Pakkausta ja häitä, osa 1187453

Terveisiä kaaoksen keskeltä.

Blogissa on ollut hiljaista kun ei vain ole ollut mitään kiinnostavaa kirjoteltavaa.

Aika menee pakkaillessa ja hääjutuissa. Molemmat vähän stressaa. Hyvällä tavalla.

Rakastan muuttamista. En tiedä miksi.

Ja tässä tilanteessa olen extra innoissani muutosta.

Ja koska muuttaessamme tänne me annettiin paljon huonekaluja pois, pääsen pitkästä aikaa huonekaluostoksille. Meillä on miehen kanssa aivan erilainen maku sisustuksen suhteen mutta onneksi minä saan kuitenkin pääosassa päättää millaisia hankitaan.

Tosin mies kyllä päättää budjetista että ihan kaikkea mitä haluaisin, tuskin saan.

Mutta haaveiluhan on ilmaista.

Haussa olisi ihanan pehmeä lököily sohva ja ehkä uusi nojatuoli.

Uusi sänky

Ja ruokapöytä

Nämä ovat tärkeimpinä ostoslistalla.

Muut tarpeet näkee sitten kun päästään vähä kotiutumaan.

Viikon päästä lähdetään koko perhe suomeen pakkaamaan siellä olevat tavarat konttiin ja lähetetään ne tänne. Yli vuoden jälkeen saan vihdoin kaikki omat tutut tavarani.

Suomeen menemistä on taas hieman ristiriitaiset tunteet kun on niin kamalasti tekemistä ja pitäisi taas olla monessa paikassa yhtäaikaa. Kaikki odottavat meitä enkä oikein saa laadittua aikataulua niin että saataisiin kaikki pakolliset hommat tehtyä ja että ehdittäisiin vielä nähdä perhettä ja ystäviä tasapuolisesti. Kun ei kaikille vain ole aikaa. Lisää stressiä..

P.S: Kohta on vuosi bloggailua takana. Arvonta tulossa :)

Ripsivärejä

Ripsiväri on varmasti monelle naiselle jokapäiväinen juttu.

Ja meitä käyttäjiä on monenlaisia.

Jotkut ovat löytäneet sen omansa eivätkä vaihda kirveelläkään.

Joillakin on muutamia suosikkeja joita ostelee tilantaan mukaan.

Sitten on niitä jotka ostelevat mitä sattuu tarpeen tai tarjouksen mukaan.

Itse kuulun tähän viimeiseen kategoriaan.

Ajattelin paljastaa teille muutamat omat lempparini.

Toivottavasti kukaan hygienia intoilija ei lue tätä. Minulla meinaan on samaan aikaan käytössä aina vähintään kolme ripsiväriä. Koska meikkaan missä milloinkin niin aina pitää olla ripsari lähellä. Tällä hetkellä käytössä taitaa olla viisi. Hups.Makuuhuoneessa, kylpyhuoneessa, meikkipussissa, laukussa...Niitä on ripoteltu vähän joka puolelle.

Vuosia meni että ostin juurikin mitä milloinkin. Tietenkin tuli vastaan niin huonojakin etten toistamiseen ostanut. Sitten oli niitä "ihan hyviä."Muttei mitää oikein superhyvää.Sitten ystäväni suosittelemana kokeilin Lancomen Hypnosea.

Tämä oli ensimmäinen "kallis" ripsiväri.

Ja monta vuotta sitten käytinkin tuota Lancomea ja olin kyllä tyytyväinen. Mutta huomaamatta olen taas siirtynyt ostelemaan muitakin. Olen tainnut joskus ennenkin sanoa etten ole kovin merkkiuskollinen. Vaan lähinnä tarjoususkollinen.

Kaiken hehkutuksen innoittamana kokeilin myös Max Factorin False Lash Effectiä.

Näitähän vilisi yhteen vaiheeseen kaikissa blogeissa ja mainoksissa.

Ja mielestäni kaiken kehumisen arvoinen.

Tämä lunastaa lupauksensa täydellisesti. Marketti ripsivärien aatelia sanoisin.

Näitä on tullut kulutettua jo muutama joten tämä on lunastanut paikkansa minun meikkipussissani.

Avonin tuotteisiin tuotteisiin tutustuin suomessa kun sain jonkin kampanjan yhteydessä käyttäjätunnukset heidän sivuilleen ja pääsin tilailemaan tuotteita. Itselle ja perheelle tuli tilailtua meikkejä ja muuta.

Ja tämä on minun mielestäni ehdottomasti Avonin paras tuote.

Super Curlacious.

Omani olen jo käyttänyt viimeiseen pisaraan ja olin jo luopunut toivosta saada uusi samanlainen mutta onneksi sisko pelasti ja tilasi minulle uuden. Olisi varmaankin pitänyt tilata useampi kerralla koska näitä ei täältä taida saada. Vai saako? Tietääkö joku?

Muutama muukin ripsiväri minulta löytyy niinkuin ensimmäisestä kuvasta näkyy mutta osa niistä on sellaisia joita en vielä ole ehtinyt testaamaan. Kuten esimerkiksi tuo Rimmelin vielä paketissa oleva jonka käyttöönottoa odotan innolla. Siitä testituloksia myöhemmin.

Nyt tämä testiryhmä painelee pakkauspuuhiin!!

Saanko nämä molemmat?

Niinkuin monena muunakin lauantaina, suuntasimme tänäänkin aamusta torille.

Mutta niiden perus tomaatti-kurkku-banaani ostosten lisäksi kotiin kantautui jotain muutakin.

Rotterdamin tori kun on vähän sellainen suuri sekatavarakauppa.

Normaalisti en kyllä keksity muuhun kuin hedelmien ja vihannesten ostoon.

Ja joitain kankaita olen ostanut sen jälkeen kun sain ompelukoneen.

Niin ja tietysti kukkia on tullut ostettua monet kerrat.

Itse asiassa juuri tiistaina ostin uuden orkidean. Kun se maksoi kokonaiset kaksi euroa.

Mutta siis vaatteet, korut, kengät ja muut tilpehöörit olen ohittanut täysin.

Tänään sitten eksyin katselemaan kenkiä kun mies ja poika menivät sivummalle syömään kalaa.

Ja huonostihan siinä kävi. Myynnissä oli Bronxin ja Blinkin samppeleita juurikin minun kokoani.

Ensin huomasin nämä.

Pyörittelin niitä hetken käsissäni mutta laitoin sitten ne takaisin ja palasin poikien luo.

Helppo olisi vain ollut kävellä pois mutta sanoin sitten kuitenkin miehelle että käydäänpäs vielä vähän katsomassa.... Ja toista kertaa en sitten enää voinutkaan kävellä pois.

Eikä siinä vielä kaikki.

Kun olin jo maksamassa huomasin toisetkin kivat kengät ja niinpä pienen pähkäilyn ja pitkän puolustuspuheen päätteeksi kassiin päätyi myös nämä kaunokaiset.

(Kauniisti muuttolaatikon päällä kuvattuina)

On kai sanomattakin selvää että olen erittäin onnellinen uusista kengistäni.

Vaikka sainkin ison rakon varpaaseen.

Nyt se alkaa

Pakkaus nimittäin.

Tänään on tasan 4 viikkoa siihen kun saadaan uuden kodin avaimet käteen.

Ei millään jaksaisi odottaa mutta onneksi tässä on nyt niin paljon kaikkea hässäkkää ettei paljon ehdi miettiä. Eilen kannettiin kellarista laatikoita joita aletaan pikkuhiljaa täyttää.

Sitten meillä käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Minä: "mistäs alotettais?"

Mies: "pakkaa vaikka aluksi ne sun ylimääräiset kengät."

Minä: "Siis hetkinen... Otetaas alusta.

Ylimääräiset MITKÄ?"

Mies: "No ne kengät. Sulla on hirvee kasa tuolla kenkiä mitä sä et varmaan nyt just tarvitse."

Minä: "Niin siis ne kengät mitä en varmaankaan käytä ennen muuttoa."

Mies: "No niin niin ne ylimääräset kengät."

Minä: "EI EI EI! Minulla voi olla paljon kenkiä muttei pariakaan ylimääräisiä!"

Miehet aina oikeen ymmärrä...

Tällä viikolla tehtiin iso päätös koskien häitä.

Ja kun olin lähettänyt sähköpostin liittyen tähän juttuun, menin laittamaan ruokaa.

Ja kun aloin kuorimaan perunoita käteeni osui tällainen peruna...

Hauska sattuma. Toivottavasti merkkinä siitä että teimme oikean päätöksen.

Yksi juttu vielä tähän loppuun on kerrottava.

Kun asui suomessa 28 vuotta, tottui siihen että asiat menevät tietyllä tavalla.

Kaikki suomessa tuntuu niin simppeliltä ja loogiselta.

No ehkä ei ihan kaikki mutta ainakin tietää aina mitä odottaa.

Ja täällä taas ei pidä olettaa mitään koska mikään ei yleensä mene niinkuin pitäisi.

Tietysti kaikki on varmasti loogista ja simppeliä hollantilaiselle ja he taas voisivat pitää suomalaisia tapoja outoina. Vähän vaikeaselkoinen aloitus...

No kuitenkin.

Päätettiin eilen lähteä uimaan kun mies tuli kotiin ja ajateltiin että testataan meidän uuden kodin uimahalli. Kun päästiin perille käytiin ensin katsomassa ikkunasta että onko siellä kamla ruuhka. Ja ei ollut. Noin 10 ihmistä ehkä uimassa.

Mentiin sitten kassalle mutta kassaneiti sanoikin ettei uimaan pääse.

Juuri silloin oli kuulemma jotain "linjauintia." Vaikka ihmisiä ui kyllä muissakin altaissa eikä vain siinä isossa. Eipä auttanut. Piti sitten lähteä muualle. Mukaan pyydettiin kuitenkin esite missä oli hinnat ja aukioloajat. Ja huh huh. Ota tästä sitten selvää...

Muutaman kerran päivässä tunnin kerrallaan auki.

En ymmärrä mikä järki.

Leijonat

Jos joskus on ollut ikävä Suomeen niin nyt ehkä kaikkein eniten.

Olisin antanut melkein mitä vain että olisin voinut olla suomessa juhlimassa ja nauttimassa.

Täällä kun tuskin kukaan tuntee jääkiekkoa.

Eli kukaan ei tiedä että suomi on voittanut maailmanmestaruuden.

Sunnuntain peli seurattiin säälittävästi nettiradiosta kun ei parempaakaan vaihtoehtoa ollut.

Ensimmäinen ja toivon mukaan viimeinen kerta.

Ja jokaisen leijonien tekemän maalin kohdalla tuli väkisinkin kyyneleet silmiin.

Maamme laulusta puhumattakaan.

Eilinen päivä meni ihan huumassa kun seurasin netistä leijonamiehistön matkaa.

Ja sitten vollotin illan katsoen kultajuhlaa.

En tiedä miksi mutta suomen leijonilla on oma pieni paikka minun sydämessä.

Se on yksi suomalaisimmista asioista mitä tiedän.

Tunnelma suomessa on varmasti edelleen katossa.

Ja kaikki joille se on mahdollista niin NAATTIKAA!!!

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Kiitos Leijonat!

Kaaoksen keskellä

Tekniset ongelmat on toivottavasti on näköjään saatu edes osittain korjattua.

Torstaina blogger ilmoitti etten ole luonut blogia ollenkaan.

Eilen en päässyt koko bloggeriin.

Ja tänään en pääse kirjautumaan ulos.

No mutta varmaankin kaikilla joilla on blogger-tili on sama ongelma joten se siitä.

Meillä eletään täällä "vähän" kaaoksen keskellä.

Koti on täysin kaaoksessa mutta vielä enemmän kaaoksessa on pää.

Häät alkaa lähestyä ja sen mukana stressi. Vielä on NIIN paljon tekemättä.

Ja viikolla sain puhelin soiton joka ennestään lisäsi stressiä.

Siitä ehkä lisää jossain vaiheessa.

Kutsukortit on valmiina päässä mutta en vain saa toteutettua niitä kun en löydä mistään sopivia tarpeita. Jos joku osaa neuvoa mistä löytyisi askartelutarvikkeita (muu kuin Pipoos) olisin enemmäin kuin kiitollinen.

Sisko toi suomesta pyytämäni leiman mutta se olikin sitten liian iso.

(vaikkei tähtäyskään tainnut ihan onnistua)

Täytyy keksiä plan B.

Ja niin ihana asia kun se muutto tässä tapauksessa onkin niin sekin aiheuttaa päänvaivaa.

Mitä, miten, koska, kuka....

Kun muutimme hollantiin otimme mukaan vain omat vaatteet, vähän astioita ja pojalle sängyn.

Joitain tavaroita on sitten kulkeutunut suomesta tänne jälkeenpäin mutta pääasiassa kaikki meidän omaisuus on vielä suomessa. Ja ne pitäisi käydä pakkaamassa ja lähettämässä tänne.

Kunhan vaan muistaisi kenellä on mitäkin meidän tavaroita...

Uuteen kotiin pitäisi vaihtaa vähän lattioita. Mutta tehtäiskö se ennen muutoa vai sitten kun jo asutaan. Tietysti helpompi olisi laittaa lattia ensin ja sitten muuttaa mutta en tiedä onko meillä aikaa. Ja koska uusi koti jo häämöttää, ei tämän kopperon kunnossapito oikein jaksa innostaa.

Niinpä meille on alkanut kerääntyä epämääräisiä kasoja sinne tänne.

Mutta jottei pää ihan sekoa on pakko olla jotain tekemistä missä saa ajatukset pois näistä.

Niinpä otin toisille puikoille sukat ja toisille ihanan värisen tiskirätin.

Niitä sitten kudon aina kun alkaa keittää yli.

Tänään löysin kaupasta sopivaan hintaan tasapainolaudan Wii:hin.

En ole halunnut ostaa sitä kallista pakettia mihin kuuluu se peli koska meiltä se peli jo löytyy.

Ja kaupanpäälle Yogapeli.

Ehkäpä illalla testaan sitä jospa se vaikka vähän rauhottaisi hermoja.

Sunnuntaina vasta niitä hermoja sitten tarvitaankin.

Harmittaa kun en meillä taida olla mahdollisuutta nähdä peliä.

Iltalehden sivuilta seuraaminen ei ihan aja samaa asiaa. Mutta siihen taitaa olla tyytminen.

Mutta siihen asti

rentouttavaa viikonloppua!

Tauon jälkeen

Tauko venähtikin hieman suunniteltua pidemmäksi.

Piti vähän vetää henkeä vieraiden lähdettyä.

Kun kolme pientä ipanaa pisti viikon ajan ranttaliksi tässä kopperossa

oli meillä äideillä kestämistä.

Ja kun jokainen päivä viikosta oli täynnä toimintaa

oli takki melko tyhjä.

En koskaan nuku päikkäreitä mutta nyt sammahdin kahtena päivänä sohvalle

kun poika nukkui omassa huoneessaan.

Mutta,

nyt muutaman päivän levättyäni olisin valmis käymään saman ruljanssin läpi uudelleen.

Oli niin ihanaa kun oli itselläkin seuraa.

Ja siskon kanssa ollaan todella läheisiä ja meillä on ihan omanlainen huumorintaju.

Jota kummankaan mies ei oikein ymmärrä :)

Paluu arkeen on siis ollut hidasta ja haikeaa. Mutta alkaa pikkuhiljaa rullata.

Viime viikko kului kaupungilla ostoksilla ja kaupunkia kierrellessä, lasten kanssa käytiin taas plaswijckparkissa, matkustettiin ratikalla ja junalla. Käytiin katsastamassa meidän tulevaa kotia. Ulkoapäin tosin. Piipahdettiin rannalla ja juteltiin paljon ja syötiin hyvin. Kaloreista välittämättä.

Kuvia viikolta ei paljoa ole. Kolmen lapsen kanssa reissatessa tavaraa oli muutenkin niin paljon etten jaksanut kannella kameraa mukana.

Kivoja ostoksia tuli tehtyä jonkin verran vaikka yritinkin kaupoissa keskittyä lasten kaitsemiseen. Aina sitä kuitenkin osuu silmään kaikkea kivaa. Kesävaatteille on kuitenkin aina tilaa. Ei tosin nykyisessä kaapissa. Onneksi uudessa kodissa on vaatehuone.

Sain myös elämäni ensimmäisen äitienpäiväkakun.

Ja senkin osti sisko.

Virallisena äitienpäivänä mies vei minut ostoksille rosadaan ja sain valita itse omat lahjani.

Ja koska liikuntakipinä on jossain kateessa päätin yrittää saada sen esiin uusilla vermeillä.

Muttei se kipinä vieläkään ole oikein palannut..

Sellaista tänne.

Nyt kun muutenkin palaan normaaliin arkeen alkaa blogikin taas päivittyä.

Nyt ylös, ulos ja korttiostoksille!

Tauko

Olen ensi viikkoon asti poissa blogista.

Sisko tuli katraansa kanssa kylään ja meillä on melkoisesti hulinaa kun kolme poikaa

riehuu tässä pienessä kopissa.

Päivät on täynnä ohjelmaa kun käydään ostoksilla ja katsellaan vähän hollantia.

Mutta palataan asiaan taas ensi viikolla!