perjantai 5. marraskuuta 2010

Nyt odotetaan meilläkin


Tänään kun tultiin salilta kotiin, postilaatikossa odotti paketti suomesta.
Tiesin kyllä että äiti lähetti postia mutta siellä piti olla vaan yksi lehtiartikkeli.
Mutta sieltä paljastukin muutakin. Pari aarretta. Pojalle suklaata ja tällänen.




Mä en oo moneen vuoteen jaksanu oikeen innostua joulusta. Meidän perheessä se on aina tarkottanu kamalaa kiirettä ja stressiä. Pitää siivoja ja laittaa ruokaa (aina ihan liikaa) ja täydellisiä lahjojakin pitäis olla.
Niinpä koko joulun idea on menny musta pilalle.


Pojan synnyttyä ajattelin että haluan järjestää sellasia rauhallisia jouluja.
Sauna, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja muutama lahja.
No, ne kaksi joulua joissa poika on jo ollut mukana ei oo mennyt ihan niinku mä suunnittelin mutta toisaalta, mä en usko että se edes muistaa niistä mitään.
Normaalisti meillä alotetaan tässä vaiheessa se mietintä et kenelle mennään ja kuinka monta tuntia ollaan.
Mutta nytpä ei tarvitse. Me vietetään joulu täällä! Meidän ihka ensimmäinen joulu vaan perheen kesken.
Vielä en ollu kerinny kamalasti intoilee joulusta mutta tänään kun laitettiin toi joulu cd soimaan ja ensimmäiset Petteri Punakuonon sävelet kajahti ilmoille, se pieni joulutonttu minussakin heräsi.
Tänä viikonloppuna täytyy käydä ostamassa jotain joulukoristeita ja alkaa suunnitella millainen on meidän joulu.



Ehkä jopa raaskin avata tän.


Nyt meillä siis virallisesti odotetaan. Joulua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti