torstai 26. helmikuuta 2015

Melkein hoynaytetty

Lomat lusittu, kotiin palattu ja jet lagista suunnilleen toivuttu. Tuntuu etta mita vanhemmaksi sita tulee niin sita vaikeempaa se on. Meilla mentiin hetki neljassa eri rytmissa. Mina nukuin muutaman tunnin paivassa, isompi poika vahan enemman, pienen melkeen normaalisti ja mies joka ei muutenkaan koskaan karsi aikaerosta paasi rytmiin ihan normaalisti.

Ja jos ei lomalta tanne palaaminen itsessaan jo ollu masentavaa niin ollaan saatu varmuuden vuoks vahan lisaa vetta myllyyn.
Ma kun just loman lopussa ajattelin etta nyt kun tanne palataan niin teen kaikkeni etta viihdytaan taalla se aika mita taalla ollaan. Haluaisin olla taas enemman oma itteni ja saada itseni innostumaan mulle tarkeista asioista. Leipomisesta, kokkaamisesta, kasitoista, juoksemisesta.. Eihan se nyt niin vaikeeta voi olla? Vai voiko? Kyllahan sita ihminen viihtyy vaikka missa jos vaan keskittyy niihin kivoihin asioihin eika marehdi sita ymparistoa. Tai niinhan sita toivois. Mutta joskus niilta negatiivisilta asioilta ei vaan voi ummistaa silmia.
Meita nimittain odotti vahemman kiva arkeen paluu.

Meilla loppuu vuokrasopimus tassa 5.3 ja ollaan ilmotettu valitystoimistoon etta halutaan jatkaa asumista tassa viela. (Suunnitelmahan on muuttaa pois maasta kevaan aikana mutta pakkohan se on josssain asua siihen asti etta suunnitelmat on selvat.) Luultiin kaiken olevan ok kunnes mies sai puhelun juurikin taalta valitystoimistolta viime perjantaina  ja sielta ilmoitettiin etta vuokraisanta nostaa vuokraa £100/kk ja haluaa meidan allekirjoittavan kokonaisen vuoden kattavan sopimuksen. No tatahan ei mun mies ihan purematta nielly ja sanoi etta ei onnistu.Mies yritti saada aikaan kompromissin: £50 korotusta ja vuokrasopimus kesakuun loppuun. Ei kuulemma ollut neuvottelu varaa. Annettiin ymmartaa etta vaihtoehdot on allekirjoittaa uusi sopimus tai poistua asunnosta nykyisen sopimuksen paattyessa. No arvatenkin siina syntyi pieni paniikki kun ajateltiin etta meilla on siis noin kaks viikoa aikaa pakata tavarat ja muuttaa takaisin Hollantiin. Ja Hollantiin siis siksi etta meilla on siela viela meidan asunto myynnissa ja tyhjillaan ja miehen tyopaikalla on myos toimisto Hollannissa lahella vanhaa kotia joten tama oli loogisin vaihtoehto.
No koko viikonloppu meni siina asioita miettiessa ja muuttofirmoja etsiessa. Paluu hollantiin ei tuntunut yhtaan pahalta mutta kirea aikataulu huoletti.
Sunnutai-iltana mulla paasi suurin paniikki valloilleen kun yritin tehda suunnitelmaa siita miten me taa saadaan hoidettua. En muista koska viimeksi olisin valvonut yota ilman silmaystakaan unta. Mietin paani puhki kunnes vihdoin paatin etta eihan taa ihan nain voi menna ja pyysin neuvoja taalla asuvilta suomalaisilta facebookissa. Kuinka kiitollinen talla hetkella olenkaan vinkeista joita sielta seuraavana paivana sain. Ne luultavasti pelasti tan aidin taydelliselta hermoromahdukselta.
Asiahan ei siis suinkaan mennyt niin kun meille vaitettiin vaan todellisuudessa sopimus jatkuu automaattisesti tuon 5.3 jalkeen siihen asti etta me tai vuokraisanta sen irtisanoo. Ja jos tama vuokraisanta olis halunnut meidat ulos sopimuksen paattyessa, olis se pitanyt ilmoittaa kaks kuukautta sitten.

Mita nyt sitten?
No. Mies palaveerasi eilen valitystoimiston kanssa ja ilmotti etta me tiedetaan etta sopimus jatkuu automaattisesti eika meidan tarvitse mitaan allekirjoittaa. Vuokraisanta vaan ei kuulemma halua menetella nain. No ihan sama meille. Nyt kun tiedetaan oikeutemme niin ei vois vahempaa kiinnostaa. Valitystoimiston nyt keskustelee vuokraisannan kanssa asiasta jos paastas yhteisymmarrykseen. Eli ilmeisesti neuvotteluvaraa loytykin. Mutta too little too late.

Tilanne on nyt se etta ollaan tassa siihen asti etta vuokraisanta irtisanoo sopimuksen. Ja luulisin etta se irtisanotaan heti edellisen loppuessa. Irtisanomisaika on 2 kuukautta eli meilla on nyt 2 kuukautta aikaa miettia mita me tehdaan. 2 kuukautta on sata kertaa parempi kun 2 viikkoa mutta silti meinaa vahan stressata. Periaatteessa meilla on kolme vaihtoehtoa: a) Palata  Hollantiin joka siis on kaikista loogisin ja todennakoisin
b) Palata suomeen. Mika olisi kivaa muttei ehka realistista talla aikataululla
c) Meilla on tassa yks villikortti joka on ollu auki noin vuoden. Hommassa ollaan loppusuoralla ja paatoksia pitais alkaa tulla pian. Mutta toistaseks ei voida kun odotella.

Tilanne on jotain ihan muuta kun ideaali mutta minkas teet. Eniten tassa asiassa ehka ketuttaa se etta pidettiin valitysfirmaa luotettavana ja meidan etuja suojelevana mutta he royhkesti ns. pissi meita linssiin. Tai yritti.
 Seuraavat peri viikkoa toivottavasti selkeyttaa asioita. Onneksi meilla on suomessa ihanat perheet ja siella ollaan jo lahtovalmiudessa tulossa pakkausavuksi.

 Jos sua on joskus hoynaytetty tai edes yritetty niin jaa tarinasi. Ehka jos muillekkin on kayny samoin niin musta ei tunnu niin urpolta :)

2 kommenttia:

  1. Mua on kerran muuttomies hönäyttänyt., Tein tyhmästi ja uskoin että riitti kun sovittiin puhelimessa,vaikka tietysti olisi pitänyt pyytää kaikki kirjallisena. Muuttofirma vakuutti vielä edellisenä päivänä että ovat klo 6 aamulla paikalla. Eivät olleet ja minå ihan paniikissa,kun piti muuttaa toiseen kaupunkiin ja viikonloppu edessä. En saanut muuttofirmaa edes puhelimella kiinni.Sain sitten vaikeuksien kautta viime hetken kyydin tavaroilleni toista kautta,mutta se tuli pirun kalliiksi ja hermot oli mennä;D Siitä opin että kaikki pitää pyytää kirjallisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala mika tilanne sullakin. Onneks sait muuton kuitenin jarjestymaan. Olis kiva tietaa etta saitko muuttofirmaa koskaan enaa kiinni vai annoitko vaan asian olla?
      Ma oon kanssa "oppinu" etta kaikki pitaa saada mustaa valkosella ennenku voi luottaa. Tosin valilla on lipsunu ja siita ollaanki sitte karsitty.

      Poista