Mina tuskin olen ainoa joka loman suuntautuessa aurinkoisemmille leveyksille alkaa kuumeisesti miettia oman kroppansa tilaa. Olenko bikini/rantakunnossa? Kauanko tassa viela on aikaa tehda pienta damage controllia? Millas naita lyllyvia ja lallyvia sais vahan kiinteammaks?
Kuullostaako tutulta?
Ihanteellista tietenkin ois jos vartalo ois ympari vuoden siina kunnossa etta kehtais vahan pienemmassakin vaatetuksessa esitella. Mutta ainakin allekirjoittaneella se on viela tyon alla. Vauvakilot on suunnilleen karkotettu mutta kun sen lyllyvan sais viela kesytettya.
Ma oon jo hyvaksyny sen ettei tassa varmaan koskaan mihinkaan missin mittoihin enaa paasta. Tai no kuka tietaa. Mutta se ei oikeestaan ole edes se "ihanne" mita ma haluaisin tavotella. Ma haluaisin vahan lihasta. Ei mitaan kehonrakentajaa mutta niin etta olis edes pienet selkeet lihakset. Eika sita hyllyvaa. Ja loppujen lopuksi sen saavuttaminen ei edes mahdottomia ponnistuksia vaatis. Oon loytany ihan maailman parhaan kuntoilu dvd sarjan jota teinkin ihan tunnollisesti ja tulokset oli aarimmaisen kannustavia mutta sitten tuli taa kaikkeen kyllastyminen ja sekin sitten jai. Mutta kunhan taalta paastaan kotiin ja taas arkeen kiinni niin eikun dvd:t pyorimaan.
Mutta siihen bikini pelkoon. Tiedatteko sen tunteen kun menee altaalle tai rannalle ja tulee se hetki kun on aika riisua ne muutamat hepenet ja paljastaa oma vartalo. Tuntuu etta kaikki tuijottaa ja arvostelee. Ja haluat vaan hautautua siihen rantatuoliin ja nousta siita vasta auringon laskettua. Vaikka todellisuudessa kukaan tuskin edes huomaa sinun saapuneen paikalle.
Taahan ois helposti valtettavissa silla etta ei vaan valittais muiden mielipiteista ja olis itsevarmasti juuri sellainen kun on. Mutta taa vaatis sen etta olis itse tyytyvainen siihen mita on.
Ehka mun pitais syytta nykymaailmaa siita ettta sen lyllyvan ja lallyvan naisen sijaan mun mielesta nainen jolla on vahan lihasta nayttaa paremmalta ja terveemmalta.
Ma tiedan etta voisin lihota todella paljon eika mun mies varmaan siita huomauttelis. Ja tiedan etta kelpaan enemman kun hyvin mun miehelle juurikin tallaisena. Joten ne kaikki ulkonakopaineet on ihan mun oman paan sisalla. Eika se mua oikeestaan edes haittaa. Musta on hyva etta mulla on tavoitteita kauniimpaan vartaloon ja sita kautta terveempaan elamaan. Jos olisin tallaseen lyllyvaan itseeni tyytyvainen niin tuskin elaisin edes nain terveellisesti, miettisin jokaisen suklaapatukan tarpeellisuutta tai kavelisin ihan kaikkialle mihin se vaan on mahdollista. (Taa viimesin tosin johtuu myos siita etta oon pihi enka raaski matkustaa paivittain bussilla.)
En oleta etta vartaloni on koskaan taydellinen vaan se on sellainen ikuisuusprojekti. Mutta mikapa tassa elamassa olisi koskaan taysin valmis.
Tiedan niin hyvin tuon tunteen! Ja naurettavaksihan homman tekee se, etta on ihan normaalipainoinen (BMI 19.6...)!! Se kait siina mulla on ongelmana, etta kun ian myota on kroppa muuttunut - ei lihavammaksi, mutta "pehmeammaksi", vahemman kiinteaksi - se ahdistaa. Kaytiin pari viikkoa sitten tyokaverin luona pool partyissa ja altaassa oli jo ennestaan nuoria tyttosia, joista JOKAINEN oli ylipainoinen, eli ei olisi pitanyt olla mitaan ongelmia oman bikinikropan esittelyssa. Mutta se tieto siita selluliitista siella omassa perassa kylla kummasti hidasti sita altaaseen hivuttautumista... Etta sita immeinen voipi olla polja!!
VastaaPoistaJoo toi ika lka alkaa JO olla itsellakin melkeen pahin vihollinen. Mua kauhistuttaa pelkka ajatuskin pool partyista. Onneks meille ei oo tullu kutsuja sellasiin tai oisin joutunu investoimaan johonkin kaapuun :)
Poista