Tanaan saatiin myos kuulla vihdoin etta isomalle pojalle on loytynyt koulupaikka. Ja viela koulusta joka on vajaan 10 minuutin kavelymatkan paassa.

Huomenna mennaan tutustumaan. Jaiks.

Kahvittelun jalkeen tultiin kotiin ja ehdittiin hetki vetaa henkea ja sitten piti lahtea pojan kanssa uimakouluun.

Uimisen jalkeen olikin sitten aika ruokkia pojat. Ja kiireisen paivan jalkeen ruoka onneksi maittoi molemmille.

Aiti vaan jai ilman illallista. Niinkun aina nykyaan. Ehdin yleensa vasta syoda kun mies tulee kotiin.

En jaksanut alkaa laittaa pelkastaan itselleni mitaan ihmeellista joten paatin parjata salaatilla.

Avocadoa, kurkkua, kalea, fetaa ja ohrasuurimoita. Olisi ehka vaatinut jonkun kastikkeen mutta sen puuttuessa oli selvittava ilman. Mulla on mennyt viime aikoina omat syomiset vahan penkin alle ja sen huomaa kropassa ja olossa. Usein tulee vaan syotya akkia leipa tai kaksi kun muuhun ei ole aikaa.

Taytyis ottaa taas itse niskasta kiinni ja palata raiteille.

Sellanen paiva meilla. Huomenna siis tutustumista kouluun. Mies tekee onneksi etapiavan ja paasee mukaan.

Sitten pitaisi alkaa pakata. Me lahetaan viikonlopuks... minnekkas muualle kun entiseen kotimaahamme Hollantiin. 

Nyt suihkun kautta unille!

Taalla viela

Jokohan olisi aika taas paattaa yksi monista blogihiljaisuuksista?

Kuten aina, blogi on ollut paivittain mielessa mutta en sitten vaan ole ehtinyt koneelle. Ja sen koneenkin sain vasta aitienpaivana.

Mutta sen enempia selittelematta, taalla ollaan taas. Uusi maa, uudet kujeet.

Tassa on yritetty sopeutua uuteen. Ja sopeutuminen jatkuu viela pitkaan. Vaikka jotenkin se uutuuden viehatys mika oli hollantiin muuttaessa on puuttunut tasta kokonaan.

Mutta muutosta ja muusta lisaa myohemmin.

Mita me ollaan sitten tehty?

Vaikka mita ja ei mitaan. Muuton jalkeen mies lahti tyomatkalle ja mina ja pojat lahdettiin sitten suomeen aidin helmoihin. Oli ihana paasta vahan pois kaikesta tasta hassakasta. 

Taalla Englannissa me ollaan totuteltu arkeen. Kuljeskeltu ympariinsa, tutustuttu yhteen suomalaiseen joka on pitanyt mut edes jokseenkin jarjissani tan kaiken keskella, ollaan kayty kerhoilemassa poikien kanssa, siivoiltu, purettu laatikoita vahan sita ja vahan tata. 

Ja kaytiin me viime viikonloppuna vahan turtistina tuolla isossa kaupungissa.

 

Me lahettiin sinne haahuilemaan vailla sen suurempaa suunnitelmaa.

Kaytiin katsomassa miehen tyopaikka ja muutamat nahtavyydet.

Luultavasti siella tulee kaytya moneen kertaan joten ei yhdelle paivalle jaksanut ottaa niin paljon ohjelmaa.

Tuttuja kasvojakin tuli vastaan

Mutta riittakoon tama nyt henkiinheraamis postaukseksi.

Halusin vaan ilmottaa etta ma oon viela taalla. Oottehan tekin viela siella?

Vauvalle dinoa

Kuten jo kerroinkin, kaytiin lasten kanssa viime viikolla katsomassa dinosauruksia Rotterdamin keskustassa. Pienempihan ei paljon nayttelysta valittanyt vaan nukkui koko ajan. Mutta isompi oli sitakin enemman innoissaan. Ja jotainhan piti saada myymalasta muistoksi. Valikoima oli aika suppea ja hinnat meikalaisen makuun vahan liian korkeat. Lopulta poika paatyi ostamaan pienen kiven jossa oli joku fossiilin kuva ja postikortin. Aika koyhat ostokset mutten todellakaan ajatellut maksaa 60€ seinatarroista tai 35€ t-paidasta.

Se t-paidan poika olis ehdottomasti halunnut. Mutta paita oli vaan perus musta paita valkoisella dinosaurus painatuksella. Ja ajattelin tietenkin etta voisin helposti tehda samanlaisen itsekkin. 

Ja koska meilla ei sattunut olemaan sopivaa paitaa painatuksen tekemiseen ja koska en tietenkaan voinut odottaa seuraavaan paivaan, paatin pilata pienemman pojan valkoiset bodyt tahan kokeiluun.

Ja sabluunan kaivoin pojan laatikosta.

Ja tadaa! Tallaset niista tuli.

Ihan kivat vaikka ensimmaiset kuviot menikin vahan suttuiseksi. Ja seuraavassa erassa taidan jattaa joitain osia pois. Kuten ton piikikkaan dinon jalka mika nakyy tossa vasemmanpuolisessa mutta toisessa jatin sen pois. Nayttaa vahan fiksummalta.

Nyt pitas niita pojan paitoja alkaa sitten painamaan. Toiseen kuulemma dinoja toiseen planeettoja.

Lopputulosta ehka myohemmin.

Taas yksi taulu

Oon ennenkin kertonu mun pakkomielteesta kaikenlaisiin tekstitauluhin ja koristeisiin. Kaikenlaiset viisaudet, sananlaskut ja muuta kauniit sanat, niita ma tykkaan viljella ympari asuntoa. Ja taalla niita on melko edullisesti saatavilla. Ihan harmiksi asti. Mutta sain idean tehda itse uuden kun tarvikkeetkin oli lahes kaikki valmiina.

Tarvittiin siis vaan tyhja canvas-taulu, tekstitarra ja kahden varista spraymaalia.

Pohjavariksi valitsin neonpunaisen. Ma oon vahan ihastunu noihin neon vareihin ja mietin kuumeisesti mihin muualle voisin niita ripotella.

Paallisen variksi valistsin aluksi hopean koska sita meilla on enemman sisustuksessa. Mutta paadyin kuitenkin vaihtamaan sen kultaiseksi koska minusta kulta sopi paremmin pohjavarin kanssa.

Ja lopputulos..

Vaikka itse sanonkin niin siita tuli aika hieno. Oon joitain juttuja tehny spraymaalilla ja ne on menny enemman tai vahemman metsaan. Liekko sitten taidot karttunu tai pelkka hyva tuuri etta nyt jaljesta tuli oikeen tasanen.

Nyy se odottelee muuttoa tuossa poydalla. Toivottavasti loytyy uudessa kodissa sille loytyy sopiva paikka.

Meilla alkaa olla ihan kevat. Ulkona paistaa nytkin aurinko ja olis niin ihana menna pitkalle vaunulenkille mutta... Maailman huonoimmat vaunut otti ja hajos. Tai no eturengas. Mika nyt on aika oleellinen. Taytyy tanaan menna kyselemaan varaosaa kaupasta. Ma oon niin pettyny noihin Quinnyn rattaisiin etten kylla suosittele niita kellekkaan. Suomessa meilla ois vahan kaytetyt Brion vaunut jotka yritan saada tuotua kotiin seuraavalla kerralla kun menen sinne.

Mukavaa sunnuntaita kaikille ruudun toiselle puolelle!

Living Dinosaurs

Meilla on nyt taas kaikki dinosauruksiin liittyva tosi in. Jaakiekko ja dinosaurukset. Mikaan muu ei oo mitaan. Jonkin aikaa dinot oli vahan unohduksissa mutta jostain ne on taas palannu suosikiksi. Ja viela kun viime viikolla bbc:n lastenkanavalla oli dinosaurusviikko, oli mania valmis. 

Ja aika sopivasti Rotterdamin vanhassa postitalossa on meneillaan Living Dinosaurs-nayttely johon on kasattu aidon kokoisia otuksia jotka liikkuu. Joten sinne mentiin, lomalainen, sen aiti ja sen pikkuveli. Lompsis. En kertonut pojalle mihin ollaan menossa vaan halusin pitaa sen yllatyksena. Postitalon vieressa on McDonalds ja kun poika naki etta sita kohti kavellaan niin se alkoi innosta hihkumaan etta aiti paasenko ma makkiin? Ihanaa ihanaa me mennaan makkiin.. No ei menty sinne mutta ei kuulemma ollut pettymys.

Nayttely ei sinallaan ollut pettymys mutta jotenkin oletin sen olevan vahan laajempi. Mutta olihan toki noissakin paljon nakemista. 

Kaikki otukset oli musta hyvin aidon nakoisia ja hyvin tehtyja. Jopa niin aitoja etta poika kysyi yhden otuksen takana seistessamme etta aiti mika toi pieni reika on, ja osoitti otuksen takapuolta. Etta nain.

Sauruksia oli muistaakseni kymmenkunta. Ja katossa riipui muutama. Lisaksi siella oli "evoluutiohalli" jossa oli enemman tietoa dinoista. Niiden synnysta ja tuhosta. Tekstit oli seka hollanniksi etta englanniksi mika oli iso plussa. Tosin en kerinnyt niita juurikaan lueskella. Siella myos pyori 3D-elokuva mutta sille varattu tila oli niin pieni ettei me missaan valissa mahduttu sinne.

Suosittelen kylla kaikille jotka vaan sopivan matkan paassa ovat. Nayttely on muistaakseni avoinna kesakuulle asti joten viela ehtii.

Mulla on tekeilla jotain dinosaurusaiheista myos vauvalle. Nyt kun pakkaamisesta ei tarvitse ressata niin on enemman aikaa naperrella. Tuloksia luvassa kunhan valmistuvat. 

Me saadaan tanaan taas iska kotiin. Pitais varmaan vahan paikkoja siistia ettei se vaan luule etta mina ja pojat eletaan kun siat pellossa. 

Helpotusta muuttoon

Me saatiin eilen muuton kannalta mahtavia uutisia. Meidan ei tarvikkaan itse pakata tavaroita vaan muutofirma hoitaa pakkauksen, auton lastaamisen ja purkamisen toisessa paassa. Taytyy sanoa etta taa on suuren suuri helpotus. Pakkaaminen ei muutenkaan oo ihan sita lempihommaa saatikka sitten etta on noi kaks pienta hurjaa kokoajan hairitsemassa. Toi isompi hurja kun ei oikeen oo viela kasittanyt sita etta ne tavarat pitais olla niissa laatikoissa sinne uuteen kotiin asti, vaan availee jo pakattuja ja levittelee tavarat ympariinsa. 

Ja vaikka mua hieman hairitsee etta joku vieras tulee raplaamaan mun tavaroita niin kestan sen mieluummin kun sen ahdistuksen pakkaamisesta. Mita sitten jos joku ventovieras saa tietaa etta mulla on kaapissa mausteita vuodelta 2003. Tai etta viela 32-vuotiaanakin omistan Britney Spearsin CD:n.

Ja naista uutisista innostuneena paatin leipoa laskiaspullia. Valiakos silla ettei varsinainen laskiainen viela ole. Edellisista laskiaispullista olikin sitten niin kauan aikaa ettei lapsukaiseni edes tiennyt mita moiset pullat edes on.

Ja hieman ilmeen perusteella epailtiin aidin mielenterveytta kun kerroin etta pullan valiin laitetaan hilloa ja kermaa. Mutta hyvinpa ne maistui niin meille isoille kun tolla pienemmallekkin. Ihan pienin sai vain katsella sivusta kun muut massytti herkkuja.

Pojalla on tama viikko hiihtolomaa. Ja vaikka mikaan pakko ei koulujuttuja olekkaan tehda niin sain sen kuitenkin eilen tekemaan vahan kirjoitus-ja laskutehtavia.

Pojalla kouluinnostus on suuri ja voin vaan toivoa etta se myos jatkuu seuraavassa koulussa. Mika koulu se sitten lieneekin. 

Nyt me lahdetaan pienelle happihyppelylle kun sadekkin naytti vaistyvan ja aurinkokin pilkottaa. 

Kotia

Voi etta ma odotan sita paivaa kun ollaan saatu muutettua. Ensinnakaan en enaa jaksaisi tata yksin oloa lasten kanssa, toisekseen en jaksaisi enaa pakata(vaikkei me viela edes olla alotettu kunnolla..) ja taa alituinen siivoaminen nayttoja varten arsyttaa myos. Niin ja toki se pieni stressi taustalla etta saadaanko taa myytya. Ja koska. 

Mutta yksi stressi on ainakin vahemman. Meille nimittain loyty vihdoin Englannista koti. Kuvista naytti ihan kivalta ja mies kavi paikan paalla viela katsomassa. Vahan siina on vahemman nelioita kun tassa nykyisessa joten taytyy yrittaa ehka myyda joitain huonekaluja. Ja paljon vaatetta ja muutakin olisi kiva myyda mutta kun ei piru vie taalla ole niita kirpputoreja. Enka roskiin viitsisi heittaa.

Joka tapauksessa, tanaan meilla on taas naytto ja ollaan yritetty vahan siistia tata kaaosta. Ja ajattelin etta nythan on hyva ottaa kuvia tasta kohta entiseksi jaavasta kodista.

Tassa on meidaan makuuhuone. Remontoitiin taa taysin ja jos voisin niin pakkaisin taman huoneen mukaan. Harmi kun juuri kun sain vihdoin sain sisustaa oman haluni mukaan ja nyt siita taytyy luopua.

Ja vaatehuonetta jaan kylla kaipaamaan myos. Vaikka se alkoikin jo jaada pieneksi.

Kylpyhuone oli tallainen kun muutettiin. Sille ei ole tehty mitaan.

Tykkasin siita etta tama on niin tilava. Kaapistot ei varsinaisesti ollu mieleiset mutta ei viitsitty niita alkaa vaihtaa.

Ja tassa meijan eteista. Lipasto ei normaalisti ole tuossa. Mutta sai nyt vaistya muuttolaatikoiden tielta.

Nyt peukut pystyyn etta joku kohta kavelee sisaan ja ihastuu tahan yhta paljon kun me muutama vuosis sitten!