Teippia

Hurahdin yhtena paivana kaupassa teippeihin. Tiedattehan niita natteja teippeja mita nakyy monessa blogissa? Ja kaikki tuntuu osaavaan kayttaa niita ja koristella ihanasti. Mina vaan en osannu. En meinannu millaan keksia mihin ihmeeseen niita vois laittaa etta nayttas kivalta.

 

 

Lisaksi musta noi teipit olin niin natteja etten meinannu raaskia kayttaa niita. Typeraa vai mita?

 

 

 

Nyt sain kuitenkin idean koristaa aikasemmin tekemaani motiavaatiotaulua.

Talta se siis naytti ilman mun suuren suurta DIY ideaa...

 

 

Ja muutaman minuuutin paasta

Tadaa...

 

 

Kivahan siita tuli. Ja parasta on etta jos kyllastyn tai haluan vaihtaa jonkun muun niin ei travii kun repia teippi irti ja laittaa toinen. Aarimmaisen helppoa.

 

 

 

Finn for life huusi kommentti boksissa Hep joten uutta kenkapostausta on luvassa.

 

 



Madurodam

Tanaan oltiin kaymassa Madurodamissa. Meidan on pitany kayda siella jo muutaman vuoden muttei olla vaan sinne asti paasty. Nyt sitten sinne oli menossa muita ja ne pyys meita mukaan. Ja ajotus oli ihan kohdillaan silla mies oli tanaan viela toissa eika meilla ollu pojan kanssa mitaan suunnitelmia.

 

En tieda kuinka paikka virallisesti maaritellaan mutta itse sanoisin etta paikka on taynna hollantilaisia nahtavyyksia ja tunnettuja rakennuksia ja asioita. Minimuodossa.

 



Pienimmalle kaikkein milenkiintosimmat oli tietysti junat jotka kiersi pitkin puistoa ja laivat. Ja oikeestaan kaikki mika liikui.

 

Itse en montakaan paikkaa ja rakennusta tunnistanut.

Tassa yksi niista harvoista minka tiesin. Taalla me nimittain oltiin vahan aikaa sitten.

 

 

Taitaa olla kuningatar kaymassa...

 

 

Hotelli New Yorkissa ollaan kayty muutaman kerran syomassa joten sen tunnistin helposti

 

 

Taman kirkon pihalla oli hautajaiset

 

 

Ja nakyi siella tuttu roukauppakin

 

 

 

Ihan kiva paikka. Ehka ei ihan lahitulevaisuudessa uudestaan mutta ehka vuoden paasta.

Puisto ei ollut kovin suuri mutta silti saatiin kulumaan kolme tuntia pallistelyyn.

 

Koko viikonlopun on pitanyt kiiretta joten ei kovin rentoutuneena palata takasin toihin. Mutta eikohan se tasta jos vaan tanaan paasee ajoissa petiin.

 

 

Work work work

Heippa!
Mun viikonloppu ei oo kulunu kauheen rennoissa merkeissä. Oon nimittäin ollu töissä. Enkä mä oikeestaan valita. On ollu kivaa tosin älyttömän raskasta. En ees muista koska oisin viimeks ollu lauantaina hommissa. Ja vielä hatarampi muistikuva on siitä koska oisin viimeks tehny jotain näin fyysistä... Tää ku on vaa tottunu istuun koneella koko päivän... Laiskaks oon tullu.
Meillä on ollu perjantaista asti varastomyyjäiset ja oon ollu siellä vähä jokapaikanhöylänä.
Huomenna en mee töihin mutta kiire päivä muuten.
Ja jos teitä kiinnostaa mitä mulle tarttu myyjäisistä mukaan niin huutakaa hep!
Nyt lasi punasta ja petiin.

Sample sale

Uusia kenkia. Kukapa ei niita rakastaisi.

Meilla oli viime perjantaina toissa sample sale jossa myytiin pois mallikappaleita ja poistuneita malleja. Ja taytyy myontaa etta odotin paivaa yhat paljon kun lapsi joulua. Siita kun on aikaa kun viimeksi olin kenkaostoksilla. Lompakko oli valmistautunut suuremman luokan raakkaykseen mutta yllatavan pienella vahingolla selvittiin.

 

 

Itselle tarttui mukaan VAAN kolme paria kenkia. Mika toisaalta oli ihan hyva. Olihan noita jo ennestaankin.

 



 

 

 

Kahdet kivat tennarit jotka otin sovittamatta. Ja jotka onneksi naytti viela kivemmilta jalassa kun...ilman jalkaa. Vai miten se pitaisi sanoa?

 

 

Yhdet korkkarit. Jotka tyokaveri tuomitsi mummomallisiksi. Mutta eihan ne oo. Eihan?

 

Pojalle sitten loytykin enemman. Mutta oikeestaan se tarviikin enemman kun mina. Mina kun en enaa kasva omistani ulos. Toivottavasti..

 

 

Kaikista eniten tykkaan naista

 

 

Tammoset meilla oli jo viime talvena ja tykkasin niista niin paljon etta ostin tallekkin talvelle.

 

Ja naa loaferit on vaan niin sopoja..

 

 

 

etta piti ostaa kahet.

 

Pojalle kaikista kivimmat oli noi siniset lipokkaat. Jotka onneks ostin kahessa varissa. Isi kun kulkee aina slapareissa. Ja mita isot edella...

 

Jospa nyt taas vahan aikaa parjais nailla.



Open Monumentendag

Meidan perheenpaa lahti torstaina Venajalle joten me ollaan pojan kanssa tiistaihin asti ihan kaksin.

Hieman rankaa taytyy myontaa. Seka minulle etta pojalle. Pojan koulupaivat venyy vakisin 10 tuntisiksi naina muutamana paivana mutta ollaan kuitenkin selvitty ilman suurempia kiukutteluita.

 

Eilinen paiva vietettiin Haagissa tyokavereitten kanssa. Hollannissa vietettiin meinaan eilen Open Monumentdagia. Paiva josta olin autuaan tietamaton viela viikko sitten. Paivaa vietetaan joka syyskuun toinen viikonloppu ja silloin ovensa avaa monet historialliset rakennukset ja paikat ja rakennukset joihin muuten ei paase tutustumaan tai kaynti on maksullista. Tarjolla on myos ratikka-, vene-, ja bussiajeluja. Ja tietysti opastettuja kierroksia.

 

Meidan  oppaana toimi kaksi Haagissa asuvaa tyokaveria. Ja mina, poika ja singaporelainen vaan seurattin perassa. Ja otettiin valokuvia.

 

 

(Sociëteit De Witte)

 

En ollut aiksemmin tutustunut Haagin historiaan  joten kierros oli erittainkin opettavainen.

 

 

(Ridderzaal)

 

Saatiin nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja valilla oli liiankin kuuma. Ei yhtaan syyskuinen ilma.

 

 

 

Pojalle paivan suurin  kohokohta oli kun matkustettiin oikeen vanhalla ratikkalla joka nitisi ja natisi.

 

 

 

 

 

 

Kaveltya tuli useampi kilometri ja vaikka nakemista olisi ollut viela vaikka kuinka, oli meidan pojan kanssa pakko jattaa leikki kesken. Kuumuus ja kaveleminen teki tehtavansa. Molemmille.

Mutta kivaa oli. Ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.

 

 

Maaleja

Olen tassa jo muutaman viikon pyoriskellyt toissa yhden ja saman tehtavan parissa. Tai ongelman. Olen aloittanu jo sen sata kertaa kuitenkaan koskaan saamatta valmiiksi. Pelkka ajatuskin ahdistaa.

En osaa. Ei mun juttu.

Mutta enaa en voi vaistella. Homma pitaa olla valmis ennen perjantaita.

 

Eika kyse ole mistaa sen kummemmasta kun tavotteiden asettamisesta.

Goals. Niita pitais kovasti pomolle luetella.

Mutta kun ma en oo yhtaan hyva tallasissa. Perus suomalaisena itsensa arvioiminen on erittain vaikeeta.

Eika mulla oikeestaan edes ole mitaan sen suurempia tavotteita. Toiden suhteen siis. Toisin kun rakas mieheni en ole yhtaan urahakuinen. Painvastoin.

 

Tykkaan kylla kayda toissa. En tietenkaan joka aamu riemusta kiljuen heraa 5.40 mutta toissa on yleensa aika kivaa. Ja olen saanut oppia paljon ja saanut paljon vastuuta. Mika tietysti motivoi ja tekee tyosta mielekasta. Koskaan ei ole kahta samanlaista paivaa. Eika ne tyokaveritkaan yhtaan hassumpia ole.

Ja tietenkin haluan jatkaa samaan malliin. Olla lojaali tyontekija jolle uskaltaa antaa haastaviakin tehtavia. Ja kylla haluan edelleen kehittya ja menna niin pitkalle kun omat rahkeet riittaa. Muttei maailma siihen kaadu vaikkei tyosuhdetta enaa huhtikuussa jatkettaisikaan.

Olen aina tehnyt toita elaakseni, en elanyt tehdakseni toita. Omat suuret haaveet, tavoitteet ja unelmat on taysin tyomaailman ulkopuolella.

 

 

Meilla tavoitteet pitaa syottaa siihen tarkoitettuun ohjelmaan. Ja sinne on listattu kymmenkunta erilaista tavoitetta johon kaikkiin pitaisi saada joku merkinta. Mika tekee hommasta monin kerroin hankalampaa. Jos voisin vaan kirjottaa etta haluan sita ja tata ja tahdata sinne ja tanne niin sen ehka voisin viela hanskata. Mutta kun pitaa keksia esimerkiksi budjetillinen tai asiakaspalvelu tavoite niin menee meikalaiselle liian vaikeeksi. En ole asiakaspalvelussa saatikka omassa pikku ruudussani ei ole mitaan tekemista budjetin kanssa. Ehka voisin laittaa siihen etta en pyyda liian suurta palkankorotusta...

 

 

Tavotteiden asettamisen jalkeen sitten palaveerataan pomon kanssa ja keskustellaan miten realistisia tavoitteet on ja miten niihin paastaan. Tehdaan  suunnitelma ja arvioidaan puolen vuoden paasta missa ollaan menossa.

Alkaaka kasittako vaarin. Mun mielesta tammonen on tosi hyva ja hyodyllinen juttu. On hyva etta niille jotka niita haluaa, on suunta minne ne on menossa ja etta pomo on selvilla missa mennaan. Mutta tallaisille kun mina naa on lahinna painajaisia.

Ja kun jo valmiiksi joudun joka perjantai raportoida mita olen tehnyt, mita teen ensi viikolla ja minkalaisia ongelmia on. Lisaksi palaveeraan kerran kahdessa viikossa pomon kanssa privaatisti jossa kaydaan samoja juttuja lapi. Ja kaksi kuukautta sitten tein suuren selvityksen taas tyonkuvasta ja tavotteista ja vaikka mista.

 

 

Tavotteita.

Niin. Joskus suurin tavoite on paasta sangysta ylos 5.40. Joskus taas tavoitteena on selvitya paivasta alle kymmenella kahvikupillisella. Tai ilman suklaata. Tai ilman etta laikytan kahvit poydalle.

Mutta naita ei kai kannata ladata sinne ohjelmaan... Etta ei auta kun alkaa miettimaan niin oikeitten aikusten tavotteita.

 

Miten teilla muilla. Millasia tavotteita teilla on elamassa?

Tai joudutteko te listaamaan toissanne omia maalejanne?

 

 





Tarrattu

 

Eilinen vapaapaiva vietettiin aika leppoisissa merkeissa. Vakaa aikomus oli alotella suursiivousta joka meilla olis edessa ennenkun appivanhemmat tulee ensi viikolla. Mutta mutta.. Keksin kaikkea kivempaa.

 

Sain aikaseks muutaman motivaatiotaulun. Ja paatin tehda niita lisaa kunhan on aikaa. Mutta niista lisaa myohemmin.

Paatin myos koristella meidan olkkarin peilia tarroilla joita on tullut haalittua.

 

 

Vaikeuksia oli paattaa mika teksti sopii parhaiten juurikin olkkariin.

Ja paadyin tekstiin Live well Laugh often Love always.

 

 

Melko helppoa noiden tarrojen kiiinnitys oli. Ja nyt mietinkin mihin muualle niita vois tunkea.

 

 

Mutta taytyy varmaan odotella etta saadaan remontti paatokseen.

 

 

Huomenna taas vihdoin perjantai. Ja mulla vaan puol paivaa toita. Lounaan jalkeen lahteaan viettamaan Team eventia meijan oman tiimin kanssa. Ensin purjehtimaan ja illalla syomaan.

Kivaa siis luvassa. Ainoa huono puoli siina on etta tarvii varmaan viikonloppuna tehda vahan toita.

 

Nyt suihkuun ja unille etta jaksaa huomenna purjehtia.

Hiiohoi!