Sophie

Kaikki joilla on lapsia varmaan tietaa Sophie-kirahvin.

Ma kun en aina ole niin muodin huipulla niin en oo oikeestaan tienny etta Sophie on melkonen hitti. Tai ainakin oli.

Ma nain sellasen ensimmaista kertaa vuosia sitten ja ajattelin etta jos joskus saan vauvan niin taidan ostaa sille tollasen. Se oli niin kivan retron nakonen.

Sen osto on nyt sitte kummitellu mielessa pikku N:n syntyman jalkeen mutta jotenki se hinta sai aina jattamaan sen kauppaan.

Nyt kun meilla tehaan hampaita (toivottavasti) ja kaikki menee suuhun eika mikaan jo olemassa olevista puruleluista kelpaa paatin nyt kuitenkin investoida siihen.

Kavin lapi nettisivuja mista se kannattaisi ostaa ja lopulta paatin kavella paikallisen Mothercare kauppaan ja ostaa sen sielta. 

Naistahan on saatavilla kaikenlaisia lahjapakkauksia ja noita Sophietakin on erilaisia mutta ma paadyin tohon ihan perinteiseen. £12.95 oli aika perushinta joka kaupassa talle. Tilaamalla olisin saanu tuotteen halvemmalla mutta postikulujen kanssa hinta olis ollu suunnilleen sama. Tai korekampi. Plus etta en olis jaksanu odottaa etta se tulee kun oon tallanen kaikkimullehetinyt-tyyppi.

Sophie on nyt ollu meilla viikon ja on otettu hyvin vastaan. Sita jaydetaan nyt sitten paivittain ja yritan pitaa sen aina jossain lahettyvilla etta pikku N syo mieluummin sita kun vaippoja tai lehtia. (tai roskia mita se luulee loytavansa meijan lattialta)

Kerrotaan nyt viela etta mun alkuviikon lupaukset on pitany aika hyvin.
Kuntoilu on alotettu taasen. Olo on hyva mutta lihakset tykkaa kyttyraa.
Meilla ei oo ollu talla viikolla jauhelihasta tehtya ruokaa ollenkaan. (Soijarouhettahan ei lasketa..)
Siivous on... alotettu. Siina maarin olen tyytyvainen etta sain muutaman tavaran laitettua myyntiin ja myytyakin jotain. Jei mina!
Ja ostoksia. Tasta saan vahan sapiskaa. Ostin meille uudet muoviset viinilasit. Esim. piknikille. Tarviihan sellaset vai mita? Ja ne oli alessa mika kai oli sanomattakin selvaa.

Mieli virkeena

Maanantait tuntuu musta usein samalta kun uuden vuoden alku.

Teen isoja paatoksia ja tuntuu silta etta kaikki onnistuu. Laihdutetaan, syodaan hyvin, luetaan, siivotaan, lopetetaan turhan shoppailu jne jne.. Ja yleensa keskiviikkoon mennessa ma jo ajattelen etta ehka ens viikolla paremmalla onnella. Rasittavaa.

Mutta nyt ma ihan oikeesti lupaan ja vannon: 

- Palaan taas kuntoilun pariin, josta kylla pidin taukoa ihan hyvasta syysta. Vaikka koha viela vahan vaivaa niin pakko edes kokeilla.

- En laita talla viikolla kertaakaan ruoaksi lihapullia, jauhelihakastiketta tai jauhelihakeittoa. Nyt siis taas kayttoon ne sadat kokkikirjat mita ma oon haalinu.

- En syo valipalaksi salmiakkia. Enka suklaata.

- Siivoan meijan alakerran vihdoin kunnolla. Meijan siivoustekniikka on muuton jalkeen ollu lahinna, "tyonnetaan naita tavaroita tonne sivummalle etta Pikku N voi pyoria tassa lattialla ja toivotaan salaa ettei se opi ryomimaan ennenkun me saadaan kaikki tavarat paikalleen." 

- Ja sitten se yks vaikeimmista. Paatin aamulla etta talla viikolla en osta mitaan ylimaarasta. Vaan ja ainoastaan ruokaa. Vaikka haluun saastaa rahaakin niin suurin syy on se etta meilla tosiaan loppuu tila kesken. Ja vaikka en omasta mielesta kauheesti shoppailekkaan niin kun niita alkaa ynnailemaan niin huomaa etta ai ma ostin tonki, ja ton, ja ton, ja ton ja oho viikossa onkin haalittu taas kasa tavaraa mita ilman olis hyvin selvinny. Ma elan sellasessa itsepetoksessa etta voin menna kauppaan ja lahtee sielta ostamatta mitaan. Joten talla viikolla kuljen vaan laput silmilla ruokakauppaan ja takasin.

Piste.

Haaveissa vainko oot mun

Lapset on saatu nukkumaan. Keittio suunnilleen jarjestyksessa. Lelut ja vaatteet on siivottu lattialta.

Nyt on siis sita aitin omaa aikaa.

Mieskin on taas reissussa joten saan olla ihan itsekseni tan illan. 

Jostain kumman syysta mulla tuli pakottava tarve kuunnella Jenni Vartiaista. En ymmarra mista ma sen sain paahan. Joskus kun oikeen iskee Suomi-ikava niin on pakko kuunnella suomalaista musiikkia mutta nyt ma en ainakaan tietosesti ikavoi mitaan suomesta.

Meilla on ollu paljon puhetta miehen kanssa tulevaisuudesta tanne muuton jalkeen. Ollaan mietitty mita me oikeen halutaan. Yksiloina ja perheena. Joten omiakin haaveita on joutunu paivittamaan.

Pienen mietinnan jalkeen ma ajattelin jakaa taallakin mun pienen haavelistan. Jospa niita haaveita kohti menis tehokkaammin kun ne kertoo julkisesti.

1. Asuntolaina ja Oma koti. 

(Asuntolainahan meilla kylla jo on kun on se hollanninkoti viela myymatta.) Mutta ma haluisin etta me vihdoin asetuttas asumaan jonnekkin missa voitas kuvitella asuvamme vaikka koko loppuelama. Tai vahintaan 10 vuotta. Ja vaikka ollaan asuttu taalla vasta vahan aikaa niin me ollaan sita mielta etta Englanti se ei ole. Me tehtiin paatos etta ollaan taalla maksimissaan 2 vuotta. Ja mihin sitten? Meilla on vaan muutama maa mihin me enaa tan jalkeen suostutaan muuttamaan ja Suomi on niista yksi.

2. Ammatti.

Mulla ei siis oo mitaan hienoa koulutusta taustalla. Olen kylla kayny kouluja mutta mitaan niista en oo paivatoikseni tehny koskaan. Toita oon tehny laidasta laitaan ja kaikista tykanny mutta haluisin Oikeen Ammatin. Mika tarkottas melko varmasti paluuta koulunpenkille. Jossain mielen sopukoissa asuu haave siita etta yhdesta rakkaasta harrastuksesta tulisi mun Oikee Tyo.

3. Maraton.

Monta vuotta sitten syttyny haave joka vielakin on tayttamatta. Jos vaan mun miehella olis tasaiset tyoajat etta paasisin saannollisesti lenkille. Vai onko se vaan tekosyy?

4. Vauva.

Taa on vahan hailyva haave. Mutta jotenkin heti kun tiedettiin etta meille tulee toinen poika molemmille tuli mieleen etta pitasko kokeilla jos kolmas olis tytto. Hullua tiedan.

Mehan ei tietenkaan voida paattaa saadaanko me viela yksi lapsi vai ei. Mutta jos paatetaan yrittaa niin mun pitaa luottaa taysin siihen etta olen osaavissa ja valittavissa kasissa hoidon puolesta.

Molemmat pojat on syntyny keskosena ja varsinkin tan pienimman kohalla koko homma oli tosi raskas. En haluaisi kayda samaa enaa lapi ja siksi ois tarkeeta etta pystyisin luottamaan etta olen hyvissa kasissa.

Naiden lisaksi tietty haaveissa on samat asiat kun monella muulla. Kauniit vatsalihakset ja kasivarret. Laukkuja. Kenkia. Ja se etta media hylkaisisi kaikki Kardashianit ja Justin Bieberin.

Mista te haaveilette tai mita suuria haaveita olette tayttaneet?

Häkki. Hämä Häkki

(Ma en millaan loyda tasta uudesta koneesta miten saa noi ää pisteet ja jouduin tyylikkaasti copy pastella laittamaan. Otsikko vaan vaati ne. Ois ehka edellisen postauksenki otsikko vaatinu...)

Mulla oli tanaan tarkotus siivota meijan aurinkohuonetta. Mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin kun oven edessa retkotti jarkyttavan kokonen hamahakki. Kuollut tosin mutta silti.

Paiskasin oven kiinni silta varalta etta sen kuolleen hamyn kaverit luulis etta ma nirhasin sen.

En oo koskaan ollu niin onnellinen siita ettei isompi poika ollut kotona. En olis millaan pystyny vakuuttaamaan sita etta on ihan ok kavella sen ohi koska se on jo kuollut. Saatikkka itse nayttamaan esimerkkia. 

Niinpa ma vaan lahetin miehelle kuvan ja viestin etta voitko siivota tan pois enneku me tullaan uimakoulusta.

Meilla oli Hollannissakin paljon hamyja. Aina sai olla imuroimassa seitteja katonrajasta ja nurkista. Ja joskus niita naky vilistavan sisallakin. En ma niistakaan pitany mutta ne oli sellasia pienia. Ne pitkajalkaset sai mies aina pyydystaa. Niita oli ulkonaki paljon. Ihan sama vaikka olis jokapaiva kayny takapihalla niin aina kaveli tai tyonsi jossain vaiheessa katensa seittiin. Ma luulen etta se johtu siita kasvistosta mita edelliset asukkaat oli sinne istuttanu. Se oli jotenki metsamainen.

Sillonki ma halusin paasta niista eroon ja etsiskelin keinoja milla niista paasta eroon. Ilman myrkkyja. Ja tormasin tietoon etta hamahakit vihaa piparmintun hajua. Ja oon yrittany sita monesta paikasta etsia. Myos taalta englannista. Mutta tuloksetta. Ja hammastahnan levittely ympariinsa ei oikeen tuntunu hyvalta idealta.

Nyt tan hirvion nahtyani ma haluan enemman kun koskaan ennen paasta noista eroon. Ainaki taalla sisatiloissa. Ja hyppasinkin heti googlen kimppuun kun ajatus alko taas kulkea.

Halusin loytaa toisen keinon milla karkottaa naa kuvotukset.

Ja loytyhan se. Ilmeisesti myos sitruunan hajua hamahakit vihaa. 

Ja kun sain lapset tanaan unille sekottelin hamahakki coctailin

- Suihkupullo

- Tiskiainetta

- Sitruunamehua

Meilla sattu olemaan seka tuoretta sitruunaa etta tota kaupanlitkua joten laitoin sitten molempia.

Ja ihan reilulla kadella.

Sitten ruiskin sita oviaukkoihin, ikkunankarmeihin ja niihin paikkoihin missa uskon hamyja asustavan.

Ohjeessa sanottiin etta viikon valein pitaisi suihkuttaa mutta ajattelin nyt pari paivaa suihkia ja sitten pitaa taukoa.

Toivotaan etta toimii ja hamyt pakenee muille apajille.

Onko kukaan teista kokeillu tata tai muuta hamahakkien poistokeinoja?

Kohaa ja kakkua

Sunnuntai-iltaa sinne. Taalla viela nautitaan viimesista viikonlopun hetkista.

Lapset on syotetty, kylvetetty ja saatu nukkumaan. Ma katon viela hetken frendeja ja nautin hiljasuudesta.

Ma oon saanu jonku popon. Joka oikeestaan kiersi meilla kaikilla ja nyt vaan mina ja mies kohitaan.

Mulla lahti perjantaina melkeen kokonaan aani ja nyt se pikkuhiljaa palailee. Lauantaina oli ihan veto pois ja tein vaan kaiken pakollisen enka muuta.

Joten meilla ei kovin janna viikonloppu ollu. Mutta ei haittaa.

Sain vihdoin nykerrettya pienimmalle pienen pallomeren. Tuntuu olevan aika huippujuttu. Isommankin mielesta joka omaksi harmikseen ei altaaseen mahdu.

Meilla ei ilma oo suosinu viikonloppuna vaikka viikolla saatiin nauttia auringosta. Joten ei oo kylla harmittanu sairastaa sisalla.

Isompi poika sai ensimmaisen kouluviikkonsa kunnialla loppuun. Muutama pieni pomppu oli matkalla mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Ja kehujakin tuli.

Halusin jotenkin palkita pienen koululaisen ja koska en halunnut ostaa mitaan kysyin kavisiko jos leipoisin jotain palkinnoksi. Ja vastaus oli etta kakkua.

Ostin kerran lastenkakkukirja ja sita ollaan ahkerasti selattu ja tilauksessa on jo melkeen jokainen kakku. Nyt poika sai sitten valita yhden.

Ja tata toivottiin

Ja tallasen ma sain aikaseks

Ei ihan niin hieno kun kuvassa. Piti vahan improvisoida tarvikkeiden puuttuessa.

Mutta taa oli kuulemma muumien talvilinna

Lapsi oli palkinnostaan innoissaan. Se oli tarkeinta.

Huomenna taas paluu arkeen. Viela n.4 viikkoa ja alkaa kesaloma. Eika meilla oo vielakaan lukkoon lyotyja suunnitelmia. Suomeen ainakin. Todennakoisesti.

Joko teilla on koko kesan kuvio selvilla?

Kirpparilta loydettya

Hollannissa asuessa valittelin kirpputorien puutetta. Rakastan kirpputoreilla pyorimista ja loytojen tekemista.

Taalla Englannissa sain onneksi palata rakkaan harrastukseni pariin. Jo ensimmaisena paivana loysin tosta melkeen kivenheiton paasta kirpputorin. Tai oikeestaan charity shopin. Toimii siis samalla periaatteella kun suomessa esim. Fida tai Kontti. Ja sehan on viela parempi. Saa tehda halpoja ostoksia ja tekee viela hyvaakin. Ja naissa hyvantekevaisyyskaupoissa on se hyva puoli etta hinnat on usein tosi alhaisia. Vaikka toki eroavaisuuksiakin on. Joissain kaupoissa esim. kirjat maksaa enintaan £2 kun taas toisessa hinnat on alkaen tuo £2. Kolme kuukauden jalkeen mulle on muodostunu jo ne omat lempparit missa tulee piipahdettua lahes viikottain.

Tassa on nyt viimesimpia loytoja.

Maanantaina kavin tossa lahikirpparilla josta yleensa kannan kotiin luettavaa itselle ja pojalle. 

Nyt sielta tarttu vaatteita pienimmalle. Se kun alkaa kasvaa ulos jo nykyisista vaatteistaa enka oo ehtiny viela kaivaa esiin kaikkia seuraavan koon vaatteita.

Kolme paria housuja.

Tosi siistissa kunnossa. Kahdet muistaakseni Zarasta. £1,50 yhteensa.

Pari paitaa. Paakallohuppari oli musta sopo. Hetken mietin etta onkohan se tyttojen mutta vaikka olisikin niin se sopii myoskin pojalle. Naa oli £1 yhteensa

Taa on aika siina ja siina mahtuuko. Ja nain kuumalla ei edes tarvita. Mutta jos jaa kayttamatta niin voin antaa eteenpain.

Lelut on sellasia mita ma ostan pojille ihan liikaa. Mies valilla kyseleekin etta eiko mulla ollu lapsena leluja kun nyt haluun hukuttaa omat lapseni niihin. Mutta olihan mulla. Varmaan omankin aitini mielesta liikaa.

En vaan osaa olla ostamatta jos loydan edullisesti. Varsinkin legot ja duplot on niita mita kasaan meille.

Ja tahan asti meilla ei ollu megblokseja mutta nyt on. Loysin kasan niita enka voinu jattaa ostamatta. Paketissa oli jopa toimiva Nalle Puh juna joka nyt on molempien poikien lemppari.

Taa paketti tais olla joku Nalle Puh setti plus muita palasia.

Samasta paikasta raahasin myos kassillisen Little People tyyppeja ja osia.

Ne on viela pussissa odottamassa pesua. Pienin laittaa kaiken nakemansa suuhun joten puhditus on ihan paikallaan vaikka ne siisteilta nayttaakin.

Taa loyto on jo vahan vanha mutta yks lemppareista.

Me kaytiin yks viikonloppu lastentarvikekirppiksella kun mies oli tyomatkalla. Loyty sielta muitakin leluja mutta ne on nyt jossain missa lie. Taa tapahtuma oli musta mahtava. Kaikki myytavana olevat tavarat oli tosi siisteja ja ehjia ja useimmat tosi halpoja. Oon yrittany karkkya jo seuraavaa kirppista tassa lahella mutta taytyy odottaa ens kuuhun.

Mutta siis nappasin sielta mukaani tallasen Brion mopon(?). Tykastyin siihen (ja hintaan) niin paljon ettei mua ees harmittanu raahata sita ja kolmea kassillista tavaraa taydessa bussissa.

Pikkunen ei talla ihan viela ajele mutta isompi on huristellu silla tassa minikodissa niin etta saan olla tyytyvainen jos on viela ehja kun pienempi on tarpeeks iso.

Meilla oli kaks tallasta potkuttelujuttua jotka perittiin miehen siskolta mutta ne on johonkin jaany muuttojen seassa.

Onko muita kirpparihulluja? Oisko meille joku tukiryhma? Anonyymit kirpputorihullut?

Meilla paistaa aurinko ja pieni nukkuu. Taidan olla laiska ja ummistaa silmat hetkeksi ja nauttia rauhallisuudesta. Tai plaraan Pinterestia siihen asti etta koneen akku loppuu....

Tiistai

Nyt on viikonlopun reissu tehty ja ollaan taas kotimaisemissa. Kannoin koneenkin mukana etta oisin voinu sielta postailla mutta hotellissa olikin  maksuton netti vaan yleisilla alueilla eika huvittanut oikeen menna aulaan kirjottelemaan. Ma en voi ymmartaa miten nykypaivana ei vois olla kaikissa hotelleissa netti jokaisessa huoneessa. 

Me yovyttiin Manhattan hotellissa Rotterdamissa. Hotelli oli ihan kiva mutten ehka sanoisi etta luxury niinku se itseaan mainosti. Suihkun viemari ei vetany, minibaarin ovea ei saanut auki, telkkarista ainoa katsottava kanava oli dubattu saksaksi niin ja sitten se netin puuttuminen. Mutta se oli kylla hyvalla paikalla. Rotterdamin rautatieasemaa vastapaata. Siis lahes niin keskustassa kun voi olla.



Nakyma meijan huoneen ikkunasta

 

 

 

Kylppari oli kiva ja pojat otti kaiken ilon irti kylpyammeesta. Vaikka sellanen meilta loytyy kotoakin.

Mina olisin halunnut nauttia pitkasta suihkusta mutta koska viemari ei vetanyt niin oli pakko tulla pois ennen kun vessa lainehti.

 

 

Hotellissa saa hyppia sangylla. Kotona ei koska meilla on Ikean sangyt ja niitten pohja aina silloin talloin tuppaa rasahtamaan maahan.

 

Oli kylla ihan kiva paasta vahan muille maille. Vaikkakin tuttuihin maisemiin. Mutta taa tuntu kylla ihan oikeelta minilomalta. Vaikka pitikin hoitaa vahan asioita.

 

Ostoksillekkin ehdin. Tosin en ihan niin paljon kun olisin halunnut. Mutta jotain sain taas mukaan.

 

Meilla alkoi eilen taas uuteen arkeen sopeutuminen kun poika aloitti koulun. Onneks taa on nyt vahan sellanen pehmee lasku takalaiseen koulumaailmaan. Enaa n.1,5kk jaljella ja alkaa kesaloma. Syksylla sitten ihan kunnolla opiskelun pariin. Vahan mua jannittaa etta miten sopeutuu ja loytaako kavereita. Toivon sormet ja varpaat ristissa etta kaikki sujuu hyvin.

Onko lukijoissa ketaan jonka lapsi on kesken vuoden joutunut aloittamaan koulutiensa?

 

Aurinkoa kaikkien paivaan. Taa lahtee pihahommiin ja sitten lasta hakemaan ja uimakouluun.

Heips!

 





7,5 miljoonaa rikkaampana

Sain tanaan ilouutisia kaukaa Ghanasta. Minua odottaa siella yli 7,5 miljoonaa dollaria jotka jaivat epaonniselta bisnesmiehelta joka sai surmansa maanjaristyksessa Indonesiassa. Ja talla bisnesmiehella sattui olemaan minun taysin suomalainen sukunimeni. 

Minuun yhteytta ottanut mies on etsinyt minua nyt vuodesta 2011 ja kuulemma jumalan saattelemana loysi minut nyt skypesta. Nyt vaan minulta sitten pieni summa rahaa Ghanalaiselle tilille ja miljoonat ovat minun....

Kaskin tyypin painua sinne minne aurinko ei paista ja sinne paastyaan hommaamaan oikeita toita.

Olen naista viesteista usein kuullut mutten koskaan ole saanut itse kyseista viestia. 

Mutta se siita.

Tanaan on ollut hyva paiva. Aamulla oltiin kahvittelemassa uuden tuttavuuden kanssa. Meilla oli kivaa ja varmaan tavataan uudelleen. Tanaan saatiin myos kuulla vihdoin etta isomalle pojalle on loytynyt koulupaikka. Ja viela koulusta joka on vajaan 10 minuutin kavelymatkan paassa.

Huomenna mennaan tutustumaan. Jaiks.

Kahvittelun jalkeen tultiin kotiin ja ehdittiin hetki vetaa henkea ja sitten piti lahtea pojan kanssa uimakouluun.

Uimisen jalkeen olikin sitten aika ruokkia pojat. Ja kiireisen paivan jalkeen ruoka onneksi maittoi molemmille.

Aiti vaan jai ilman illallista. Niinkun aina nykyaan. Ehdin yleensa vasta syoda kun mies tulee kotiin.

En jaksanut alkaa laittaa pelkastaan itselleni mitaan ihmeellista joten paatin parjata salaatilla.

Avocadoa, kurkkua, kalea, fetaa ja ohrasuurimoita. Olisi ehka vaatinut jonkun kastikkeen mutta sen puuttuessa oli selvittava ilman. Mulla on mennyt viime aikoina omat syomiset vahan penkin alle ja sen huomaa kropassa ja olossa. Usein tulee vaan syotya akkia leipa tai kaksi kun muuhun ei ole aikaa.

Taytyis ottaa taas itse niskasta kiinni ja palata raiteille.

Sellanen paiva meilla. Huomenna siis tutustumista kouluun. Mies tekee onneksi etapiavan ja paasee mukaan.

Sitten pitaisi alkaa pakata. Me lahetaan viikonlopuks... minnekkas muualle kun entiseen kotimaahamme Hollantiin. 

Nyt suihkun kautta unille!

Taalla viela

Jokohan olisi aika taas paattaa yksi monista blogihiljaisuuksista?

Kuten aina, blogi on ollut paivittain mielessa mutta en sitten vaan ole ehtinyt koneelle. Ja sen koneenkin sain vasta aitienpaivana.

Mutta sen enempia selittelematta, taalla ollaan taas. Uusi maa, uudet kujeet.

Tassa on yritetty sopeutua uuteen. Ja sopeutuminen jatkuu viela pitkaan. Vaikka jotenkin se uutuuden viehatys mika oli hollantiin muuttaessa on puuttunut tasta kokonaan.

Mutta muutosta ja muusta lisaa myohemmin.

Mita me ollaan sitten tehty?

Vaikka mita ja ei mitaan. Muuton jalkeen mies lahti tyomatkalle ja mina ja pojat lahdettiin sitten suomeen aidin helmoihin. Oli ihana paasta vahan pois kaikesta tasta hassakasta. 

Taalla Englannissa me ollaan totuteltu arkeen. Kuljeskeltu ympariinsa, tutustuttu yhteen suomalaiseen joka on pitanyt mut edes jokseenkin jarjissani tan kaiken keskella, ollaan kayty kerhoilemassa poikien kanssa, siivoiltu, purettu laatikoita vahan sita ja vahan tata. 

Ja kaytiin me viime viikonloppuna vahan turtistina tuolla isossa kaupungissa.

 

Me lahettiin sinne haahuilemaan vailla sen suurempaa suunnitelmaa.

Kaytiin katsomassa miehen tyopaikka ja muutamat nahtavyydet.

Luultavasti siella tulee kaytya moneen kertaan joten ei yhdelle paivalle jaksanut ottaa niin paljon ohjelmaa.

Tuttuja kasvojakin tuli vastaan

Mutta riittakoon tama nyt henkiinheraamis postaukseksi.

Halusin vaan ilmottaa etta ma oon viela taalla. Oottehan tekin viela siella?