sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Hermot kiemuralla

Kyllä täytyy sanoa ettei olisi yksinhuoltajuus minua varten. Mies on ollu nyt poissa viisi päivää ja olen suoraan sanottuna aika kypsä. Pojan uhma alkaa olla sitä luokkaa ettei äidin hermot meinaa kestää. Tämän viikon aikana on jäähylle joutunut lelu jos toinenkin. Niin ja pyörä. Mutta mitään vaikutusta ei millään tunnu olevan. Jokailta olen haaveillut rentoutuvani lasillisella viiniä mutta jokailta olen ollut niin väsynyt ettei siinä enää viiniä tarvita rentoutukseen.
Tilanne ei varmasti olisi niin hankala jos meillä olisi täällä normaaleja sosiaalisia suhteita. Ystäviä tai sukulaisia että voisi käydä kyläilemässä. Mutta kun ei ole oikeen kumpaakaan. 
Ja tammikuussa miehellä on todennäkösesti kaksi työmatkaa taas. 
Mutta mitäpä sitä murehtimaan kun ei sille mitään voi.

Ja on meillä pojan kanssa ollut kivaakin kaiken uhmailun välissä.
Esimerkiksi tämä pethotel-peli on pitänyt meidät yhdessä kiireisenä monta tuntia.



Koukuttavaa. En suosittele ketään farmvilleen koukuttunutta lataamaan tätä.
Perjantaina ja lauantaina oli mahtavan lämmin ilma joten oltiin paljon ulkona.
Kamerakin oli perjantaina mukana kun olis saanu niin kivoja syksykuvia mutta akku sitten simahti kolmannen kuvan jälkeen.


En voisi olla enempää tyytyväinen valitsemaamme asuinalueeseen. Kauniit ulkoilumaastot on ihan nurkan takana. Ja polkua riittää jokseenkin niin kauan kun jaksaa kävellä.

Perjantaina kun muutenkin oltiin reipaalla päällä, päätin lähteä kävellen lähellä olevaan huonekalu ja sisustuskauppaan. Ihan vaan katselemaan ja aikaa tappamaan. Kauppa on ehdottomasti yksi suosikeistani täällä. Kahdessa kerroksessa kaikkea ihanaa  Ja kaikille budjeteille. Myös allekirjoittaneen 0-budjetille.
Monet ihanat jutut sain jätettyä taakse mutta jotainhan sinne kassin pohjalle sitten tuli...



Kaksi tällaista mallikirjaa. Toinen lasten rooliasuille ja toinennuken vaatteille ja tavaroille.


Molemmissa paljon toteutettavissa olevia juttuja. Tuo rooliasu kirja nyt tuli vähän myöhässä mutta tuleehan niitä naamiaisia jossain vaiheessa. Ehkä sitten saan aikaseksi näperrettyä itse pojalle asun.


Ja hintaa näillä oli 1,99/kpl. Aika halvat minusta.

Viikon budjetti on vielä laskematta. Kauhistuttaa taas. Kun ei olla ihan menty suunnitelmien mukaan taas. Ja muutama näitä suunnittelemattomiakin on tullut hankittua. Huomenna paljastan kaunistelmattoman totuuden.
Nyt skypesoitto isille, poika suihkuun ja sänkyyn ja äidille viimein se lasi viiniä. 
Olen sen ansainnut!

3 kommenttia:

  1. Kääk. Minäkään en tykkää miehen työmatkoista, niitä oli ennen todella paljon. Nyt on onneksi tälläinen rauhallisempi ajanjakso menossa ettei tarvitse yksin olla kotona lasten kanssa. Nuoremman tytön synnyttyä sain paniikkikojtauksen joka työmatkan alkupäivinä ja mietin että miten saan apua tytöille jos itse en pysty puhumaan enkä liikkumaan. Joka kerta kun tuntui pieneltä kuolemalta.

    Voi harmi että sosiaalista verkkoa ei ole vielä ehtinyt syntymään, se kyllä tässä maassa ottaa aikansa:( Asutteko lähellä muita suomalaisia?

    VastaaPoista
  2. Moi

    Jaksuja sinne
    ulkomailla just kun ei ole niin
    paljoa tukiverkostoa
    joskus tuntuu aika raskaalta
    jos yksin on lasten kans
    paljon.

    Mä oon koittanu sopetua siihenki
    ettei kaikki ole halukkaita ees
    auttamaan ja hoitamaan lastenlapsiaan:(

    Pitää koittaa nähä niin
    ja lyödä lukkoon joku päivä
    tapaamiselle:).

    Nautihan viinistäsi.

    Jamssi

    VastaaPoista
  3. Champagne: Voi. Tuo kuullostaa kyllä pahalta. Itselläkin on kyllä tällä viikolla käynyt mielessä että mitä jos minulle nyt käy jotain. Kukaan ei tietäisi eikä poikaraukka osaa soittaa apua..
    Kyllä täällä jonkinverran asuu lähietäisyydellä suomalaisia. Lähteminen vaan tuntuu välillä NIIN vaikealta tai sitten aikataulut ei osu yksiin.
    Jamelia:Aika inhottavaa jos ei isovanhempia kiinnosta. Meillä kyllä molempien vanhemmat hoitasivat mielellään mutta ovat niin pirun kaukana :)
    Yritetään tosiaan pian nähdä!

    VastaaPoista