Sneak peek

Näen harvoin painajaisia. Mutta ilmeisesti kaikki tämä hässäkkä on pistänyt jonkilaisia kauhukuvia alitajuntaan jotka sitten näkyy painajaisina. Tällä viikolla olen nimittäin nähnyt jo kahdesti.

Ensimmäinen painajainen oli niin kamala ja todentuntuinen että kun heräsin yöllä, en meinannut millään uskoa ettei se ollutkaan totta ja nipistelin miehen hereille ja kyselin olinko oikeasti nähnyt vain unta. Arvatenkaan mies ei ollut kovin tyytyväinen koska aamulla oli aikainen herätys. Sori...

Viime yönä näin sitten painajaisia liittyen hääpäivään jossa kaikki meni pilalle.

Meikkaaja ja kampaaja oli varattu väärälle vuodelle, pukuun tuli järkyttävä punainen tahra ja pesulassa puku olikin sitten ommeltu uuteen uskoon..

Kun heräsin, sydän hakkasi tuhatta ja singahdin suoraan sängystä tarkistamaan että puku tosiaan oli kunnossa. Ja olihan se.

Puku ei oikeasti ole kullanvärinen vaan luonnonvaalea.

Oikean värisiä kuvia vain oli vaikea saada kun täällä vähän synkkää.

Puvussa on hirveä määrä kangasta ja laahustakin on ja siis tämä painaa kamalasti.

En uskaltanu laittaa sitä nätisti roikkumaan pukupussiin vaan yritin viikata sen mahdollisimman nätisti kankaiseen pukulaatikkoon.

Kutsukin saatiin viimein lähetettyä ja ovat jo vastaanottajillaan

joten uskalla julkaista kuvan kutsusta.

Vielä on vähän epävarmaa päästäänkö huomenna muuttamaan koska meidän tinkimättömän ammattitaidoton lainanhoitaja ei ole saanut kaikkia tarvittavia papereita toimitettua notaarille.

Only in Holland folks, only in Holland

Pikainen part.2445

Taukoa on taas tullut pidettyä bloggailusta.

Kiire. Ei sen kummempaa syytä.

Ennen suomeen lähtöä ehdin kaataa näppikselle lasillisen vettä joten puolet kirjaimista ei enää toiminut joten päivittäminen ei oikein onnistunut.

Jouduin jopa pitämään pakollisen tauon facebookkailusta johon olen jokseenkin koukussa...

Piti sitten ostaa suomesta uusi näppis ja nyt taas kirjottelu sujuu.

Suomessa painettiin sitten tukka putkella aamusta iltaan.

Muutto juttuja ja häihin liittyviä juttuja.

Yöunet jäi todella vähälle ja kroppa oli ihan rikki kaikesta kantamisesta.

Voin rehellisesti sanoa että viime viikot on kyllä olleet elämäni raskaimmat.

Mutta kuitenkin koen eläväni tähän astisen elämäni parasta aikaa.

On monta ihanaa asiaa mitä odotan innolla.

Muutto kahden päivän päässä ja häihin aikaa kaksi kuukautta.

Ihana ihana FedExin mies toi eilen hääpuvun jota olen odottanut kauhun sekaisin tuntein.

Onneksi pelko osottautui turhaksi ja puku on täydellinen.

Olisin näyttänyt teille vilauksen puvusta mutta kun aloin ottaa kuvaa puvusta, huomasin että kamera on ollut päällä koko ajan ja akku tietysti lopussa.

Ja laturi tietysti jonnekin pakattuna..

Välillä on tuntunut siltä että kaikki menee vähän turhankin hyvin.

Ja olen pelännyt että koskahan alkaa tulla niitä huonoja juttuja.

(Perus positiivinen ajattelutapa.)

Ja tänäänhän se sitten tuli.

Kirje asianajajalta suomesta. Koskien taloa joka myytiin ennen muuttoa tänne.

Ei mitään vakavaa tosin. Ainakaan vielä. Mutta silti se kaihertaa mieltä.

Tässä kun olisi muutenkin ihan tarpeeksi mietittävää.

Yritän olla murehtimatta sitä ennenkun siihen on aihetta.

Toivottavasti ei edes tule.

Nyt kuitenkin takaisin pakkailun pariin että saadaan kaikki perjantaiaamulle valmiiksi.

P.S Suunittelemani arvonta nyt hieman siirtyy. Alunperin tarkoitus oli pitää arvonta sillä aikaa kun olin suomessa mutta sitten tuli niitä teknisiä ongelmia. Pidän sen kuitenkin mahdollisimman pian.

Gone to the beach

Me ollaan vietetty kolme viime päivää rannalla.

Nautittu auringosta ja lämmöstä.

Leikitty hiekassa ja vedessä.

Syöty lounaaksi jäätelöä ja muita herkkuja.

Mahtavaa. Kerrassaan mahtavaa.

Poika on ollu onnensa kukkuloilla kun on saanut mielin määrin mellestää.

Lutata vedessä mielin määrin ja kaivaa hiekkaa.

Ei olla kiirehditty mihinkään.

Kotiin on lähdetty kun on tuntunut siltä.

Tähän voisi melkein tottua.

Täytyy vaan alkaa totuttelemaan.

Tämä pieni paratiisi rantabulevardeineen ja kauppoineen

on meidän uudesta kodista n.10 minuutin kävelymatkan päässä.

Shoppailijan emämoka

Monta kuukautta olen metsästänyt itselleni vähän siistimpää kesätakkia.

Sellaista lyhyttä bleiseriä. Mistään ei vain tuntunut löytyvän juuri sellaista oikeanlaista.

Kunnes sitten käväisin H&M:lla ja taddadaa. Siellähän se oli. Tai oikeastaan kaksi täydellistä.

Toinen vaalea beige ja toinen navyn värinen. Tykkäsin molemmista jo ennen sovittamista ja sovittamisen jälkeen vielä enemmän.

Mutta mitä tekee hän?!?!

Jättää ne täydelliset yksilöt kauppaan!

Kyllä tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää ettei mitään mistä tykkää kamalasti, saa jättää kauppaan roikkumaan. Varsinkaan sellaista mitä on etsinyt kuukausitolkulla.

Ihan täysin en ole vielä itsekkään ymmärtänyt miksi en kiikuttanut niitä kassalle heti mutta tiedän ainakin olettaneeni että löytäsin ne samat takit myös meidän kaupungin H&M:lta.

Niin helpostihan se ei kuitenkaan käynyt. Jäin siis loppupeleissä ilman kumpaakaan takkia.

(Iso huokaus)

Tänään vielä epätoivoissani kävin kiertämässä kaikki putiikit todeten ettei niitä enää mistään saa. Mutta onneksi löysin jotain sinnepäin. Suunnilleen sellainen mitä etsin

Näitäkin oli navyn värissä mutten viitsinyt kuitenkaan ottaa kahta samanlaista.

Ehkä senkin värinen vielä joskus löytyy...

Lisäksi löysin alerekistä uuden mekon. Jota toivottavasti pääsen käyttämään tämän kesän aikana

Ja se sopii täydellisesti yhteen uuden takin bleiserin kanssa

Olen tyytyväinen näihin. Ja opin nyt taas kantapään kautta etten jätä mitään ihanuuksia taakseni. (Iso huokaus)

Tänään on paistanut ihanasti aurinko ja me pojan kanssa nautittiin siitä puistoillen. Hoidosta suoraan, päiväuniaikaa uhmaten. Sillä seurauksella että poikaa nukahti juuri hetki sitten uuteen telttaansa. Puoli kuudelta ei kai ole ihan paras aika päiväunille...

Mutta onneksi huomenna on vapaata joten ei haittaa vaikka nukkumaan meno vähän venyisi.

Meillä on pitkä viikonloppu kun mies ei mene perjantainakaan töihin. Ihanaa.

Uunissa odottaa meidän perheen vakio viikonloppuruoka. Pastavuoka. Tai meillä käytetään nimitystä pastakasarooli mutta tuo pastavuoka on vähän nätimpi.

Menenkin tästä kattamaan pöytää ja odottamaan miestä saapuvaksi.

Heipat!!

Pakkausta ja häitä, osa 1187453

Terveisiä kaaoksen keskeltä.

Blogissa on ollut hiljaista kun ei vain ole ollut mitään kiinnostavaa kirjoteltavaa.

Aika menee pakkaillessa ja hääjutuissa. Molemmat vähän stressaa. Hyvällä tavalla.

Rakastan muuttamista. En tiedä miksi.

Ja tässä tilanteessa olen extra innoissani muutosta.

Ja koska muuttaessamme tänne me annettiin paljon huonekaluja pois, pääsen pitkästä aikaa huonekaluostoksille. Meillä on miehen kanssa aivan erilainen maku sisustuksen suhteen mutta onneksi minä saan kuitenkin pääosassa päättää millaisia hankitaan.

Tosin mies kyllä päättää budjetista että ihan kaikkea mitä haluaisin, tuskin saan.

Mutta haaveiluhan on ilmaista.

Haussa olisi ihanan pehmeä lököily sohva ja ehkä uusi nojatuoli.

Uusi sänky

Ja ruokapöytä

Nämä ovat tärkeimpinä ostoslistalla.

Muut tarpeet näkee sitten kun päästään vähä kotiutumaan.

Viikon päästä lähdetään koko perhe suomeen pakkaamaan siellä olevat tavarat konttiin ja lähetetään ne tänne. Yli vuoden jälkeen saan vihdoin kaikki omat tutut tavarani.

Suomeen menemistä on taas hieman ristiriitaiset tunteet kun on niin kamalasti tekemistä ja pitäisi taas olla monessa paikassa yhtäaikaa. Kaikki odottavat meitä enkä oikein saa laadittua aikataulua niin että saataisiin kaikki pakolliset hommat tehtyä ja että ehdittäisiin vielä nähdä perhettä ja ystäviä tasapuolisesti. Kun ei kaikille vain ole aikaa. Lisää stressiä..

P.S: Kohta on vuosi bloggailua takana. Arvonta tulossa :)

Ripsivärejä

Ripsiväri on varmasti monelle naiselle jokapäiväinen juttu.

Ja meitä käyttäjiä on monenlaisia.

Jotkut ovat löytäneet sen omansa eivätkä vaihda kirveelläkään.

Joillakin on muutamia suosikkeja joita ostelee tilantaan mukaan.

Sitten on niitä jotka ostelevat mitä sattuu tarpeen tai tarjouksen mukaan.

Itse kuulun tähän viimeiseen kategoriaan.

Ajattelin paljastaa teille muutamat omat lempparini.

Toivottavasti kukaan hygienia intoilija ei lue tätä. Minulla meinaan on samaan aikaan käytössä aina vähintään kolme ripsiväriä. Koska meikkaan missä milloinkin niin aina pitää olla ripsari lähellä. Tällä hetkellä käytössä taitaa olla viisi. Hups.Makuuhuoneessa, kylpyhuoneessa, meikkipussissa, laukussa...Niitä on ripoteltu vähän joka puolelle.

Vuosia meni että ostin juurikin mitä milloinkin. Tietenkin tuli vastaan niin huonojakin etten toistamiseen ostanut. Sitten oli niitä "ihan hyviä."Muttei mitää oikein superhyvää.Sitten ystäväni suosittelemana kokeilin Lancomen Hypnosea.

Tämä oli ensimmäinen "kallis" ripsiväri.

Ja monta vuotta sitten käytinkin tuota Lancomea ja olin kyllä tyytyväinen. Mutta huomaamatta olen taas siirtynyt ostelemaan muitakin. Olen tainnut joskus ennenkin sanoa etten ole kovin merkkiuskollinen. Vaan lähinnä tarjoususkollinen.

Kaiken hehkutuksen innoittamana kokeilin myös Max Factorin False Lash Effectiä.

Näitähän vilisi yhteen vaiheeseen kaikissa blogeissa ja mainoksissa.

Ja mielestäni kaiken kehumisen arvoinen.

Tämä lunastaa lupauksensa täydellisesti. Marketti ripsivärien aatelia sanoisin.

Näitä on tullut kulutettua jo muutama joten tämä on lunastanut paikkansa minun meikkipussissani.

Avonin tuotteisiin tuotteisiin tutustuin suomessa kun sain jonkin kampanjan yhteydessä käyttäjätunnukset heidän sivuilleen ja pääsin tilailemaan tuotteita. Itselle ja perheelle tuli tilailtua meikkejä ja muuta.

Ja tämä on minun mielestäni ehdottomasti Avonin paras tuote.

Super Curlacious.

Omani olen jo käyttänyt viimeiseen pisaraan ja olin jo luopunut toivosta saada uusi samanlainen mutta onneksi sisko pelasti ja tilasi minulle uuden. Olisi varmaankin pitänyt tilata useampi kerralla koska näitä ei täältä taida saada. Vai saako? Tietääkö joku?

Muutama muukin ripsiväri minulta löytyy niinkuin ensimmäisestä kuvasta näkyy mutta osa niistä on sellaisia joita en vielä ole ehtinyt testaamaan. Kuten esimerkiksi tuo Rimmelin vielä paketissa oleva jonka käyttöönottoa odotan innolla. Siitä testituloksia myöhemmin.

Nyt tämä testiryhmä painelee pakkauspuuhiin!!

Saanko nämä molemmat?

Niinkuin monena muunakin lauantaina, suuntasimme tänäänkin aamusta torille.

Mutta niiden perus tomaatti-kurkku-banaani ostosten lisäksi kotiin kantautui jotain muutakin.

Rotterdamin tori kun on vähän sellainen suuri sekatavarakauppa.

Normaalisti en kyllä keksity muuhun kuin hedelmien ja vihannesten ostoon.

Ja joitain kankaita olen ostanut sen jälkeen kun sain ompelukoneen.

Niin ja tietysti kukkia on tullut ostettua monet kerrat.

Itse asiassa juuri tiistaina ostin uuden orkidean. Kun se maksoi kokonaiset kaksi euroa.

Mutta siis vaatteet, korut, kengät ja muut tilpehöörit olen ohittanut täysin.

Tänään sitten eksyin katselemaan kenkiä kun mies ja poika menivät sivummalle syömään kalaa.

Ja huonostihan siinä kävi. Myynnissä oli Bronxin ja Blinkin samppeleita juurikin minun kokoani.

Ensin huomasin nämä.

Pyörittelin niitä hetken käsissäni mutta laitoin sitten ne takaisin ja palasin poikien luo.

Helppo olisi vain ollut kävellä pois mutta sanoin sitten kuitenkin miehelle että käydäänpäs vielä vähän katsomassa.... Ja toista kertaa en sitten enää voinutkaan kävellä pois.

Eikä siinä vielä kaikki.

Kun olin jo maksamassa huomasin toisetkin kivat kengät ja niinpä pienen pähkäilyn ja pitkän puolustuspuheen päätteeksi kassiin päätyi myös nämä kaunokaiset.

(Kauniisti muuttolaatikon päällä kuvattuina)

On kai sanomattakin selvää että olen erittäin onnellinen uusista kengistäni.

Vaikka sainkin ison rakon varpaaseen.