Mattokaupoilla

Muistatteko yli kuukausi sitten kun lupasin laittaa meidan talon tip top kuntoon kuukauden aikana? 

Alunperin tein lupauksen siksi etta oltiin pyydetty ystavaperhe meille kylaan ja sillon meilla oli hyva syy kiirehtia kodin laittamista. Mutta se meni puihin miehen tyomatkan takia ja sitten ei ollutkaan tarvetta saada kotia kuntoon juuri silloin. Ja koska ma oon valilla vahan vatys niin annoin itselleni lisaa aikaa homman suorittamiseen. Sohva sentan saatiin tilattua ja se meilla on ollut jo ahkerassa kaytossa. Laatikoitakin on enaa muutama purkamatta. Joten hyvalla suunnalla ollaan. 

Ja ma alan taas innostua sisustamisesta uudelleen. Jossain vaiheessa mulla meinaan meni into koko hommaan. Mutta niinkun sanoin niin nyt ollaan taas oikealla suunnalla. (mainitsinko etta hyvana motivaattorina toimii se etta appivanhemmat on tulossa kylaan muutaman viikon paasta..?)

Miehen poissaolessa sain vihdoin tilattua matot meille, Kaikki edelliset matot meni pilalle englannissa joten uusia tarvittiin. Ma oon selannu mattotarjontaa yhelta sun toiselta sivulta ja hakenu inspiraatiota pinterestista mutta en vaan osannu paattaa mika sopis meille. Tarjolla oli liikaa kivoja mattoja. Valilla olin varma etta haluan maton missa on maksimissaan kahta varia ja joku selkea graafinen kuvio. Toisena paivana taas klikkailin ostoskoriin kukkakuosisia mattoja kaikissa kuviteltavissa olevissa vareissa. Lopulta pakotin itseni valitsemaan muutaman kuosin ja varin valilla. Ja kun viela rajasin hintahaarukan tiukille niin ei jaanytkaan montaa mista valita ja paatos oli helppo.
Tallaset meille on tulossa.

(kuva: target)

Meille tulee kaksi samanlaista mattoa missa varit on eripain. Valkoisen kohdalla mietin pitkaan mutta sen olis tarkotus tulla meijan "aikuisten olkkariin" jossa lapset toivottottavasti hengailee vahemman.

(kuva:target)

Ma oon naihin hankintoihin ainakin kuvien perusteella todella tyytyvainen. Taytyy viela katsoa miten ne meille sopii. Toisaalta olisin halunnut vahan varikkaammat matot koska nyt varimaailma on vahan turhan vakava. Mutta ajattelin etta lisaan varia tyynyilla, kuvilla ja muilla somisteilla. Niita on helpompi sitten vaihdella kun kyllastyy kun alkaa ostaa uutta mattoa.
Kuljetuksineen matoille tuli hintaa $132.84 etta ei minusta kovin tyyriita.
Nyt on viela tyon alla maalata meidan kaikki tumman savyiset huonekalut valkoisiksi. Yksi on jo melkeen valmis, Niista lisaa myohemmin.

Nuken sanky

Muutama viikko sitten loysin kirpputorilta nuken sangyn. Vaikka poikataloudessa ollaankin niin tallanen sanky on ollu toivelistalla jo pidempaan. Isomman pojan kaikista rakkain nalle nimittain tarvitsi oman sangyn. Ja nyt kun se tuli vastaan $3.99 hintaan, en voinut olla ostamatta.

Tama on kaikessa yksinkertaisuudessaan luultavasti mallia Ikea.

Puun vari ei mun silmaa erityisemmin miellyttanyt joten ajatuksena maalata sanky sopivan variseksi. Poika sai itse valita varin ja paatyi valitsemaan sinisen.

Taa pieni projekti oli tarkotus mun toteuttaa mutta koska lapsella itsella oli innostusta maalaamiseen niin en sita halunnut kieltaa. Tulihan sanky hanen kayttoonsa.

Maali oli todella peittavaa ja kuivui melkeen siina sutiessa joten tassa hommassa ei nokka kauan tuhissut. Ja jottei lopputulos olisi liian tylsa, topottelin paihin viela tahtisabluunalla muutamat tahdet sangyn paatyihin.

Ja tadaa. Sanky oli valmis ennatysajassa.

Kylla nyt kelpaa nallen vetaa hirsia uudessa sangyssa. Sankyyn laitettiin petivaatteiksi hatavarana vaan pieni viltti ja tyyny. Mutta sain tilauksen kutoa tai virkata nallelle ihan oman peiton. 

Ja se pitais olla valmiina mahdollisismman pian. etta eikun puikot heilumaan.

Pinaatti-feta muffinssit

Jokin aika sitten kokeilin tallasia pinaatti-feta muffinseja. Ma yritan aina etsia hyvia valipala ideoita lapsille. Ja tietty vanhemmalle pojalle evas ideoita kouluun. Ja niinkun kaikessa kokkaamisessa, joskus tulee hitti ja toisinaan huti. Naa oli silta valilta.

Taikinasta tulee 12 muffinssia ja niihin tarvitaan:

4,7 dl jauhoja (2 kuppia)

1 tl leivinjauhetta

2,3 dl maitoa (1 kuppi)

1,2 dl oljya (0,5 kuppia)

2 munaa

0,5 tl suolaa

200 g silputtua pinaattia (250 g pakastettua pinaattia. Mina kaytin tuoretta ja ehka jopa tuo 200g oli vahan liikaa)

100g fetaa

Lammita uuni 180 asteeseen. Vuoraa muffinssipannu vuoilla tai voitele "kolot."

Pinaattia ja fetaa lukuunottamatta sekoita kaikki ainekset keskenaan.

Kun ainekset on sekoitettu lisaa feta ja pinaatti. Sekoita hyvin kunnes kaikki ainakset ovat tasaisesti sekoittuneet keskenaan.

Jaa taikina vuokiin/koloihin. Paista n.20 minuuttia tai kunnes paallinen alkaa hieman ruskistua.

Parhaita nama oli lampimana. Syotiin ma naita muutama paiva paistamisen jalkeenkin mutta viimeset alkoi olla jo aika kuivia.

Mina ja mun pienempi poika tykattiin naista. Kahdelle isommalle riitta muutama heti uunista tultua.

Valentinuksen paiva

Ystavanpaivaa juhlitaan taalla amerikassa todella eri sfaareissa kun missaan muualla. Suomessahan paiva on tarkotettu lahinna ystaville mutta taalla se on todella rakastavaisten paiva. Eika sita voi olla huomaamatta. Kun kaikki jouluaiheinen oli myyty suurella alennuksella marketeista, tilalle tuli ystavanpaiva.

Itse en olis paivaan juurikaan kiinnittanyt huomiota mutta jouduin hompotykseen mukaan kun pojalle piti tehda kouluun ystavanpaiva viemisia. Onneksi tieto tasta tuli ajoissa. Keskiviikko iltana kuudelta poika sanoi ruokapyodassa etta ai niin huomenna meilla juhlitaan koulussa ystavanpaivaa ja kaikkien pitaa vieda kaikille kortti ja lahja... 

Me ei mun miehen kanssa olla mitenkaan aarettoman romanttisia ja lahjojakin annetaan aika harvoin. Ja kun mies viela lahti reissuun, en osannut odottaa mitaan muistamisia myoskaan ystavanpaivaksi.

Yllatys olikin suuri kun oven pieleen oli lauantaina ilmestynyt kukat ja suklaata. Lauantai-iltana poika halusi vakisin laittaa heratyskellon soimaan ettei "nuku pommiin." Ja kun aamu koitti sain kaskyn odottaa sangyssa siihen asti etta saisin luvan tulla alas. Mun ihana esikoinen keitti mulle kahvit ja teki aamupalaleivat ja odotti lahjapussukan kanssa kun tulin alas.

Vaikka joskus lapset saakin mut raivon partaalle niin tallaiset hetket saa kaiken sen pyyhkiytymaan mielesta ja ajattelemaan etta kylla tasta ihan kunnon kansalaista kasvatetaan.

Lahjapussukasta paljastui tallainen kaulakoru. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun tyylinen taysin.

Onneksi olin minakin varustautunut lahjoin ja mulla oli pojillekkin pienet paketit.

Pienempi sai leikkikassakoneen joka mun oli tarkotus antaa joululahjaksi mutta se kaiken muuttohassakan keskella katosi ja unohtui.

Isompi sai kauan toivomansa Roald Dahlin kirjasarjan. Ma en joulun alla raaskinut ostaa tata kaupasta kun hintaa oli muistaakseni n.$25. Ja kun tilauksesta loysin sen nyt lahes uutta vastaavassa kunnossa kirpputorilta ja koyhdytti lompakkoa $7.

Lahjojen ja ruusujen lisaksi ei meilla paivaa juuri muuten vietetty. Me oltiin ulkona lahes koko paiva. Pelattiin sen sataa pallopelia, kaytiin uimassa ja kavelylla. Illalla viela naapurin tytot oli meilla leikkimassa joten touhua riitti ja koko kolmikko olikin aika valmista kauraa petiin jo ennen nukkumaanmenoaikaa.

Rantakausi avattu

Nyt kun kevat aurinko on ainakin hetkellisesti alkanut lammittaa on meijankin perhe alkanut viihtya enemman pihalla. Kuullostaa ehka holmolta kun taalla tavallaan kutenkin on kesa vuoden ympari. Mutta viimeset pari kuukautta on ollu aika vilposia jopa suomalaiseen makuun. 

Me ei olla kayty rannalla pitkaan aikaan. Puistossa, joka on meren rannassa, ollaan oltu useampana aamuna mutta rantaan ei olla paasty. El Ninon takia rannoille on ilmestynyt aitoja ja rantaan on keratty isoja kasoja kivia muuriksi. Toki rannalle saa viela menna mutta aamuisin on vesi niin korkella ettei rantaa periaatteessa ole ollenkaan. 

Mutta iltapaivasta vesi onkin sitten niin matalalla etta pitaa kavella pitkalle etta saa uittaa varpaat veteen. Ja niinpa ma paatin vihdoin avata meidan rantakauden talla viikolla ja suunnata sinne poikien kanssa koulun jalkeen.

Meilla on tassa lahella jonkin verran valinnan varaa mihin rantaan suunnataan. Ja talla kertaa mentiin sinne mika on lahinna koulua. Mua meinas ensin vahan puistattatta silla talta rannalta loytyi ruumis noin kuukausi sitten mutta koska se ei nayttanyt muitakaan hairitsevan niin tyonsin asian pois mielesta. Elama jatkuu ikavista tapahtumista huolimatta.

Mun vanhin poika rakastaa merta ja rannalla peuhaamista mutta pienempi on ollut aina vahan epailevainen. Mutta nyt siihenkin oli tullut muutos. Kengat lensi molemmilta heti kun astuttiin hiekalle eika edellisten kertojen epailyista ollut enaa tietoakaan.

Valipala syotiin hiekkakakkuja rakennellen ja hienoja kivia etsien.

Aina ei jaksa olla niin osallistuva aiti ja olla keksimassa tekemista ja taa on just taydellista niihin hetkiin.

Molemmat lapset puuhaa omiaan (joskus jopa yhdessa) ja ma saan vaan istua ja nauttia auringosta.

Mutta tamakin ihana harmonia rikkoutui siina vaiheessa kun aiti paatti etta on aika lahtea. Iso jo ymmartaa etta kun on mentava niin on mentava. Ja etta takaisin paastaan oikeestaan koska vaan. Mutta taa pieni ja pippurinen on ihan toista maata. 

Rannasta autolle kavelee normaalisti ehka 5-7 minuuttia. Meilla meni ehka 20. 

Valilla haettiin kenkia pusikosta ja valilla mentiin pera kanaa kun lapsi paattikin lahtea juoksemaan takaisin rantaan. Yllattavaa miten vikkelasti kaksivuotias juoksee kun sille paalle sattuu.

Mulla alko taas kahden viikon yksinaisyys kun mies lahti tyomatkalle. Ma niin inhoan naita jaksoja mutta sisulla kai sita on taas mentava. Ja kohta voi jo alkaa jannittaa niita tuliaisia. Viimeksi taisin saada sen lentokoneen minipussin kekseja ja sita edellisella kerralla tai olla korvatulpat. Mitahan nyt?

Morro Bay

Vaikka ollaankin asuttu taalla jo useampi kuukausi niin ei olla juurikaan meidan kylaa ja tunnin paassa olevaa ostosparatiisia pidemmalle eksytty. Aika on mennyt sopeutumiseen ja arjen pyorittamiseen. Ja koska jaakiekko on seka lauantaina etta sunnuntaina niin viikonloppureissut on saanut unohtaa. Mutta jottei ihan paikallemme juurruttas niin viime lauantaina kaytiin pienella road tripilla. Vajaan parin tunnin paassa sijaitsevassa Morro Bayssa. Tarkoituksena oli viettaa siella muutama tunti ja kayda kotimatkalla syomassa. 

Paikka vilahtaa usein saatiedotusta katsoessa mutta muuten paikka oli mulle ihan outo.

Matkaan siis.

Vasta lahestyessa maaranpaata mulle tuli mieleen googlailla mita tekemista perilla olisi. Sitten mies totesi mulle etta siella on joku iso kivi, mennaan katsomaan sita. 

Jes, iso kivi siis. Ajettiin melkeen kaks tuntia katsomaan kivea. Mahtavaa.

Mutta perille paastya se olikin oikeastaa aika hieno.

Kiven nimi on Morro Rock ja se on vulkaaninen lohkare (kertoo wkipedia.)

Kiven juurelle paasi autolla ja jatettiin auto parkkiin ja jatkettiin palyilya jalkaisin. Rannassa kaytiin tiirailemassa saukkoja joita siella googlen mukaan asuu ja siella taalla niita vilahtelikin mutta olivat niin kaukana ettei lapset edes alynny niita.

Kivea ei paassyt kokonaan kavelemaan ympari mutta mentiin sinne asti mihin paastiin. 

Kaytiin rannassakin kavelemassa ja lapset kerasin mukaan kasan isoja sand dollareita.

Taalta olisi paassyt myos veneella valaita katsomaan mutta ainakin talla kertaa jatettiin se valiin. Myohemmin kotona katselin Instagrammista paikan kuvia ja ihan muutamaa paivaa aikaisemmin oli joku napannut juuri taalla kuvan orka valaasta. Pelkka ajatus puistatti. Ne on todella komeita elaimia mutta saattaisin saada paniikkikohtauksen jos olisin jollain pienella paatilla ja moinen jattilainen uisi ohi.

Kierroksen jalkeen lahdettiin etsimaan ruokapaikkaa. Aivan kiven lahella on satama ja siina pieni rantabulevardi joka on taynna ravintoloita ja matkamuistomyymaloita. Ja akvaario. Poika kinusi paasta sinne ja alkuun sanottiin etta ollaan nahty jo merenelavia tarpeeksi mutta paadyttiin kuitenkin sinne kun huomattiin etta sisaanpaasymaksu oli vain $2/tyyppi. Taa oli kylla virhe enka suosittele kellekkaan halvasta hinnasta huolimatta. Paikan vetonaulat eli jonkinlaiset hylkeet oli muutamassa pienessa ruosteen raiskaamassa altaassa jotka todellakin oli parhaat paivansa nahnyt. Hylkeiden lisaksi siella oli pienia tankkeja joissa oli kaloja, meritahtia ja rapuja. Nama oli kanssa melko masentavaa katsottavaa enka usko etta kaikki elukat oli edes hengissa.

Ruokapaikkaa me ei taalta loydetty koska lahes kaikki ravintolat tarjosivat vain merenelavia. Tama oli ihan ymmarrettavaa silla paikka elaa suurimmaksi osaksi kalastuksella.

Ihan kiva extempore reissu ja sopiva pikku pyrahdykselle. Vaikka nahtavana olikin vaan iso kivi.

Kun kevat lahtee lapasesta

Ihana kevat on saapunut kaliforniaan. Tai pitas varmaan sanoa etta kesa silla eilen ja tanaan mittari on huidellu siella 27 asteen tuntumassa. Tosin sateita ja kylmaa ilmaa on viela odotettavissa. Mutta viis niista, nyt paistaa.
Mulle kevat tulee aina vahintaankin yhta suurena yllatyksena kun talvi suomessa asuville. Pitkaan puen itseni ja lapset niinkun oltas naparetkelle lahdossa ja vasta usean "aiti ma lakahdyn" - vihjauksen jalkeen alan vahitellen vahentaa vaatekertaa. Ja koska tassa vaiheessa viimeistaa ymmarran kevaan olevan tuloillaa alkaa multasormet syyhyamaan. Ja yleensa sen suurempia suunittelematta painelen puutarhakauppaan ostamaan istutettavaa.

Niitten perus tomaattien, herneiden ja mansikoiden lisaksi meilla nakojaan istutetaan ainakin maissia, porkkanoita, kurkkua, parsakaalia ja kukkakaalia. Kukkakaalin ja parsan kasvattamisesta mulla ei ole kokemusta mutta eihan se niin vaikeaa voi olla? Eihan?

Mansikkaa meilla oli jo ennestaan mutta sitahan ei voi olla koskaan liikaa. Niinpa ostin viela muutaman taimen etta varmasti riittaa. Ne kylla oli siina kunnossa etta taitavat olla siirtynyt jo vehreimmille niityille. Mutta yrittaa pitaa.

Ma olen aina kovin innokas istuttamaan kaikenlaista mutta harvemmin saan niista mitaan satoa. Eika vika (tietenkaan) ole mun puutarhanhoito taidoissa vaan siina etta yleensa me lahdetaan suomeen ainakin pariksi viikoksi kesalla eika olla saatu ketaan hoitamaan kasveja joten se siita. Nytkin meilla saattaa olla reissu tulossa mutta hyvalla tuurilla jos nain kay, saan suomalaisen ystavani kasveja hoitamaan. Karkki palkalla.
Talle eraa sain istutettua mansikoita, paprikaa ja kahdenlaista tomaattia. Niin ja omenan siemenia mita poika halus valttamatta istuttaa. Toivotaan etta niista jotain tulee.
Kunhan aikaa riittaa niin pitaisi istuttaa muutkin. Mutta sormet syyhyaa jo ostamaan uusia siemenia. Voisin ostaa tietenkin taimiakin mutta mua kiehtoo enemman se alusta asti kasvattaminen.

Meilla on myos taa mun avocadofarmi. Meilla syodaan paljon avocadoja joten naita riitas vaikka kuinka. Kokeilin joskus hollannissa asuessa avocadon kasvattamista mutta kun otokat otti vallan mun sitruspuista ja avokadoista eika ne luonnollisin keinoin ymmartanyt lahtea heivasin ne roskiin. Saa nahda miten kay talla kertaa. Jos naa edes alkaa juurtua.

Mites muiden kevatistutukset?

Hammaslaakarissa

Toissapaivana mulla lohkes hammas. Tai oikeemmin mureni puolet hampaasta yhtakkia. Lapselle kertomassani tarinassa soin omenaa mutta todellisuudessa soin karkkia. Vaikka sama kai se lopputulos olisi ollut vaikka olisin syonyt pinaattia. Kun tajusin tilanteen mielessa pyori ensimmaisena shit shit shit shit, tasta tuli kallis noitapilli... Silla eihan se mikaan salaisuus ole etta amerikassa terveydenhuolto maksaa. Oli vakuutus tai ei. Ja koska mulla ei ollu mitaan kokemusta eika tietoa hammashoidon kalleudesta ma ehdin pyoritella mielessa jo kaikenlaisia kauhukuvia. Myydaan auto ja liikutaan pyoralla -tyyppisia kauhukuvia. 

Ja kylla, ma hetken suunnittelin etta ehka ma parjaan silla puolikkaallakin hampaalla. En vaan sitte hymyile. Tai syo mitaan. Mutta pakko oli myontaa itselle etta se on hoidettava kuntoon hetimiten. Mika meidan perheessa ei valttamatta ole niin yksinkertainen juttu kun mies on niin kiinni tyossaan.

Vaikkei hammaslaakarissa kaynti ihan mun lemppari ajanviettesiin kuulukkaan niin enemman kun sinne menoa pelkasin ajanvarausta. Ma oon aina vihannut soittaa jopa suomessa kaikenlaisiin virastoihin enka naina ulkomaan vuosina ole onnistunut paasemaan pelosta eroon. Varsinkin uudessa paikassa kun en tieda millaista informaatiota ne soittaessa tarvitsee. Mina en muista edes omaa puhelinnumeroani ulkoa joten ensin kirjotin kaikki tiedot mita ajattelin tarvitsevani paperille ja kerasin rohkeuteni ja soitin. Sain ajan seuraavalle paivalle ja niin aloin sitten jannittaa sita itse kayntia.

Sain mun miehen jo hermoromahduksen partaalle kun kaikki kauhuskenariot aaneen lapi kaytyani sain viela ennen unta mieleeni etta jos ne antaa mulle sellasta laaketta etta musta tulee sellanen kun ne monet joiden videoita on youtube pullollaan...

No nyt on laakarissa kayty ja olen kutakuinkin jarjissani. Ainoa mihin olisin ehka tarvinnut rauhottaavaa oli kun kuulin etta tarvitsen juurhoitoa ja uuden kruunun hampaaseen. Jep, mielessa pyori tuolloin vain dollarin kuvat... Mutta koska hammas oli hoidettava kuntoon en voinut muuta kun suostua. En tieda onko kohteliasta kysya hoidon hintaa ennenkun suostuu mutta itsesta se tuntui holmolta joten annoin asian olla. Ajattelin etta saan laskun sitten kaynnin jalkeen ja naen vahingon vasta sitten. Mutta yllatykseksi respan tati tulikin paperin kanssa kertomaan kuinka paljon hoito maksaisi ja kuinka suuren osan siita vakuutus korvaa. Ja tietenkin se piti allekirjottaa.

Vastaanotolle tullessa sain taytettavaksi paperin jossa kyseltiin kaikenlaista yleisesta terveyden tilasta, edellisista hammashoidoista ja pelkaako hammaslaakaria. Raksin viimeiseen kylla. Vaikka en varsinaisesti pelkaakkaan mutta en vaan ole koskaan onnistunut olemaan hammaslaakarissa ilman etta se olisi sattunut jarjettomasti. Tahan laakari sitten tarttuikin yllattavan kirjaimellisesti. 

Tassa kohtaa laakari tarjosi ensimmaisen kerran vicodinia. En ole kyseista laaketta koskaan ottanut mutta sen tiedan ettei kyseessa ole mikaan tavallinen sarkylaake. Ja kun laakari viela mainitsi etten olisi ajokunnossa koko paivana kieltaydyin kohteliaasti. Mun tarvitsee kuitenkin olla vastuussa kahdesta lapsesta ja toki ajaakkin joten en voi olla taysin vintti pimeena. Ja muutenkin nain vahvan laakkeen kaytto tuntui holmolta ihan vaan laakarikaynnin vuoksi. Laakari tivasi viela muutamaan kertaan olenko varma etten tahdo ja tuntui olevan todella yllattynyt kun en halunnut.

Puudutusta sain kuitenkin sen verran etten koskaan ole selvinnyt nain kivuttomasti hammaslaakarista.

Toisen kerran vicodinia tarjottiin hoidon loppupuolella. Jalleen kieltaydyin. Laakari tuntui taas olevan ymmallaan. Onko sulla joku syy olla ottamatta vicodinia, laakari kysyi. Kerroin etten juurikaan syo sarkylaakkeita saatikka sitten mitaan noin vahvaa. Plus tietenkin se etta paan pitaa olla kunnossa kun hoidan lapsiani. "Ymmarratteko etta teille on tehty juurihoitoa?" oli seuraava kysymys. No juu, jos en vaarin muista niin saatoin jopa olla paikalla kun tama tapahtui....

Kerroin etta parjaisin kylla. "Kodeiinia? Se ei ole niin vahvaa kun vicodin mutta vahvempaa kun tavallinen sarkylaake. Jos kirjoitan reseptin siihen?" Juu kiitos mutta ei kiitos oli jalleen vastaukseni.

Laakari pudisteli paataan ja alkoi selvittaa mulle ettei myohemmin voisi puhelimen kautta enaa kirjoittaa reseptia vicodiniin jos sita tarvitsisin. Kodeiiniin kylla saisin puhelin reseptin.

Kiitos mutta enkohan ma parjaa. Meilla on kotona kylla sarkylaaketta. Aloin jo olla arsyynytynyt vahvojen laakkeiden tuputuksesta.

Viimeisen kerran laakari yritti laaketta tuputtaa minun lahtiessa. Han tuli respaan mukana ja kertoi respan tadille etten haluaisi vicodinia mutta etta minun pitaisi saada penisliinikuuri. Tassa kohtaa laakari viela kysyi joskohan kuitenkin kirjotettais vicodinia varmuuden vuoksi... Kiitos mutta ei kiitos taas. Sain reseptin penisliiniin mutta senkin syomista vahan pahkailen. En ole koskaan muistaakseni saanut mitaan laakekuuria hammaslaakari kaynnin jalkeen joten en nyt tieda miten tarpeellinen tuo on.

Koko kaynti oli muuten todella miellyttava mutta tuo laakkeen tuputus ja toimenpiteen kesto meinas kayda hermoille. Olin laakarissa 3,5 tuntia ja tama siita syysta etta laakari hoiti muita potilaita siina samalla. Laakari ja hoitaja aina valilla katos jonnekkin ja olin yhdessa valissa 20 minuuttia suu auki odottamassa.

Niin ja se rahallinen vahinko? Maksettavaa mulle jai n.$570. Ei mikaan mahdoton summa mutta olisin sille rahalle keksinyt muutakin kayttoa. 

(Mainittakoon ettei mulla oo hajuakaan miten nama laakkeiden nimet oikeesti kirjotetaan joten antakaa anteeksi maalaisuuteni sen suhteen)