Kun muut menee Korkeasaareen, me mennään Holywoodiin

Sinne se viikonloppu taas meni. Vaikkei ollut mitään suunnitelmia niin taas juostiin tukka putkella paikasta toiseen. Mutta kuitenkin oli mukava viikonloppu. Touhua täynnä muttei kiirettä.

Perjantaina katseltiin taas miehen kanssa asuntoja netistä ja huomattiin että lauantaina on taas open huis-päivä. Täällä kun asuntonäyttöjä ei ole lauantaisin ja sunnuntaisin mihin me suomessa oltiin totuttu. Asuntoja toki pääsee kyllä katsomaan välittäjän kanssa. Mutta siis kerran kuussa monessa asunnossa on avoimet ovet.
Päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi ja katsottiin muutama paikka missä haluttiin käydä.
Minä jotenkin oletin että siellä on välittäjä paikalla ja ehkä muitakin asunnosta kiinnostuneita.Niinpä järkytys olikin suuri kun asunnon omistaja (joka oli muuten juuri syömässä lounasta) olikin paikalla. eikä välittäjää ollenkaan. Tuntuu hassulta kierrellä toisen kodissa ja esittää kiinnostunutta vaikkei oikeasti olisikaan.
Mulla on tarkat kriteerit siitä mitä mä haluan meidän uudelta kodilta ja huomaan kyllä heti sisälle astuttaessa jos ei miellytä. Eikä mua kiinnosta tuhlata aikaa pelkästä kohteliaisuudesta sellaseen mistä mä en oo kiinnostunut. Niinpä päätetiin vaan katsoa kaksi asuntoa niitten viiden sijaan mitä oltais haluttu.
Eipä siis löytynyt uutta kotia.

Mutta sepä ei mua estäny tekemästä muutamia sisustushankintoja.
Joskus tulee vastaan jotain niin ihanaa ja halpaa että olisi tyhmää jättää ne kauppaan.
Vai mitä sanotte näistä?

Lasipurkit 0,99€ kappale

Saippuateline 1,79€

Teline 3,50€

valokuvakehys 2,99€

Noi lasipurkit mä ajattelin jo ottaa käyttöön ja laittaa kuivattuja yrttejä niihin.
Muut saa vielä jäädä laatikkoon odottamaan "parempia aikoja."

Sunnuntaina me lähdettiin näyttää pojalle että lehmiä, kanoja ja possuja on oikeesti olemassa eikä ne oo vaan piirroshahmoja kirjassa. Siis auton nokka kohti Holywoodia!



Tarkotus oli laittaa muitakin kuvia kun toi yksi mutta bloggeri ei taas suostu kuvia lataamaan.
Toi Holywood oli siis sellanen kotieläintila. Melko pieni mutta kaikki tutuimmat elukat sieltä löyty. Ja suurin osa juoksenteli siellä ihan vapaana.

Sunnuntaina ostin lentoliput mulle ja pojalle. Enää ei tarvitse ku stressata, pakata, odottaa ja stressata vähä lisää. Onneks ei oo montaa päivää enää.

Odottavan aika on pitkä

Olen menossa suomeen ensi viikolla. Ehkä. Tai no, todennäköisesti. Lentoliput on vielä ostamatta mutta jospa tänään illalla ne tilaisin.

Aluksi en edes ollut lähdössä mutta kun mies kertoi työmatkan kestävän viikon ajattelin etten jaksa olla yksin pojan kanssa kotona. Tarhakin on kiinni silloin. Herfstvakantie lukee tarhan lahjoittamassa kalenterissa muttei mulla ole hajuakaan mitä se tarkoittaa.
Olen tiennyt tästä suomenlomasta jo muutaman viikon mutten oikein ole jaksanut innostua sen kummemmin. Ennenkuin tällä viikolla. Nyt alan jo olla niin innoissani etten millään jaksaisi odottaa. Muistin vasta että mitä suomeen meno tarkottaa: Omaa aikaa. Lähes rajattomasti. Minun ja miehen vanhemmat hoitavat poikaa niin mielellään etten minä saa/ei tarvitse juurikaan siitä huolehtia.
Saan juoda aamukahvin rauhassa, meikata ja suunnitella mitä päivän aikana tekisin. Saan istua valmiiseen ruokapöytään eikä tiskeistä tarvitse huolehtia. Ei tarvitse miettiä että voiko mennä jonnekkin tai voiko tehdä jotain. Suomessa ollessa pitää mennä omia menojansa ja tehdä siitä mistä tykkää. Omat vanhemmat ja appivanhemmat lähes pakottavat. Mutten valita:)
Minä otan omasta vapaa-ajastani kaiken irti ja isovanhemmat nauttivat lapsenlapsestaan.

Ja mitä sitten meinaan tehdä suomessa? Kierrän kirpputoreja, saalisten lehtiä ja kirjoja, ulkoilen, tapaan ystäviä. Tosin vain muutamalle meinasin kertoa että olen tulossa. Kaikkia hyviä ystäviä en kuitenkaan ehdi näkemään. Ja tietenkin vietän aikaa omien vanhempien ja sisarusten kanssa.

Niin ja saunon!

Ei sittenkään täysin toivoton

Tiedättekö mikä on kuvassa?



Se on pieni ihme! (Ainakin minulle.)

En ole mikään viherpeukalo vaikka mutta haluaisin olla. Rakastan viherkasveja. Ja itkinki verisiä kyyneleitä kun jouduin jättämään kaikki rakkaudella kasvattamani kasvit suomeen kun muutimme.
Mutta onneksi ei hätä ollut kummoinenkaan. Huomasin pian kun oltiin tänne muutettu että täällä ne kasvit on puoli ilmaisia. Eli ei edes haittaa vaikkei niitä osaakkaan hoitaa.
No ensimmäiseksi hommattiin orkidea. Tai oikeastaan kaksi. Ja oikeastaan mies osti ne minulle. Olin ihan varma että ne kuolee parissa kuukaudessa. Mutta ei. Toinen niistä kyllä pudotti kukkasensa sillä aikaa kun lomailtiin suomessa mutta toinen vaan kukkii. Ja nyt se vielä tyrkkää juuresta uutta kukkavanaa!!
Ehkä mun peukalot vihertää sittenkin.





Niin ja tässä se minkä takia halusin välttämättä pistää hermoni koetukselle perjantaina.
TADAA!




Se on kyllä otettu jo pois laatikosta mutta koska se ei musta ole arvoisellaan paikalla niin en alkanu sitä kuvaamaan.

Dwaze dagen

Maanantaissa ollaan taas. Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa vaikkei mitää erikoista tehtykkään.

Perjantaina piipahdin paikallisilla hulluilla päivillä. Ja kyllä, aivan yhtä hullua oli kun stockallakin. Ja koska olin vielä rattaitten kanssa liikkeellä niin meinas kyllä hermot mennä jo heti ovesta sisään päästyä. Mutta mulla oli missio ja suunnistin suorinta tietä sitä hakemaan. Enkä mä kyllä edes olis voinu jäädä sinne shoppailemaan jumalattoman kokonen pahvilaatikko kainalossa.

No käväsin mä sitten vielä sunnuntaina siellä kun mainostivat telkkarissa että loput "hullut päivät" tuotteet -20%. Ja sillonhan sitä porukkaa vasta olikin. Saaliksi sain muutaman Tuomas Veturi-junan ja saippuaa ja kosteusvoidetta.
Tyytyväinen olen näihin viikonlopun hankintoihin. En ostanut mitään turhaa.

Hieman jäi ärsyttämään tosin tämän tavaratalon toiminta. Multa veloitettiin liikaa näistä saippuoista ja kosteusvoiteesta ja tajusin sen vasta kun olin jo lähtenyt kassalta. No eikun takasin. Myyjä kyllä myönsi virheensä ja pahoitteli kovasti. MUTTA. Sen sijaan että olisin saanut rahat takaisin käteisenä, sainkin sille summalle lahjakortin kyseiseen kauppaan. Olin ihmeissäni ja pyysin saada rahana mutta se ei kuulemma onnistu. Ja koska kyseessä oli vaan muutama euro
tiesin kyllä että saan helposti sen tuhlattua samassa kaupassa mutta kyse olikin periaatteesta.
Mitä jos olisin ollut turisti ja matkustaisin kotiin seuraavana päivänä? Lahjakortti kun oli voimassa vain 3kk. Ihmeellistä pakkomyyntiä.

No menköön tämä "hollantilaiset erikoisuudet" piikkiin. Onhan niitä jo ollut eikä tämä edes pahimmasta päästä.

Ennen tätä episodia oltiin perheen kanssa ulkoilemassa meidän lähimmässä puistossa ja napsin sieltä muutaman kuvan.





Tänne kestää meiltä kävellä n. 25 minuuttia ja ainakin mulle se on pieni pala taivasta.



Vihreää silmän kantamattomiin. (tai ainakin viereiseen autotiehen asti.)
Koska me asutaan melkeen keskustassa meillä on ympärillä vaan betonia ja asfalttia. Lasten leikkipuistotkin on päällystetty asfaltilla tai jollain ihmeellisellä matolla. Ja koska suomalaisena olen tottunut siihen että luonto on lähellä kaupungissakin niin tämä betonissa asuminen tuntuu aika kamalalta välillä.



Täällä on ihana lasten leikkipuisto ja siellä me yritetään käydä pojan kanssa mahdollisimman usein mutta silti aivan liian harvoin. Ja täällä on isällä ja pojallakin tilaa potkia palloa.



Vaikka syksy alkaa jo saapua tännekkin mutta sunnuntaina sitä ei olisi ehkä uskonut. Lämmintä riitti. 25 astetta. Meillä oli ihan liikaa päällä. Puissa on vielä lehdet ja muutenkin on vihreetä. Mutta lähtiessä huomasin pienen syksyn merkin.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Raksuttaa raksuttaa

Mun kone on äärimmäisen hidas. Mutta täydellisenä tietokonenerona en ole vielä keksinyt että mitä. Uusi kone kenties...?
Ja jottei tää bloggaaminen kävis turhan helpoksi niin latasin vielä ton Picasan että varmasti ei toimi netit eikä muutkaan ohjelmat.
En siis saa mitenkään kuvia laitettua tänne ilman että koko kone kaatuu. Yritän viikonloppuna "korjata" asian.

Mutta mä voin paljastaa muutaman mun lempiblogin niin voitte sillä aikaa lukea niitä



La Petite Princesse

Donnan blogi

Elohiiri

Unelmia ja lankaa

Sisustus ja sepustus

Buttermilk biquits

Alatko oleen...?

Tauti ei vaan ota talttuakseen. Diagnosoin viikonloppuna itselleni angiinan ja nyt pitäisi löytää joku lääkäri jolle voin ilmottaa sen jotta se vois määrätä antibioottia.
Kuulin tossa aamulla sitten naapurilta että mun täytyy siis oikeesti mennä kiertää tai soitella noita lääkäreitä ja kysellä alkaisko ne mun lääkäriksi. Hemmetti! Miks mä en voi muka vaan mennä jollekki ja sanoo että mä tartten nyt lääkettä...? Nää oon taas näitä ulkomailla asumisen iloja.

Mutta mutta jospa siirtyis iloisempiin aiheisiin.

Me tehtiin pieni extempore reissu viikonloppuna. Lauantaina herättiin tosi aikasin ja tajuttiin ettei meillä oo mitään suunnitelmia ja ulkonakin sato vettä. Niinpä päätettiin lähteä mini kaupunkilomalle.



Lähdettiin niin kiireellä ettei edes muistettu netistä katsoa että mitä siellä ois nähtävää.



Mutta löytihän sitä silti.



Melkein veti sanattomaksi välillä.



Joko joku tunnistaa missä oltiin?



Käytiin siis Brysselissä.



Matkaa meiltä sinne oli vajaa 150km. Yötä oltiin hotellissa lähellä keskustaa. Sunnuntaina oli vielä tarkotus kierrellä keskustaa mutta sää ei sitä sallinut. Niinpä käytiin vaan äkkiä syömässä ja suunntattiin kotiin.
Mutta oli mukavaa päästä pois kotoa edes yhdeksi yöksi.

Terve - Mikä olo

Kahden päivän kuumeilun jälkeen sitä osaa taas arvostaa ihan erilailla esimerkiks seisomista ja istumista ilman sen suurempia ponnistuksia. Oon jo tänään jaksanu tiskata ja pestä pyykkiä. Jei! Vaikka välillä täytyy kyllä vähä oikasta sohvalle keräämään voimia. Huomenna sitä ehkä jo uskaltautuu ulos..

Mies ja poika on flunssaillu jo pidemmän aikaa ja mä olin ihan varma ettei se mulle tartu mutta muhunhan se sitten iski pahiten. Tavallaan oli ihan hyväkin että poikakin oli vähä kipee. Yöt on ollu vähä katkonaisia yskän ja nuhan takia niin se on vähä hillinny sitä sen riehumista päivällä. Harvoin oon kipee mutta sitte ku oon niin oon sitte kunnolla. Toivottavasti mä nyt tällä sairastamisella vältin sen monen viikon flunssan.

Nää kipeenä olot on just niitä mukavia hetkiä ulkomailla asuvana. (tai muuten vaan kaukana apujoukoista)
Vaikka eipä meillä oikeestaan koskaan oo ollu apujoukot lähellä. Niinpä tääkin hoidettiin samanlailla ku ennenki. Mies lähtee töihin 8.00 ja palaa kotiin 18.30.

Eipä naurattanu.

Nyt mä painun vielä sohvan pohjalle syömään pakastepizzaa että saan äkkiä takasin ne pari kiloa mitkä tää kipeily on vieny.