Mä luotan suhun

Monessa blogissa on esitelty omia kauneudenhoidon luotto tuotteita.
Niinpä mäkin päätin kertoo mitkä mulla kulkee mukana vuodesta toiseen.

Mä oon aika pihi ostelemaan mitään kallista kosmetiikkaa.Harmittais ostaa jotain todella kallista ja huomata ettei se oo sen kummallisempaa ku se halvempikaan. Mulle kelpaa melkeen kaikki mitä saa tavallisesta marketista. Ja ostelen paljon sen mukaan että mikä on tarjouksessa.

Eli mulla ei oikeestaan oo kauhen montaa oikeesti luotto tuotetta. Mutta nää muutamat mitkä on niin niitä mä käytän varmaan hamaan hautaan asti.

Tässä ensimmäinen mitä ilman en voisi olla. Ainakaan talvella.

Body Shopin hamppu käsivoide. Mä eilen taisin puristaa sieltä viimeset rippeet. Sen takia se näyttää noin säälittävältä.
Tätä on kehuttu monessa muussakin blogissa mutta itse löysin tän vuosia sitten täysin vahingossa.
Tää on ollu niin suuri pelastus mun talvikäsille.
Ainoa miinus mitä tästä keksin on haju. Mä oon jo tottunu siihen mutta miehen mielestä koko asunto aina haisee kun laitan tätä. Mutta suosittelen silti kaikille jotka kärsii kuivista käsistä. Hajusta huolimatta.

Sitten toinen joka kulkee mun laukussa mukana melkeen aina

Elisabeth Ardenin Eight Hour Cream.
Tää on yks niistä harvoista "kalliista" kosmetiikka tuotteista.
Maailman paras huulirasva. Oon kyllä kuullu monta muutakin käyttötapaa tälle mutta mä oon lähinnä käyttäny huulirasvana. Ja nyt kun suomessa ollessa sain sen järkyttävän flunssan ja niistin nenäni ruvelle, laitoin tätä yks ilta nenän pieliin ja aamulla nenä oli taas ihan normaalin näkönen.
Eikä tää periaattessa niin kauheen kallista ole kun se on todella riittosaa.

Nämäkin mulla on ollu jo käytössä monta vuotta vaikka ei kai näitä varsinaisesti lasketa kauneuden hoitoon..

Dolce&Gabbana Light Blue ja L'eau par Kenzo.
Nää on mun ihan lemppari hajuvedet. Ja niinku kuvasta näkyy niin kohta pitäis taas ostaa lisää.
On mulla muutama muukin hajuvesi mitä mä käytän säännöllisen epäsäännöllisesti mutta niitä mä tuskin ostan lisää kun ne loppuu.

Siinäpä ne. Esittelen kyllä lisää jos tulee uusia lemppareita. Tyrkyllä ois muutama tuote mutta katsotaan nyt läpäseekö ne mun tarkan seulan.

Back

Täällä ollaan taas. Hollannissa.

Vaikka oliki taas haikeeta lähteä suomesta niin kotiin oli silti kiva palata.
Toisten nurkissa pyörimiseen ja matkalaukku eälmään kyllästyy meinaan nopeasti.
Mutta ihanaa oli. Ja niinkun aina niin aikaa oli liian vähän. Perheen kanssa tuli oltua suurin osa ajasta. Ja muutamaa oikeen tärkeetä ystävää näin. Olisin mieluusti nähny muitakin mutta aika loppui kesken.

Hirveesti en mitään ostellu. Kirpparilta muutaman kirjan ja lehtiä.
Mutta silti oli vaikeuksia saada tavarat mahtumaan matkalaukkuihin. Poika meinaan sai taas melkosen läjän uusia leluja ja kirjoja isovanhemmilta ja sukulaisilta. Niin ja ostin minäkin sille muutaman jutun.

Kun ei kuvamateriaalia suomesta ole niin esittelen meidän tärkeimmät tuliaiset

Mun rakas sisko oli käyny suomalaisen kirjakaupan alesta nappaamassa mulle vähän käsityökirjoja.
En oo vielä kerinny kauheesti näihin perehtyä mutta mahdollisimman pian vetäydyn tohon sohvan nurkkaan teemukin ja näiden kanssa.

Nyt tietysti tätä kirjottaessa tajusin että olihan niitä muitakin tärkeitä tuliaisia.
Paketti ruispaloja, paketti juhlamokkaa ja Fazerin sinistä. Niin ja pikkukakkospurkkaa pojalle.

Pojan tärkein ostos oli kuitenkin tässä

Näitä odotettiin ja näistä puhuttiin monta kertaa päivässä ennen reissua. Kyllä oli poika ilonen kun viimein kävivät ostamassa papan ja isin kanssa nämä.
Ideaparkissa käytiin jo vähä testaamassa että kuis luistaa. Nyt olis tarkotus viikonloppuna mennä vähä paremmalla ajalla. "Leeneihin" niinku poika sanoo.


Vielä tähän loppuun matkan ainoa pettymys. Meinaan Kotivinkki. Lukeeko joku lehteä?
Mä oon jo pitkään tykänny siitä ja aina ostanu suomesta tuoreimman numeron ja kirppikseltä jahdannu niitä vanhempia. Nytkin ostin uusimman numeron ja huomasin että sitä oli uudistettu. Ulkonäön huononemisen vielä kestäisin mutta kun sisältökin oli musta menny tosi tosi huonoksi. Mulle tuli mieleen joku ET-lehti.
No se siitä. Harmittaa vaan kun se oli yksi mun lempilehdistä suomessa. Tästä lähtien en kyllä osta sitä.

Uunissa odottaa porkkana-pestogratiini. Täytyy mennä katsomaan joko se palaa!

Suomi=Kylmä

Miten sen on voinu niin nopeesti unohtaa että täällä on kylmä. Onneksi tajusin pojalle pakata lämpimiä vaatteita mukaan.

Mulle pärähti suomeenlähtöaamuna nuha joka vaan paheni kun päästiin tänne. Nyt yritän vetää ämpäritolkulla c-vitamiinia ja panadol-hottia ettei koko loma menis niistäessä. Eikä mulla tietenkään oo pipoa tai hanskoja tai edes tarpeeks paksua takkia mikä tietysti helpottaa ton nuhan paranemista.

Pikaisesti kävin eilen vähä kirppiksellä mutta ei sieltä oikeen löytyny mitään. Pojalle muutama kirja.

Tänään lähetään junalla Tampereelle ja jos ehdin niin teen siellä pienen kirpparikierroksen ja Lielahteen oli ilmestynyt joku lankakauppakin että sinne pitäis päästä. Kiirettä siis pitää. Mutta on ihanaa kun on tekemistä.
Nyt niistämään ja junalle.

Mitäs sitä ottais...

Suomeen lähtö lähestyy. Huomenna tähän aikaa ollaan jo lentokoneessa.
Ja vaikka suomeen lähteminen onkin ihanaa ja odotan sitä innolla niin siihen kuitenkin liitty yks asia mitä vihaan ihan älyttömästi.
Nimittäin pakkaaminen. Oltiin sitten lähdössä minne tahansa niin musta pakkaaminen on todella inhottavaa.
Siihen liittyy liikaa suunnittelua ja miettimistä. Ja nyt kun vielä on toi lapsi niin joutuu pinnistää oikee kunnolla että muistaa kaiken tärkeen.
Usein (aina) mä teen niin että mä alotan pakkaamisen tuntia ennen kentälle lähtöä. Ja tästä johtuen mulla on aina liikaa ja ihan vääränlaisia vaatteita ja kenkiä ja tavaroita mukana. Ja joka kerta mä päätän että ENS kerralla mä pakkaan ihan ajatuksen kanssa.

Sitä mä oon tänään yrittäny mutta pitää taas liikaa miettiä kaikkea.

Niinku et otanko mä oikeesti lenkkikamat sinne mukaan. Maltanko mä mennä lenkille kun on niin paljon muutaki mitä vois tehdä.



Otanko mä vaan tän kirjan mukaan vai ne kaikki seittemän mitä toi poika lukee jokapäivä.


Kengät. Mitkä kengät. Ja kuinka monet. (onko siellä sitä lunta vai ei ?!??)
Kamalan monia en viittis ottaa mukaan. Mutta ainakin yhet lämpimät ja yhet peruskengät ja sitten pitäis ottaa vielä jotku kivat nätit kengät mukaan kun sovittiin miehen kanssa että mennää ulos syömään. (ja otanko mä ne lenkkarit vai en)







Tuliaiset. Tän kohdalla vaiken kohta on jo suoritettu. Kunhan vaan muistan laittaa ne kassiin.


Ja sitten kaikkista vaiken valinta.

Millä värillä laikkais kynnet??



No ehkä mä kuitenkin meen sen vanhan ja tutun (ja huonoksi havaitun) kaavan mukaan ja pakkaan huomenna aamulla.

Kun muut menee Korkeasaareen, me mennään Holywoodiin

Sinne se viikonloppu taas meni. Vaikkei ollut mitään suunnitelmia niin taas juostiin tukka putkella paikasta toiseen. Mutta kuitenkin oli mukava viikonloppu. Touhua täynnä muttei kiirettä.

Perjantaina katseltiin taas miehen kanssa asuntoja netistä ja huomattiin että lauantaina on taas open huis-päivä. Täällä kun asuntonäyttöjä ei ole lauantaisin ja sunnuntaisin mihin me suomessa oltiin totuttu. Asuntoja toki pääsee kyllä katsomaan välittäjän kanssa. Mutta siis kerran kuussa monessa asunnossa on avoimet ovet.
Päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi ja katsottiin muutama paikka missä haluttiin käydä.
Minä jotenkin oletin että siellä on välittäjä paikalla ja ehkä muitakin asunnosta kiinnostuneita.Niinpä järkytys olikin suuri kun asunnon omistaja (joka oli muuten juuri syömässä lounasta) olikin paikalla. eikä välittäjää ollenkaan. Tuntuu hassulta kierrellä toisen kodissa ja esittää kiinnostunutta vaikkei oikeasti olisikaan.
Mulla on tarkat kriteerit siitä mitä mä haluan meidän uudelta kodilta ja huomaan kyllä heti sisälle astuttaessa jos ei miellytä. Eikä mua kiinnosta tuhlata aikaa pelkästä kohteliaisuudesta sellaseen mistä mä en oo kiinnostunut. Niinpä päätetiin vaan katsoa kaksi asuntoa niitten viiden sijaan mitä oltais haluttu.
Eipä siis löytynyt uutta kotia.

Mutta sepä ei mua estäny tekemästä muutamia sisustushankintoja.
Joskus tulee vastaan jotain niin ihanaa ja halpaa että olisi tyhmää jättää ne kauppaan.
Vai mitä sanotte näistä?

Lasipurkit 0,99€ kappale

Saippuateline 1,79€

Teline 3,50€

valokuvakehys 2,99€

Noi lasipurkit mä ajattelin jo ottaa käyttöön ja laittaa kuivattuja yrttejä niihin.
Muut saa vielä jäädä laatikkoon odottamaan "parempia aikoja."

Sunnuntaina me lähdettiin näyttää pojalle että lehmiä, kanoja ja possuja on oikeesti olemassa eikä ne oo vaan piirroshahmoja kirjassa. Siis auton nokka kohti Holywoodia!



Tarkotus oli laittaa muitakin kuvia kun toi yksi mutta bloggeri ei taas suostu kuvia lataamaan.
Toi Holywood oli siis sellanen kotieläintila. Melko pieni mutta kaikki tutuimmat elukat sieltä löyty. Ja suurin osa juoksenteli siellä ihan vapaana.

Sunnuntaina ostin lentoliput mulle ja pojalle. Enää ei tarvitse ku stressata, pakata, odottaa ja stressata vähä lisää. Onneks ei oo montaa päivää enää.

Odottavan aika on pitkä

Olen menossa suomeen ensi viikolla. Ehkä. Tai no, todennäköisesti. Lentoliput on vielä ostamatta mutta jospa tänään illalla ne tilaisin.

Aluksi en edes ollut lähdössä mutta kun mies kertoi työmatkan kestävän viikon ajattelin etten jaksa olla yksin pojan kanssa kotona. Tarhakin on kiinni silloin. Herfstvakantie lukee tarhan lahjoittamassa kalenterissa muttei mulla ole hajuakaan mitä se tarkoittaa.
Olen tiennyt tästä suomenlomasta jo muutaman viikon mutten oikein ole jaksanut innostua sen kummemmin. Ennenkuin tällä viikolla. Nyt alan jo olla niin innoissani etten millään jaksaisi odottaa. Muistin vasta että mitä suomeen meno tarkottaa: Omaa aikaa. Lähes rajattomasti. Minun ja miehen vanhemmat hoitavat poikaa niin mielellään etten minä saa/ei tarvitse juurikaan siitä huolehtia.
Saan juoda aamukahvin rauhassa, meikata ja suunnitella mitä päivän aikana tekisin. Saan istua valmiiseen ruokapöytään eikä tiskeistä tarvitse huolehtia. Ei tarvitse miettiä että voiko mennä jonnekkin tai voiko tehdä jotain. Suomessa ollessa pitää mennä omia menojansa ja tehdä siitä mistä tykkää. Omat vanhemmat ja appivanhemmat lähes pakottavat. Mutten valita:)
Minä otan omasta vapaa-ajastani kaiken irti ja isovanhemmat nauttivat lapsenlapsestaan.

Ja mitä sitten meinaan tehdä suomessa? Kierrän kirpputoreja, saalisten lehtiä ja kirjoja, ulkoilen, tapaan ystäviä. Tosin vain muutamalle meinasin kertoa että olen tulossa. Kaikkia hyviä ystäviä en kuitenkaan ehdi näkemään. Ja tietenkin vietän aikaa omien vanhempien ja sisarusten kanssa.

Niin ja saunon!

Ei sittenkään täysin toivoton

Tiedättekö mikä on kuvassa?



Se on pieni ihme! (Ainakin minulle.)

En ole mikään viherpeukalo vaikka mutta haluaisin olla. Rakastan viherkasveja. Ja itkinki verisiä kyyneleitä kun jouduin jättämään kaikki rakkaudella kasvattamani kasvit suomeen kun muutimme.
Mutta onneksi ei hätä ollut kummoinenkaan. Huomasin pian kun oltiin tänne muutettu että täällä ne kasvit on puoli ilmaisia. Eli ei edes haittaa vaikkei niitä osaakkaan hoitaa.
No ensimmäiseksi hommattiin orkidea. Tai oikeastaan kaksi. Ja oikeastaan mies osti ne minulle. Olin ihan varma että ne kuolee parissa kuukaudessa. Mutta ei. Toinen niistä kyllä pudotti kukkasensa sillä aikaa kun lomailtiin suomessa mutta toinen vaan kukkii. Ja nyt se vielä tyrkkää juuresta uutta kukkavanaa!!
Ehkä mun peukalot vihertää sittenkin.





Niin ja tässä se minkä takia halusin välttämättä pistää hermoni koetukselle perjantaina.
TADAA!




Se on kyllä otettu jo pois laatikosta mutta koska se ei musta ole arvoisellaan paikalla niin en alkanu sitä kuvaamaan.

Dwaze dagen

Maanantaissa ollaan taas. Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa vaikkei mitää erikoista tehtykkään.

Perjantaina piipahdin paikallisilla hulluilla päivillä. Ja kyllä, aivan yhtä hullua oli kun stockallakin. Ja koska olin vielä rattaitten kanssa liikkeellä niin meinas kyllä hermot mennä jo heti ovesta sisään päästyä. Mutta mulla oli missio ja suunnistin suorinta tietä sitä hakemaan. Enkä mä kyllä edes olis voinu jäädä sinne shoppailemaan jumalattoman kokonen pahvilaatikko kainalossa.

No käväsin mä sitten vielä sunnuntaina siellä kun mainostivat telkkarissa että loput "hullut päivät" tuotteet -20%. Ja sillonhan sitä porukkaa vasta olikin. Saaliksi sain muutaman Tuomas Veturi-junan ja saippuaa ja kosteusvoidetta.
Tyytyväinen olen näihin viikonlopun hankintoihin. En ostanut mitään turhaa.

Hieman jäi ärsyttämään tosin tämän tavaratalon toiminta. Multa veloitettiin liikaa näistä saippuoista ja kosteusvoiteesta ja tajusin sen vasta kun olin jo lähtenyt kassalta. No eikun takasin. Myyjä kyllä myönsi virheensä ja pahoitteli kovasti. MUTTA. Sen sijaan että olisin saanut rahat takaisin käteisenä, sainkin sille summalle lahjakortin kyseiseen kauppaan. Olin ihmeissäni ja pyysin saada rahana mutta se ei kuulemma onnistu. Ja koska kyseessä oli vaan muutama euro
tiesin kyllä että saan helposti sen tuhlattua samassa kaupassa mutta kyse olikin periaatteesta.
Mitä jos olisin ollut turisti ja matkustaisin kotiin seuraavana päivänä? Lahjakortti kun oli voimassa vain 3kk. Ihmeellistä pakkomyyntiä.

No menköön tämä "hollantilaiset erikoisuudet" piikkiin. Onhan niitä jo ollut eikä tämä edes pahimmasta päästä.

Ennen tätä episodia oltiin perheen kanssa ulkoilemassa meidän lähimmässä puistossa ja napsin sieltä muutaman kuvan.





Tänne kestää meiltä kävellä n. 25 minuuttia ja ainakin mulle se on pieni pala taivasta.



Vihreää silmän kantamattomiin. (tai ainakin viereiseen autotiehen asti.)
Koska me asutaan melkeen keskustassa meillä on ympärillä vaan betonia ja asfalttia. Lasten leikkipuistotkin on päällystetty asfaltilla tai jollain ihmeellisellä matolla. Ja koska suomalaisena olen tottunut siihen että luonto on lähellä kaupungissakin niin tämä betonissa asuminen tuntuu aika kamalalta välillä.



Täällä on ihana lasten leikkipuisto ja siellä me yritetään käydä pojan kanssa mahdollisimman usein mutta silti aivan liian harvoin. Ja täällä on isällä ja pojallakin tilaa potkia palloa.



Vaikka syksy alkaa jo saapua tännekkin mutta sunnuntaina sitä ei olisi ehkä uskonut. Lämmintä riitti. 25 astetta. Meillä oli ihan liikaa päällä. Puissa on vielä lehdet ja muutenkin on vihreetä. Mutta lähtiessä huomasin pienen syksyn merkin.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!