Löytyykö se sittenkin?

Meidän kodin etsintä rintamalla alkaa pikkuhiljaa tapahtua.

Lauantaina käytiin katsomassa kahta asuntoa.

Molemmat oli sellaisia joissa olisin hyvinkin voinut kuvitella asuvani.

Ensimmäinen vain oli hieman kallis joskin kyllä todella hieno. Suurin miinus kuitenkin oli että asunto oli vuokramaalla ja ylimääräisiä kuluja tästä olisi ollut yli 2000€ vuodessa.

Toinen olikin hieman edullisempi ja minusta ihana. Jos jotain negatiivista olisi pakko keksiä niin se olisi että kylpyhuone oli aika pieni. Mutta tätä mennään katsomaan uudestaan heti kun päästään.

Mies kyllä tykkäsi enemmän tuosta ensimmäisestä asunnosta mutta päätettiin kuitenkin unohtaa se jo valmiiksi kalliin hinnan ja vuokrakustannusten takia.

Maanantaina mennään kuitenkin vielä käymään yhdessä toisessa asunnossa.

Enkä haluaisi vielä hehkuttaa mutta siinä olisi kaikki mitä me uudelta kodilta haluamme.

Ja hintakin sopiva. Mutten halua innostua vielä.

Eilen pääsin vihdoin torille kankaita ostamaan ja mukaan tarttui muutama puuvillakangas ja pipokangasta. Vaikkei täällä enään ole pipoa tarvinnutkaan. Mutta tuleehan taas ensi talvi.

Puuvillakangas pääsi heti singerin alle kun surauttelin pojalle merihevosen Sisusta Tildan Tapaan-kirjan ohjeilla.

Ei ihan täydellinen, mutta kelpasi pojalle leikkeihin. Niin kiire tuli etten ehtinyt ommella tälle siipiä (vai mitkä ne on?) joten tämä on nyt siivetön hevonen.

Intoa olisi kyllä ommella lisää mutta aikaa ei tunnu olevan.

Nytkin keittiössä odottaa tiskivuori ja kylpyhuoneessa pyykkivuori. Niin ja makuuhuoneessa lajittelemattomien puhtaiden pyykkien vuori. Huoh...

Aamulla kävin salilla tarpomassa sykemittariin ennätyslukemat kalorien kulutuksessa ja se kyllä tuntuu kropassa.

Venyttelykin jäi. Että aamua ja niitä kipeitä lihaksia odotellen.

Illalla ajattelin hyvällä omallatunnolla loikoilla sohvalla ja katsella tätä

Nyt niittä vuoria valloittamaan että saan sen hyvän omantunnon!

Puistossa

Viime viikolla tapasin leikkipuistossa venäläisen naisen jonka kanssa juttelin kaikenlaista.

Sain häneltä muutaman leikkipuisto vinkin ja päätettiin sunnuntaina katsastaa yksi niistä.

Meillä ei oikeastaan ollut mitään ennakkokäsitystä siitä mihin oltiin menossa. Netsistäkin katsottiin vain osoite ja aukioloajat. Oletin että se on vaan "parempi" puisto ja ehkä isompi.

Oltiin kaikki ihan ällikällä lyötyjä kun käveltiin sisään ja käveltiin puistoa ympäri.

Ensiksi päästiin tervehtimään tällasta kaveria

Sitten vähän kotoisempia tuttuja

Suloisia walabeja olis poika ja äiti katsellut vaikka koko päivän

Välillä käytiin vähän leikkimässä

Nautittiin terveellinen ja ravitseva lounas koska ei tajuttu ottaa omia eväitä mukaan.

Sitten vielä vähän kierreltiin ennenkun lähdettiin kotiin

Kaiken kaikkiaan todella mahtava paikka.

En ole tainnut suomessa törmätä vastaavaan.

Koko perhe nautti täysin ja ilmakin suosi.

Pääsymaksu tänne oli 5,60€/henkilö ja vuositiketti maksoi muistaakseni 37€.

Tarkoitus oli ostaa ne koko vuoden kattavat tiketit lähtiessä mutta jono oli liian pitkä.

Poika oli ihan naatti ja nukahti heti kun päästiin autoon.

Mukava päätös viikonlopulle.

Siivousintoilija

Onko teille koskaan käynyt niin että aloitatte siivoksen tarkoituksena vähän imuroida ja siistiä paikkoja ja tunnin päästä huomaatte että paikat on enemmän sekaisin kun ennen siivousta.

Pieniä ja vähän suurempia kasoja ja pinoja siellä täällä.

Kaapeista on purettu tavaroita sohville ja sängyille jotka pitäisi käydä läpi.

Paperipinoja jotka pitäisi arkistoida. Pyykkejä joita lajitella.

Mulle kävi eilen meinaan niin.

Piti vaan vähän viikonloppu siivousta tehdä mutta homma lähti vähän käsistä.

Eteisessä sai talvivaatteet kyytiä ja tilalle tuli kevyemmät takit ja kengät.

Vaatehuone tuli järjestettyä uuteen uskoon.

Osa pojan leluista lähti säilytykseen sitä mahdollista toista lasta varten. Samoin osa vaatteista.

Vielä jäi paljon siivottavaa mutta olen silti ylpeä saavutuksestani. En ole mikään siivous intoilija ja eikä meillä koskaan ole paikat ihan tip top.

En tiedä mikä minuun iski. Taisi kevätaurinko sekoittaa pään.

Niin ja siitä asunnosta.

Ei se ollut meille. Ihan kamalassa kunnossa. Pankin omistama. Ja kun lähtöhintakin on meille aika kova niin ei meillä olisi rahaa remontoida.

Mutten ole pettynyt. Alueella on onneksi muitakin, halvempia.

Tänään mennään katsastamaan muutama.

Mies joutui sitten töihin menemään tänään mutta tulee sen verran kotiin että päästään asuntoja katsomaan.

Ihan kiva viikko takana. Positiivisinta taisi olla se että sain viimein mandariinin siemenen itämään. Olen lykkinyt kymmeniä siemeniä multaa mutta mitään ei ole koskaan näkynyt. Mutta nyt sieltä pilkottaa tämmöinen.

Ellei se sitten ole rikkaruoho...

Eilen illalla perustin keittiönpöydälle pienen työpisteen ja surautin pojallle muutamat lakanat Ikeasta ostetusta kankaasta.

Pihiyksissäni en viitsinyt ostaa valmiita jotka maksoi 17€ kun pelkkä kangas maksoi 5.99€.

Nyt iski pieni ompelukärpänen ja lähdenkin tästä kohta pojan kanssa torille kankaita ostamaan.

Hauskaa lauantain jatkoa!

Uusi ikä

Syntymäpäivä sitten oli ja meni.

Juhliminen jäi tällä kertaa väliin koska päivä sattui viikolle eikä meillä edes olisi lapselle hoitajaa.

Mies kyllä toi töistä tullessaan kakkua kaupasta ja sitten laulettiin häpi pöörttei tier mami.

Poika toimi kakkupoliisina ja kyseli kokoajan että ethän sitten äiti ota enempää kakkua.

Hyvä että joku pitää huolen linjoista.

Viikonloppuna olisi tarkotus sitten juhlistaa vähän enemmän. Varataan hotelli jostain ja ajellaan sinne sitten lauantaina. Määränpää ei tosin ole vielä tiedossa.

Ehdotuksia?

Ostin eilen torilta itselleni kukkia kun olivat niin nätissä astiassa.

Ja sitten miehelläkin oli kukkapuska kainalossa kun tuli kotiin.

Kovin usein ei mies minulle kukkia kanna koska sanoin joskus suhteemme ihan alussa että kukkia tuodaan vain silloin kun on huono omatunto...

Vaikka viime viikko menikin suurimmaksi osaksi päin seiniä niin ehti siinä olla muutama positiivinenkin asia.

Alkuviikosta sain hoidettua pari asiaa jotka on jo roikkunut vuoden verran perässä.

Inhoan hoitamattomia asioita mutta olen myös todella saamaton. Asiat saavat odottaa kuukausi tolkulla ennenkun saan ne tehtyä.

Toinen hyvä juttu oli se että me löydettiin tästä läheltä aivan täydellin asuinalue. Ja nyt on suunnitelmat muutuneet niin että me ei enää edes katsella asuntoja muualta. Viikonloppuna käytiin vähän tutustumassa "meidän uusiin kotikulmiin."

Tällaiset maisemat olisi pyöräily etäisyydellä.

Lisäksi muita ulkoilumaastoja ja paljon leikkipuistoja lapsille. Ja uimahalli.

Niin ja iso ostoskeskus melkein vieressä.

Tänään mennään katsomaan yhtä asuntoa täältä. Hinta on kyllä aika kova meidän budjetille mutta tilaa olisi ja iso piha. Vähän voi hinnassa olla neuvotteluvaraa kun asunto on ollu aika kauan myynnissä. Ja käsittäkseni on nyt tyhjillään.

Ja jos ei tästä nyt tule kauppoja niin on siellä muitakin joita voisi käydä katsomassa.

Olin jo heittää pyyhkeen kehään tämän asunto asian kanssa mutta nyt olen aivan innoissani.

Pitäkää peukkuja!

Panokset loppu

Ihanaa huomata että vaikken ole viikkoon käynyt päivittelemässä niin silti tällä käy joku katsomassa. Piristää mieltä.

Viime viikko meni omalta osalta täysin penkin alle.

Voimat loppu ihan täysin. Maanantai ja tiistai vielä meni suht normaalisti mutta sitten keskiviikko aamuna en enää meinannut päästä sängystä ylös. Silmät ei vaan pysyny auki. Ja lauantaihin asti en kyenny oikeestaan muuhun kun makaamaan sohvalla.

Päätä särki ja vilutti kokoajan. Ruoka ei maistunut vaikka koko ajan olikin nälkä. Lapsikin sai ensimmäisen kerran elämässään kalapuikkoja kun en jaksanut laittaa "kunnon" ruokaa. Mutta sentään olivat luomua.

Iltaisin olin simahtaa sohvalle ennenkun poika meni nukkumaan ja aamulla tuntui että silmäluomien päällä on tonni betonia. Koskaan ei ole olo ollut näin voimaton ilman että on kovassa kuumeessa. Ei vaan ollu voimia tehdä mitään ylimäärästä. Torstaina oli niin poikki että soitin itku kurkussa miehelle että tulee kotiin.

Ja mistä tämä koko romahdus johtui?

Siitä etten vieläkään osaa syödä oikein. En saa tarpeeksi energiaa siihen nähden miten paljon liikun. Useampi viikko ehti kulua liian vähällä energialla. Jollain tasolla kyllä tiedostin etten syö tarpeeksi mutten vaan osannut tehdä asialle mitään. Ja välipalat jäi välistä kun oli muka kiire.

Viikonloppuna sitten "irrottelin" perheen kanssa ja syötiin vähän mitä sattuu. Ja olo oli aivan eri.

Toivottavasti viisastuin tästä vahingosta enkä päästä itseäni moiseen kuntoon. Urheilusta pidin muutaman päivän tauan ja se teki kyllä hyvää. Tänään olin aamulla salilla mutta olen nyt olen pitänyt huolen siitä että olen syönyt tarpeeksi.

Mietin pitkään kerronko tästä vai annako vaan asian olla. Päätin kuitenkin että koska tämä on osa elämää ja omasta elämästähän tätä blogia kirjottelen niin antaa mennä. Eihän se elämä aina niin ruusuista ole. Niin kivaa kun se olisikin.

Että semmosta tänne.

Huomenna tämä lyyli täyttää kolmekymmentä!

Parempia kuvia

Heräsin tänään taas ennen muuta perhettä ja päädyin leikkimään uudella kuvanmuokkausohjelmalla jonka bongasin Kalastajan vaimo-blogista.

Käytin kuvia meidän ihan ensimmäiseltä Amerikan reissulta.

Olen ihan käsi kaiken maailman tietokone ohjelmien kanssa mutta tätä oli suht helppo käyttää.

Jatkan harjoituksia myöhemmin.

Viikonlopun saalis

Ei ikävä kyllä ole uusi koti. Vaikka toinen asunnoista olikin paras tähän mennessä näkemistämme asunnoista. Mutta emme ole sittenkään varmoja onko se kaupunki niin kiva.

Miehellä kyllä lyhenisi työmatka huomattavasti. Muutama sata metriä lautalle (jep, lautalle) ja muutaman minuutin ajo toisella puolella ja plop, töissä.

Tämä talo on meillä nyt hiljaisessa harkinnassa eli sulatellaan ajatusta.

Niin ja sitten se toinen asunto oli aivan toista luokkaa. Ehkä jopa kamalin tähän asti näkemistämme. Asuntoa esitteli asunnon omistaja joka kertoi asuneensa perheineen asunnossa 35 vuotta mutta olivat nyt muuttaneet uuteen asuntoon samalla kadulle. Talo oli kamalassa kunnossa ja haisi niin tupakalle että sain päänsäryn. Hinnasta myyjä oli kuulemma valmis neuvottelemaan. Muttei muutamaa tuhatta enempää. Ei muuta kun onnea vaan asuntokaupoille.

Ja kun ei uutta kotia löytynyt päätin lohdutella itseäni käymällä Primarkissa. Tarkotuksena ostaa itselle vähän keväisempiä vaatteita. Muttei niitä kyllä ostoskassiin asti päätynyt. Sen sijaan siellä oli pojalle sukkia ja kalsareita ja itselle muutama juttu.

Uskalsin sijoittaa 3,50€ tollasiin "kaventaviin" sukkahousuihin.

Bikineitä ei ole koskaan liikaa.

Ja päätin vielä ostaa uuden clutchin (sen edellisen ja vielä käyttämättömän rinnalle) kun se sopi niin kivasti näihin New Lookin kenkiin.

Ja uudet käsipainot suomeen jääneiden tilalle.

Nyt ei harmita vaikkei ehtisikään salille kun voi kotonakin treenailla.

Sellasissa merkeissä mentiin viikonloppu. Ja kovasti on kiirusta luvassa tälle viikolle.

Nyt kone kiinni ja kotitreenit käyntiin!

Lukemista

On se vaan niin tervan juontia tuo iltasin salille raahautuminen. Kun ei millään jaksais/huvittais/kiinnostais. Mutta kun löytää oikeen motivaattorin niin nouseehan se pylly ylös penkistä ja sitä kipittää kiltisti juoksumatolle. Eilen olin jo päättänyt etten enää lähde rehkimään mutta kun sitten puoliksi vahingossa päädyin katselemaan hääpukuja netistä niin kummasti sitä motivaatiota löytyikin.

En varsinaisesti laihduta häitä varten mutta haluaisin hieman kiinteytyä ja saada käsistä edes jonkun lihaksen näkyviin.

Viikonloppu on taas edessä. En kyllä valita mutta viime viikko hurahti taas ohi melkoista vauhtia.

Viikonlopulle meillä olisi taas ohjelmassa muutaman asunnon katsastus. Molemmat miehen valitsemia enkä itse ole kummastakaan kovin innoissani. Mutta eihän sitä tiedä jos vaikka tällä kertaa se koti löytyisi.

Raahasin taas suomesta kasan kirjoja ja lehtiä joita toivottavasti ehdin viikonlopun aikana vähän selailla. Kamalasti on nyt lukemisia rästissä kun kaikki tilaamani lehdetkin ilmestyi alkukuusta.

Kirjavarastoa täydensin tällä kertaa muutamalla ruoka-aiheisella kirjalla

käsityökirjoilla ja käytösoppaalla

ja parilla romaanilla

Ton Leena Lehtolaisen kirjan ehdinkin jo lukea ja se oli hyvä. Suosittelen.

Eat pray love elokuvan näin lentokoneessa matkalla Losiin enkä suoraan sanottuna tiedä miksi sitä on niin ylistetty. Ajattelin kuitenkin antaa sille vielä toisen mahdollisuuden. Monestihan kirjat ovat parempia kun niiden pohjalta tehdyt elokuvat.

Meillä paistaa aurinko. Kun poika herää uniltaa niin lähdetään taas harjottelemaan pyörällä ajoa.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Blogin alkumetreillä kerroin teille pienestä projektistani saada purkki arsenaalini pienennettyä. Aikaa on nyt kulunut jonkin verran ja edistystä on tapahtunut. Hyllyssä on nykyisin jopa tyhjää tilaa. Täysin ostolakossa en kuitenkaan ole ollut. Mutta olen oppinut ostamaan vain tarpeeseen. Uusi ostetaan vasta kun edellinen on loppumassa. Tai tarjous on TÄYSIN vastustamaton. (olen huono vastustamaan huipputarjouksia)

Muutamaan ostokseen olen kuitenkin sortunut joita ei kai voi luokitella täysin tarpeellisiksi.

Nämä Aussiet tarttui mukaan amerikan reissulla. Kovasti olen kuullut kehuja tästä merkistä ja päätin kokeilla.

Toistaiseksi testaukseen on vasta päässyt toi 3 minuutin tehohoito. Ja oli oikeen toimivaa ainetta. Ja täysin hintansa väärti. Muistaakseni maksoin noista $3.49/kpl.

Näitä piti ostaa jo edellisellä suomen visiitillä mutta unohdin täysin. En tiedä saisiko näitä jostain täältä hollannistakin mutta vielä en ole ainakaan törmännyt.

Klippoteket kuivashampoo.

Kyllähän ilman tätäkin pystyy elämään mutta monena aamuna olen kironnut tämän puutumisen hyllystäni. Korvaavana tuotteena olen sitten käyttänyt pipoa.

Tämän merkin kuivashampoo on myös uusi tuttavuus minulle mutta niinkuin monen muunkin tuotteen kohdalla, uskaltauduin ostamaan juuri tätä koska niin monessa blogissa tätä on kehuttu.

Seuraavien ostopäätökseen ei minulla taida olla mitään pätevää (teko)syytä. Olen luovuttanut. En enää edes yritä vastustaa kiusausta.

Meikit. Ja varsinkin kynsilakat. Aina vaan tulee sellainen väri vastaan mikä on niin kiva eikä sellasta just satu olemaan omassa varastossa.

Nämä oli tarjouksessa. Euron kappale. Riittääkö syyksi?

Kolmen suora

Täytän vuosia tämän kuun lopussa. Ja koska seuraavasta suomen visiitistä ei vielä ole varmuutta halusi isäni lahjoa minua jo nyt. Ja vaikkei isä olisikaan soittanut kaupasta ja kysynyt että jatketaanko samalla sarjalla, ei paketin sisältö olisi ollut yllätys sillä näitä on tupsahdellut muutama jo aikasemmin. Mutta mieluinen lahja kyllä oli.

Kalevala Korun Lumikukka rannekoru.

Aikaisempina vuosina isän paketeista on kuoriutunut saman sarja korvakorut

ja kaulakoru

Olen nyt niin tyytyväinen että tämä setti on nyt valmis. Vaikka kuulemma tähän sarjaan kuuluu vielä sormus. Tämä on niin minun tyyliseni. Simppeli ja nätti.

Korviksia olen pitänyt muutaman kerran ihan arkena mutta muuten olen pitänyt näitä vaan vähän juhlavimmissa tilanteissa. Välillä kun tarvitsee illallistaa miehen työkavereiden kanssa, on kiva kun on päällä jotain suomalaista.

Hellurei

Pahoittelut heti tähän kärkeen taas kuvattomasta postauksesta.
Vaikka ollaankin jo oltu kotona muutama päivä en ole pystynyt kasaamaan kunnollista postausta kun ollaan oltu pojan kanssa vielä vähän toipilaita.
Pojalle iskenyt vatsatauti siirtyi siis mullekkin ja taas uudestaan pojalle päivää ennen kotiin lähtöä ja meinas vähän alkaa jännittää että päästäänkö kotiin.
Onneksi kuitenkin molempien vatsat käyttäyty oikeen mallikkaasti lähtöpäivänä ja päästiin lentämään. Mutta molemmat on ollu vähän heikolla ravinnolla nää muutamat päivät kun ei oikein ruoka maistu. Siksi olokin on vähän nuutunut. Ja vieläkin täytyy jännittää kun jotain saa syötyä että tuleeko ulos ja mistä suunnasta. Mutta eiköhän se tästä.

Eilen oli mahtavan aurinkoinen päivä mutta me vaan kökötettiin sisällä. Purettiin laukut, leikittiin ja katseltiin piirrettyjä. Ja kun poika meni päikkäreille joka keväinen kutsuhuuto huuteli minua iskemään sormet multaan. Sormien lisäksi multaan pääsi tomaatin ja paprikan siemenet ja muutama yrtti. Vielä pitäisi jotain saada istuttaa kun sormet niin syyhyää. Ikkunalta vaan alkaa tila loppua. Ollappa nyt se oma piha. Ehkä ensi keväänä sitten.

Päässä on monta ideaa mistä kirjotella. Muun muassa Suomessa kokemastani valaistuksesta. Toivottavasti pääsen niitä pian toteuttamaan.
Siihen asti kuitenkin hauskaa viikonlopun jatkoa! Toivottavasti jossain paistaa aurinko. Täällä sitä ei nimittäin näy.

Pikainen

Huhuu!
Vieläkö siellä ruudun toisella puolella joku käy?
Täällä aika rientää kun siivillä eikä tietokoneella istumiseen juuri aikaa ole.

Eilen palattiin muutaman päivän reissulta Tampereelta tuliaisena pojalle vatsapöpö joka toivottavasti jo alkaa olemaan laantumaan päin.
Hääpaikka on katsottu ja valokuvia napsittu. Nyt vielä tarvitsee sen toisen osapuolen kanssa hieman keskustella. Paikka oli ihana mutta meidän vierasmäärän sijoittaminen sinne on pieni haaste. Mutta melko varmasti jo uskallan sanoa että häät on tulossa. :)

Muutama päivä vielä lomaa jäljellä ennen paluuta kotiin. Ohjelmassa vielä ulkoilua, ystävien tapaamista ja perheen kanssa olemista. Ja tietysti ennen kotimatkaa täytyy ostaa laukku täyteen suomen herkkuja.

Nyt vedän toppavaatteet päälle ja suuntaan pulkkamäkeen!