Pizzaperjantai

Yksi mitä olen tällä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla kaivannut ja himoinnut on pizza.

Itsetehty pizza on ehdottomasti yksi lempiruoistani.
Töissä tuntuu aina jollain olevan pizzaa. Tai ainakin kuulen jonkun puhuvan siitä.
Vihasilla katseilla olen yrittänyt viesteillä ettei tämä ole minusta kovin suotavaa mutta vähänpä tuntuvat mulkoiluni kehenkään vaikuttavan...

Kunnes sitten taas päivänä eräänä lueskelin karppaus sivuilla reseptejä ja törmäsin pizzapohja reseptiin.
Voi sitä onnen tunnetta kun tajusin että voisin sittenkin herkutella pizzalla.
Tänään päätin laittaa sitten reseptin testiin.

Lapsityövoima on meillä käytössä raskaan työpäivän jälkeen.

Aurajuustoa pizzassa... Rakkautta.

Uuniin

Namskis namskis

Mun pizzaan jäi vähän enemmän kun poikien pellille

Oli kyllä hyvää ja tätä tullaan tekemään useemminkin. Ainoa vähän huono puoli oli että juusto oli aika suolasta ja pitkään ruoan jälkeen vielä janotti.

Ja tässä ohje

1 prk maitorahkaa (me käytettiin creme fraichea)
150 g juustoraastetta
2 kananmunaa
4 rkl vehnäleseitä
3 rkl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kaikki ainekset sekaisin. Levitetään pellille mahdollisimman ohuelti. Uuniin n.10 min ilman täytteitä, 200 astetta. Täytteet päälle ja uuniin 10-15 min.
Ja sitten koko homman vaikein vaihe.
Yritetään malttaa odottaa sen aikaa että pizza vähän jäähtyy. Muuten palaa suu..

Hyviä herkuttelu hetkiä!

Huomenna tiedossa kiva päivä.

Vihdoinkin verhot

Tulihan viimeinkin se päivä kun tähän talouteen saatiin verhot ikkunaan. Muutama kuukausi siihen meni. Vaikka kuka noita laskee. Ja olihan meillä keittiössä ja vaatehuoneessa verhot. Entisen asukkaan jättäminä tosin.

Uudet olkkarin verhot löytyi (ylläri ylläri) aelnnusmyynneistä.

Tykkäsin kuosista kovasti vaikka tiesin ettei se taida oikeen sopia yhteen tapettien kanssa. Mutta toivottavasti uudet tapetit saadaan viimeistään kesällä.

Sinä ne nyt on. Paikallaan. Ja heti tuntuu kodikkaammalta.

Ihan ongelmatonta toi verhojen saaminen ikkunaan ei ollut. Noissa verhoissa kun on ylhäällä noi lenksut mitkä kovasti halusin pitää ja niiden pätkiminen olisi lyhentänyt verhoja liian paljon.

Ja tietenkin meillä oli katossa sellainen verhorata mihin saa verhot vaan ompelemalla verhoon sen nauhan ja ripustamalla koukut. Ja niin en halunnut tehdä. 

Joten päätettiin ostaa uusi verhotanko jonka saa kattoon kiinni. Niinpä Herra ja Rouva Urpo,sekä vähemmän urpo pikkuherra, päätti lähteä Ikeaan. Siellä sitten pähkäiltiin kauan verhotanko-osastolla että millasta ostettas. Kunnes löydettiin yksi kiva. Ja kun hetken aikaa mietittiin, muistettiin että niitä samoja tankoja meillä on varastossa kolme ja makkarissa kaksi.Makkarin tangot oli entiset asukkaat jättäny.

Eli siis ihan turha reissu.

Tai no ei ihan. Sain hankittua muutamat jutut tuunauksia varten ja tärkeille papereille ostettiin oma lokerikko.

Mutta siis oltais selvitty ilma Ikea-stressiäkin. Me kun ei  taaskaan oltu ainoot asiakkaat siellä.

Ja se eilen lupailemani RM ostos on nyt pesty ja otettu käyttöön.

Tämä on se pienin mahdollinen La Cucina Pot.

Tarjouksessa kaksi yhen hinnalla. Olisin halunnut ehkä sen kokoa isomman mutta nämä pienet oli ainoat jäljellä olevat joten ei auttanut kun tyytyä niihin. Toinen on vielä paketissa. Saa nähdä päätyykö meille vai lahjaksi jollekkin.

Siinä se viikonloppu taas meni. Ei mitään järin suurta taas saatu aikaseksi. 

Aamulla sain pojalta ihanan vastauksen hyvän huomenen toivotukseen: "Miks sä heräsit eikä iskä. Sä oot niin tyhmä." Eli alku oli lupaava ja samoissa merkeissä mentiin koko päivä.

Onko muita joiden perheessä äiti on se kaiken pahan alku ja juuri ja isi on sankari?

Täytyy seuraavaksi lapseksi toivoa tyttöä että edes joku on äitin puolella.

Nyt hirviölle iltapalaa ja hirviöäitille teetä.

Oikeen energistä alkavaa viikkoa kaikille!

Uusia hajuja

Niin vaan taas hurahti melkeen viikko. Jotenkin on vaikeeta löytää balanssia työssä käynnin ja bloggaamisen  välille. Miten te muut naiset ja äidit pystytte siihen?

Tietenkään asiaa ei auta että se että starttaa tosta pihasta seiskan jommalla kummalla puolella ja  suunnilleen puoli seittemän aikaan illalla parkkeeraa auton taas pihaan.

Tämä viiikko oli työn puolesta raskaampi kun edellinen. Kotonahan sain olla ihan ittekseni kun mies ja poika oli Tampereella. Ja nautinkin omista illoista menemällä ajoissa sänkyyn kirjan ja teemukin kanssa. Mitä luksusta...

Enkä sitten tehnytkään mitään luovaa.

Töissä tahti alkaa pikkuhiljaa vähän kovenemaan. Uusia asioita pitäisi sisäistää nopeaa tahtia ja töitä tippuu sähköpostiin mukavaan tahtiin. Tällä viikolla sain myös huomata miten auttamattoman ruosteessa englannintaito on kirjotuksen puolesta. Puhuminen sujuu kyllä mutta en edes muista koska olisin viimeksi kirjoittanut englanniksi kokonaisia lauseita. Niinpä töissä yhden pikkuisen sähköpostin kirjoittamiseen saan tuhlattua monen monta minuuttia. Mutta se siitä.

Mies oli ihana ja toi reissusta vaimo-raasulleen hajuvettä. Vaimo kun oli monta viikkoa jo ollut ilman tuoksun tuoksua. En edes ymmärrä miten on mahdollista että kaikki viisi hajuvettä loppui samaan aikaan...

Kumpaakaan en ole aikaisemmin omistanut mutta haistellut kyllä. Mikään käyttämistäni hajuista ei sattunut olemaan tarjouksessa ja nämä taas oli joten valinta oli tehty. Ja vaihteluhan virkistää. (Tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta..)

Myös muutama pukin paketti oli eksynyt Tampereelle ja ne mies toi mukanaan.

Nämä lämpöset sukat pääty heti käyttöön. Meillä kun sisällä on kylmä kun jääkaapissa.

Ja tietysti sain myös kaikkia suomiherkkuja. Joten pari päivää karppaillaankin vähän rennommin. Kiitos anopin lähettämien karjalanpiirakoiden.

Milmalle muuten oli vähän aikaa sitten oikeen hyvä juttu koskien karppausta. Kannattaa käydä lukemassa oli mielipide karppauksesta sitten mikä tahansa.

Eilen pistäydyin ruokakaupan ohella kruidvatissa. Siellä kun on kaikki alennetut tuotteet -50% ja vähän yllättäen sieltä löytyi uudet legginssit.

Tänään kävin taas vähän kaupoilla. Ja jotain taas kannoin kotiin. 

Riviera Maisonilta tuli ostettua jotain ja siitä kuvaa huomenna.

Nyt parkkeeraan ahterini punaviinilasin kera sohvalle ja alan insipiroitua uuden Marie Clairen kanssa

Mukavaa iltaa kaikille!

Kaukaa viisas

Ensinnäkin kiitos teille jotka laitoitte kannustavia kommentteja boksiin.

Niistä tuli oikeen hyvä mieli.

Blogissa oli viime viikolla hiljaista kun huopatossutehtaalla. Vaikka taitaa siellä tossutehtaalla olla nyt vilskettä kun ne pakkasetkin suomeen tuli. 

Aikaa ja jaksamista olis bloggailuun ollut viimekin viikolla, aiheet oli vaan vähän vähissä.

Kun ei oikeen muuta ollut kun sitä, aamulla töihin ja illalla kotiin, meininkiä.

Asuja koitin muutamana aamuna kuvailla. Samanlaisella menestyksellä kun siinä aikasemmassa postauksessa.

Enkä viittinyt sitten uudestaan jakaa täällä niitä kuvia kylppärin hanasta ja laatoista joten antaa olla. Ainakin toistaiseksi. Pitäis varmaan kysyä mieheltä kuvausapua...

Vaikka ehkä bloggaustahti vähän hiljeneekin niin enkä ajatellut hommaa kokonaan lopettaa. (Ellei joku sitä ehdottomasti vaadi.) Täman viikon miehet on suomessa joten yritän illat pakertaa täällä työhuoneessa vähän käsitöitä. Että niitä ehkä sitten myöhemmin.

Viikonloppuna ohjelmassa oli vähän aleshoppailua ja luistelua.

Sunnuntaiaamupäivät on isä ja poika pyhittänyt luistelulle. Yleensä en mene mukaan mutta nyt halusin nähdä miten luistelu sujuu. Itsehän en hokkareita nykäissyt jalkaan vaan seurasin turvallisesti kentän laidalla.

 Kuvaajan roolissa.

Ja hyvinhän se sujui. Ja hauskaa tuntui pojalla olevan.

Meidän pojan lisäksi näin yhden lapsen jolla oli kypärä.

Muuten lapset viilettivät miten sattuu ilman mitään suojia ja hanskoja.

Eikä itkulta ja haavereilta vältytty...

Hauskaa reissussa oli se että normaalisti kun pojat käy jäällä kahdestaan, se maksaa 11€.

Nyt kun minä olin mukana, kysyttiin että tarvitseeko mun maksaa kun en  luistele.

Kyllä täytyy. Kaikista menee täysi maksu, kertoi kassaneiti.

8€ kaikilta kolmelta.

En ole koskaan ollut haka matematiikassa mutta jopa omalla laskupäällä tuossa kaaviossa oli jotain vikaa..

Ei sillä että oltais valitettu.

Alennusmyynneissäkin tuli kierrettyä.

Sais jo alet loppua. 

Tosin tällä kertaa yritin olla fiksu ostosten suhteen. Yhtään vaatetta en ostanut. Vaikka olisin kyllä halunnut. Mitään kivaa ei vaan löytynyt. Tai sitten ne ei ollut tarpeeksi alessa.

Mutta mukaan tarttui paljon muuta. Muunmuassa tuleville synttäreille ja muille kinkereille lahjoja. 

Legot, megablockit, palapelit ja kasattavat lelut kun on aina haluttuja niin niitä sitten rohmusin olan takaa.

Kun halvalla sai...

Itselleni ostin vähän askartelujuttuja

Noille pahvikirjaimille on jo käyttöä monessa jutussa..

Shamppoot, hoitoaineet ja rasvat oli tarjouksessa joten niitä tuli rohmuttua viikoiksi eteenpäin.

Pakko aina hyödyntää kaikki 1+1 ja 2+2 tarjoukset.

Luomukaupasta hain taas siemeniä ja pähkinöitä. Ja samalla tuhlasin mantelijauhoon ja suklaaseen.

Nämä kun käsittääkseni on sallittuja karppaajan ruokalistalla.

Ja sitten ostin testiin kookosrasvaa

Tätä voi ohjeen mukaan käyttää niin leipomiseen kun leivän päällekkin. Niin ja paistamiseen.

Ja on terveellistä. Kokeilematta on vielä mutta pakko oli avata ja katsoa millaista mönjää sisällä on.

Tästä tuotteesta kokeilun jälkeen lisää.

Onko joku kokeillut?

Nyt teelle, suihkuun ja hyvän kirjan kanssa vällyjen väliin.

Mitenköhän saan nukuttua kun ei kenenkään varpaat oo kokoajan suussa tai joku ei könyä kainaloon...

Sellainen äiti

Minustakin tuli sitten sellainen äiti.

 Äiti joka illalla laittaa kaikille eväät ja vaatteet valmiiksi aamuksi.

 Lataa kahvinkeittimen valmiiksi jotta aamulla kahvi olisi mahdollisimman nopeasti huulilla. 

Äiti jolla on herätyskello soimassa. 

 Äiti joka muistaa meikata jokainen aamu. 

Äiti joka köröttelee satojen muiden seassa aamuruuhkassa töihin. 

Äiti joka työpäivän aikana uhraa ajatuksen jos toisenkin hoidossa olevalle lapselle.

 Äiti joka käy lounaalla. Aikuisten kanssa. 

 Äiti jolle viimeiset työtunnit ovat täynnä odotusta. 

Äiti joka kellon lyödessä viisi hyppää äkkiä autoon ja eikä malta odottaa että pääsee tarhan pihalle. 

 Äiti jota joku pieni odottaa. Ja joka juoksee äidin syliin heti kun äiti pääsee sisälle. 

Äiti joka purskahtaa itkuun kun saa pienensä syliin. 

Äiti joka miettii että oliko töihin meno sittenkään oikea ratkaisu. 

Äiti joka koko kotimatkan kuuntelee ja kyselee miten pienen päivä on mennyt.

 Äiti joka kotiin päästyä loihtii äkkiä jotain syömäkelpoista kaikille. 

Äiti joka jaksaa taas leikkiä ja on pirteä vaikka onkin ollut kokonaisen päivän töissä. 

Äiti joka iltasadun jälkeen peittelee pienesä sänkyyn ja vastailee parhaansa mukaan pienen kysymyksiin äitin töistä. Lähinnä siitä että miksi äiti on töissä. 

Äiti joka potee huonoa omaa tuntoa iltaisin siitä että käy töissä. 

 Äiti joka iltaisin kotitöiden jälkeen kokee ansainneensa jo istahtaa sohvalle. 

 Äiti joka menee aikaisin nukkumaan. 

Äiti joka ennen nukahtamistaan potee huonoa omaatuntoa.

 Äiti joka herää herätykellon ääneen. 

 Äiti joka salaa tykkää käydä töissä.

Jännittää

Muutaman päivän blogitauon jälkeen... Ei ole edelleenkään odotettavissa mitään mahtavia postauksia.

Oon eläny koko viikon jonkinlaisessa still-tilassa. Päivät vaan kuluu ilman sen suurempia ponnistuksia. Ehkä oon alitajuisesti (ja myös täysin tajuisesti) jännittänyt  tulevaa.

Sen verran olen töihin menosta täällä blogissa mesonnut että siellä te varmaan ajattelette minun aloittavan työt vähintäänkin presidentin avustajana. Tai pääministerinä.

Mutta ei nyt sentään. :)

En vielä tiedä mitä töistä täällä paljastelen, mutta kerrottakoon nyt että toimistohommia. Jokseenkin samaa tein suomessa ennenkun jäin äitiyslomalle. Silloin vaan pomona oli toi mun mies...

Töihin meno on meikäläiselle iso askel näin 3,5 vuoden kotona hengailun jälkeen. Ja nyt huomaan että ainakaan yhtään liian aikaisin, omalta kantilta, en tätä askelta ota. Vielä muutama vuosi kotona ja töihin menemisen kynnys olisi kasvanut entisestään.

Ainoa asia mikä huolettaa on pojan hoitopäivät. Ne kun venyvät aika pitkäksi. Ja vaikka tiedän että pojalla on kivaa ja paljon aktiviteettia ja oppii sosiaalisuutta hoidossa, enemmän kun kotona, tuntuu silti jossain tuolla sydämen sopukoissa pahalta. Kun se yhteinen aika jää sitten niin pieneen.

(onneksi en ole aamulla se joka pojan vie hoitoon koska pelkästään asiasta kirjottaminen kostuttaa silmäkulmat..)

Mutta, taisin jo aikasemmin mainita että kyseessä on nyt vaan kolmen kuukauden tuuraus. Sen jälkeen tilanne on auki. Ja vaikka työlle jatkoa tarjottaisiinkin, sitä pitäisi harkita tarkasti koska työpaikka muuttaa kauemmas.

Ja onhan työssä myös niitä hyviä puolia. Niinkun se että niitten tähtitieteellisetn hoitomaksujen jälkeen palkasta ehkä jää se muutama killinki tilille. Mitkä voi sitten laittaa säästöön sitä kassia varten..

Ja tietty se että sain ensimmäistä kertaa elämässäni laittaa ruksin kohtaan naimisissa..

Mitenhän tää taas tähän meni?

Mun ei alkuunkaan pitäny vuodatella tällasta.. Vaan kertoilla viikonlopusta. Vaikkei siinä mitään ihmeellistä ollutkaan.

Ainoa mainitsemisen arvoinen on ehkä se että sain vihdoin uuden puhelimen. Sen rikkinäisen tilalle.

BlackBerrystä siirryin taas takaisin Samsungiin. Niin monta vuotta olin tyytyväinen samsungin käyttäjä että en edes ymmärrä miksi hairahdin...

Puhelin itsessään ansaitsee varmaan oman postuksensa. On sen verran erinomanen peli..

Nyt vielä pakkaamaan eväät ja valkkaamaan vaatteet aamuksi.

Ja mielelläni lukisin muiden kokemuksia töihin palaamisesta.

Nyt heipat!

Säälittävä yritys

Keksin eilen "hyvän" idean josta päätin (yrittää) postailla tänään.

Maanantaina siis alkaa työt. Ilmapiiri töissä on rento ja nuorekas. Mitään pukeutumissääntöjä ei tieteääkseni ole. Minua haastatelleet kaksi naista olivat pukeutuneet farkkuihin ja neuleeseen joten tiedän ettei muidenkaan odoteta pukeutuvan viimeisimmän muodin mukaan.

Silti joudun hieman pähkäilemään omaa pukeutumistani. Tähän asti kun tyyli on ollut lähinnä "se mikä ensimmäisenä osuu käteen ja on lämmin." Ja koska tämä vuodenaika vaatii aina ulos mennessä seurakseen takkia, voisin kauppaankin lähteä vaikka pyjamassa kunhan vaan muistan vaihtaa alaosan farkkuihin.

Siistimpiä vaatteita olen yrittänyt haalia vähän kesästä asti. Silloin oli ensimmäistä kertaa tilaisuus mennä töihin mutta koska pojalla ei olut hoitopaikkaa niin en voinut mennä.

Noh.... Ajattelin sitten tänään vähän testailla mitä vaatteita ehkä mahdollisesti voisin laittaa ensimmäisellä viikolla päälle. Ja tietenkin ajattelin kuvata teille tämän huvin. Ja huvia siitä tulikin.

Huomaa etten ole kokenut "asukuvien" ottaja

Metsään mentiin ja rytinällä

Ja nämä kaksi oli vielä kuvasadon parhaimmistoa... ammatikuvaajan ainesta selvästi.

Herääkin kysymys että käykö kaikki asubloggaajat jonkun salaisen "näin kuvaat itsesi peilin kautta"-kurssin josta minä en tiedä mitään?

Päätin siis lopettaa kuvauksen tähän.

Ulkona pauhaa taas järkyttävä tuuli. Kauppaan pitäisi mennä mutta ensin pitäisi käydä keräämässä ulkoa kiviä pojan taskuun ettei lennä tuulen mukana. Äidillä varmasti pysyy tukevasti jalat maanpinnalla, kiitos joulusuklaiden.

Illalla miehen kanssa kunneltiin tuulen pauhausta ja alko kuulua kummallista kolinaa... Mietittiin hetki että mikä ihme se on kunnes mies hokasi että roskiksethan ne siellä kaatuilee. Ja sitten muistettiin että eilen kun oli roskispäivä, unohdettiin hakea oma roskis tohon omalle pihalle takas joten todennäkösesti se roskis mikä siellä pyöri oli meidän. Eli sitäkin pitäis lähtee ettimään jostain...

Jotain tuotteliasta kuitenkin tässä päivässä. 

Aamulla sain surautettua pienen pussukan eilen syntyneen kaverin tytölle.

Tän kanssa postiin lähtee myssy ja pienet sukat.

Nyt niitä kiviä hakemaan!

Helmikranssi

Joku blokki on iskeny mun päähän. Tuntuu ettei oo mitään kirjotettavaa kun ei oikeen elämässäkään oo tapahtunu pariin päivään mitään. Eilinen päivä oli ihan kamala. Täällä oli ulkona kauhee myrsky eikä päästy näitten seinien sisältä minnekkään. Ja alko vähän äitillä ja pojalla kaatua seinät päälle...

Otettiin yhteen muutamaan kertaa päivän aikana. Välillä oli jäähyllä äiti ja välillä poika.

Illalla kun mies tuli kotiin, mökötettiin molemmat omissa nurkissamme ja mies tokaisi että jaahas, te ootte vissiin tapellu... Näin meillä. Kaks tulisielua.

Nukkumaan mennessä sitten syliteltiin ja juteltiin. Poika kyseli että mikä se kiukku oikeen on ja miks se tulee meille. Sen ku tietäs..

No tänään oli vähän parempi ilma ja lähettiin aamusta vähän kaupungille.

Jotain ostinkin mutta niistä lisää myöhemmin.

Joskus aikasemmin vilauttelin käynnissä olevia projekteja ja olen unohtanut kokonaan esitellä valmistuneen lopputuloksen. Toisesta. Toinen vieläkin vaiheessa.

Idea ei ole omasta päästä vaan tällaisen näin siellä ihanassa sisustuskaupassa meidän lähellä.

Hintaa oli kaupassa 35€ ja enhän minä todellakaan ala sellaisia maksamaan...

Suuri ongelma tässä oli noitten tarvikkeitten löytyminen. Kranssi löytyi kyllä helposti mutta noita helmiä ei tuntunut olevan missään. 

Kunnes muistin omistavani pitkän helmikorun jota en enää käytä. 

Laitoin sen osiin mutta eihän sen helmet riittänyt. Mutta onneksi helmien jumalat olivat suotuisia ja löysin kun löysinkin lisää. Tarkkaan kun katsoo tietyssä valossa, huomaa pienen sävyeron helmissä mutta eipä tuo haittaa.

Ja pikaisella laskutoimituksella itse tehdylle tuli hintaa alle 10€.

Lisäsin tonne sivupalkkiin kyselyn mitä haluaisitte lukea. Käykää ruksimassa jos haluatte vaikuttaa blogin sisältöön. Ja jos on jotain muuta toiveita niin niitä voi esittää kommenttiboksiin.

Tää karppaaja lähtee alas nakertaa juustonpalaa ja juomaan vettä. Ja kuvittelee syövänsä sipsejä ja juovansa   lasin viiniä...

Uudet tyynyt

Ostin jokin aika sitte torilta lippukangasta.

Jossain mielensopukoissa on pitkään jo hautunut ajatus isoista lippukankaisista tyynyistä.

Kivojakin on tullut vastaan mutten vaan ole halunnut maksaa niistä maltaita.

Ja sitten kerran bongasin sopivaa kangasta torilta ja päätin surauttaa päälliset itse.

Vaikka projekti itsessään olikin helppo ja nopea, on kestänyt kauan saada valmista.

Kun oli joulut ja vieraat ja muut. Mutta tänään löyty sopiva aika tehdä homma valmiiksi.

Alunperin suunnittelin että ne kävisi sohvan päälle mutta ne taitaa olla vähän liian isot..

Sisätyynyt on ikeasta joskus aikanaan ostettu joista toinen oli vielä paketissa. Siksi toinen näyttää "laiskemmalta" kun toinen...

Nojatuoleillekkin ne on vähän isot..

Varmaankin päätyvät lopulta makuuhuoneeseen sängylle koristetyynyiksi. Kunhan vaan löydän ensin uuden päiväpeiton...

Kangas on paksua jonkinlaista sisustuskangasta. En tiedä onko tälle kankaalle joku omakin termi mutta tässä vähän lähikuvaa

Hintaa päällisille tuli 20€ mikä ei ollut ollenkaan paha. Sisätyynytjen hintaa en muista mutta tuskin kovin arvokkaat. Säästin taas jokusen euron.

Ja olen tyytyväinen lopputulokseen.